Matkalla kone laskeutui tunniksi Kennedyn kentälle tankkausta varten.Kuvitellen tulleensa perille hra Scotti poistui koneesta ja vietti kaksi päivää New Yorkissa ja oli varma siitä että oli Roomassa.
Koska hänen veljenpoikansa eivät olleet vastassa,arveli hra Scotti heidän juuttuneen Rooman mahdottomaan liikenteeseen,josta he olivat kirjeissään kertoneet.Heidän osoitettaan etsiessään ei suuri matkailija voinut olla panematta merkille,että modernisaatio oli lakaissut syrjään enimmät,ellei kaikkia,vanhan maan tuntomerkeistä.
Hän pisti myös merkille että hyvin monet ihmiset puhuivat englantia selvällä Amerikan korostuksella.Hän ajatteli,että amerikkalaisia on joka paikassa.Ja edelleen hän ajatteli että heidän etuaan silmälläpitäen niin monet kaduista oli englanniksi merkityt.
Hra Scotti puhui itse vähän englantia ja kysyi seuraavaksi poliisilta (italiaksi) tietä linja-autoasemalle.Ja sattuman kauppaa poliisi oli syntynyt Napolissa ja vastasi sujuvasti samalla kielellä.
Ajeltuaan 12 tunnin ajan bussilla ympäriinsä päätyi hra Scotti taas poliisin pareihin,tällä kertaa bussinkuljettajan toimesta.Seurasi lyhyt ja lihava riita,minkä kuluessa hra Scotti lausui julki hämmästyksensä siitä,että Rooman poliisivoimat palkkasivat jonkun sellaisen,joka ei osannut omaa kieltään
!Scottin loistokkuus näkyy siinä tosiasiassa,että vaikka hänen vakuutettiin olevan New Yorkissa hän kieltäytyi uskomasta sitä.
Jotta hänet saataisiin takaisin San Franciskoon,hänet vietiin kentälle poliisiautossa jonka sireenit ulvoivat."Siinä näette",sanoi Scotti tulkilleen."Minä tiedän että olen Italiassa-Mamma Mia!Näin ne ajavat."
