Tamperelaisen kuorma-autokaupan uranuurtaja Pekka Mäkinen (1925-2005) piti viimeisenä toimipisteenään Tampereen Santalahdessa sijaitsevaa entistä tulitikkutehdasta ja kävin lauantaina paikalla tutustumassa sekä tulitikkutehtaaseen että Autotalo Pekka Mäkisen historiaan. Esitän ohessa kuvakavalkadin tuosta ikimuistoisesta tapahtumasta.
Tulitikkutehdas
OTK:n tulitikkutehdas perustettiin 1926 ja se oli toiminnassa vuoteen 1975 saakka. Tuolloin Pekka Mäkinen osti sen liiketilaksi itselleen
Tehdasmiljöö on kuvankaunis ja rauhaisa vaikka sijainti onkin suhteellisen lähellä keskustaa
Tehtaan vieressä sijaitseva pienempi varastorakennus. Tämän merkitys tulitikkujen valmistuksessa jäi avoimeksi. Vanhojen Sisujen rivistö tuo oman lisävärinsä tähän kulttuuriperintöön. Pekka Mäkiselle omintakeiseen tapaan autot ovat hyvässä järjestyksessä rivissä ja lajiteltuna värien ja mallien mukaan
Seuraavaksi siirrymme tarkastelemaan tehdasrakennusta sisältä käsin. Täältä ei ole juurikaan kuvia olemassa ennen näitä otoksia. Siksi hyvin piti Pekka Mäkinen asiaankuulumattomat loitolla. Tässä otos ensimmäisestä kerroksesta. Mäkisen autoja on vielä muutamia paikalla vaikka suuri osa näistä sisätilojenkin autoista on jo hävitetty. Osa on saanut uuden kodin harrastajien hoteista.
Joukossa on myös harvinaisuuksia. Koska näit viimeksi farmarimallisen Herald Courierin?
Siirrytäänpä yläkertaan. Rappukäytävässä on 70-lukulaisen tyylikkäitä värisävyjä
Näkymä toisen kerroksen tehdassalista. Jossakin vaiheessa vandaalit ovat murtautuneet sisään piirtelemään graffitejaan. Samassa yhteydessä alakerran autojen laseja oli rikottu
Kurkistus ulos tehtaan ikkunasta. Tehtaalla on ollut käytössä sisäinen rautatie jolla mm. puutavara on tuotu sahaamosta sopivan kokoisina pätkinä kuvassa näkyvää siltaa pitkin työstettäväksi.
Työntekijöiden sosiaalitiloja
Näkymä tehtaan keittiöstä
Vielä kuva eräästä tehdassalista
Tehtaalla oli yhä kosolti mielenkiintoisia laitteita. Pannuhuoneessa oli jopa höyrykonekin. Höyrylaivamiehet olivat käyneet hiljattain ostamassa höyrykoneen arinaraudat itselleen. Alla kuvassa kone, jolla on sekoitettu se tulitikkujen päähän tuleva sytytyaine/rikkimönjä
Autotalo Pekka Mäkisen historiaa ja nykyisyyttä
Toiminta alkaa
Hevoskauppiaan poika Pekka Mäkinen aloitti toimintansa hevoskauppiaana hänkin ja perusti vuonna 1950 ensimmäisen autokauppaa harjoittavan toimipisteensä Tampereella osoitteeseen Suvantokatu 9. Kartalta katsoen se sijoittuisi siis lähelle nykyistä koskikeskusta, mutta Pekan poika, Erkki-Pekka Mäkinen muistelisi sijainnin olleen pikemminkin nykyisen poliisiaseman paikalla. Toiminta laajentui tästä Hatanpään valtatielle kattaen tonttitilaa tien molemmin puolin. Vuonna 1966 alettiin Viinikkaan rakentaa uutta toimipistettä lähelle nykyistä Rauta-Otraa ja Starkkia. Tarkempi osoite on Viinikankatu 53 ja se on tarkalleen toisella puolella Viinikankatua kuin kaupungin hylkyautovarikko. Uusi rakennus valmistui vuonna 1969 ja se oli valmistuessaan sangen avara ja ajanmukainen. Tuolloin oli kyseessä pohjoismaiden suurin kuorma-autoihin erikoistunut liike. Kuvassa kartalla vuoden 1969 toimipisteet
Karttaan numerolla 2 merkattu henkilöautomyynti oli aikanaa tämän näköinen
Nykyään paikalla on liike nimeltä Takuu auto
Numerolla 3 merkatun vaihtoautokorjaamon paikalla on nykyisin Puutarha Liuksiala
Vuonna 1969 saatiin käyttöön Viinikankatu 53 toimitilat. Nykyisin liiketilaa ei tahdo helpolla löytää, koska sen eteen on rakennettu autohalli
Tällaista toimintaa paikalla on nykyisin
Etsimällä vanhan pääkallonpaikan löytää autokatoksen takaa
Tältä se näytti uutena 1969
Nykyisin avointa pääsyä sisäpihalle ei enää ole. Hienot lasiovetkin on korvattu uusilla modernimmilla.
Vanhat seinien valomainokset ovat yhä tallessa tulitikkutehtaan vintillä. Tässä teksti: AUTOMYYNTI
ja tässä RENGASKONTTORI. Sen takana MORRIS-kyltti. Kuuleman mukaan kaikki kyltit ovat tallessa Leyland-merkkiä lukuunottamatta. Se on hukkunut/varastettu
Vuoden 1969 kuvassa sisäpihalle johtavalla käytävällä komeilee sininen Renault Estafette. Arvatkaas mikä löytyy tulitikkutehtaalta...
Viinikankatu 53:n uusien autojen valoisa ja avara esittelyhalli, jossa oli pysyväinen näyttely edustetuista merkeistä - Sisu, Vanaja, Leyland, MG, Morris, Rover Land Rover, Triumph
Katossa roikkuneet Sisu ja Vanaja -kyltit. Triumph kyltti on myös tallessa tulitikkutehtaalla
Näkymä varaosamyymälästä
Toiminta eri toimipisteiden välillä oli joustavaa. Kun korjaamolla ei ollut muita töitä, korjattiin vaihtoautoja. Toimivaa kokonaisuutta täydensi vielä Takahuhdissa sijaitseva autohajoittamo: Autopala Oy
Kuvassa raskaan kaluston huoltoa
Näkymä henkilöautokorjaamolta
Rengaskonttorin edustava vastaanotto
Samaiset rengastelineet ovat nykyään tulitikkutehtaalla
Renkaan tasapainotusta Baisbart-tarkkuuslaitteella
Samainen laite tulitikkutehtaalla
Viinikankatu 53:n pohjapiirros. Toimitusjohtajan huone sai kutsumanimekseen ketunpesän sillä siinä oli monta uloskäyntiä
Toimitusjohtaja Pekka Mäkinen viherkasvien koristamassa toimistossaan vuonna 1969. Pekan työpöytä oli sijoitettuna korokkeelle ja oli näin ollen sen edessä istuneisiin asiakkaisiin nähden huomattavan korkealla. Joku oli aikoinaan sanonut Pekalle, että tehän istutte kuin Suomen Pankin johtaja. Pekka vastasi tähän: "Niin mutta siinä on se ero, että minä istun oman pöytäni takana". Toimitusjohtaja Mäkisen mottona oli:Jos olette tyytyväinen, kertokaa se muille-jos olette tyytymätön, kertokaa se minulle
Pekka Mäkisen valtava Tampereen lähistöllä valmistettu design-pöytä on nykyisin tulitikkutehtaan toimistossa. Samoin musta nahkatuoli. Alkutalvesta käyneet murtovarkaat olivat levitelleet paperit hujan hajan ja muutenkin sotkeneet paikkoja
Toiminta loppuu
1950-60 luvuilla tuontisäännöstelyn vapauduttua olivat automyyjän markkinat. Autoja ei tarvinnut varsinaisesti myydä vaan ne vietiin käsistä. Luodut asiakassuhteet poikivat lisätienestejä kun tuli auton vaihdon aika. Merkkiuskollisuus oli voimissaan. 1970-luvulla tuli muotiin piirimyyjien välinen yhteistyö. Erkki-Pekka Mäkinen kertoo, että Pekka osallistui 1970-luvun puolivälissä Sisu-auton piirimyyjille järjestämään tilaisuuteen. Sisun edustaja kertoi, että piirimyyjien on alettava harrastaa keskenään ns. tiimityöskentelyä. Vanhan koulukunnan miehenä Pekka oli tokaissut tähän:"Tehkää pojat te tiimityötä, minä lähden sillä välin kahville". Tähän päättyi Autotalo Pekka Mäkisen Sisun edustus. Tarkkaa vuosilukua suurimittaisen toiminnan päättymiselle on vaikea sanoa, mutta vuosi 1975 on eräänlainen vedenjakaja. Parhaimmillaan tyntekijöitä oli n. 150-200, mutta Sisun edustuksen jälkeen väkiluku väheni asteittain muutamaan kymmeneen. Siirrettäessä koko toiminta OTK:n tulitikkutehtaalle oli palveluksessa enää kolme henkilöä. Viimeiset vuodet Pekka Mäkinen hoiteli varaosa- ja autokauppaa tulitikkutehtaalta itsekseen.
Nykytila
Vielä 1980 luvulla kuorma-autoja oli Tampereen D-kulmassa ja hatanpään valtatien toisella puolella nykyisen vedenpuhdistamon paikalla satamäärin. Aikoinaan oli huhu, jonka mukaan Pekka Mäkinen on tehnyt valtion kanssa sopimuksen kriisiajan valmiusvaraston ylläpidosta. Edes Pekka itse ei ikinä vahvistanut, mutta ei myöskään kumonnut väitettä. Vielä toiminnan siirtyessä kokonaan tulitikkutehtaalle oli jäljellä n. 200-300 kuorma-autoa. Kaupungin virkamiehet olivat niitä alvariinsa hätistelemässä ja aitoja piti rakentaa näkösuojaksi. Tällä hetkellä viimeisiä autoja viedään. Edelleen on jäljellä rivi ääriharvinaisia U-sarjan Kontio-Sisuja. U-sarjan kontion on lasikuitunokkaa lukuunottamatta täsmälleen sama kuin vanha piikkinokka. Sen korvanneessa L-sarjassa etuakseli siirtyi 20 cm taaksepäin. U sarjan tuntee oven alareunasta ja se on tämä näköinen
L-sarjan ovessa on erilainen alareuna juuri tuon akselin siirtymisen takia
Tulitikkutehtaan arkistoissa on runsaasti kirjallista materiaalia mm. Sisu, Vanaja ja Triumph -autoihin.
Esitemateriaalia eräässä toimistossa
Varaosakirjoja
Ullakon aarreaitta
Erkki-Pekka Mäkinen arvioimassa hintaa korjaamokirjalle
Yksi varasto on täynnä 1970-luvulla valmistettuja uusia renkaita
Tällaiset olisi ilo panna museoajoneuvoon
Paikalla on myös muista toimipisteistä jäänyttä korjaamo- ja rengasliikekalustoa. Tällä laitteella vulkannoinaan renkaaseen uusi pinta. Prosessi tapahtuu kuulemma höyryn avulla
Tämän lisäksi useampikin varasto on täynnä tehdasuusia osia edustettuina olleisiin automerkkeihin. On vaikea kuvitella, että jotakin pisteosaa ei löytyisi tuolta.
Edellä kirjoitettu oli pintaraapaisu Autotalo Pekka Mäkisen historiasta. Kuulemma aiheesta on kirjakin vireillä. Lisäksi Mobilisti-lehden toimittaja on käynyt paikalla ja lehtiartikkeli on kuulemma tulollaan. Kiitokset mielenkiinnosta kaikille teille, jotka jaksoitte paneutua tähän lähihistoriaa selventäneeseen aihepiiriin.
Teksti: Kamaz
Kuvat: Kamaz
Historiakuvat: Autotalo Pekka Mäkisen arkistot
Erityiskiitokset Erkki-Pekka Mäkiselle haastattelusta ja mahdollisuudesta päästä tutkimaan tehdasrakennusta ja vanhaa arkistomateriaalia
"Suurin osa kalustosta on ulkotiloissa olosuhteiden pakosta, mutta se lohduttaa vähän kun kalusto huononee kuitenkin hitaammin kuin prässissä" (tai tuningissa)
