Aselupa.

[Lada Scandinavia]

Mun kohdalla aselupa prosessi edennyt siihen malliin, että poliisi soitti ja sovittiin keskustelu aika. Haen lupaa kertalaukeavalle, 5 patruunan lippaalliselle, pulttilukkoiselle pienoiskiväärille lupaa.
Minkälaisia kokemuksia muilla on aselupa asioissa?
Entä piekkareista kokemuksia, niin hyviä, kuin huonojakin?

[Lada Scandinavia]

Piekkarin hankkimislupa saatu ja näin saatu elämässä yksi lisä lupa, noitten ajokortti yms lisäksi.

[t tulppu]

On vain kokemusta Toz 8 piekkarista ilman lipasta. Toiminta ja tarkkuus todella hyvä,, silloin kun se meillä vielä oli.. Että voinen Suositella jos haluaa edullisesti päästä Harrastelemaan..

[Näilläeväillämennään]

Toz paksupiippuinen ilman lipasta on ainakin tarkka. Ja käytettynä vieläpä edullinen.

Peace politiikka, mutta kaiken kaikkiaan, Venäläinen / Neuvostoliittolainen ase on tarkka jos vaan on ollut hyvällä pidolla yleensä. Aseteollisuus idässä on kaikinpuolin ollut aina etusijalla ja tuloksiakin on syntynyt.

[juippi11]

Viime keväänä uusin vanhenneen rinnakkaisluvan veljen pulttilukkoiselle hirviaseelle (cal. 30-06). Prosessi kesti aika kauan, jo alkuun piti tehdä tietokoneella ns. pällitesti useine satoine tyhmine kysymyksineen, joista osaan oli kyllä oikeasti vaikea vastata, kun mikään vaihtoehto ei tuntunut järkevältä. Läpi meni kuitenkin. Ilmeisesti tuo testi on taas poistumassa/poistunut käytöstä. Sitten oli keskustelut poliisin kanssa ja useamman viikon jälkeen rinnakkaislupa saapui. Joskus 15v sitten kun hain lupia, oli niiden saanti läpihuutojuttu. Sitten tuli ne useammat kouluampumiset sun muut, jotka tiukensi lupien saantia.

Piekkarikokemukset rajoittuu kavereiden Marlin m60:een 18 patruunan lippaalla, tai siis 17 lippaassa ja 1 pesässä (suht. tarkka ja nopea kuin konekivääri), johonkin Sako Finnfireen tai vastaavaan (tarkka ainakin), ja isäukon Valmet Oravaan (vähän Mosin Nagant -tyylisellä lukolla varustettu). Marlin m60 ei aikanaan tykännyt, kun siihen hankittiin halvalla iso köntti kiinalaisvalmisteisia patruunoita, jotka oli säilötty peltipurkkiin paksuun vaseliiniin. Vaseliinia ei huomattu puhdistaa kunnolla ja Marlinista tuli pian kertalaukeava. Isä metsästi 50-60 luvulla ahkerasti lähes kaikkea pienriistaa tuolla Oravalla, ja yrittipä kaverinsa kanssa karhumetsällekin. Onneksi eivät päässeet yrittämään karhun ampumista sillä, kaveri oli juossut itkien kotiin karhun jäljet nähdessään. Harmi vaan kun pilasivat aseen joskus 70-luvulla ja lyhensivät piippua, käyttivät sitä kevätkudulla olevien haukien ampumiseen(!). Piippu jäi kummiskin laillisiin mittoihin mutta paras tarkkuus ja alkuperäisyys meni. Patruunoiden saantikin oli varmaan aika huonoa tai hinta suuri, kun pienoiskiväärinkin patruunoita piti ladata itse. Jossain vaiheessa edes ruutia ei saanut mistään ja patruunoita oli ladattu tulitikun rikillä.. Ihme että ei ole tullut lukko silmille eli ns. ruuperä ohtaan. Kun isä Oravan hankki, ei metsästys ollut hupia, vaan toi melkoista apua tyhjään ruokapöytään köyhälle perheelle.

[wileeni]

Paras piekkarikokemus on lapsuudesta. Puoliautomaattinen Stevens oli mieluinen ase. Tuolloin sai kakskakkosella vielä metsästää. Isän ollessa reissuhommissa jäi tuorelihan hankinta vastuulleni. Kun kanalintuja vielä oli runsaasti, saattoi puoliautomaatilla saada hakopuusta parikin lintua ennenkuin parvi säikkyi pois.
Lupa-asioista männävuodelta ikävä kokemus. Haukiputaan poliisiasemalla pällitesti läpi. Kun sitten saavuin haastattelutilaisuuteen (vai oliko se nyt kuuleminen?) ilmoitti konstu vähän ihmeissään oululaisen poliisin (nimi tais olla Saranko) tehneen jo kielteisen päätöksen minua ensinkään kuulematta. Poliisi, jonka siis piti minua kuulla sanoi ettei hälle moista ole ennen sattunut, eikä hän tiedä muidenkaan vastaavaan törmänneen. Minulle ei asia sinänsä ollut tärkeä, mutta soitin kuitenkin päätöksen tekijälle pyytäen, ettei hän ainakaan kenenkään nuoren ampumaharrastusta näin mielivaltaisesti tyrmäisi. Lupia minulla oli aikoinaan pariin haulikkoon ja kolmeen luotiaseeseen. Armeijassa olin toinen komppanian varusmiehistä, joka sai poikkeusluvan säilyttää rynkkyä kaapissaan ampumaharjoittelun vuoksi. Missä vaiheessa luottoni sitten oli mennyt, jäi epäselväksi. Puhelussani ilmoitin edelleen olevan sitä mieltä, että Suomessa on hyvä poliisi. Noin yleensä ottaen.
Wileeni

[Lada Scandinavia]

Ostin taannoin Riihimäeltä pienestä yksityisestä aseliikkeestä käytetyn Sako p54:n, missä diopteri tähtäin.(150e) Myyjä kertoi, että on ostanut aseen kuolinpesältä. Ase on erinomaisen hyväkuntoinen ja viime Ke ampumaradalla ammunnan loppupuolella taulussa oli vain 4 reikää kasassa, kun 5 pitäisi olla. Tutkittiin, niin yksi mennyt samasta reijästä
Kävin asetta näyttämässä poliisissa(Tku) heti seuraavalla viikolla hankinnan jälkeen. Alle viikossa tuli lupakortti, missä lukee voimassa toistaiseksi.
Pällitesti lopetettiin 1.12.17. Poliisi, joka haastatteli, oli erittäin asiallinen.
Kaikki aselupa-asioihin perehtyneet, tietävät, että Turussa luvan saaminen on valtakunnan vaikein paikka.
Ainakin mun ensikertalaisen hankinnassa ei ollut mitään ongelmaa. Oli riittävän hyvät ampumapäiväkirjat Reserviläisistä allekirjoituksineen ja oma yksityinen ampumapäiväkirja valvojan allekirjoituksineen/yhteystietoineen ja myöskin mun perustelut.
Tämä on tarkkaa, mikä on hankittavan aseen käyttötarkoitus ja ase pitää sopia täysin siihen käyttötarkoitukseen. Toiseksi. Missä asetta tullaan käyttämään, pitää olla hyvät selitykset siihen.

[jta]

Toz paksupiippuinen ilman lipasta on ainakin tarkka. Ja käytettynä vieläpä edullinen.

Peace politiikka, mutta kaiken kaikkiaan, Venäläinen / Neuvostoliittolainen ase on tarkka jos vaan on ollut hyvällä pidolla yleensä. Aseteollisuus idässä on kaikinpuolin ollut aina etusijalla ja tuloksiakin on syntynyt.

Itelläni Toz 17 ja on tarkka. 100 metrin matkallekkin tarkkuutettuna ampuu käsivaraltakin helposti alle 10cm kasaa. Sellier & bellottia tulee käytettyä patruunana. Targettia ja sakoakin on tullut käytettyä ja jotain venäläistäkin patruunaa mutta nuo eivät tunnu tämän aseen kanssa sopivan niin hyvin.