Autotalo Pekka Mäkisen/Tampereen tulitikkutehtaan historiaa
Tuosta Dartista oli ainakin taka-akseli irrallaan ja se näytti siltä kuin remontti olisi jäänyt kesken, mutta muutoin se ei mielestäni ollut mahdoton projekti. Dartin vieressä oli tällainen jenkki pick-up
Selailin tuossa pääsiäisen pyhinä vintiltä vanhoja papereita kun muistin siellä olevan ainakin yhden taannoin taltioimani lehtikuvan tuolta Hatanpään valtatie 30 vaihtoautokorjaamon pihalta. Kuva on 1980-luvun alusta kun tuon toimipisteen korjaamotoiminta oli jo loppunut, mutta piha oli täynnä jo ränsistyviä kuormureita. Asia on läheinen allekirjoittaneelle siksi, että jo tuolloin alle kouluikäisenä olen tämän kuvan älynnyt leikata lehden sivulta talteen. Tuolta ajalta muistan kuinka muut natiaiset hinkusivat päästä Särkänniemeen, mutta minä olisin halunnut päästä päiväksi seikkailemaan Mäkisen autonromujen sekaan.
Tässä siis tuo alue nykytilassaan. Paikalla harjoitetaan puutarhakoneiden myyntiä ja korjausta nykyaikaisen mitäänsanomattomassa liiketilassa
Ja tällainen se oli 1980-luvun alussa. Vanha tiilinen huoltorakennus purettiin jo vuosia sitten. Osaako joku kertoa mikä se oli alunperin. Jossakin lähettyvillä oli taannoin nahkatehdas, mutta oliko se juuri tuo rakennus. Uuden ja vanhan kuvan tunnistaa samalla paikalla otetuiksi ainoastaan tuosta takavasemmalla häämöttävästä rautatiesillasta.
Pekka Mäkisen autoliikkeen historia varmasti tosiaan kiinnostaa monia, koska tämän vuoden aikana jäljellä olevaa kalustoa on käyty katsomassa ympäri suomea. Kaukaisimmat kävijät ovat kuulemma saapuneet varta vasten Kemijärveltä. En ole varma, sopiiko tämä juttu sinänsä Pravdaan, koska se ei varsinaisesti liity Ladoihin. Olin sen vuoksi kahden vaiheilla jopa siitä, uskaltaako sitä panna tänne Lada-palstallekaan. Kuitenkin täällä monet muutkaan aihepiirit eivät varsinaisesti koske Lada-merkkisiä autoja, joten otin harkitun riskin. Toisaalta ei ollut tiedossa muutakaan paikkaa, johon ko. jutun olisin pannut. Mikäli joku haluaa kuitenkin julkaista asiasta lehtiartikkelin Pravdassa tai muussa lehdessä niin ottamiani kuvia saa mielihyvin käyttää ja voin lähettää niitä lisääkin. Reissullani otin lähes 200 kuvaa. Lisäksi vuosina 2000-2003 ottamiani kuvia minulla on myös useampi sata. Noiden Autotalo Pekka Mäkisen arkistosta käyttööni saamien historiakuvien julkaisemiseen jossakin lehdessä pitäisi varmaankin kysyä lupa Erkki-Pekka Mäkiseltä, ettei tule jälkikäteen ongelmia tekijänoikeuksien kanssa.
Myös Veteraani Kuorma-autojen Seura muisti kuorma-autokaupan legendaa jäsenlehtensä vuoden ensimmäisessä numerossa. Lehti on luettavissa sähköisenä versiona alla olevasta linkistä. Juttu on lehden sivulla 13. Lehden latautuminen saattaa kestää kotvan aikaa.
http://www.vetku.fi/Nettilehdet/Vetku105.pdf
Mäkisen liike olisi nykyisenkin mittapuun mukaan valtava. Ainakaan itse en tiedä ainoaakaan liikettä, jossa olisi yli tuhat autoa käsittävä vaihtoautovarasto. Viinikankadun myyntipisteen lisäksihän säilytyspaikkoja oli Vihiojankadulla ja koko Hatanpään valtatien ranta oli täynnä autoja nykyiseltä vedenpuhdistamolta aina sairaalalle saakka. Merkille pantava seikka on myös se, että Sisun myynti romahti kun merkin edustus siirtyi Pekka Mäkiseltä. Pekka Mäkinen vaati myyjiltään joka aamu puhelimitse raportin siitä mitä edellispäivänä oli tehty ja mitä tänään aiotaan tehdä. Tämän kurinalaisuuden vuoksi kauppa todella kävi ja liikeeseen saapunutta asiakasta ei hevin päästetty lähtemään ennen kuin kaupat syntyivät. Tarinat kertovat kuinka jotkut hätääntyneet asiakkaat uivat innokkailta myyjiltä karkuun autoliikkeen takana virtaavan joen yli.
Selailin tuossa pääsiäisen pyhinä vintiltä vanhoja papereita kun muistin siellä olevan ainakin yhden taannoin taltioimani lehtikuvan tuolta Hatanpään valtatie 30 vaihtoautokorjaamon pihalta. Kuva on 1980-luvun alusta kun tuon toimipisteen korjaamotoiminta oli jo loppunut, mutta piha oli täynnä jo ränsistyviä kuormureita. Asia on läheinen allekirjoittaneelle siksi, että jo tuolloin alle kouluikäisenä olen tämän kuvan älynnyt leikata lehden sivulta talteen. Tuolta ajalta muistan kuinka muut natiaiset hinkusivat päästä Särkänniemeen, mutta minä olisin halunnut päästä päiväksi seikkailemaan Mäkisen autonromujen sekaan.
Tässä siis tuo alue nykytilassaan. Paikalla harjoitetaan puutarhakoneiden myyntiä ja korjausta nykyaikaisen mitäänsanomattomassa liiketilassa
Ja tällainen se oli 1980-luvun alussa. Vanha tiilinen huoltorakennus purettiin jo vuosia sitten. Osaako joku kertoa mikä se oli alunperin. Jossakin lähettyvillä oli taannoin nahkatehdas, mutta oliko se juuri tuo rakennus. Uuden ja vanhan kuvan tunnistaa samalla paikalla otetuiksi ainoastaan tuosta takavasemmalla häämöttävästä rautatiesillasta.
Pekka Mäkisen autoliikkeen historia varmasti tosiaan kiinnostaa monia, koska tämän vuoden aikana jäljellä olevaa kalustoa on käyty katsomassa ympäri suomea. Kaukaisimmat kävijät ovat kuulemma saapuneet varta vasten Kemijärveltä. En ole varma, sopiiko tämä juttu sinänsä Pravdaan, koska se ei varsinaisesti liity Ladoihin. Olin sen vuoksi kahden vaiheilla jopa siitä, uskaltaako sitä panna tänne Lada-palstallekaan. Kuitenkin täällä monet muutkaan aihepiirit eivät varsinaisesti koske Lada-merkkisiä autoja, joten otin harkitun riskin. Toisaalta ei ollut tiedossa muutakaan paikkaa, johon ko. jutun olisin pannut. Mikäli joku haluaa kuitenkin julkaista asiasta lehtiartikkelin Pravdassa tai muussa lehdessä niin ottamiani kuvia saa mielihyvin käyttää ja voin lähettää niitä lisääkin. Reissullani otin lähes 200 kuvaa. Lisäksi vuosina 2000-2003 ottamiani kuvia minulla on myös useampi sata. Noiden Autotalo Pekka Mäkisen arkistosta käyttööni saamien historiakuvien julkaisemiseen jossakin lehdessä pitäisi varmaankin kysyä lupa Erkki-Pekka Mäkiseltä, ettei tule jälkikäteen ongelmia tekijänoikeuksien kanssa.
Myös Veteraani Kuorma-autojen Seura muisti kuorma-autokaupan legendaa jäsenlehtensä vuoden ensimmäisessä numerossa. Lehti on luettavissa sähköisenä versiona alla olevasta linkistä. Juttu on lehden sivulla 13. Lehden latautuminen saattaa kestää kotvan aikaa.
http://www.vetku.fi/Nettilehdet/Vetku105.pdf
Mäkisen liike olisi nykyisenkin mittapuun mukaan valtava. Ainakaan itse en tiedä ainoaakaan liikettä, jossa olisi yli tuhat autoa käsittävä vaihtoautovarasto. Viinikankadun myyntipisteen lisäksihän säilytyspaikkoja oli Vihiojankadulla ja koko Hatanpään valtatien ranta oli täynnä autoja nykyiseltä vedenpuhdistamolta aina sairaalalle saakka. Merkille pantava seikka on myös se, että Sisun myynti romahti kun merkin edustus siirtyi Pekka Mäkiseltä. Pekka Mäkinen vaati myyjiltään joka aamu puhelimitse raportin siitä mitä edellispäivänä oli tehty ja mitä tänään aiotaan tehdä. Tämän kurinalaisuuden vuoksi kauppa todella kävi ja liikeeseen saapunutta asiakasta ei hevin päästetty lähtemään ennen kuin kaupat syntyivät. Tarinat kertovat kuinka jotkut hätääntyneet asiakkaat uivat innokkailta myyjiltä karkuun autoliikkeen takana virtaavan joen yli.
Viimeksi muokannut Kamaz, 28.12.2005 13:23. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Tilanne 29.5.2005
Kävin tekemässä tontilla välitarkastuksen ja totesin pihapiirissä vain vähäisiä muutoksia tapahtuneen maaliskuisen visiittini jälkeen. Joitakin autoja on viety harrastajien hoiviin/paaliin, mutta kalustoa on edelleen jäljellä joitakin kymmeniä yksilöitä; pääosin Kontio-Sisuja. Valokuvaaminen tällä tontilla on haasteellista, koska luonto itsessään hankaloittaa operaatiota. Maaliskuussa lumi oli ongelmana, mutta nyt taas risukkoon puhjenneet lehdet peittävät autot tehokkaasti sisäänsä. Tässä lehvistön seasta on erotettavissa Volvo L-485 Viking
Yläpihalta on lähtenyt useita K-sarjan piikkinokka-Sisuja. Ainoat jäljellä olevat ovat nämä:
Jyry P. Mäkisen suunnittelemassa maalauskaaviossa
Kontio
ja yksi nelivetoinen Kontio
Ylapihan siistimisen jälkeen myös autojen takaosat ovat näkyvissä. Vasta nyt huomasin, että rivistössä oli ääriharvinaisia teli-Kontioita. En ole 100% varma siitä ovatko nämä nimenomaan Ukko-Kontion -malliston edustajia. Osaako joku sanoa, ovatko kaikki telimallit Ukkoja vaiko ainoastaan Cummins moottorilla varustetut?
Joka tapauksessa tässä vanhemmalla ovella ja edempänä olevalla etuakselilla varustettu K(U)-malli
Ajan saatossa auto on uponnut pihaan akseleitaan myöten
Vieressä on uudempi L-sarjan teli-Kontio
Sekin on uponnut melkoisen syvälle
Näiden edessä odottaa pelastajaansa Volvo L-485 Viking
Tämän maa nielaiseen ennenpitkää kokonaan
Myös uudemmasta mallisarjasta olisi jäljellä yksi 4-vetoinen yksilö.
Alapihalla voimme todeta suuren määrän moottoreita olevan tuomittuja metallinkierrätykseen
Etuvetoinen Taunus ei sitten kelvannut kenellekään. Nyt se on litistetty romukouralla ja nostetty Jyryn lavalle odottamaan paalausta
Triumph harrastajalle olisi vielä tarjolla lukuisten muiden osien lisäksi suht. tervepeltinen takaovi farmariin
Ajan mittaan äidin kultamussukat rikkoivat kaikista pihalla seisseistä autoista tuulilasit. Pahaksi onnekseen he eivät huomanneet pihalla vartioinutta toteemipaalua. Kirous on langetettu rikkojien niskaan ja heitä odottaa onnettomuus...
Kyllä ennenkin osattiin rumia autoja tehdä. Tässä esimerkkinä Leylandin eräs malli. Äkkisiltään en rumempaa kuormuria muista.
Samaisen auton kabiini näyttää tältä
Takapihalla odottaa kierrätykseen menoa rivi betonikuuppia. Nämä ovat siltä ajalta kun pyörivää betonisäiliötä ei oltu vielä keksitty.
Arkkitehtuurikin saakoon osan huomiosta. Tässä pääportin vahtikoppi. Ajatella, että tässäkin on joku viettänyt työpäivän istuen koppalakki päässä. Olisi mielenkiintoista haastatella jotakuta tässäkin kopissa aikanaan leipätyötään suorittanutta.
Sillalta otettu yleiskuva alapihan Sisu-rivistöstä
Mobilisti lehdden artikkelissakin todettiin, että paikalla on edelleen muutama harvinainen KB-117 -malli. Tässä niistä toinen
Ja tässä sininen yksilö. Tämän korvasi myöhemmin M-sarjan Jyry eli "niittikoppi"
Iso piha on tyhjennetty tehokkaasti, mutta edelleen keskellä pihalla seisoo ylhäisessä yksinäisyydessään harvinainen Fargo. Sen arvo on ymmärretty ajoissa ja se on älytty säästää.
Fargon vaihteisto näyttää omintakeiselta. Tämä lienee vastaava hydraulinen esivalintavaihteisto kuin oli aikoinaan mm. AEC-busseissa
Seinän mainoskyltti pysyy paikallaan hamaan loppuun saakka tiedottamassa ihmisille edustettua merkkivalikoimaa.
En edelleenkään peräänny sijoillani vaan aion seurata Autotalon vaiheita hamaan loppuun saakka. Kyseinen autotarha on muutaman vuoden päästä valtaosalla väestöstä painunut tyystin unholaan, joten nyt tapahtuva kaluston ikuistaminen puoltaa ehdottomasti paikkaansa. Valvonta siis jatkuu.
Yläpihalta on lähtenyt useita K-sarjan piikkinokka-Sisuja. Ainoat jäljellä olevat ovat nämä:
Jyry P. Mäkisen suunnittelemassa maalauskaaviossa
Kontio
ja yksi nelivetoinen Kontio
Ylapihan siistimisen jälkeen myös autojen takaosat ovat näkyvissä. Vasta nyt huomasin, että rivistössä oli ääriharvinaisia teli-Kontioita. En ole 100% varma siitä ovatko nämä nimenomaan Ukko-Kontion -malliston edustajia. Osaako joku sanoa, ovatko kaikki telimallit Ukkoja vaiko ainoastaan Cummins moottorilla varustetut?
Joka tapauksessa tässä vanhemmalla ovella ja edempänä olevalla etuakselilla varustettu K(U)-malli
Ajan saatossa auto on uponnut pihaan akseleitaan myöten
Vieressä on uudempi L-sarjan teli-Kontio
Sekin on uponnut melkoisen syvälle
Näiden edessä odottaa pelastajaansa Volvo L-485 Viking
Tämän maa nielaiseen ennenpitkää kokonaan
Myös uudemmasta mallisarjasta olisi jäljellä yksi 4-vetoinen yksilö.
Alapihalla voimme todeta suuren määrän moottoreita olevan tuomittuja metallinkierrätykseen
Etuvetoinen Taunus ei sitten kelvannut kenellekään. Nyt se on litistetty romukouralla ja nostetty Jyryn lavalle odottamaan paalausta
Triumph harrastajalle olisi vielä tarjolla lukuisten muiden osien lisäksi suht. tervepeltinen takaovi farmariin
Ajan mittaan äidin kultamussukat rikkoivat kaikista pihalla seisseistä autoista tuulilasit. Pahaksi onnekseen he eivät huomanneet pihalla vartioinutta toteemipaalua. Kirous on langetettu rikkojien niskaan ja heitä odottaa onnettomuus...
Kyllä ennenkin osattiin rumia autoja tehdä. Tässä esimerkkinä Leylandin eräs malli. Äkkisiltään en rumempaa kuormuria muista.
Samaisen auton kabiini näyttää tältä
Takapihalla odottaa kierrätykseen menoa rivi betonikuuppia. Nämä ovat siltä ajalta kun pyörivää betonisäiliötä ei oltu vielä keksitty.
Arkkitehtuurikin saakoon osan huomiosta. Tässä pääportin vahtikoppi. Ajatella, että tässäkin on joku viettänyt työpäivän istuen koppalakki päässä. Olisi mielenkiintoista haastatella jotakuta tässäkin kopissa aikanaan leipätyötään suorittanutta.
Sillalta otettu yleiskuva alapihan Sisu-rivistöstä
Mobilisti lehdden artikkelissakin todettiin, että paikalla on edelleen muutama harvinainen KB-117 -malli. Tässä niistä toinen
Ja tässä sininen yksilö. Tämän korvasi myöhemmin M-sarjan Jyry eli "niittikoppi"
Iso piha on tyhjennetty tehokkaasti, mutta edelleen keskellä pihalla seisoo ylhäisessä yksinäisyydessään harvinainen Fargo. Sen arvo on ymmärretty ajoissa ja se on älytty säästää.
Fargon vaihteisto näyttää omintakeiselta. Tämä lienee vastaava hydraulinen esivalintavaihteisto kuin oli aikoinaan mm. AEC-busseissa
Seinän mainoskyltti pysyy paikallaan hamaan loppuun saakka tiedottamassa ihmisille edustettua merkkivalikoimaa.
En edelleenkään peräänny sijoillani vaan aion seurata Autotalon vaiheita hamaan loppuun saakka. Kyseinen autotarha on muutaman vuoden päästä valtaosalla väestöstä painunut tyystin unholaan, joten nyt tapahtuva kaluston ikuistaminen puoltaa ehdottomasti paikkaansa. Valvonta siis jatkuu.
Viimeksi muokannut Kamaz, 28.12.2005 13:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ohessa selontekoa tämänhetkisestä tilanteesta.
Etupiha on tyhjä lähes kauttaaltaan. Kaikki seinän vieressä jonossa olleet autot ovat saaneet lähteä. Rengaskasa keskellä pihaa on edelleen samoilla sijoillaan.
Läheltä pääporttia löytyy rykelmä Sisujen nokkia. Rungot on katkaistu ohjaamoiden takaa ja takaosien runkopalkit ovat päätyneet sulattoon. Nämäkin ohjaamot paalattaneen piakkoin kaivinkoneella.
Nokkamallin Jyry-Sisu
Ja ääriharvinainen Sisu KB-117. Kyseessä on ensimmäinen pohjoismainen kuorma-automalli, joka oli varustettu kippiohjaamolla
Lisää nokkamallisten Jyryjen ohjaamoita kuvattuna läheltä Tulitikkutehtaan toimiston pääsisäänkäyntiä
Yleensä ottaen voidaan todeta, että punavalkoinen värisävy on hallitseva tarkasteltaessa paikalle yhä olevien Sisujen kirjoa.
Vetää väkisinkin mielen apeaksi todeta kaikkien Jyryjen kokeneen saman "niskat poikki"-romutusmetodin. Nämä lasikuitunokkaiset ovat tällä haavaa iällisesti ongelmallista kalustoa. Ne ovat nipin napin museoiässä, mutta ainoastaan hyväkuntoiset yksilöt kiinnostavat entisöijiä ja keräilijöitä.
Toinenkin KB-117 on pätkitty. Olisin kernaasti nähnyt edes toisen näistä harvinaisuuksista päätyvän entisöintiin. Voi olla, etten koskaan enää tule näkemään tällaista ajokuntoisena ja se on sääli. Tämä on katoavaa kansanperinnettä jota emme sen kerran hukattuamme tule enää saamaan takaisin.
M-sarjan Jyry eli "niittikoppi" tai "nakkikoppi"
Sisäpihalla on yhä neljä Kontio-Sisua.
Tässä jo harvinaisuudeksi laskettava K-malli
Liikennöitsijä H. Kuusiston nimi saattaa merkitä ainakin Paimiossa asuville jotakin. Mahtaako kyseinen henkilö tai perikunta yhä toimia kuljetusalalla?
On hienoa, että tämä sininen piikkinokka-Kontio on yhä tallessa. Kyseessä näyttäisi olevan suhteellisen hyväkuntoinen aihio, josta osaaja varmasti entistäisi näyttävän museoajoneuvon. On huomattava, että vaihtolavalaitteet ovat tuon ikäkauden Sisussa enemmän kuin harvinaiset.
Seinän vieressä on pihan ainoa jäljellä oleva L-mallin Kontio. Ilmeisesti kyseessä on malli L-139
Havainnollistaakseni jo aiemmin mainitsemaani K ja L -mallien eroa, päätin ottaa asiaa selventäviä kuvia. Tässä on kuvattuna uudemman L-mallin etupää. L-mallissa etuakselia siirrettiin 20 cm taaksepäin edullisemman painojakauman saavuttamiseksi. Kiinnittäkää huomiota puskurin muotoon, joka kaartuu voimakkaasti.
Tässä on vastaavan K-mallin nokka. Etuakseli on edempänä ja puskuri on profiililtaan suorempi.
K-mallihan se vanha piikkinokkakin on joten puskurissa ei ole eroa ylemmän kuvan lasikuitunokalla varustettuun uudempaan malliin.
Pekka Mäkiselle tullessaan autot tiettävästi saivat pintaansa uuden värin. Ovenkahvan seutuvilta hilseillyt maali paljastaa väitteen todeksi.
Yleiskuva sisäpihalta
Piikkinokan vierestä löytyy pihan ainoa jäljellä oleva Scania-Vabis. Todennäköisesti kyseessä on malli 66.
Ylläolevat kuvat on otettu 28.1.2006 eikä tilanne ole siitä kummemmin edennyt. Jään kuitenkin edelleen seuraamaan mitä tuleman pitää. Autojen kohtalon lisäksi myöskin tulitikkutehtaan tulevaisuus askarruttaa mieltäni. Kyseinen rakennushan on suojeltu, mutta tuleva käyttötarkoitus lienee itseni lisäksi myös muiden Tamperelaisten pohdinnan aihe.
Etupiha on tyhjä lähes kauttaaltaan. Kaikki seinän vieressä jonossa olleet autot ovat saaneet lähteä. Rengaskasa keskellä pihaa on edelleen samoilla sijoillaan.
Läheltä pääporttia löytyy rykelmä Sisujen nokkia. Rungot on katkaistu ohjaamoiden takaa ja takaosien runkopalkit ovat päätyneet sulattoon. Nämäkin ohjaamot paalattaneen piakkoin kaivinkoneella.
Nokkamallin Jyry-Sisu
Ja ääriharvinainen Sisu KB-117. Kyseessä on ensimmäinen pohjoismainen kuorma-automalli, joka oli varustettu kippiohjaamolla
Lisää nokkamallisten Jyryjen ohjaamoita kuvattuna läheltä Tulitikkutehtaan toimiston pääsisäänkäyntiä
Yleensä ottaen voidaan todeta, että punavalkoinen värisävy on hallitseva tarkasteltaessa paikalle yhä olevien Sisujen kirjoa.
Vetää väkisinkin mielen apeaksi todeta kaikkien Jyryjen kokeneen saman "niskat poikki"-romutusmetodin. Nämä lasikuitunokkaiset ovat tällä haavaa iällisesti ongelmallista kalustoa. Ne ovat nipin napin museoiässä, mutta ainoastaan hyväkuntoiset yksilöt kiinnostavat entisöijiä ja keräilijöitä.
Toinenkin KB-117 on pätkitty. Olisin kernaasti nähnyt edes toisen näistä harvinaisuuksista päätyvän entisöintiin. Voi olla, etten koskaan enää tule näkemään tällaista ajokuntoisena ja se on sääli. Tämä on katoavaa kansanperinnettä jota emme sen kerran hukattuamme tule enää saamaan takaisin.
M-sarjan Jyry eli "niittikoppi" tai "nakkikoppi"
Sisäpihalla on yhä neljä Kontio-Sisua.
Tässä jo harvinaisuudeksi laskettava K-malli
Liikennöitsijä H. Kuusiston nimi saattaa merkitä ainakin Paimiossa asuville jotakin. Mahtaako kyseinen henkilö tai perikunta yhä toimia kuljetusalalla?
On hienoa, että tämä sininen piikkinokka-Kontio on yhä tallessa. Kyseessä näyttäisi olevan suhteellisen hyväkuntoinen aihio, josta osaaja varmasti entistäisi näyttävän museoajoneuvon. On huomattava, että vaihtolavalaitteet ovat tuon ikäkauden Sisussa enemmän kuin harvinaiset.
Seinän vieressä on pihan ainoa jäljellä oleva L-mallin Kontio. Ilmeisesti kyseessä on malli L-139
Havainnollistaakseni jo aiemmin mainitsemaani K ja L -mallien eroa, päätin ottaa asiaa selventäviä kuvia. Tässä on kuvattuna uudemman L-mallin etupää. L-mallissa etuakselia siirrettiin 20 cm taaksepäin edullisemman painojakauman saavuttamiseksi. Kiinnittäkää huomiota puskurin muotoon, joka kaartuu voimakkaasti.
Tässä on vastaavan K-mallin nokka. Etuakseli on edempänä ja puskuri on profiililtaan suorempi.
K-mallihan se vanha piikkinokkakin on joten puskurissa ei ole eroa ylemmän kuvan lasikuitunokalla varustettuun uudempaan malliin.
Pekka Mäkiselle tullessaan autot tiettävästi saivat pintaansa uuden värin. Ovenkahvan seutuvilta hilseillyt maali paljastaa väitteen todeksi.
Yleiskuva sisäpihalta
Piikkinokan vierestä löytyy pihan ainoa jäljellä oleva Scania-Vabis. Todennäköisesti kyseessä on malli 66.
Ylläolevat kuvat on otettu 28.1.2006 eikä tilanne ole siitä kummemmin edennyt. Jään kuitenkin edelleen seuraamaan mitä tuleman pitää. Autojen kohtalon lisäksi myöskin tulitikkutehtaan tulevaisuus askarruttaa mieltäni. Kyseinen rakennushan on suojeltu, mutta tuleva käyttötarkoitus lienee itseni lisäksi myös muiden Tamperelaisten pohdinnan aihe.
kamaz
Vau. Ei voi muuta sanoa. Kamazin tekemä kertomus kuvineen on todellakin loistavasti tehty. Näkee että mies on käyttänyt aikaa ja vaivaa.
Ikävä tietysti että olet joutunut katsomaan miten osan Suomen historiaa revitään ja tuhotaan. Varmaan monet meistä on samaa mieltä kanssani että tuolla ollut/oleva kalusto olisi pitänyt saada entisöintiin. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä muutoksia tapahtuu.
Ikävä tietysti että olet joutunut katsomaan miten osan Suomen historiaa revitään ja tuhotaan. Varmaan monet meistä on samaa mieltä kanssani että tuolla ollut/oleva kalusto olisi pitänyt saada entisöintiin. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä muutoksia tapahtuu.
Mitä tarkoittaa mahdoton? En tunne sanaa.
PIMPPIÄINEN (2105(1) 1200s (vaihdettu 1500cc kone) -90)
team LADA VAZ HERE
PIMPPIÄINEN (2105(1) 1200s (vaihdettu 1500cc kone) -90)
team LADA VAZ HERE
oliko joskus karpossa
oliko tää kyseinen pekka mäkinen aikoinaan karpossakin haastateltavana..oli myös muistaakseni mobilistissa juttua
Perheeni ja Pekka Mäkisen polut kohtasivat 1990-luvun alussa, kun asuimme vuokralla reilun vuoden hänen omistamassaan (silloin jo melkoisen heikkokuntoisessa) talossa Koivistonkylässä (Koivistontie 57). Ohiajellessa olen nyttemmin todennut talon kunnon kohentuneen, liekö siirtynyt uudelle omistajalle ?
-
- Viestit: 431
- Liittynyt: 14.11.2005 22:29
- Paikkakunta: tampere
mäkinen
Onhan tämä mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa. Sääliksi vaan käy nuitten autojen kohtalo. Olisi pitänyt käydä paikanpäällä jo 15 vuotta sitten, niin olisi ollut paremmat näkymät.
Voephan se olla niinnii tae suattaahan se olla olematakkii...
-
- Viestit: 431
- Liittynyt: 14.11.2005 22:29
- Paikkakunta: tampere
Re: mäkinen
joo..olisit törmännyt aseen piippuun...ja noi ei ollut kait edes myynnissä.eikä kaiken kansan nähtävillä.köhmä kirjoitti:Onhan tämä mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa. Sääliksi vaan käy nuitten autojen kohtalo. Olisi pitänyt käydä paikanpäällä jo 15 vuotta sitten, niin olisi ollut paremmat näkymät.