VAZ-2121 - 1991 - Työmatkatraktori

[Aivonen]

Pitkästä aikaa päivitystä. Hiljaiseloa ollut tämän auton kanssa. Korjailtu vikoja ja auto on seisonut kun yhden vian korjattua uusi ilmestyy jostain. Jossain kohtaa auto alkoi polttaa yhtä sulaketta jonka takana tuntui olevan puolet auton sähkölaitteista, mukaanlukien tyhjäkäyntisuutin. Eräällä kalareissulla Saimaalle mennessä kului 9 sulaketta ja takaisin tullessa 7. Vikaa etsittiin ja etsittiin ja joitain osiakin vaihdettiin turhaan.
Sulakkeen palaminen saatiin kuitenkin todennäköisesti lopulta kuriin. Aiheuttajaksi paljastui jarrunestesäiliön korkilta lähtevä johto, joka oli kuoren sisällä hapettunut useamman kymmenen sentin matkalla. Tuon korjauksen jälkeen oli tarkoitus lähteä katsastamaan auto vuosi sitten, mutta takajarru päätti toisin kun kengästä lähti pinta kävelemään ja jumitti pyörän. Takajarrut uusin tuolla kertaa mutta katsastaminen jäi. Nivalla lähinnä ajeltu välillä ympäri pihaa. Jakoketjuun tähän tuli vaihdettua uusi kiristin, venttiilinvälykset säädettyä ja muuta pientä huoltoa auto sai osakseen vuoden 2022 kesällä Talven se majaili liiterissä. Luulin saavani sitä talvella rakennettua mutta enpä saanut.

Tässä nyt kesälomalla arvelin laittaa Nivan leimakuntoon. Pientä patinaakin oli päässyt jo auton päälle ilmaantumaan. Homma lähti käyntiin verkkaisesti kun auto ei suostunutkaan käynnistymään. Pumppailin manuaalisesti bensapumppua mutta se ei jaksanut nostaa bensaa edes vieressä olevasta pullosta. Uusi pumppu tilaukseen toivoen että vika on siinä. Pumpun vaihdon jälkeen lähti hienosti käyntiin. Jospa tämä ratkaisisi muutamia mystisiä käynnistymisongelmia joita välillä on ollut. Purin vanhan pumpun ja kalvot olivat todella venyneet ja saattoi siellä jotain reikääkin tai ainakin kulumaa olla.

Vaihdoin kardaaniakselit toisiin, vahvistettuihin, kun arvelin että vaihtelen vanhoihin nivelet niin on sitten aina toiset valmiina kun edelliset menee. Koitan saada joistain osista tuplat varastoon jos jossain kohtaa osien saanti pahasti heikkenee. Jakolaatikon päässä osa muttereista oli sormitiukkuudessa kiinni edellisten asentajien jäljiltä. Muita yllätyksiä ei tullut, ja vaihto oli aika suoraviivainen.


Samalla kertaa vaihtelin kaikki voimansiirron öljyt. Etuperässä oli hyvät öljyt ja selvästi vaihdettu jossain kohtaa.
Takana tyhjennysproppu nylpätty sen näköiseksi että ei tiennyt mitä työkalua siihen pitäisi koittaa tyrkätä. Ilmeisesti aiempi omistaja ei ollut saanut sitä auki ja öljyt oli jääneet sitten vaihtamatta koska hirveä paksu musta lieju hyökkäsi propun alta pihalle. Propussa himpun verran metallipölyä. Kuinkahan kauan lie tulee vielä toimimaan ilman suurempia vollotuksia... Olen miettinyt lukkoperää tilalle. Paineilmalukko kiinnostaisi, mutta toisaalta kai torsenikin olisi parempi kuin avoin tasauspyörästö.

Vaihdelaatikon proppu lähti hyvin auki mutta siihen oli tarttunut noin 4mm kerros parhaimmillaan jopa 5mm pitkää metallilastua. Tämä lienee lähtenyt vitosvaihteen rattaasta? Edellinen omistaja ajeli vitosella tyytyväisenä jo 60km/h ja tällähän ei vissiin pitäisi ajella niin hitaasti. Mietin tehdaskunnostetun laatikon ostamista ja tämän pistämistä remonttiin. Koskaan en ole vaihdelaatikkoa purkanut ja korjannut mutta olisihan se mielenkiintoista kokeilla.

Pohjasta löytyi myös yksi ruostereikä. Se oli jakolaatikon kannakkeen vieressä ja näytti siltä että se on nopeasti kasaan parsittu. Kun sille antoi vähän teräsharjaa sen vierestä löytyi toinenkin reikä ja ruoste oli sen verran lähellä jakolaatikon kiinnikettä että totesin olevan parasta pudottaa kiinnike irti jotta ruosteet saa kunnolla pois. Kiinnikkeestä noin 20cm eteenpäin vaihdelaatikon tunnelin kyljessä on aiemman omistajan pohjasta päin tekemä paikkaus joka on peitetty alustamassalla. Paikka on vähän kötöstyksen näköinen mutta näytti kuitenkin kestävältä. Olihan hitsisauma parhaimmillaan yli 10mm korkeaa röpelöä..

Auton sisään on asennettu äänieristematot ja totesin että ne täytyy saada pois hitsausta varten. Siispä aloitin sisustan purkamisen. Purin penkin pois ja aloin irroittaa penkin alla olevasta poikkiraudasta alkaen eristemattoa lattiasta. Se oli kohtuullisen hyvin kiinni kunnes se alkoi irrota kuin itsekseen, ja matto alkoi tuntua enemmän ja enemmän märältä. Maton alta alkoi ilmestyä ruostetta, ja mitä lähemmäs jo tehtyä paikkausta mentiin, alkoi päähän muodostua kuva mistä on kyse. Olettaisin että aiempi paikkaus on tehty pohjasta päin irroittamatta sisustan vaimennusmattoja. Mustasta möhnästä päätellen matto on syttynyt palamaan, ja palava matto on sammutettu vedellä, joka vielä näiden vuosien jälkeenkin löytyi maton ja pohjan välistä. Siellä täällä on pieniä reikiä ja koko alue on pintaruosteen peitossa. Mutta löytyipä ainakin todennäköinen syy miksi Niva tykkää huurettaa ikkunoita talvisin niin kovasti. Pieni parin reiän hitsaus alkoikin kasvaa vähän isompiin mittoihin...

Kaipa sitä nyt tulee samalla kertaa purettua koko sisusta ja käytyä pohja läpi, käsiteltyä kaikki kotelot ja otettua alustan puolelta ruosteet kiinni. Jospa vielä talveksi kerkeäisi saamaan leiman. Viime talvena ajoin Corollan ojaan kelillä joka olisi ollut omiaan Nivalle, kun lunta oli tiellä niin paljon että corolla toimi ennemminkin lumiaurana kuin työmatkakulkineena. Silloin päätin että Niva täytyy saada pidettyä talvet leimattuna.

[Aivonen]

Päälle vuosi on vierähtänyt viime päivityksestä, mutta jotain pientä edistystäkin on siinä ajassa tapahtunut. Kesällä 2024 homma jatkui pihamaalla kelien ja motivaation ehdoilla.

Ruostehommat levisivätkin vähän isommiksi kuin toivoin, kun takaturvavyön lattiakiinnikkeitä irrottaessa toinen niistä jäikin käteen. Eipä sitten muuta kun mattoa pois ja katsomaan vauriot.

Tuon verran meni peltiä vaihtoon. Pintaruostetta löytyi enemmän tai vähemmän miltei koko lattiasta.

Etulattiatkin olivat pintaruosteen peitossa, joten koko lattia sai fosforihappokäsittelyn kun enimmät massat oli poistettu.

Hapot huuhdeltiin pois ja innovatiivinen uusiutuvalla energialla toimiva ilmanvaihtojärjestelmä asennettiin kuivattamaan sisustaa.

Paikat käsiteltiin parhaan osaamisen mukaan kestämään seuraavat vuosikymmenet, ja melkein auton haalistuneen punaisen sävyinen motonetin ruosteenestopohjamaali vedettiin päälle.

Jatkuu seuraavassa postauksessa...

[Aivonen]

Uskollinen sotaratsuni, Bilteman hitsauskone lopetti luotettavan toimintansa talvella joten tilalle täytyi ostaa uusi räpsy. Tällä kertaa valinta osui kiinalaiseen laatutuotteeseen Aliexpressistä. Se osaa hitsata kolmella eri tavalla ja paistaa vielä makkaraakin. Kyllähän tuo ehdottomasti huutaa S-kirjainta tuon nimen eteen, koska nimi on enne.

Todellisuudessa tuo kone on ihan hyvä hintaansa nähden. Se hitsaa täytelankaakin paremmin kuin biltsun vehje, säädöt kun ovat tarkemmat. Kaasupulloa en ole vieläkään saanut hankittua joten tarkemmat kuvat kaikista "hitsaussaumoista" jätän tästä postauksesta suosiolla pois.

Homman tekemisellä alkoi tulla kiire, ja kiireessä tekee tyhmiä asioita, joten niinhän siinä kävi että turvavöiden kiinnityspaikat jäi hitsaamatta kiinni... Noh, sen voi onneksi tehdä jälkeenpäinkin. Ajatuksena olisi hitsata 4mm lattarauta kiinni oikeaan kohtaan, jossa on reiät keskellä ja sopivalla kierteellä olevat mutterit hitsattu lattaan kiinni. Joo, eihän tämä lopputuote kaunis ole, mutta näkisittepä tekijän...

Sitten tulikin syksy ja piti siirtyä sisätiloihin jatkamaan. Raivasin liiteriin paikan ladalle koska edellisessä katsastuksessa huomautettiin yhdestä puslasta ja arvelin että alustaremontti voisi olla ajankohtainen niin saisi senkin tarkan kunnon selvitettyä ja kaikki yllätykset löydettyä. Ja voi pojat, niitä yllätyksiähän löytyikin...

Ilmaistaanko asia vaikka näin:

Kaikkialta mistä Toljatin Taikapöly on poistettu, ja minne kuolevaisen käsi on kajonnut, löytyi pelkkää v*ttua ja p*rkelettä. Oli kiinni ruostuneita pultteja, oli kiinni HITSATTUJA pultteja, oli vääntynyttä tukivartta, ruosteista jousilautasta ja muuta pientä kivaa. Pääsääntöisesti jos jotain oli avattu tai korjattu, oli siellä jokin työläs ylläri odottamassa. "Räpeltämätön yksilö", kuten myyjä sanoi.

Etupään yläjousilautaset olivat pääseet melko rapsakkaan kuntoon. Mielestäni niitä voisi pitää jopa suunnitteluvirheenä. Se kuppimainen muotohan suorastaan sieppaa kaiken hiekan ja veden jättäen märän mössön mädättämään lautasen. Ja tosiaan, jousilautasten kiinnityspultit on hitsattu kiinni. En henkilökohtaisesti keksi tähän mitään järkevää syytä. Valaiskaa minua jos tiedätte miksi näitä täytyy hitsata. Noh, tilalle tilattiin ei niin alkuperäisen näköiset jousilautaset jotka vielä odottavat asennusta. Hitsatut pultit nimittäin odottavat yhä avaajaansa...

Osaa pistettiin purkuun ja ehostettiin niin eheäksi kuin osattiin.

Kuten tuosta voi huomata, uretaanipuslaa ja korotuspalikkaa lähdettiin pistämään kiinni. Kuvassa alatukivarret odottavat vielä puslien vaihtoa, jota ne yhä odottavat kun ei ole lähipiirissä prässiä käytettävissä, enkä ole vielä sellaista raaskinut itselle ostaa.

Takana odottaa vielä pieni hitsaushomma kun kaarien vahvikeraudat ovat sisäpuolelta ruostuneet ja ruostuttaneet samalla sen sisäkaaren. Jahka alusta on valmis, täytyy ajaa auto ulos hitsattavaksi sillä liiterissä ei ikäväkyllä uskalla hitsata.

Takana osia irrotellessa pisti silmään vääntynyt pidempi tukivarsi vasemmalla puolella. Sitten tajusin puslienvaihdon jälkeen myös panhard tangon vääntyneeksi. Noh, pistin sitten tilaukseen vahvistetut tukivarret taakse. En tiedä kuinka vahvat lienevät vakioihin nähden, mutta ovat ainakin kivan väriset. Siniset korotuspalikat ja keltaiset tukivarret tuovat kivaa kontrastia punaiseen ja mustaan, vaikka sävyt taitaakin olla nyt lähempänä Den glider iniä, kuin Slava Ukrainia.

Tästä on hyvä aloittaa vuosi 2025. Uudenvuoden lupaukseni on saattaa auto vihdoinkin leimakuntoon. Nähtäväksi jää, tuleeko lupaus pidettyä vai ei. Kaikesta huolimatta, menestyksekästä uutta vuotta kaikille ladahenkilöille!