Ukki kirjoitti:Ihmisiä ei voi jakaa, taas Puusepän sanomana, täällä maanpäällä vuohiin ja lampaisiin se tapahtuu vasta sitten, kun hälytys on käynyt siihen jakotilasuuteen, jota viimeiseksi tuomioksi kutsutaan. Hyvin harvassa olen tavannut sellaisia, mielestäni "uskovaisia" jotka muistavat ja toteuttavat "Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi" En minäkään saisi kirjoitella tälläisiä ajatuksia jos toteuttaisin Nasaretilaisesta kirjoitettuja hänen kertomisiaan. Mutta "hän heittäköön ensimmäisen kiven joka synnitön on"
Ukin kirjoituksesta innostuneena kommentoin hieman: tässä nimittäin käsitellään erästä väärinymmärretyimmistä raamatunkohdista. Edällä mainittu katkelma (ainakin sinne päin), on peräisin ehkä maailman tunnetuimmasta puheesta; Jeesuksen Vuorisaarnasta (Matt. 7:1). Siinä Jeesus opastaa opetuslapsiaan, että he säilyttäisivät keskinäisen rakkauden.
Niin usein kuulee tästä Ukin kirjoittaman kaltaisia tulkintoja, että kaikenlainen arviointi ja arvostelu olisi sitä myöten kielletty. Ei se sitä tarkoita. Tuossa kohdassa, kun sitä tulkitaan asiayhteydessään, tarkoitetaan, ettei tule sortua rakkaudettomuuteen ja ylpeyteen. Sen sijaan parannukseen kehoittaminen on edelleen sallittua, kun sen tahtoo vilpittömästä huolesta ja rakkaudesta lähimmäistään kohtaan tehdä. Sillä sanotaan Raamatussa niinkin, että joka ei nuhtele veljeään synnistä, on itse osallinen hänen syntiinsä (3. Moos 19:17) (Matt. 18:15). On rakkaudetonta olla nuhtelematta (joka väärinymmärretään tuomitsemiseksi) lähimmäistään, joka elää synnissä, sillä silloinhan tuo veli joutuu ikuiseen kuolemaan tekonsa tähden.
Asia selkenee edelleen, kun tulkitaan toista kuuluisaa Jeesuksen puhetta: nimittäin lähetyskäskyä. Sehän sisältää kehoituksen tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen. Miten sitten kansat tehdään opetuslapsiksi? Opettamalla ja kastamalla heitä Jeesuksen nimeen, eli laajemmin ajatellen siten, että tehdään tiettäväksi pakanoille Jumalan laki. Silloin heille syntyy käsitys synnistä ja sitä kautta herää synnintunto (Room 3:20). Sellainen ns. heränneellä tunnolla oleva ihminen etsii lohtua sielunhätäänsä ja haluaa sitten armosta uskoa syntinsä anteeksi vapahtajansa veren kautta. Siis toisin sanoen, on oleellista, että tuo ihminen voidaksensa tulla puhtaaksi, on ensin ymmärrettävä olevansa likainen ja se vaatii nuhtelua synnin vuoksi. Mutta se ei ole tuomitsemista. Joka muuta väittää, on käsittänyt väärin nuhtelun ja tuomitsemisen merkityksen. Tuomitsemista olisi olla rakastamatta lähimmäistään niin, ettei toisi julki hänelle hänen sielunsa tilaa. Silloin tämä lähimmäinen tulisi tuomituksi ja nuhtelematta jättänyt hempeähenkinen taas saisi tuomionsa tekojensa mukaan.
Toinen yhtälailla väärin ymmärretty kristillinen klishee on että "jokainen tulee uskollaan autuaaksi". Se on ehkä epämääräisesti sanottu, mutta siinä ei sanota, että jokainen, uskoi sitten miten ja mihin tahansa, tulisi sillä uskollaan autuaaksi. Siinä sanotaan, että jokainen tulee OMALLA uskollaan autuaaksi, koska kenenkään toisen uskolla ei voi taivaspaikkaa ansaita. Vain oma usko siis pelastaa, mutta voidakseen pelastaa, sen uskon myös tulee olla OIKEAA kristillistä uskoa. Raamattu on pullollaan viittauksia väärästä opista, vääristä profeetoista ja väärästä vanhurskaudesta. Niistä varoitetaan ja käsketään koetella se oppi, jota kuulee. Siis koetella, eli tutkia sen oikeellisuus. Sellainen oppi, joka ei ole Raamatun mukaista on väärää oppia ja sillä ei ansaita autuutta.
Ukki vielä viittaa tämän kirkkopyhän tekstiin Jeesuksesta ja huonosta naisesta: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven". Siinä tulee erityisesti muistaa Jeesuksen sanat tuolle naiselle, pelastettuaan hänen henkensä kivittäjien käsistä: "Mene, äläkä ENÄÄ tee syntiä". Tuohon kiteytyy pelastavan uskon koko olemus: se on halua armosta uskoa synnit anteeksi ja Pyhässä Hengessä halua kilvoitella synnin poispanijana, niin ettei enää tahallaan riko Herraansa vastaan.
Apostoli Paavali kyllä sanoo, että synti aina tarttuu ja tekee matkan vaikeaksi, mutta on kuitenkin eri asia LANGETA syntiin kuin ELÄÄ siinä. Langennut katuu ja saa anteeksi, mutta synnissä elävä on paaduttanut sydämensä ja siksi saa tekojensa mukaisen tuomion, silloin kun elävät ja kuolleet kerran jaetaan siunattuihin ja kirottuihin, lampaisiin ja vuohiin. Toisin sanoen nimen omaan se, mitä teemme eläessämme on ratkaisevaa. Kuitenkin korostettakoon vielä, että kukaan ei tule autuaaksi teoillaan, vaan ainoastaan uskollaan (Room 3:23-26).
