Maakaasuauto on toiminut edelleenkin erinomaisesti (20’700 km), ja toivottavasti ongelmatonta ajoa on vielä paljon edessä, sillä 2 vuoden takuuaika alkaa olla ummessa. Yksi pieni haaveri tuli kesällä; oikeaan takarenkaaseen tuli vuoto. Kerrostalonaapurini päätti heinäkuussa vaihtaa keittiökalusteet, ja hän pudotti vanhat kalusteet parvekkeelta autotallini eteen. Ilmeisesti yksi naula oli pudonnut asfaltille, ja minä olin ajanut sen yli, kun lähdin mökille. Seuraavana aamuna näin autonrenkaan tyhjänä. Otin renkaan irti, ja laitoin siihen 4 bar ilmaa. Kuulin sihinää, ja näin mustan nupinaulan törröttävän renkaassa. Laitoin renkaan auton alla takaisin, ja katsoin 5 tunnin päästä paineet: rengaspaine oli pudonnut 2 bar. Lisäsin paineet 4 bar ja heitin mökillä olleen nastarenkaan (”vararengas”) auton takakonttiin. En halunnut ajaa Lappeenrantaan (36 km) nastarenkaalla, kun katsoin kännykällä internetistä asfaltin lämpötilaa; se oli huimat 59 asteista! Nastarengas olisi niissä lämpötiloissa mennyt piloille. Pääsin heti rengasliikkeessä asiakkaaksi, ja avulias asentaja vaihtoi nastarenkaan alle kesärenkaan korjauksen ajaksi. Sovimme, että tulen tunnin päästä hakemaan paikatun renkaan, ja siksi ajaksi ajoin 500 metrin päässä olleeseen Citymarketin viileään parkkihalliin. Citymarketissa tein ostokset ja kävin pullakahvilla, jonka jälkeen rengasasentaja laittoi paikatun ja uudelleen tasapainoitetun kesärenkaan paikoilleen. Koko lysti maksoi kohtuulliset 25 euroa.
Ilmastomuutoksen signaali alkaa näkyä aina vain selvemmin. Tänä kesänä meni komeasti rikki vuoden 1914 Turun lämpötilaennätys 35.9º C, kun Joensuussa oli 37.2º C. Lappeenrannassa oli vain 36.4º C, ja Lappeenrannan heinäkuun keskilämpötilaennätys vuodelta 1925 22.1º C siirtyi Puumalalle 23.0º C. Kuumaa oli, ja näin Suur-Saimaalla vedenlämpömittarissa (40 cm syvyydessä) uuden ennätyksen 28º C. Päivän kylmin hetki oli, kun kävin hakemassa päivän postin 4 km päästä; auton ilmastointilaite täysillä vasten ihoa. Nautin aina näistä hetkistä, vaikka rillit huurtuivat autosta ulos noustessa. Kaupungilla näki heti kenellä oli autossa ilmastointilaite, ja kenellä ei: ne joilla oli ilmastointilaite olivat ikkunat kiinni, ja niillä, joille ei ollut, niin ikkunat olivat auki. Liikennevaloissa seistessä ihmettelin, miten nuo ihmisraukat pystyvät estämään lämpöhalvauksen. Superhelle sai meidän vanhan pakastimen mökillä suorituskyvyn ylärajalle, ja yhtenä aamuna näin siinä syttyneen punaisen hätävalon. Pakastin oli mennyt rikki, mutta sen sisällä oli vielä -20º C. Ei auttanut muuta kuin lähteä ostamaan Lappeenrannasta uutta pakastinta. Löysimme Mustasta Pörssistä sopivan pakastimen 199 eurolla, joka mahtoi Combon takakonttiin helposti – taas Combon takakontin suuruudesta oli hyötyä. Saimme viedä seuraavalla käynnillä rikki menneen pakastimen Mustan Pörssin kierrätyskonttiin.
Kesärenkaat ovat vielä alla, kun en ole havainnut liukkaita kelejä. Marraskuussa varmasti alkaa olla niin kylmää, että vaihtoajankohta tulee. Olen sentään tehnyt kaksi huoltotoimenpidettä: vaihdoin Bilteman halvat pyyhkimensulat Bilteman halpoihin pyyhkimensulkiin. Ostin samalla Biltemasta uudet H7 ajovalopolttimot, jotka myös vaihdoin. Olen aina vaihtanut ajovalopolttimot kahden vuoden välein syksyisin, jotta ne eivät ehtisi palaa ajossa loppuun. Saan syksyn pimeisiin keleihin uudet kirkkaat ja varmatoimiset polttimot. Lähivalopolttimot ovat Combossa uloinna, mutta niihin on hyvä pääsy molemmilla puolilla. Ensin vain lampun suojakansi irti parin sentin kääntämisellä, ja sitten vain vetää polttimon – yllättävän vähällä voimalla – irti. Sokerinpalan vetämiseen lampun kannasta taas piti käyttää paljon voimaa, mutta nitkuttelemalla sekin irtosi. Kun taas polttimot painautuivat helposti paikoilleen, niin alkoi epäluulo – olivatko ne varmasti paikoillaan? Polttimoiden kantaa ei näe suoraan, joten tarkistin työni tuloksen peilin avulla. Peilin kautta näin, että poltin oli kahden jousiha’an välissä, ja polttimon kohdistin oli yläreunassa paikoillaan. Ei voi muuta sanoa kuin erittäin helppoa polttimoiden vaihtoa. Tein vielä yhden asian: en ollut löytänyt mistään merkintää, mitä sytytystulppaa käytetään maakaasuautossa? Päätin ottaa pari sytytystulppaa irti ja katsoa niiden palamisvärin ja merkin. Sopiva tulppa-avain on pitkävartinen 16 mm. Laitoin kaksi irrottamaani sytytystulppaa vierekkäin työpöydälleni. Ne olivat samanväriset; vaalean ruskeat ja erittäin puhtaat – ei yhtään karstaa, mutta ei auta, vaihtoon menevät, koska huoltokirjassa käsketään vaihtamaan ne 2 vuoden välein. Tulppien kärkiväliksi mittasin 0.6 mm. Maakaasuautossa on Bosch Platin FR7DPP33 sytytystulpat, joiden hinta nettitietojen mukaan on noin 9 euroa kappaleelta.
Uuden Bosch FR7DPP33 sytytystulpan kärkiväli on 0,7 mm. Yli 20’000 km ajetussa maakaasuautossa sytytystulpan kärkiväli oli alle 0,7 mm, sillä sain painaa 0,7 mm mittaliuskaa ennen kuin se meni kärkiväliin – 0,6 mm mittaliuska meni takertelematta. Massiivinen kipinämäärä oli hakannut koko ajan samaan kohtaan tulpassa, jolloin siihen oli syntynyt selvä vaaleanharmaa piste.
Metaanin itsesyttymispiste on korkea 537 °C ja energiasisältö suuri. Korkea itsesyttymispiste vaatii hyvän sytytyskipinän, joka saavutetaan titaanikärkisillä sytytystulpilla. Metaanin sytyttämiseen tarvitaan erittäin korkea volttimäärä. Suuren volttimäärän kestää titaanikärkinen sytytystulppa, ja pienentämällä kärkiväliä varmistetaan sytytyskipinä. Platinatulpissa on erittäin terävä sytytyskärki, jolla saadaan terävä, voimakas ja varma sytytyskipinä. Platinatulpilla on laaja lämpöalue, eli ne toimivat hyvin kylmissä ja kuumissa moottoreissa. Nykyiset saastemääräykset vaativat tehokkaan ja varman kipinän sytytystulpilta – ohilyöntejä ei enää sallita.
Korkeaviritteisissä kilpamoottoreissa sytytystulppien vaihtoväli on pieni – samoin maakaasuautoissa. Metaanin käyttö aiheuttaa samanlaista kulumista sytytystulpille kuin kilpa-autoissa, jonka takia vaihtoväliä on pienennettävä toimintavarmuuden varmistamiseksi. Matalaviritteisissä amerikkalaisissa V8 moottoreissa voidaan päästä yli 100’000 km tulppien vaihtoväliin. Nykyaikaisissa autoissa ei enää sytytystulppia huoleta; niitä ei puhdisteta, eikä niiden kärkiväliä tarkisteta – ne vaihdetaan vain väliajoin.
Platinatulpissa suurena syynä keskielektrodin ohuuteen on myös platinan hinta. Se on kalliimpaa kuin kulta.
Lada 1200L 1986
Lada 1500S 1973
Volga GAZ 21 1967
Moskvitsh Elite 1500 1975
Opel Olympia Rekord 1700 1962
Ford Taunus 1.6 GX 1982
Mercedes-Benz 240D 1982
Mercedes-Benz 300D 1990
Miksi maakaasuautossa sytytystulppien vaihtoväli on tiheämpi kuin bensa-autossa?
1. Bensa nestemäisenä aineena jäähdyttää sytytystulppaa kun se tulee sylinteriin. Metaani on jo kaasumaisessa muodossa saapuessaan sylinteriin, niin ettei sillä ole bensamaista jäähdytysvaikutusta. Sytytystulppa pysyy metaanin kanssa koko ajan kuumana, ja se lyhentää tulpan elinikää.
2. Bensamoottorissa käytetään yleensä 14 kV jännitettä kipinän synnyttämiseen, mutta kaasumoottorissa 16 kV jännitettä, jotta metaani saadaan syttymään. Korkeampi jännite lyhentää tulpan elinikää.
3. Metaanin kuumuuden takia pitää käyttää kylmiä sytytystulppia ja materiaaleja, jotka kestävät kuumuutta. Nämä kuumuutta kestävät aineet ovat myös mekaanisesti hauraita.
Bosch ilmoittaa kaasukäyttöisten moottorien platinakärkisytytystulppien vaihtoväliksi "vähintään 30.000 km", mikä sekin tuntuu aika varovaiselta arvolta. Veikkaisin, että 30.000 km on valittu olettaen, että moottori käy suuren osan ajasta maksimitehonsa tuntumassa.
Lada-Jussi kirjoitti:Neuvostoliitossa ajeltiin ympäristöystävällisesti kaasuilla jo 70-luvulla ja sitäkin ennen oli puukaasut, eli Neuvostoautoteollisuus olisi mitallit ansainnut jo ennen länsimaisia.
Harmi että toi kaasun käyttö Suomessa on vielä varsin hankalaa, täytyy tosiaan asua kaasutankkausaseman lähellä ja niitä ei ihan joka kylässä ole.
Puukaasulla täälläkin on ajettu ainakin jo sota-ajalta lähtien. Minulla on joitakin piirustuksiakin niistä. En tosin löydä niitä aivan heti, sillä ovat toisessa osoitteessa. Sain ne ilmaiseksi, joten en rahasta miekään niillä.
Biokaasuaseman perustamalla esim. maitotilan kumppaniksi saat metaania. Se käy tuohon Opeliinkin, koska se on kemiallisesta sama aine kuin maakaasu. Erkki Kalmari Laukaasta on alan
edelläkävijä.
OLEN SOKISSA! Tarkoitukseni oli lähteä pari viikkoa sitten käymään kylässä velmiehen luona Joensuussa. Joensuun retkellä tulee ajettua yli 600 km, ja koska Joensuussa ei saa tankattua maakaasua, niin bensaa palaa 2-3 tankillista. Ennen aiottua Joensuun matkaa, kävin kylässä kaverini luona Nuijamaalla. Nuijamaan matkalla huomasin risteyksessä seisoessani, että maakaasuauton tyhjäkäyntikierrokset putosivat 800 rpm → 650 rpm, ja moottori ravisti hieman. Kuitenkin moottori kiihtyi normaalisti, ja käyttäytyi hyvin Nuijamaalle mennessä. Nuijamaalta lähtiessä, moottori taas ravisti, mutta kiihtyi hyvin. Ehdin ajaa noin viisi kilometriä, kun moottori alkoi hyytyä viitosvaihteella ja moottori ravisti vahvasti. Samalla syttyi moottorijärjestelmän vikavalo. Vaihdoin nelosvaihteelle, mutta se auttoi vain vähän aikaa, joten päätin kokeilla bensalla ajoa. Bensavalitseminen auttoi, ja auto toimi normaalisti.
Seuraavana aamuna katsoin vikakoodit. Löysin kaksi: P0130 = 1. happitunnistimen virhetoiminta ja P0300 = havaittu useiden sylintereiden sytytyskatkoksia. Vein auton Auto-Suniin korjattavaksi, koska takuuaikaa oli vielä viikko jäljillä. Ajoin edelleen bensalla, koska sillä moottorin vikavalo ei syttynyt, eikä auton käynnissä ollut huomauttamista. Kun kerroin huoltoneuvojalla, että vikavalo syttyi, niin hän sanoi heti, että olen ajanut liian vähän bensalla. Huoltoneuvoja sanoi, että täällä on käynyt useita maakaasuautoja korjattavan, kun niillä on ajettu liian vähän bensalla. Hän kertoi, että joistakin maakaasuautoista oli jouduttu vaihtamaan: sytytystulpat, 1. ja 2. happitunnistin, sytytys/puolayksikkö, ilmamäärämittari ja katalysaattori. Varasin huoltoajan, ja lähdin ajamaan puolipökerryksissä kotiin.
Kotona avasin maakaasuauton omistajan käsikirjan, ja luin uudestaan kohdan moottorijärjestelmän vaurioitumisesta. Siinä sanotaan näin: Huomio. Jos seuraavia ohjeita ei noudateta, seurauksena voi olla katalysaattorin tai auton vaurioituminen:
1. Jos moottorissa esiintyy sytytyshäiriöitä, se käy epätasaisesti, moottorin teho alenee selvästi tai esiintyy muita epätavallisia toimintahäiriöitä, korjauta välittömästi häiriön syy korjaamolla.
Hätätapauksissa autolla voidaan ajaa lyhyen aikaa alhaisella nopeudella ja moottorin alhaisella käyntinopeudella.
2. Jos bensiinimoottorissa katalysaattoriin pääsee palamatonta polttoainetta, katalysaattori saattaa ylikuumentua ja vaurioitua. Siksi on varottava tarpeettoman pitkää käynnistimen käyttöä, polttoainesäiliön ajamista tyhjäksi ja moottorin käynnistämistä työntämällä tai hinaamalla.
Bensasta sanottiin, että se syytä vaihtaa puolen vuoden välein bensan huononemisen vuoksi. Olen ajanut talvikautena bensatankin tyhjäksi muutamaan kertaan, mutta kesällä annoin vain pari kertaa kaasun loppuun, ja annoin auton vaihtaa automaattisesti bensalle. Kilometrejä ei kuitenkaan kesällä tullut kuin noin 50. Olin vielä niin järkyttynyt huoltoneuvojan sanoista, että päätin lähettää Opelin maahantuojan neuvontaan kysymykset maakaasuauton käytöstä. Kysyin: 1. mitä bensassa tapahtuu 6-12 kk aikana, että se särkee maakaasuauton? 2. onko pakko ajaa 6 kk välein bensalla vai riittääkö, että bensa vaihdetaan? 3. mikä on tieteellinen selitys, että pelkällä kaasulla ajaminen rikkoo moottorin? Vastaukseksi tuli, että otamme yhteyttä myöhemmin, ja seuraavassa sähköpostissa tyytyväisyyskysely edelliseen vastukseen.
Maakaasuauton huoltoon Auto-Sunissa oli varattu puolayksikkö, lambda-anturi ja sytytystulpat. Huoltoneuvoja ajoi autolla, ja totesi saman kuin minä, että maakaasuauton moottori toimii hyvin bensalla, mutta ravistaa metaanilla ajettaessa. Huollossa vaihdettiin ykköslambda ja katalysaattori irrotettiin ja katsottiin sen kunto silmämääräisesti. Katalysaattori todettiin ehjäksi. Lambda-anturin vaihto auttoi, ja maakaasuauto toimi koeajossa hyvin metaanillakin. Huoltoneuvoja soitti minulle, että auto on valmis, ja huolto menee takuuseen. Kävimme huoltoneuvojan kanssa yhdessä läpi mitä oli tehty, ja mitä vikaa oli löytynyt. Hän kertoi, että ykköslambdan kakkosvirtapiirin jännite oli liian matala, eikä se pystynyt antamaan riittävää informaatiota maakaasun käytössä. Vikakoodit olivat: P0130 = 1. lambdan virhetoiminta, P0300 = havaittu useiden sylintereiden sytytyskatkoksia ja P1679 = liian pitkä moottorin toiminta paineistetun maakaasun käytössä. Koska vikakoodi P1679 oli minulle uusi tuttavuus ja erittäin tärkeä maakaasuauton toiminnalle, niin kyselin siitä lisää. Huoltoneuvoja kertoi, että vikakoodin P1679 voi välttää vain ajamalla puolen vuoden välein vähintään yhtäjaksoisesti 120 km. Minä sanoin siihen, että omistajan käsikirja pitäisi painaa uudestaan, ja kertoa tämä asia selkeästi maakaasuauton omistajille. En saanut kuitenkaan mitään tieteellistä selitystä, miksi bensalla on ajettava säännöllisesti ja yhtäjaksoisesti puolen vuoden välein.
Velmiehen kanssa on sovittu, että menen kyläilemään joulukuussa Joensuussa. Sillä retkellä tulee ajettua yhtäjaksoisesti mennen-tullen yli 120 km bensalla. Eilen tuli GMFinlandilta vastaus sähköpostiini. Se ei antanut mitään uutta Auto-sunin huoltoneuvojan neuvoihin.
Eräs vikamahdollisuus olisi Combon sytytysyksikkö, joissa Aral-baarin juttujen mukaan silloin tällöin ongelmia. Koska kaasukäyttö vaatii suuremman sytytysjännitteen, ilmenevät sytytysviat herkemmin kaasulla.
Toisena mahdollisuutena tulisi mieleen kaasun syöttöön liittyvät ongelmat (kaasupula), jolloin syynä voisi olla esim. liian alhainen kaasupaine (paineenalennusjärjestelmä tms.).
Sdelano v SSSR kirjoitti:Happitunnistimessa ei välttämättä vikaa.
Olen ajanut maakaasuautolla jo yli 200 km pelkällä metaanilla happitunnistimen vaihdon jälkeen, ja auto on toiminut normaalisti. Autoon ei vaihdettu huollossa kuin ykköslambda, ja se korjasi kaikki häiriöt. Auto-Sunin huoltoneuvoja sanoi, että kun tulee vikakoodi P1679, niin huoltoon varataan lambda, sytytysyksikkö, katalysaattori ja sytytystulpat. Hän kertoi tosielämän kauhutarinan miehestä, joka oli ajanut maakaasuautolla yli vuoden pelkällä metaanilla. Huollossa piti vaihtaa sytytystulpat, sytytysyksikkö, ykkös- ja kakkoslambda, ilmamäärämittari ja katalysaattori, jotta auto saatiin kuntoon. Katalysaattori oli ollut kuulemma täysin kakkana. Maakaasuauton omistajalla ei ollut enää takuu voimassa, ja voitte kuvitella miten hän reagoi huoltolaskuun. Minä selvisin vähällä, kun oli viikko vielä takuuta jäljellä.
Minä syytän maahantuojaa vastuuttomasta käytöksestä, kun ei ole informoitu maakaasuauton omistajia P1679 vikakoodin välttämisestä. Omistajan käsikirjassa pitäisi selkeästi lukea, että auto vikaantuu, jos sillä ei ajeta puolen vuoden välein bensalla vähintään 120 kilometriä yhtäjaksoisesti. Nyt käsikirjassa puhutaan bensan huononemisesta, mutta sen vaihto puolen vuoden välein ei riitä, vaan maakaasuautolla on vähintään ajettava yhtäjaksoisesti 120 kilometriä puolen vuoden välein. Pitääkö kaikki asiat oppia kantapään kautta?
Paljonko nuo kaikki (lambda, sytty yks.jne.) tulee sitten kustantamaan?
Voi olla, että muuttaa hieman edullisen ajon käsitystä maakaasuauton osalta. Vaan tuskipä sitä "mokaa" montaa kertaa samalle omistajalle käy jos noin heppasta tekoa ovat Joko testaus tehdään kentällä (asiakkaalla) tai sitten kierrellään karua totuutta kestävyyden osalta
Myöskin tuo vanhaksi menevä pensa ihmetyttää, kun toiset puhuu siitä Vissiin omistamme niin nälkäisiä/tyhymiä bensa vehkeitä, että eivät älyä, että pensa on mennyt vanhaksi tankissa Lähtihän tuo kelkkakin kesän seisonnan jälkeen hyvin käyntiin viimetalvisella pensalla. Sama homma moottorisahojen kanssa kesällä ei molempia tule varmaan käytettyä hyvä jos toista vähän ja silti ne lähtevät talvellakin käymään sillä mikä on tankkiin jäänyt. Jotenkin tuntuu, että kaikki menee nykyään vanhaksi tai piloille tai on muuten niin helv. hienoa, että hirvittää
Joko testaus tehdään kentällä (asiakkaalla) tai sitten kierrellään karua totuutta kestävyyden osalta 
Vissiin omistamme niin nälkäisiä/tyhymiä bensa vehkeitä, että eivät älyä, että pensa on mennyt vanhaksi tankissa 
