Paras olutmerkki??

[Mikis]

Kyllä Sandels on ehta ykkönen, sitten on Lapin kulta ja kolmannen sijan jakaa kyllä Karhu ja Koff.

Makuasioista ei voi kiistellä, sanoi koira kun persettä nuoli.

[toivomatias]

Pirkka on Olvia.Se on sama mitä kännissä juodaan ja missä nukutaan.

[FrankValdor]

Krombacher, Edelweiss, Budejovicky...

[Cocceli]

Täytyypä nyt mainostaa kun tätä Amsterdamista löydettyä herkkua saa myös Suomen Alkosta:

http://alko.fi/tuotteet/fi/753277

Erityisesti jos tykkää humalaisesta oluesta tai ylipäätään IPA:sta niin suosittelen testaamaan. Sen verran voimakasta maultaan ettei tuota montaa pulloa tarvitse juoda kun voi siirtyä kotimaiseen kaljaan, mutta nautiskeluunhan se onkin. Kunnolla jäähdytettynä myös loistava virkistys hellepäivälle raikkaan makunsa ansiosta.

[zapper]

Suomalaisista suosikiksi on noussut Karhun Tosi Vahva. Muuten sitten suosikkini on Innis & Gunn. Ruokakaupasta saatavana sitten Tuborg Lime Cut.

http://alko.fi/tuotteet/fi/009552
http://alko.fi/tuotteet/fi/777734

[saleen]

fosters ja olvi

[Lesnaja Sobaka]

Terve!

Merkkinä on tietysti paras Žiguli.

Jos parhaan makuista kysyttäisiin, saattaisin vastata jotakin muuta.

SvS

Alhaison suosiman laulutaiteilijan Arkadij Severnyj'n mielipuolinen musikaalinen näkemys vankileirien, Zhiguli-oluen ja vapauden kaipuun epäpyhästä kolmiyhteydestä: http://video.mail.ru/mail/altynin70/56/94.html

[Laabani]

Paras olutmerkkihän on tietysti ainoa suomalainen Olvi!

Noh, nythän sitten saivartelijat iskee heti kynsille ja rupeaavat väittämään, että onhan noita muitakin esim. PUP (pirkanmaan uusi panimo), lammin sahti yms... Mutta siis varteenotettava ainoa suomalainen.

[Jokari]

Lammin sahti ei ole kyllä kunnollista sahtia nähnytkään, näin sivuhuomautuksena. Kunnollinen sahti on kaikinpuolin loistavan makuista...

Salakavalaa tavaraa tuo sahti, 10-12% alkoholia nestemäisen ruisleivän muodossa...

[Kustaa]

Tervehdys!

Oikeastaan vain kotimaisia olutmerkkejä "naattineena".. paras olutmerkki on ostohetken halvin saatavilla oleva olutmerkki.

[Pavlovits]

Joillekin olutmerkkifanaatikoille olen tehnyt niin, että olen salaa vaihtanut lasit ja sitten kysynyt onko tuo sinun oluesi todella niin ainutkertaista. Useamman kerran on kaveri mennyt vipuun.

[Lesnaja Sobaka]

Joillekin olutmerkkifanaatikoille olen tehnyt niin, että olen salaa vaihtanut lasit ja sitten kysynyt onko tuo sinun oluesi todella niin ainutkertaista. Useamman kerran on kaveri mennyt vipuun.

Tätä ei tapahdu, jos lasissa on Zhigulia. Erehtymisen mahdollisuutta ei ole.

[zapper]

Joillekin olutmerkkifanaatikoille olen tehnyt niin, että olen salaa vaihtanut lasit ja sitten kysynyt onko tuo sinun oluesi todella niin ainutkertaista. Useamman kerran on kaveri mennyt vipuun.

Tätä ei tapahdu, jos lasissa on Zhigulia. Erehtymisen mahdollisuutta ei ole.

Onko se sitten niin omaperäisen makuinen?

[samarai]

No ei tämä nykyinen Zhiguli nyt niin ehkä niin omaperäinen enää ole, mutta neuvostoaikainen Zhiguli sitä varmasti oli. Muistan aivan 90-luvun alusta jolloin Virossa myytiin kaupoissa vielä pelkästään neuvosto-olutta. Merkkeinä olivat Zhigulin lisäksi mm. Gladiator ja Alexander nimisiä oluita. Maultaan ne vastasivat lähinnä kiljua ja niitä joivatkin ainakin siellä lähinnä vain pultsarit.

Vasta v. 93 alkoi Virostakin saada kaupasta juotavaa olutta, kun Hartwall ja Pripps ostivat Sakun oluttehtaan ja se aloitti Saku Originaalin valmistuksen. Neuvostoaikana Sakun tehdas valmisti juuri Zhigulia.

[Lesnaja Sobaka]

Venäjällä hyvin varustelluista elintarvikekaupoista saatava Zhiguli-olut on edelleen siinä määrin turskisti kiljun makuista (ja vielä sokerista), että eivät sitä muut kuin parkkiintuneet alan miehet ja naiset juo.

Oksettavin olutkokemus oli -90 luvun puolivälissä muovipulloon pakattu Baltika-olut. Kyseessä oli varmaan joku maanantaisatsi. Sitä kun miehissä maisteltiin, niin todettiin että kyseessä on taatusti vedestä, teollisuusalkoholista ja olutesanssista kokoon keitelty myrkky. Juomatta jäi, ja sen virheen teimme, että emme saman tien kaataneet maahan; janoiset rouvamme aamuyöstä juoppohulluuksissaan kalja-pelätin vatsoihinsa imuroivat. Seuraavana päivänä olivatkin sulolintuset huulet mustina ja sairaina kuin siat muustakin kuin krapula-taudista.