Smoppi kirjoitti:Pitäisi varmaan itse alkaa turaamaan ruostepaikkoja tovereiden autoihin.
Juu.
- Kuulemma pieni paikka, helppo hitsata. Vähän kun tökit ruuvarilla niin paikka leviää vähintään puolikkaan aaneelosen kokoiseksi.
- Otat yhteyttä auton omistajaan, eihän siellä muka oikeasti ollut kuin se pieni paikka? Sanot että kyllä tässä nyt vähän hommaa. Pitkin hampain omistaja antaa luvan hitsata, mut "nopeasti ja halvalla" kuitenkin pitäis saada.
- Ensin putsaat massat ja muut rupulit pois, sulaneita massaklönttejä on suut, silmät ja korvat täynnä vaikka on maski päässä.
- Sitten leikkelet paikkapalan jonka rakentelussa palaa aikaa yleensä tuhottomasti jossei reikä satu olemaan ihan suorassa pellissä.
- Hitsaat, nosturin puutteessa tietenkin lattialla maaten ja ylöspäin. Niskat on vähintään viikon kipeänä siitä ylöspäin jäkittämisestä. Aina silloin tällöin jostain tippuu herneen kokoinen hehkuva laaväköntti joka yleensä menee selän alle tai kauluksesta sisään tehden kolmannen asteen palovamman (no eipä satu kuin hetken kun palaa hermoja myöten)
- Jos auto on japanilainen niin pelti on jotain 0.75 mm tinalevyä joka palaa sillä Kempilläkin puhki silmänräpäyksessä vaikka on kuinka tervettä peltiä esillä. Voisi onnistua jotenkin pöydällä hitsaten mut laki/yläpienihitsaus auton alla maaten...hohhoijjaa.
- Maalaat, massaat ja siistit. Pyydät omistajalta n. 2-3x hinnan alkuperäiseen nähden mikä on silti halpa hinta. Heti muuttuu äänensävy ja ilme -> mut eihän siellä ollut kuin se pieni paikka, mites tää nyt näin paljon maksaakin?
No pitkin hampain maksetaan kuitenkin.
- Vuoden päästä hitsaamasi auto on Kuusakoskella kivana pikku kuutiona. Eipä paljoa kannata mitään limisaumoja rakennella pohjaan...
Kyllä on sellainen violetti seteli millä voi tuoda mulle autonsa pikku paikan laittoon.