2101 1977 KRIINI

[PöyhöinKuusaalt]

Tuli sitten ostettua vanhat Klippan -turvavyöt ja akun kiinnitysrauta järjettömään hintaan. Tavaraa ei kuitenkaan näyttänyt liiemmin olevan tarjolla joten myyjien markkinat vallitsivat. Kokonaisia romuja voisi saadaa samaan hintaan, mutta niitä ei enää täällä tarvita. Voihan olla ettei kukaan viitsi raadoistaan turvavöitä irrotella tai ei tule ajatelleeksi vöitä kauppatavarana.

Ja taas ei tuo ajatusprosessi oikein kulkenut. Saahan tavallisista soljellisista vöistä rälläköidä sen soljen pois niin niistähän saadaan sopivat tuohon vahaan vastakappalemalliin. Mutta kun soljellisiakaan ei näyttänyt olevan tarjolla niin minkäs teet. Onpahan nyt sitten tuo turvavyöpolitiikka hoidossa.

[PöyhöinKuusaalt]

Saatiin sitten pako- ja imusarjat sekä niihin liittyvät hilppeet kiinni. No, olihan tuo tullut ennenkin tehtyä, joten suurimmilta hulluuksilta vältyttiin. Siellä on nyt kaikki alkuperäiset nippelit paikoillaan.

Päätin että venttiilit säädetään tässä samalla kun on kaasari pois tieltä. Mutta taitaa alkaa mennä kynäilyksi kun piti hioa ja kiillottaa venakoppa ja ilmanputsarikotelon kansi. Menee kotelokin hiontaan. Sitten taas saadaan pettyä kun maalit eivät pysykkään kiinni. No, täytyy selvitellä kunnolle se niidenkin maalaus.

[PöyhöinKuusaalt]

Olihan tuolla pitkät paminat alustan suojauksesta ja on niitä muutekin Voorumit täynnä. Ei vaan tahdo saada selkoa minkä systeemin valitsisi. Se sinkkispray on tosiaan tarkka kerrospaksuuksille. Kuten tuolla kirjoitettiin niin vähänkin liikaa ja korkkaa. Huomattu on nyt käytännössä. Olen ruikkinut sitä todella varovasti, mutta paikka paikoin homma kusee. Joku kohtuullinen pintamaalihan sinne erilaisten massojen alle on keksittävä.

Onneksi minulla ei ole ollut mitään kovin kummoisia kuvitelmia näiden maalaushommien helppoudesta. Paskamaisiksi ne mielessäni ole luokitellut. Tuleepan taas yritettyä opiskella jotain. IIZIssä on pohjapaikkausten päällä massat pysyneet toistaiseksi virheettömästi kiinni. Pääsisipä samaan KRIINIn kanssa.

No, on muistettava että tästä tulee lelu, jolla ei suolasohjoissa ja hiekotushiekoissa ajella. Täytyy tehdä homma hyvin, mutta pikku epäonnistumiset eivät näy niin äkkiä kuin kovaan ajoon tarkoitetuissa vekottimissa.

[PöyhöinKuusaalt]

Eilen tehtiin RuskieRäntäkuu -masiinaa aamupäivästä iltapäivään. Ajettelin sitten säätää KRIINIn venttilivälykset. Olen tuon kerran tehnyt. Oli käsillä hyvät venäläiset työkalut ja leveä mitta. No, säätö tuntui onnistuvan, mutta kun tein tarkastuskierroksen niin liian vähän näytti olevan välyksiä ellei jopa venttiilien kantamista. Usko loppui ja varsinkin kun oltiin pajatettu jo täyden työpäivän verran niin väsy iski. Eihän sitä silloin mistään mitään tule.

Sain Lesnaja Sobakalta raidetangonpäänirrotustyökalun ja vähän pähkäiltyäni sain sen pään melko kivuttomasti irti. Ihmettelen kyllä että miksen muistanut yhtään mitään siitä, kun Kuusaal olin raidetangonpään vaihto-opissa.

Tänään sitten säädettiin välykset porukassa ja nyt niistä jotain tulikin. On se silti ihan tarpeeksi työläs homma, kun sitä ei ole vasta kuin 2kertaa tehnyt. Mitään rakettitiedettähän se ei ole, mutta on siinä silti mahdollisuuksia mennä vikaan. Esim. ihan vaan kammen kulman oikeellisuus tai siis se, että onko nokka juuri siinä kohdin jossa sen välyksen pitää olla säädettävissä oikeaksi. Eli kaikki tuollainen käsivarahomma on niin ja näin.

Ja raidetangonpään vaihtokin saatiin ihan tarpeeksi vaikeaksi. Vaihtui se ja saattoi raidetanko tulla saman pituiseksi kuin alunperin. Nyt hommaa joutui sen verran itsekseen pähkäämään että tietää mitä ei kannata ja mitä kannattaa tehdä. Näyttää vaan että pään kumi on melkoista saappaanvartta. En usko että se on pitkäikäinen. Enkä keksinyt miten sinne kumin sisään olisi saanut vaseliinia ruuttailtua. Liekö siellä sitä jo valmiina. Mutta kyllä se kumi näytti huonolta ja se jäi vielä ihan kummalliselle kurtulle. Tulikohan asennusvirhe sitä laitettaessa ohjausvarteen. No, sittenpä tietää seuraavalla kerralla katsoa homman tarkkaan.

Eli hieman vaikean kautta mennään tällä hetkellä.

[PöyhöinKuusaalt]

Täytynee pitää vähän projektitaukoa kun tuntuu kaikki nyt vähän vaikealta. Eli yritetään pitää näpit irti, mutta onnistumisesta ei tietenkään ole takuuta.

Tutkin vielä tarkemmin sitä takakontin korjauspalaa. Hohoijaa! Muuten sopii hyvin ja saattaa jopa onnistua laittelukin paikalleen. Mutta palassa ei ole siis pakoputken takakannattimen korvaketta eikä sivuripusteen korvaketta myöskään. Lisäksi siitä puuttuu pohjan puolella oleva pitkittäisvahvikepalkki. Eli nämä kaikki on ensin irroteltava vanhasta kontinpohjasta ja täpiteltävä paikoilleen. Lienee helpointa irrottaa nämä siten, että leikataan peltiä mukaan tartunnaksi. On helpompi hitsata selkeä peltipala jossa nippeli on kiinni.

Onpahan nyt kiillotettu venakoppa, ilmanputsarikotelon kansi ja ilmanputsarikotelo. Tosin itse kotelosta ei pysty kaikkia kulmia hiomaan eli on kai käytettävä ruostesyöppöä. Ja jos ei onnistuta maalailuissa niin sitten ostetaan uutena nämä kaikki vaikka tietysti sitä vanhan mallista putsarikoteloa lyhyellä eteenpäin olevalla ilmanottotorvella ei kyllä saa mistään.

Ehkä se tästä taas eräänä päivänä.

[PöyhöinKuusaalt]

Venakoppa ja ilmanputsarikotelon kansi pesty maalipesulla ja maalattu kertaalleen mustalla kuumankestomaalilla. Kyllä oli paljon helpompaa maalata sillä kuin sinkkisprayllä. Ensimmäinen veto ainakin onnistui hyvin. Ilmanputsarikotelon ruostepaikat käsitelty ruostesyöpöllä. Pitänee huomenna maalata ensimmäinen kerros.

Mutta kyllä oli taas vaikeaakin. Tunkinkorvake + palkkipala saatu kiinni hitsattua. No, eihän se voi muuta olla kuin vaikeaa kun on huonot vekottimet, ahtaat paikat ja aloittelija tekemässä. Mukavasti on kaulassa palopilkkuja hitsauskipinöistä vaikka oli olevinaan hyvät suojat. No, lopulta saatiin pala hyvin pysymään, mutta ei se hitsaus vielä ole kokonaan tehty. Pitää miettiä vielä mistä kohdin vielä täpitetään ja mitkä kohdat on niin vaikeita tai paremminkin turhia hitsattaviksi. Mutta homma siis etenee.

Osittain tuohon hitsausongelmaan vaikutti kiinnitettävän palan pohjaan päin tulevan pinnan pohjamaalaus ja käsittely kotelosuojan ja massan sekotteella. Siellähän se sitten kivasti kupli kun sitä oli laiteltu vääriin paikkoihin. No, oppi kai sitä taas jotain ainakin siihen asti kun unohtaa oppimansa.

[PöyhöinKuusaalt]

Vieläkin joutuu arpomaan tuon kardaanin kanssa. On vähän epäilys, että Venäjältä minulle kaupataan kardaania, jossa on erillään etu- ja takapätkä. Siinähän sitten ei tiedä miten niiden tasapaino on, kun se lelun kasaa.

Tilasin kardaanin, mutten aio ostaa sitä jos eivät ymmärtäneet, että tarvitsen kokonaisen tasapainotetun kangen. Missäs muuten Suomessa voisi kardaanin tasapainottaa? Millaiset pajat tällaista pystyisivät tehdä?

[Lesnaja Sobaka]

Tolosenmäellä on Kiteen moottorikoneistamo. Pikku koukkaus kangen kanssa Tohmajärven risteyksestä samalla kun sitä tuot ja valmis paketti kotiin. Kannattaa varmaan soittaa ennen kuin sinne menee, mutta ainakin ennen aikaan siellä onnistui mikä vaan.

[PöyhöinKuusaalt]

Yhdellä kilikalipurkilla mustaa kuumankestomaalia maalasi 3kerrosta venakoppaan ja ilmanputsarikanteen ja 2kerrosta ilmanputsarikoteloon sisä ja ulkopuolelle sekä ilmanottotorven sisään. Kerrankin näyttäisi että saatiin kilikalilla maalattua melko tasaiseti ja vielä ilman valumia. Ihmeiden aika ei ole ohi. No, kun pohjat on tehty kunnolla ja pinnat pesty hyvin maalipesulla niin mahdollisuuksia kai tuohon on.

[PöyhöinKuusaalt]

Asentelin venakopan uusine tiivisteineen. Hyvältä näyttää, mutta voipi olla ettei maalit kauan kestä. Pitäisiköhän se maalata jollain pintamaalilla vielä että kestäisi? Siinä vaan tulee se, että lämpötilaerovaihtelut ovat niin järjetöntä luokkaa etteivät metallimaalit tahdo pysyä. Tai siis ne, jotka kestävät sitten lämpöäkin.

Esim. Pönttö/pystyuuneja ole maalaillut melko paljon. Niiden maalit saa hyvin pysymään kun lämmittää uuneja oikein, EIKÄ päästä niitä koskaan kylmenemään liiaksi. Pakkasellepääsystä ei nyt ole kyse, vaan siitä, että ne maalit tahtovat korkkailla kesällä, kun uunit ovat pitkään lämmittämättä. Talvella eivät ainakaan minun uunini ole maalejaan rapistelleet kun ovat olleet jatkuvassa käytössä ja kohtuullisessa lämmityksessä eli mieluummin vähän aamuin illoin kun kerralla järjetön lataus ja sitten odotetaan kun alkaa tulla kylmä huoneissa. No, tämä vaan pohdintana tuohon venakopan maalaamiseen.

Meinattelin vielä kiinnitellä kaasarin ja ilmanputsarin, mutta eihän siinä olisi ollut järjen hiventäkään kun pakoputkisto oli laittamatta. On parempi tila tehdä kun nuo härpäkkeet ovat pois edestä.

Tässäpä kuva noista maalatuista osista samettipieluksella:



Lämppärinpuhallinhan ei toiminut. Olin aiemmin katsonut sulakkeet ja katkaisimen liitokset, mutta enpä ollut tarkastanut että tuleeko katkaisimelle virtasta. Siispä reippaana hankalan homman kimppuun.

Tietysti törttö minä purkasin lämppärikotelon pois ja vasta sen jälkeen aloin ihmettelemään tilannetta. Olisi heti pitänyt mitata se jännite siitä nappulasta. Maajohtokin oli tukevasti kennon kiinnitysmutterin alla. No, perssii edellä puihin ja kokeilemaan ensin ropelli. Irtoakusta vähän voimaa ja pyörähti. Mitataan katkaisimelle tuleva jännite. Sama kuin akussa. Sitten johdotukset niin kuin ne kuuluvat vastuksineen päivineen ja toimi napista ihan kuten pitikin.

Kasaamaan häkkyrää. Mutkia tuli matkaan niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin puhaltimen kiinnittämisessä koteloon. Sitähän ei pystysuunnassa voi laittaa kuin yhdellä tavalla mutta akselinsa ympäri se käy kahdella tavalla ja ainahan se menee ensin väärin päin eli niin että johdot jäävät tiukalle. No, eihän se mikään iso harmi ole, mutta näin aina mennään.

Paketti kasaan ja johtoja vetelemään kojelaudan läpi. Monenlaista mokailua. Pälähtipähän mieleen että ajattelehan samalla kun teet äläkä anna mielen vaellella muualla. Eipä tuota keskittymistä aina osaa vaikka kuinka yrittää. No, johdotukset kunnossa. Sitten sen pömpelin kimppuun. Niitä klipsejä pelkäsin. Ja hankalia ja ikäviähän ne ovat JOS!!! lämmityslaitteenpuhallinkotelo ei ole just eikä melkein kunnolla kennon ympärillä. Panostin tähän. Ja kun kuvittelin että se on parhaalla mahdollisella tavalla kiilasin sen paikalleen. Repsikanpuolen klipsit menivät todella helposti paikoilleen. Yllätyin. Kuskinpuolen taaempi klipsikin meni helpohkosit, mutta se etummainen!!! Ryyppyvaijeri ja röökisytkä pahasti edessä. Sormet kuin nippu kyrpiä ja nyrkit kuin nyrkkeilyhanskat käsissä joten siinä sitten survomaan. Eikä mistään suunnasta tahdo mahtua ruho kunnolla niin että pääsisi kunnolla käsiksi. Ei onnistu millään. Vasemman sormissa ei riitä voima ja oikeaa kättä ei osaa laittaa mistään suunnasta niin että saisi painettua. Työkaluista ei ole apua. Hikeä alkaa pukata, kiukuttaa ja kiroiluttaa. Päätin kuitenkin etten jätä sitä laittamatta vaikka pysyisi ilmankin.

Vähän taukoa että puutunut vasen käsi sai levätä. Vänkäämään koteloa etukulmasta paremmin paikoilleen ja kas, se liikahti hieman. Kynsi kunnolla hahloon, joka sillä ylhäällä on sen kiinnitysnypykän juuressa. Ja voi miten helposti se klipsi menikään ja jäi tukevasti.

Lelut kasaan ja kokeilemaan. Toimii kuin mitään vikaa ei olisikaan ollut. Liekö sitten vastukselta moottorille menevä punainen johdin ollut huonosti tai hapettunut. No, sitäpä ei tiedä eli en ole varma missä vika oli, mutta pääasia kai on että laite toimii.

Vähän kyllä hirvitti kokeilla kun takavalot on purettu pois ja johdot vain teippailtu. Tarkastin kyllä etteivät johdot ota toisiinsa eivätkä koriin. Lisäksi ennen akun laittamista revin kaikki muut sulakkeet hemmettiin ettei mitään kärähtämisiä tapahdu, jos jotain on unohtunut.

Eli kohtuullisen hyvin edetään vaikkei viikon taukoa pystyttykään pitämään. Ei malta olla erossa. Pala kerrallaan. Liekö sitten niitä hitsauspaloja seuraavaksi. Ai kun ne ovat niin houkuttelevia, ettei millään malttaisi aloittaa vaan säästää herkut johonkin sopivaan juhlahetkeen.

[PöyhöinKuusaalt]

Sinnehän se nyt sitten jäi kiinni tunkinkorvake/kotelopalkki -yhdistelmä. Sanotaan että 80% on hitsattu ja eihän se alkuperäinenkään ole kokonaan kiinni.

Ei se ole ihme kun ei surkea hitsauskone toimi edes sitä vähää mitä voisi pyytää kun maattokourasta on johto lähes irti. No, kun se lähti irtipoikki niin silloin sen vasta havaitsi kunnolla. Johto oli kiinni siellä kouran sisällä sen verran hämäävästi ettei sitä rispaantumista huomannut. Välillä kyllä ihmettelin huonoa maihinottamista, mutta luulottelin sen johtuvan huonosta kohdasta. Nyt pelaa sen osalta.

Ja enpä taas turatessani ollut muistanut että ainoa millä syntyy edes jonkinlaista saumaan on työntösauma. No, ei siellä nyt varsinaista saumaa ole kuin pienet pätkät mitä siihen ihan loppuun sain aikaan. Muut on paskatäppiä samanlaisen vieressä. Edistystä edes se että jonkin verran taas sain yhtenäistäkin saumaa aikaiseksi. Työntösaumasta muistutti t.eskola Carelialla. Kiitos! Lisäksi aloin älytä että tuolla koneella ja näillä taidoin paikalleen täpittely on tehtävä poikittain kiinnitettävään kohtaan nähden ja työntösaumana/täppinä sekin.

Kyllä se nyt kuitenkin kelpaa minulle ja syynissäkin ihan varmasti. Helpotti kovasti kun tuli tuohon loppuun vähän onnistumistakin. Ei hirvitä ihan niin paljoa hyökätä sen takakontin kimppuun. Tietysti tuossa on vielä vähän hiomisia ja loppukäsittelyt sinkkisprayllä, toisella pohjamaalilla, pintamaalilla ja massalla. Väleihin ruiskitaan massan sijaan kotelosuojaa. Siit tulee nätti ku se kuivaa, kuten valumiehillä on tapana sanoa.

[PöyhöinKuusaalt]

Hioskelin tunkinkorvakepaikkaa sen verran mitä nyt räkäpallopaskatäppisauma -yhdistelmään nyt viitsii. Isoimmat pallot pois ja vähän tasottelua. Harjailin ja puhdistelin ympäristöt palaneesta massasta ja muusta saastasta. Nyt on vedetty 2sinkkikerrosta. Korkanneetten sitten tai eivät, mutta tuollaista paikkaa ei paljon viitsi hifistellä, vaikkei nyt tahallaan huonoakaan tehdä.

Pesulaitettahan ei KRIINIssä ollut. Piuhat olin etsinyt joskus aiemmin ja letku suuttimille oli ehjä. Rakentelin pesulaitteen, mikä ei vaikeaa olekaan kun on nurkissa jos jonkunlaista säiliötä. Valkkasin sellaisen ihan pienen. Liekö litrainen. Pumppu pohjassa. En tiedä minkä vekottimen systeemi tuo on, mutta ameeeriiikan kieltä siinä lukee. Nyt sentään alkaa olla edes pientä älyä noiden sähköhommien kanssa, kun testasin pumpun ensin. Sitten piuhotus jossa oli tehtävä maapiuha, koska aiempi oli sylkenyt maattopään jonnekin. Testattiin ja toimi viiksestä.

Säiliön kiinnitysrautaa oli vähän kavennettava vääntämällä reunoja keskelle. Säiliö istui hyvin. Nippareilla alhaalta ja ylhäältä tukevasti kiinni. Nyt muistan ainakin sen, että pesuliuos on oltava tarpeeksi väkevää talvenvaralle ettei säiliö jäädy ja halkeile. Ja kun säiliö istuu tukevasti raudassaan niin rauta ei niin helposti tärinästä hankaa säiliötä puhki. Ja eihän tuohon mitään nesteitä laiteta ennen rekisteröintikatsastusta. Ja sehän voi olla vasta vuosien päässä. No, tätä tahtia jos mennään niin tiedä vaikka jo tänä syksynä.

[PöyhöinKuusaalt]

Pajatettiin tuossa ensin Lesnaja Sobakan Metsäroadomasiinaa ja sitten uskaltauduin KRIINIn kimppuun.

Tiputteli jotain öljyä moottorin alle. Kunnolla kiristämätön kytkimen työsylinterinilmausruuvi.

Ja ei kun "peräluukkuhommiin"

Tässäpä kuvat Starikasta ja Neitseestä, jotka olisi tarkoitus naittaa keskenään.



Eipä ole kuvaaja sen vertaa viitsinyt että olisi laittanut pariskunnan samoin päin seisomaan. Toinen seisoo tuossa päällään. Päättäköön katsoja kumpi.

Kuvasta näkyy selvästi mitä Neitseestä puuttuu ja mihin ne puutokset kuuluu tunkea.

Aloittelin tuon vanhuksen hiomisen kontin sisään tulevalta puolelta. Melkoinen homma, muttei läpiruosteta juurikaan ollut. Kaiken muun ruosteen sai pois, mutta pistehitsausmontuista sitä ei kaiva kuin jollain kaira/puikkomaisella terällä tai mitä niitä on poraan asennettavia erikoisteriä. Tai sitten pitäisi ostaa se "kynäily" sarja vai mikä ihmeen mikrotyökalu. Ei ostella sellaisia. Ruostesyöpötetään ne vähät mitä sinne monttuihin jää.

Mittailin ja pähkäilin millaiset palat tuosta vanhasta leikellään. Päädyttiin siihen, että otetaan mahdollisimman iso yhtenäinen pala, jossa on kaikki tarvittava. Tuon vanhan pohjan (pojan) alalaidasta lähti 1varvi pois. Ylhäältä melko vähän, koska siellä on tuo pakoputken suojapelti, jota uudessa ei ole.

Naitetaan nuo palat niin että vanha tulee ensin uuden päälle reunoistaan kiinni kunnolla. Ei tosin kokonaan umpisaumalla vaan soveltuvilta kohdiltaan saumapätkillä. Tämän jälkeen voidaan leikata sopiviin kohtiin viiltoja vanhaan peltiin ja hitsata näistä viilloista vanha uuteen kiinni.

Periaatteena kuitenkin on, että vanhasta pohjasta jää paljon kaksoispohjaksi. Vanhaan voidaan sitten tarvittaessa tehdä lisäreikiä veden poistumista varten.

Tietenkin uudenpohjan alapuoli on maalattava rustesuojattava, kuten vanhan pohjan yläpuolikin. Lisäksi vanhan pohjan kuvassa näkyvä alapuoli on käytävä sen verran läpi, että kuplivat massat ja mössöt poistetaan sekä käsitellään uudelleen. Hioessa pelti kuumeni muutamin paikoin liikaa ja se näkyi kuplana massassa.

Mutta tällaisia suunnitelmia. Nämä voivat tosin muuttua. Voihan olla että homma on niin älytön, että tyydyn vain noiden tarvittavien osien kiinnittämiseen. Mutta sekin on sitten helpompaa kun malli on päällä ja voidaan leikata ympäriltä sopivat viillot, jotka hitsataan. Tämän jälkeen voidaan tarpeeton poistaa.

Konehuonetta on tullut ihailtua. Ruosteita on todella vähän. Jarru- ja kytkinnestesäiliöiden telinerauta on oikeastaan ainoa missä ruoste kukkii. Ja tietysti akunkiinnitysteline. Hulluuksissani KRIINIn juuri hankittuani maalasin telineen ja ympäristön Marjapuurovaaleanpunaiseksi. Siinä tulee olemaan työmaata, kun se sävysävy vihreäksi saadaan. Mutta eihän sitä katsele puuropäissäänkään. No, tööttötorvitelinekin on vähän hapokas, mutta menneekö älyttömyyksiin jos senkin maalaan. Näkeepä.

Muutama huono kuva konehuoneesta:

[PöyhöinKuusaalt]

Täydellisen kardaanin olivat sitten tilanneet kauppaan. Siinä oli se etumunkkirinkulakin vaikka sanoin etten sitä ota. Tasapainotettu oli ja muutenkin tikissään, mutta hinta oli vajaa 2x se mitä arvioi vakimyyjäni. Saattaapi jäädä kauppaan jos ei saada hintaa neuvoteltua alaspäin. Toisaalta harmi kun muuten sujuvat kaupat niin hyvin. Vaikka viime aikoina on tuntunut että kaupanpito on mennyt melko lailla huonompaan suuntaan. Ja jos se toinen entinen virallinen AvtoVAZ -kauppakin alkaa yhä useammin olla kiinni "teknisistä syistä" niin huonoksi menee. Mutta vähän nyt mietityttää tuo kardaanikauppa. Ostaisiko silti vaan lelut ja veisi Riikoseen kasattavaksi. Jääpi nähtäväksi.

[PöyhöinKuusaalt]

Järkeistettiin tuota takakontinpohjan rakentelua. Ei sinne tule yhtään ylimääräistä vaan juuri ne mitä tarvitaan. Ja kyllä on mukava hitsata kun hitsattavat osat ovat pöydällä ja saa tuolilla istuen hitsata. Hitsaus voi joskus olla hauskaakin. No, pahin on edessä eli kontinpohjan laittaminen omalle paikalleen. Laitan huomenna pari kuvaa kun pohjapala on valmis.