-Veivi on hyvä olla olemassa, sillä voi pelastaa vaikean tilanteen, ja "se heitetään pois" kerran, ennen se oli ainoa käynnistyskeino!E.P. kirjoitti:Mua taas ei naurattanut yhtään, vaan aattelin että onpa joku keksinyt aiheen. Arvaisin, että tämä internetin aikakausi on lisännyt veivaamista rajusti. Ja ehkäpä asiasta puhutaankin vapautuneemmin nykyisin. Silti olisin kovin huolissani, jos veivini olisi hukassa. (Hymiö, jossa nauretaan kippurassa lattialla maaten)
ensimäisessä Ladassani oli veivi, oli hyvänä apuna venttiilien säädössä.
Vuonna 1943 pimeässä talvisessa aamussa äitini talutti minua kotimäkeä alas, äitini halusi kirkonkylälle tätinsä luokse kyläilemään, Tienhaarassa hehkui hiillos, siellä isäni touhusi kuin seppä Ilmarinen koettaen käynnistää RP:n Citroen merkkistä kuorma-autoa jossa polttoaineena käytettiin puukaasua.
Tätini toimi isän "vänkärinä" ja kaatoi bensiiniä pullosta kaasariin isän ohjeiden mukaan, (Myös "letki" imuri saattoi imeä puukaasua moottoriin?) viimein moottori käynnistyi ja päästiin matkaan. Valtatie 5:n risteyksessä isä kääntyi Iisalmeen jättäen meidät tielle, punainen takavalo näkyi hetken, isällä oli kiire, meille jäi vielä kahden kilometrin kävely kirkonkylään.