Lunta...
Koko talvi on mennyt kovasti pohtiessa. Katalysaattoriton 2105 on haluttanut kovasti jotta pääsisi huolettomampiin virityspuuhiin ja hieman helpompaan katsastusrutiiniin kiinni. Luopuako tästä paljon parjatusta Axtecista vai ei. Siinä on ollut pähkinää purtavaksi kyllästymiseen saakka.
Hankintahintaan nähden hyvä ostotarjous asteekista on jo ajat sitten saatu, joka on voimassa edelleen. Ostaja haluaisi omien sanojensa mukaan auton mökilleen leikkikaluksi, "jotta sillä voisi ajaa hulluna rallia ja sitten vetää täysiä katolleen ja ihan paskaksi"...
Sadan euron kipurahalla Lahtelaisesta autoliikkeestä 14.5.2005 adoptoimani vuosimallin 1995 2105 Axtec on kuin ihmeen kaupalla sulattanut sydämeni. Vakavasti ajateltuna ajoneuvosta luopuminen vihloo syvältä - jo ajatustasolla. Sen myyminen tuhottavaksikaan ei edes painajaisunissani kiinnosta.
Nollavitosta ei todellakaan ollut edellisen omistajan toimesta pidetty kuin kukkaa kämmenellä, pikemminkin päin vastoin. Kolhuja on siellä täällä, ja korroosio oli tehnyt tehtävänsä huonosti ruostesuojattuun pohjaan. Kovalla innolla kävin työhön ja sain kaverien avittamana ajoneuvon jälleen katsastusinsinöörin hyväksymään kuntoon. Autoon on tungettu tuskalla ja kovalla työllä ansaittuja ropoja auton todelliseen arvoon nähden paljon. Kukapa sitä harrastustoimintaan laittamiaan rahoja niinkään laskisi, mutta jos tähän mennessä autoon palanutta summaa katsoo, se on jo melkoisen miehekäs summa ... ja summa kasvaa jatkuvasti. "Elämä on"...
Loskaa...
Näin kevään orastaessa on tyydyttävä siihen lopputulokseen johon olen päätynyt jokaisen pähkäilyn päätteeksi koko talven ajan; Olen käyttänyt Axteciin niin paljon aikaa, rahaa ja rakkautta että eihän siitä voi luopumaan mennä. Särkisin vain sydämeni enkä koskaan enää tuntisi olevani kokonainen ihminen. Itkisin itseni uneen iltaisin ja katuisin tekoani lopun elämäni. Kas, siitähän on tullut kuin perheenjäsen!
Toisaalta haluan myös olla niin sanotusti erilainen nuori - kun muut kiroavat kilvan Axteceja syvimpään maanrakoon ja koittavat karttaa niitä, minä haluan erottua massasta ja ajaa sellaisella muitten vikuroinneista ja mielipiteistä huolimatta. Hyvin tuo axtec toimii muiden väitteistä huolimatta, kunhan siihen vain uhraa hieman aikaa, rahaa ja rakkautta...
Kun axtec jäi marraskuussa 2005 Kombin ostettuani seisomaan, tiesin että silloinen kaasutin oli solenoidien osalta tullut tiensä päähän. Seuraavaan katsastukseen olisi saatava toimiva kaasutin aikaiseksi. Ostin irrallisen ja hyväkuntoisen axtec-kaasuttimen jonka solenoidit olivat onnekseni lähes tuliteriä. Nyt kahden kaasuttimen risteytyksenä olen saanut täysin toimivan paketin aikaiseksi. Auto käy ja toimii kuin unelma. Kaasuttimen vaihdon yhteydessä vaihdoin myös irrallisena hankkimani imusarjan - jonka vaihdon yhteyteen oli helppo ympätä kanavien kohdistusoperaatio.
Nyt autoa ei enää millään voisi uskoa tuoksi samaksi nykiväksi ja huonosti käyväksi yksilöksi. Pieni vaivannäkö, huolenpito ja rahasijoitus toi onnen tälläkin kertaa. Enää on hakematta synninpäästö, eli päästölappu. Kanavien kohdistus ja kaasuttimen korjaaminen toi autoon huomattavasti enemmän menohaluja. Moottori on huomattavasti tarmokkaampi. Avara Tiittasen rakentama 2" pakoputkisto Simonsin läpihönkäävällä pöntöllä auttaa omalta osaltaan pakopuolen hengitystä kummasti. Moottorin puhdikkaampi alue on selvästi siirtynyt matalammille kierrosalueille. Korkeilla kierroksilla ei enää kummoisia tapahdu, ja tuntuvat nuo vaihteet loppuvan 4-lovisesta laatikosta kesken. Kolmosella pääsee nyt kuitenkin helposti tuonne 100km/h paremmalle puolelle.
Taka-akselille on vaihdettu kaikki tangot uusiin - ja takaiskareina toimivat tuliterät Monroet. Jouset pitäisi vielä vaihtaa. Eteen sijoitetaan uudet jouset, ja Nivan alkuperäiset iskarit. Samalla vaihdetaan pallonivelet. Täydellinen jarruremonttikin on tekeillä. Jarrut uusitaan täysin putkistoja ja pääsylinteriä myöten.
Olen suunnitellut ehjän 5-lovisen laatikon hankkimista jotta pääsee tuosta huutavasta ajosta motarilla. Aikaisemmin oli lähinnä kaupunkiajoa, mutta nyt kun pitää tuolla tiimin tallilla laukata ja sinne on sentään matkaa sen 50km/sivu. Samalla voisin vaihtaa kytkimen pää- ja työsylinterin letkuineen, sekä painelaakerin ja asetelman. Kytkinlevy ei ole montaakaan tuhatta ajettu, joten sitä en katso tarpeelliseksi vielä vaihtaa. Samalla kun vaihteiston irroittaa voisi kardaaninkin ottaa irti ja uusia ristinivelet ja tulilaakerin. Kardaanin voisi samalla putsata ja maalata vasaralakalla. Kun sitä kerran sitten noinkin paljon ottaa irti, voisi yksin tein pudottaa peränkin pois ja puhdistaa sekä maalata vasaralakalla. Lukkoperäkin on pyörinyt mielessä...
Moottoria näillä näkymin vähäpäästöisyydestä huolimatta hieman viilaillaan - ei siinä 150 heppaa tartte olla, jospa vaan vähän vielä piristelisi. Katsotaan sitten vieläkö saadaan menemään päästörajoista läpi. Mikäli ei enää mene, on myönnettävä karvas tappio ja vaihdettava 1700i tekniikka tilalle. Muussa tapauksessa kovaa ajoa...
Peltipakosarja himottaisi myös kovasti. Sellainen jossa olisi Lambdalle paikka, ja kait se olisi tuo EGR-venttiilikin siihen jotekin kiinni ympättävä. Se kun on jossain määrin oleellinen osa tuota pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmää joka ainakin vaihtoimusarjan kierrätysputkistoa tutkaillessa näyttäisi menevän tukkoon muutaman kymppitonnin ajon jälkeen. Käytännön merkitystä tuolla EGR:llä tuskin on, joten ehkäpä sen venttiilin voisi saumata kiinni peltisarjaan ihan vaan koristeeksi. Vapaasti virtaileva suodatin olisi lienee syytä myös hankkia. Pienen pieni moottorin toimivuuteen vaikuttava seikka, mutta menköön tähän samaan suunnitelmaan.
Tuolla vehkeellä ajaa kohta maailman loppuun saakka, vanhaa ei ole pian muuta kuin kori.
Että tällästä näin perjantaina 7.4.2006.
Nimim. Axtec on ihq!!11!!1!1!
<edit>
Niin, ja kuvia asteekista löytyy sarjoittain täältä.
</edit>
), ralliratti ja "urheilullinen" alusta.. Myös suht. hyvät poppivehkeet piristää matkantekoo. 
