Helmapelti on perin lujaa laatua ollakseen kuitenkin alkuperäinen, vain sen molemmissa päissä olevat saumat on nyt jouduttu hitsaamaan. Hankasin helman peltikirkkaaksi niistä kohdin, missä maalipinta oli konkreettisesti rikki ja se lähti kokonaan. Helmassa on ainakin kahta eri vihreää, kun auto on joskus ylimaalattu ja sitten joku on vielä vetänyt jonkun mustan siihen päälle. Musta maali lähti kyllä kaikki, mutta alimmainen vihreä oli monin paikoin perin kovassa joten en viitsinyt hioa aivan kaikkea maalia pois, karhentelin vain terässudilla ja lopuksi vielä hiekkapaperilla ennen pesua ja maalausta.
Oikealla puolella sain vain etukaaren hiottua, sitten harjasta alkoi loppua teräslangat (niitä olikin jo housunlahkeet ja käsivarret täynnään, osa hiuksissakin) ja urakka jäi siltä osin siihen. Maali päälle ja erätaukoa ensi viikolle.
Olen nyt törsännyt projektiin kaksi teräsharjaa ja vähän toista pullollista mineraalitärpättiä maalattavien alueiden ja pensselin pesuun. Tosin siitä ensimmäisestä sudista kulutin viimeiset karvat hioessani hiluxin vetokoukkua. Ferrexiä ei ole mennyt vielä puolta puteliakaan, vaikka sen vetokoukunkin maalasin kahteen kertaan.
Nostin välillä superinkin konepeltiä ja katselin olisiko siellä jotain vikoja tahi puutteita. Nestehiä oli ihan kotitarpeiksi, mutta patteri oli reippaasti hapettunut vähän joka puolelta. Akunkenkien kiristysmutterit olivat puurosta sen verran pehmenneet, että tarvitsin pihdit. Harjasin akunkengät ja -navat sekä akkutelineen mömmöstä puhtaaksi ja huuhdoin paskat vedellä maahan. Itse akkumulaatin pesin myös puhtaaksi ja kiikutin sen vielä yöksi lataukseen. Virtaa siinä on kyllä aina riittänyt ja laturikin lataa täysiä, mutta eipähän kunnon hidasvaraus silloin tällöin pahaksikaan ole.

Etsiskelin vielä vähän parempia akunkenkiä, mutta kun en irrallisia löytänyt, niin tyydyin tonkimaan purkuruuvilootasta muljaantuneiden mutskujen tilalle paremmat.