Toteutin eilen noin 20 vuotta vanhan haaveeni nappisilmäladasta.
Lapsuuden perheessäni oli joku kanttilamppuinen Lada, joka vaihtui Samaraan joskus 1990-luvun alussa. Vaihto johtui nokkakolarista, joka oli samalla myös konkreettinen ensikosketukseni sekä Ladojen lujiin pelteihin että matkapuhelimiin. Vastaan tullut autoilija nimittäin ohitti Tapaninpäivän paluuliikenteessä, Kainuussa, lumipyryssä, letkaa 5-tiellä ja puhui samalla kännykkään.
No, siitä selvittiin säikähdyksellä mutta tapaus oli omiaan lujittamaan silloista lapsen uskoani Ladojen lujaan laatuun.
Olen kokeillut sekä vanhoja (vm -91 Golf) että uusia (2009 Ibiza) autoja, mutta nyt taloudessa ei ollut yhtään autoa. Asun Helsingissä joten käyttöautoa ei varsinaisesti edes tarvitse, mutta siitä huolimatta pyöreälamppuinen Lada on jossain tehtävien asioiden listalla ollut, pitkään, ja nyt sellainen sitten on hankittu. Jos ei muuten niin kesäisiä ajeluretkiä ja fiilistelyä varten. Fiilistelystä pääsinkin jo tänään nauttimaan kun tuntemattomat ihmiset ottavat kontaktia. Mäkkärin autokaistalla kuului ihailevia huutoja, vastaantuleva pyöräilijä näyttää peukkua, varaosaliikkeen parkkiksella mies tulee kysymään paljonko sillä on ajettu ja alakerran terassilta noustaan suureen ääneen ihastelemaan kuin ajoin auton porttikongista sisään...
Kyseinen yksilö löytyi Tampereen tienoilta, kyseessä on vuosimallin 1986 1200L. Minulla ei lapsena ollut mopoa, enkä nuoruudessani rassannut autoja. Silti minusta tuli insinööri, mistä koulutuksestani ei tosin autojen kanssa ole tuon taivaallista iloa. Autojen suhteen ymmärrän suunnilleen sen verran että osaan vaihtaa tulpat ja pistää niihin johdot kiinni oikeaan järjestykseen. Sen verran tekniikasta nyt hajua on kuitenkin että kaverin kanssa tuo auto saatiin tutkittua sen verran että aivan täysi pommi ei ole kyseessä.
Historiasta on aika vähän tietoa koska edellinen omistaja kuoli tammikuussa, ja nyt perikunta sitten hankiutuu jälkeen jääneestä omaisuudesta eroon. Edellisellä omistajalla auto oli kesävieraudeb autona, talvet säilytetty perssun alla pihan perällä. Ehkä tästä syystä pellit ovat melko hyvässä kunnossa ja kilometrejä on kertynyt vain 90 000. Huoltokirjaa on täytetty ahkerasti ja huolto-ohjelman merkintöjä tehty liikkeessä. Sieltä ei vain selviä vaihdettuja osia joten tässä nyt varmaan pitää tutkia vähän niitä tarpeita.
Leimaa siinä on kuukauden verran jäljellä, ja muutamia asioita on jo nyt tiedossa mitä sille pitää tehdä jotta se toimisi suunnilleen luotettavasti ja menisi myös katsastuksesta läpi. Jakoavain pysyy kyllä kädessä, mutta autojen sielunelämän ja tekniikan tuntemus ei sillä tasolla että mistä mutterista pitää vääntää jos halutaan säätää jotakin asiaa. Katselin Ladashopin puolelta korjausromppua mutta sieltä tulee joku herja, pistin kyselyä sivulla olleeseen sähköpostiosoitteeseen. Mutta eräinä akuutteina tarpeina on siis tuon rompun ja/tai korjausoppaan hankkiminen. Ilmeisesti noita Alfamerin oppaita ei enää tehdä tälle mallille? Haynesin opasta näkyy saavan Ebaystä. Mutta jos sellainen suomalainen versio jollain nurkissa pyörii joutilaana niin ostaisin sellaisen mielelläni.
Naputtelen tähän mieleen tulleita asioita ja jos tämä nyt jolle kulle sattuu silmään niin kaikki kommentit ja ideat ja neuvot ja muut asiat olisivat enemmän kuin tervetulleita. Tämä foorumi on vaikuttanut mukavan aktiiviselta ja ilmapiiriltään ladamiehelle sopivalta, joten toivottavasti teksti sattuu jonkun silmään.
***
Tärkeimmät korjattavat asiat
Jarrut
Ottavat kyllä kiinni mutta varsin pohjasta. Vähintään ns. herkistely olisi siis paikallaan, mutta pitää katsoa onko siellä minkä vertaa pintoja jäljellä.
Kytkin
Kytkin sinänsä pitää hyvin, oikeastaan todella ärhäkästi. Niinkin ärhäkästi että olen saanut auton muutaman kerran sammumaan valoissa liian nopean kytkimen noston / liian alhaisten kierrosten takia... Stupid user error. Kytkin vain ottaa todella alhaalta kiinni, joten jotain säätämistä sille pitäisi tehdä. Kierretangossa on säätövaraa joten sen varmaan pitäisi onnistua itseltäkin jos pääsisi auton alle jotenkin ja tietäisi mihin suuntaan sitä pitää liikuttaa...
Tänään sattui sellainen tapaus että vaihteet eivät menneet moottorin käydessä päälle. Moottori sammutettuna ne taas menivät päälle. Eli vaihteille 1-4 keppi ei mennyt moottorin käydessä ollenkaan ja kun pakkia yritti niin kuului iloinen hammasrattaiden runksahdus... Kun sitten moottori sammutettuna laitoin ykkösen päälle ja kytkin pohjassa starttasin, auto nytkähti ja sammui. Insinöörin järjellä päättelin tästä että kytkimen painaminen ei saanut aikaan toivottua vaikutusta joten kytkimen olisi syytä ottaa ylempää. Huoltoaseman pihassa puoli tuntia bemarimiesten hymyjä katseltuani vaihteet sitten alkoivat toimia ja pääsin kuitenkin värkillä takaisin kotio.
Katsoin aamulla kytkinnesteen säiliöön ja koska se näyttä vajaalta (pari senttiä pohjalla), ja huoltokirjassa sanottiin että sitä voi täyttää täyttöaukon alaosaan asti, pistin sinne litkua lisää. Tämä kytkimen totaalinen toimimattomuus sattui tämän täyttämisen jälkeen. Toisaalta se kytkin alkoi toimia kun olin huoltsikan pihassa täyttänyt sitä nestettä toistamiseen. Tämän täytön kohdalla ihmettelin hieman sitä että nestepinta oli taas vajunut siihen missä se oli aamullakin, mutta nyt kun pihassa katsoin sinne niin nestettä oli suunnilleen puoliväliin säiliötä, eli enemmän kuin aamulla mutta vähemmän kuin mihin sen täytin. Täyttääkö se siis ehkä jotain tyhjää tilaa käymisen aikana jossain kohtaa systeemissä vai valuuko se pihalle?
Käynnistys
Tämä on vähän mystisempi juttu enkä tosiaan osaa arvata mitä asialle pitäisi tehdä. Asiaa ilmeni sekä ennen tulppien vaihtoa että vaihdon jälkeen (joo, itse vaihdoin!).
Yleensä auto käynnistyy kerralla kun antaa ryyppyä. Niin se teki myös koeajolla. Koeajon jälkeen se kuitenkin kieltäytyi starttaamasta. Mittariston valot syttyvät, starttimoottori pyörittää, mutta auto ei käynnisty. Sitä saa sitten houkutella käynnistymään niin pitkään että alkaa pelätä akun tyhjenemistä ja suunnitella sen reiän etsimistä säleiköstä josta auton saisi veivattua käyntiin. Tänään se sitten teki saman tempun huoltoaseman pihassa, tai itseasiassa pesuhallissa, mistä se sitten huoltsikan henkilökunnan ja jonkun ystävällisen kanssa-autoilijan kanssa saatiin työntämällä pihalle.
Lopulta sitten auto lähti käyntiin kun aloitin starttaamisen ryyppy alhaalla, ja aloin vetää sitä hiljaa ulos. Jossain kohtaa se siitä sitten päätti startata. Ja kun tätä kikkaa hoksasin kokeilla niin se lähti kerrasta käyntiin. Tästä sitten mietin että kauanko sitä starttaamista saa yrittää ennen kuin se akun loppuminen tulee oikeasti ongelmaksi, ja toisaalta että onkohan se meikäläisen ryypynkäyttötapa ihan oikea. Käyttöohjekirjassa (alkuperäinen, samoin kuin hanskalokerosta löytynyt 4-väriesite sieltä 1980-luvulta...) sanottiin vain starttaamisen kestoista ja ryypystä, ja kiellettiin kaasupolkimen pumppaaminen. Kaasupolkimen pumppaamisella itseasiassa kaveri sai sen käyntiin kun se koeajon jälkeen päätti olla käynnistymättä.
Renkaat
Näissä rupeaa olemaan kulutuspinta aika lopussa ja muutama on siinä kintaalla tulisko jo poliisiltakin sanomista. Eli ne nyt pitää jostain hommata. Renkaissa on merkintä 155 R13, eli se mitä rekisteriotteessakin lukee. Nyt kun kun yritin netistä etsiä niin huomasin että vanteiden löytäminen noihin ei sitten olekaan ihan päivänselvä homma. Periaatteessa nykyiset peltivanteet käyvät mulle ihan hyvin. Mitään teinivirityksiä ei ole tarkoitus tehdä myöskään vanteiden osalta. Kromikapseleita näissä ei ollut ja yksi pölykapseli jo ehti motarin rampissa irtoamaankin. Renkaiden kokojen määrittely ei ole mulle ihan päivänselvää hommaa joten luulen että nyt yritetään hommata jostain liikkeestä uudet kumit vanhoille vanteille ja mietitään vanteiden kunnostusta joskus myöhemmin. Ruosteessahan ne ovat etenkin sisäpuolelta mutta noin muuten vaikuttavat ehjiltä. En tiedä saisiko ne joku hiekkapuhaltamalla siisteiksi vai onko ruostetta jo siihenkin liikaa.
Vanteet vaikuttavat speksien mukaan alkuperäisiltä, ja ainakin talvirenkaissa on ihan samannäköiset vanteet kuin vararenkaassa, joka taas on iskemätön ja jossa lukee made in the USSR, joten uskoisin että samaa sarjaa ne talvikumien vanteetkin ovat. Eli siis paljon pyöreitä reikiä kehässä ja kuhmut vissiin kapseleita varten. Kesärenkaiden vanteissa on soikion muotoisia reikiä vissiin kahdeksan kappaletta.
***
Tarkistettavia asioita
Näitä on varmasti paljon muitakin, joten otan ilolla vastaan kaikki vinkit, mutta tässä kuitenkin ne mitä itsellä on tullut mieleen
Jouset ja iskarit
Kun ne jarrut kuitenkin joudutaan remppaamaan niin mietin että jos samalla saisi katsottua noiden tilanteen. Rupesin hieman epäilemään korjauksen tarvetta kun hidastetöyssyissä ajellessa takaa kuuluu runksahduksia kun perä tulee töyssyltä alas. Noin muuten töyssyistä ajelu tuntuu ihan pehmeältä... Noidenkin vaihtoon, kuten jarruremppaankin, pitää varmaan haalia joku tutun tuttu auttamaan. Tai ensimmäisenä pitäisi varmaan kysyä joltain paremmin ymmärtävältä taholta tarvitsseko ne vaihtaa... En välttämättä haluaisi joka asiassa viedä autoa korjaamolle koska uskon että se itse rassaaminen on paitsi opettavaista tekniikan kannalta, auttaa myös ymmärtämään tien päällä sattuvia ongelmatilanteita paremmin ja ehkä jopa ratkomaan niitä...
Peltihommat
Auto ei tosiaan ole pelleiltään mätä, pohjakin vaikuttaa ihan ehjältä. Ruostesuojausta sinne on joskus aikojen saatossa tehty hanskalokerosta löydettyjen dokumenttien perusteella. Rengaskoteloissa ei ollut ruostetta yhtään. Helmat on maalattu tummiksi ja niissä näkyy jotain niittejä. En tiedä onko nuo joskus korjattu, mutta ainakin noi vaikuttavat ihan kovilta. Pahin ruostevaurio on kuskin puolella helman ja eturenkaan kotelon liitoskohdassa. Siitä varmaan saa ruuvarin läpi tuupattua jos haluaa. Toinen kohta on konepellin etureunassa, pyöristyksen kohdalla. Siihen tökkiessä syntyi pieni reikä.
Mulla ei ole hajuakaan miten katsastus suhtautuu tällaisiin ruostevauriohin (?). Eli pitäisikö noitakin paikkailla ennen katsastukseen menoa vai ehtiikö niitä korjata myöhemminkin? Autolla on tarkoitus ajella kesällä joten se pitäisi saada katsastettua ja korjata nuo oleellisimmat tekniset ongelmat.
Puskurit ovat alkuperäiset ja niissä pientä kukintaa on, mutta kauempaa katsoen ihan siistit. Niiden entisöinti on kuitenkin tehtävälistalla melko kaukana kärjestä.
Noin muuten ruosteen suhteen sisäpuolise pinnat ovat nätissä punaisessa maalissa. Moottoritilassa jotain kannakkeita (alhaalla, koneen ja kyljen välissä, ei hajuakaan mikä osa mut sellanen ison nyrkin kokonen, hehheh...) on jotka ovat ruosten peitossa mutta ei nyt mun silmään mitään hajoamassa olevan näköistä. Voin noista napsia kuvia jos joku haluaa arvailla kriittisyyttä.
***
Mutta tällaisilla terveisillä rupesin kirjoittelemaan tänne. Tulen luultavasti kyselemään tyhmiä erilaisissa ongelmatilanteissa mutta foorumin henki näytti niiden sietämiseen olevan asiallinen joten uskalsin tänne rekkautua.
Lopuksi vielä tänne asti lukeneille boonuksena kuva autonhakumatkalta
http://www.flickr.com/photos/cocceli/5768490548/
-C
Vaikka hyvä kauppa onkin, eivät silti pidä kaikkia Suomesta saatavia varaosia hyllyssä, tietääkseni.
