Miten minusta tuli Ladisti?

[Joen musikka]

1972 sain ajokortin,isän ostamia rasseja oli pari,muutin 1974 Helsinkiin jossa ei autoa tarvii,harrastemielessä hurahdin vm-69 Tipparelluun vuonna -79 ja sen jälkeen R5,kolme R12:a ja viimein R9.Tämä viimeisin oli niin työteliäs ajokki,että appivanhempien tuli sääli.Appi oli ajanut v.-72 lähtien 5-6 Ladaa työajoissaan toista miljoonaa kilsaa ja naapurin Sissin perikunta kauppasi -89 1200S:sää turhaan.Esittipä asian Musikalle,Musikka akalleen ja tulos oli että Rellun vein Juukaan tutulle jopparille(ja edelleen nuoruusajan paskimmalle poliisieläkeläiselle)ja ajelin Joen kaupunkiin punaisella 1200S:llä!Tunnustan,että Anoppi oli niin tyytyväinen,että maksoi koko kaupan!
Musikka

[PECTOPAH MECTA HOMEP]

Mikä oli ranskalaisten luotettavuustaso tuohon aikaan?

[lada-juntti]

Tuohon Ranskalaisten luotettavuustasoon tuohon aikaan en osaa muuta vastata kuin että naapurilla oli Tippa-Rellu ja se kyllä tykkäs siitä.

Mutta; miten minusta tuli ladisti.
Aluksi oli identiteetti hukassa. Etsin sitä ensiksi Volvoista ja Muskeli-jenkeistä. Ei se isolohko Chevroletti ollut mun juttuni. Jotenkin vieraalta se tuntui.
Lopulta tunnustin itselleni että mikä mä oikeasti olen, ja tulin ulos kaapista. Olen julki-Ladisti. Ajan Ladalla ja teen sen rehellisesti ja julkisesti, enkä välitä mitä muut sanoo.

[THI-900]

Oma ensimmäinen ladani oli sukukalleus. Faari osti sen uutena '84 ja ajoi sitten paaluun '92. Sisko oli tuolloin 20. Faija kysyi, että ajaisiko se ladalla. Vastaus oli myönteinen ja faija osti tolpaaan kiedotun itäraudan vakuutusyhtiöltä. Sisko sitten ajoikin sillä pitkän palan, mutta Helsinkiin muuton jälkeen auto jäi turhaksi. Faija otti sen sitten itse ajoon. Itse sain sitten kortin 2002. Ensimmäiset metrit ladalla oli kyllä ajettu jo paljon ennen sitä, mutta sellainen kovapää olin kumminkin, että lada toki kelpasi. Faija osti '85 golfin ja lada jäi mulle. Loppu on historiaa.

Jo ensimmäisenä päivän kun sain kortin hain ladan faijan työpaikin pihalta ja meni sillä kouluun. No jäihäin siitä sitten valot päälle. Talonmiehen jumppereilla sitten saatiin lopulta tulille. Oli se näky kun jo edesmenneen rehtorin kanssa yritettiin työntää ladaa käyntiin. Tästä autosta tulikin sitten näky. Apinan tunsi kaikki, mutta apina ei ketään... Olihan se vihreä/beige/musta lada, jonka rekisterikilven alla takana luki "tällaista mä oon aina halunnu" melkoinen näky. Ja jos johonkin mentiin, niin sillä mentiin, mikään muu auto ei kelvannut. Kaveri totesi kerran osustava "että on se kumma kun kaikki ihmiset näyttävät niin onnellisilta kun me ajetaan tällä" Ainut paikka mihin en kehdannut sillä mennä oli golfseuran puheenjohtajan hautajaiset.

Lähes vitsinä sitten 2005 keväällä laitoin yliopiston pihassa vaasassa ostolapun erään ladan nokalle ja käteenhän se sitten jäi. Tämä auto on nykyinen allekirjoituksessa esiintyvä auto. Kahta autoa ei tuolloin ollut enää varaa pitää ja sukukalleus sai elinluovuttajan roolin, jossa se vieläkin jatkaa pitkää perinnettään. Mittarissa oli 243tkm, joista itse ajoin 70-80tkm, kun ensimmäinen ladani pääsi paremmille metsästysmaille. Poru siinä tuli kun ruuvaisin kilpiä pois nokalta.

Sittemmin omistuksessani on ollut vielä 6 muuta ladaa. Takana jo yli 200tkm ladalla ja tarina on vasta alussa. Se on kumma, miten ihminen voi tykästyä johonkin niin paljon kuin autoonsa. Joka kerta kun idässä tehty rivinelonen räjähtää tulille sydän pamppailee ja hengitys tiivistyy. Pakokaasun tuoksu nostaa veren adrenaalipitoisuutta ja endorfiini lähtee kiertämään kropassa. Pieni kierros kylällä ladalla saa suurenkin murheen väistymään - se on terapiaa, johon yksikään ammattiauttaja ei pysty.

OT: Sorry folks, meni ehkä vähän överiksi. Mutta totta toinen puoli

[markerva]

Velipoika ja sen kaveri ostivat eräältä tutulta Ladan nyt viime kesänä. Ladalla ei ole ollut heitä ennen kuin kaksi omistajaa. Ensimmäisellä auto oli ollut 16vuotta. He pyysivät minua mukaan myös auton omistajaksi.. Vähän niinkuin osakkaaksi. No ei mennyt kauakaa kun velipojan kaveri sanooi et vaihdetaan autoja siten että mulla kauan seissyt golf meni vaihdossa Velipojan kaverin osuuteen. Näin omistin autosta jo 2/3. Sitten velipoika muutti pois kotoa ja myi mulle vielä omankin osuutensa ladasta. Niin minusta tuli täyspäiväinen ladisti. Sen jälkeen autoon olen tehnyt kaikenlaista (http://www.ladakerho.fi/ladaboard/viewt ... =2&t=23035). Helpompi tehdä hommia kunnolla kun ei ole monta päätä säätämässä ja jakamassa mielipiteitään.

[pikku-maukka]

olin alun perin ostamassa kaverilta cossuluukki sierraa sellaista räikeän keltaista. se kauppa meni sivusuun johtuen siitä miksi auton kunto lopulta paljastui.kaveri jossain välissä heitti että osta ennemmin vaikka lada, se jäi päähän pyörimään sitten lyösin tuon 1700 i. sellaine oli pakko saada ja nyt sellaisen olen onnellisesti kohta kaksivuotta omistanut ensimmäisen vuoden aikana kilometrejä kertyi melkein 40 tuhatta ja nyt tämä kyseinen yksilö odottaa sitä että silletehdyt suunnitelmat toteutetaan. mutta siihen menee vielä hetki ei ole työttömällä varaa.

[Team perseauki racing]

Tuohon Ranskalaisten luotettavuustasoon tuohon aikaan en osaa muuta vastata kuin että naapurilla oli Tippa-Rellu ja se kyllä tykkäs siitä.

Mutta; miten minusta tuli ladisti.
Aluksi oli identiteetti hukassa. Etsin sitä ensiksi Volvoista ja Muskeli-jenkeistä. Ei se isolohko Chevroletti ollut mun juttuni. Jotenkin vieraalta se tuntui.
Lopulta tunnustin itselleni että mikä mä oikeasti olen, ja tulin ulos kaapista. Olen julki-Ladisti. Ajan Ladalla ja teen sen rehellisesti ja julkisesti, enkä välitä mitä muut sanoo.

tämä vaatii jo asennetta..... itsellä meni toisin päin vaikkin isolohko on vielä haaveissa,70 luvun oldsin farkun koppa kyllä on jonne sen oikein rekisteri lapunkin mukaan saisi tunkea mutta saapi alkuunsa kelvata pikkulohko.

ensin alkuun oli ladoja jos jonkinlaista ja sitten iski hirmuinen jenkki kuume ja nyt pihamaata koristaa enempi pitkä kattoja kuin ladoja, toki tuo keltainen on vielä ajoon tulossa mutta enempi sunnuntai käytöön ja pollella meinasin työ matkat kulkea
nyt on pieni hairahdus tuon 123 koppasen mersun kanssa, mukava ajaa,isot sisätilat ja kohtuulisen huoltovapaa mutta sedani on sedani amerikan farkuun mahtuu sentäs tavaraa ja väkeä ja vaikka 300d onkin niin 1700cc lada tuntuu kumman pirteältä tuohon verrattuna.
empä tiedä kerran ladisti aina ladisti jokin niissä vain kiehtoo ettei niistä kokonaan voi luopua

[samarai]

Ei varmaan ilman tätä kerhoa ja boardia olisi minusta koskaan tullut minkään maan Ladistia (jos nyt sellaista arvonimeä etuvedolla ajava saa yleensä edes käyttää ) sillä perustaustaltani olen pesunkestävä TransitMies.

[Lada-Jussi]

mä olen lapsesta lähtien tiennyt, että haluan ajaa Ladalla, en tiiä oikeestaan miksi, mutta näin se on ja näin olen tehnyt. välillä on kiva kokeilla jotain muuta, mutta aina se Lada tuntuu parhaalta näiden kokeilujen jälkeen.

[vazili 2107]

Heh, itestä tuli sattuman kauppaa Ladisti, kun ostin 1997 2102:n
Sitten ostin 2104:n ja nykyisen 2107:n ja se on kyllä palvellut tosi
hyvin. Valitettavasti eshtablishmentti ON päättänyt, että toisinaan-
ajattelijalle ei töitä oo tarjolla niin joudun "silmäterästä" luopumaan,
mutta Lada on vika ajokki jolla ajelin ja siinä oli se viha-rakkaussuh-
de kohdallaan , loppupeleissä se todella palveli melkein, kun Maybach
ilman luxusta ,tosin

[Lada Scandinavia]

Ei varmaan ilman tätä kerhoa ja boardia olisi minusta koskaan tullut minkään maan Ladistia (jos nyt sellaista arvonimeä etuvedolla ajava saa yleensä edes käyttää ) sillä perustaustaltani olen pesunkestävä TransitMies.

Näyttää hyvältä kun tulee Transitmies...

En tietoisesti valinnut, vaan ajauduin, olin ostanut vaimolle työmatka-auton Lada 1200L:än ja naapuri näytti jotain lehteä missä oli Lada kokoontuminen ja innostuin ja siitä se lähti. Eka Pradva tullut 2/02.

[Flaiman]

Lapsesta asti tiesin, että haluan jonkun erikoisemman tai harvinaisemman auton. Olen syntynyt 90-luvun alkupuoliskolla, joten sen jälkeen Ladat alkoivat pikkuhiljaa vähentyä, joten valinta oli helppo.

Kun olin semmonen noin kaksi-vuotias vanhemmillani oli kaksi takaveto Ladaa.
Tuli Ladan takapenkit hyvin tutuksi niin turvaistuimen kanssa kuin ilmankin.

Jossain vaiheessa Ladat myytiin ja ajattelin, että jos haluan vielä Ladan kyytiin päästä niin täytyy itse sellainen ostaa.
2008 kesällä oli myynnissä kanttilamppu vajaan kymmenen kilometrin päässä,
kävimme katsomassa ja ei näyttänyt ollenkaan huonokuntoiselta, sovittiin kaupat ja seuraavalla viikolla haettiin Lada kotiin.


Edit: muutettu tekstin asioita oikeaksi, olikin kaksi Ladaa silloin kun olin pieni.

[Jaakkima]

Ensimmäisen Ladan osto jäi kytemään mieleen, kun edellinen Kadett E ruostui alta pois ja sukulaismies sanoi että osta nappis-Lada. Muutamia kuukausia oltiin ilman autoa ja keväällä 2002, kun auto piti saada alle ja lähettyviltä löytyi halpa ja leimaa omaava nappis. Tuon kunto kyllä paljastui aika huonoksi. Mutta tilanne parani kesällä kun Lappeenrannan Deltasta löytyi tuo Lempi. Sillä ajeltiin ensimmäinen vuosi kaikki ajot ja seuraavana syksynä ostin käyttöautoksi Rusinan (2107 1300S vm.-91). Tällä ajeltiin vuoden päivät, mutta kun koira tuli taloon niin käyttöauto vaihtui Sepeen (2104 1700i vm. -97) Tällä ajeltiin viime kevääseen saakka ja nostettiin pukeille tarkoituksena vaihtaa hajonnut laatikko ja äänieristää uudestaan. Projektin edetessä autosta löytyi enemmän ruostetta kuin osasin aavistaa ja projekti autoksi jäi. Eli tämäkin laitetaan kuntoon, maalataan ja hieman ulkonäköä parannellaan omaa silmää miellyttäväksi.

Käyttöpelin virkaa tällä hetkellä toimittaa B230F koneella ja AW-70L automaatilla varustettu farkku 740:nen Volvo vuodelta 1991, mittarissa vaivaiset 554 tkm. Tämä tuli kun käyttöauto itselleen oli pakko saada pikaisesti, jossa suht tuore ote ja kohtuu läheltä. Takavetoista farkku Ladaa kun ei Pohjanmaata lähempää löytynyt, mikä läpäisi minun kriteerit.

[Jokari]

Kun suvussa on tarpeeksi seinähulluja, niin siirtyyhän se eteenpäin. Näin minusta tuli ladisti

[AI]

Meillä taas on toisin päin, pitäähän suvussa yksi hullu olla! Vaimon suku taitaa kyllä ihmetellä asiaa enemmän kuin oma suku...