Ladaboard

Pitkästä aikaa tällekkin otain mitä voi kirjoitella. Vaihtelin tänään startin ja jarrutehostajan letkun varmuuden vuoksi. Samalla vaihdoin uuden huijarin latauksen herätejohtoon.
Jossain välissä aukasta tuo irrotettu startti että mikä siellä oikein maksaa. Pyörii kyllä käsissäkin niin kevyesti ettei ole siitäkään kiinni etteikö jaksaisi pyöriä. Nytkin ennen vaihtoa niin jäi miettiin hetken ennenkuin alkoi pyörittään. Tällä nykyisellä startilla ei jää miettimään. Olin jo niin optimistinen että laitoin jo pohjapanssarinkin takaisin paikoilleen että enää ei tarvitse tuonne kajota.

Päivitelläänpäs tätäkin taas pitkästä aikaa. Startti on nyt toiminut niinkuin pitääkin eli tuossa se loppujen lopuksi se vika sittenkin oli.

Tässä kuukauden aikana pikkuhiljaa touhuttu taas tämän kanssa eli perän stefa piti vaihtaa kun syyti jo aika paljon öljyä kartanolle. Vanha stefa ei meinannu suosiolla lähteä vaan sai melkein pikkupaloina irrotella. Samalla kun tuolla alla makoili niin vaihdoin nuo alla olevat bensaletkutkin mitkä ei ole kuin kesästä asti olleet ja olivat jo pahemman näköiset kuin alkuperäiset oli.



Ja kun oli tuo Samara käyttiksenä eli oli aikaa tämän kanssa värkätä niin masentelin keskuslukon tähän. Kyllä nyt on leuhka olo. Kuskin takaoveen joutui johdot vetään kahteen kertaan kun ilmeisesti oli kiinanpojalla sattunut heikkolaatuisempi johto mikä oli ilmeisesti menny poikki jostain kohtaa. Loppui vain sopivat läpivientikumit niin piti koritulpasta tehdä vaan kylläpä tuokin asiansa ajaa. Melkeinpä parempikin kun johto liukuu tuota muovia pitkin paremmin kuin kumia pitkin. Keskikonsolissa on myöskin nappi mistä saa ovet laitettua lukkoon ja auki.

Ja nyt kun vappuna ei muuta tekemistä ollut niin aloin tutkiin jo pahaksi äitynyttä volinaa ja kolinaa. Kolina paljastui onneksi vain sellaiseksi että raskaalla kuormalla pakoputki hakkasi panhard tankoon. Eli ei mitään vakavaa. Jouset alkaa vaan oleen sitten kuoleutuneet.

No sitten volinan syytä tutkimaan ja renkaita puisteleen ja edestähän se vika löytyikin. Molemmat etupyörän laakerit väljät. Ihmetyttää että näillä kilsoilla jo noin pahassa kunnossa. Kuitenkaan ole ajettu kuin alle 72000. Vänkärin puolella sisempi laakeri tulikin kahdessa osassa pihalle. Olihan tuonne vesikin päässyt jossain välissä. Tuosta kuva meni hukkaan kun whatsappista kuvia poistaissa erehdyin samalla poistaan nuokin kuvat vaan laakeri on edelleen varaston pöydällä niin napsia uusi kuva siitä. Hyvä tuuri ettei ole porsinu kun on kivesvaarallakin tällä käynyt ihan vastikään ja suutarinjärvelläkin käyny rymyyttämässä.



Samalla laittelin kuskinpuolella sisälokarin kunnolla kiinni kun oli takareunastaan irronnu ja kääntäessä hankasi renkaaseen. Laittelin myöskin nuo roiskeläpät paikoilleen kun oli joskus revitty irti.



Tiistaina kyllästyin siihen kun jotenkin meinasi puutua vielä alakierroksilla niin vaihdoin ykköskurkun pääsuuttimen 112 --> 120. Nyt vetää aika kivasti pieniltäkin kierroksilta asti. Jostain vain pitäisi saada metsästettyä 55 tk-suutin kun on vielä hienoista nypytystä pintakaasulla ajaessa. Tässä kaasuttimessa kun on se isompi malli niin tuntuu ettei sitä löydä mistään. Samaralla kun nyt kuukaudenpäivät ajanu niin oppinu liian hyvälle tuon ruiskun kanssa.

Kytkinpääsylinteri piti käydä ostaan. Hankala ajaa kun joka polkasulla kytkin ottaa eri kohdassa varsinkin kylmänä. Välillä kerkeä kuin vähän nostaa poljinta niin jo hyökkää ja väliin on aivan kärjessä. On kuin ekaa kertaa ajais autolla. En vielä asennellu tuota vaan maalasin tuon vain ettei ole paljaalla metallilla.



Putsailin tuon rikkinäisen etupyöränlaakerin niin aika valmis tapaushan tuo on. Pienempikin aivan väljä.

Tänään aloin vaihteleen uusia osia ohjaukseen eli tukivarret, nivelet, jouset ja iskarit menee kokonaan uusiksi. Samalla vaihtui kallistuksen vakaajaankin uretaaniset puslat. Ja kun kerta alettiin tuolla työskenteleen niin kokeilin vähän suoristella tuota etukulmaakin. Aika paljon sai vekkiä suoristettua mutta jos meinaa saada paremmaksi niin pitää irrotella puskuri ja liukuvasaralla yrittää vetää peltiä suoraksi kun takaapäin ei pääse lyömään kunnolla. Tai sitten vain vetää 5 sentin kerros pakkelia. Huomenna alkaa hiekkapuhalteleen nuo olkavarret sun muut niin saa kasattua siistimmän näköisillä osilla ja laittaa tuo jarrukilpikin uusi vielä. Tänään ei kerennyt vielä puhaltaan kun alkoi loppua ilta ja puhti kesken kun ollu koko päivän melkein 25 varjossa ja auringon puolella vielä sai työskennellä eikä tuultkaan ollut yhtään viilentämässä.

Viikko sitten perjantaina sai osat puhallettua ja maalailtua ja vänkärin puolen aikalailla nippuun ja kuskin puolen purettua ja siltäkin puolen osat hiekkapuhallettua. Sunnuntaina sai sitten maalailtua ne. Samalla tuossa vaihtui ohjauksen niveletkin ja olihan se tässäkin tuossa välitangossa toinen pää täysin jumissa. Ei liikkunut yhtään mihinkään. Sinällään ihmetyttää että ei tarvinu minkään nivelen kanssa tapella eli kaikista lähti mutterit suosiolla auki ja vain vänkärin puolella joutui turvautuun lämmittämiseen että sai raidetangonpään irti. Kuulalaakeroidun apusimpukankin vaihtelin samalla tuonne.

Piti vähän ylimääräistäkin remonttia tähän tehdä eli simpukankin joutui vaihtaan. Kauheeta kahinaa piti tuo paikoillaan oleva ja muutenkaan toiminta ei mitään järin sulavaa ollu. Laakereissakin tuntui pientä väljää jo olevan ja kolahtelikinhan tuo sopivasti rattia heilutellessa. Kävin purkuosista hakeen ehjän tilalle ja vaihtelin uudet öljytkin sisälle. Ei stefatkaan tuossa ollu vuotanu kun oli vielä täynnä kirkasta öljyä. Tuo autossa paikoillaan ollut olikin lähes kuiva ja täysin mustaa oli se vähäinen öljy mitä siellä oli että en toisaalta ihmettele jos näillä kilsoilla on menny huonoksi. Sunnuntaina tuota vanhaa simpukkaa irrotellessa onnistuin litistään sormen kääntövarren ja korin väliin niin aiheutui muutaman päivän pakollinen tauko kun katkesi kynsi samalla vähän turhan pitkältä. Nyt torstaina vasta alkoi pystyyn tekeen jotain tuolla.

Nyt saatiin sitten tässä parin päivän aikana kasattua kuskin puolikin ja kallistuksenvakaajakin kunnolla paikoilleen. Renkaankulmatkin saatu jo säädettyä suunnilleen oikealle tontille. Tehdä vielä säätö uusiksi kunhan saa taaksekkin osat uusittua ja auto oikeaan korkeuteen. Käyttää sitten jossain pajalla vielä lopullinen säätö tekemässä jos tarvetta ilmenee. Tuossa säätäessä aloin ihmetteleen kun loppuu säätövara kesken eli molemmilta puolilta oli jo säädöt tapissa ja renkaat pahasti aurauksella. Irrottelin vielä raidetangonpään ja vertasin vanhaan niin olihan noissa kierreosa pitempi eli ei saanu tankoja riittävän lyhyeksi. Rälläkällä pyyhkäsin sentin verran kierrettä lyhemmäksi niin nyt sai säädettyä kulmat ainakin suunnilleen kohdilleen. Ei ole ennen kyllä tullu tuota vastaan ettei riitä säätövarat. Vänkärin puolta kasaillessakin kyllä kattelin ettei jääny kuin puoli senttiä lyhennys varaa kun laittelin vanhan mukaan mitat kohdilleen.

Samalla piti tuninkia harrastaa ja vaihdoin sivuvilkut kirkkaisiin.




Ja olihan nuo vanhat osat vissiin kuoleutuneet kun nousi etupää aika reilusti. Vertailukuva parin viikon takaa nenännokan peditiolta.



Pitää vielä putsata hiekat pois tuolta pyöränkoteloista ja vetää sinkkimaalit tarvittaviin kohtiin ja massat tuonne ja laitella sisälokarit paikoilleen.

jta kirjoitti:Irrottelin vielä raidetangonpään ja vertasin vanhaan niin olihan noissa kierreosa pitempi eli ei saanu tankoja riittävän lyhyeksi. Rälläkällä pyyhkäsin sentin verran kierrettä lyhemmäksi niin nyt sai säädettyä kulmat ainakin suunnilleen kohdilleen. Ei ole ennen kyllä tullu tuota vastaan ettei riitä säätövarat...

Itse törmäsin samaan viimekesänä, kun tarvikeliikkeestä halvan länsimaisen kopion ostin.

Jaa saksalaisiahan ne nämä master sportitkin taitaa olla. Niin ja olihan näissä myöskin sellaista ongelmaa että sokan reikä oli joissain porattu liian alas eikä mutteria saanut niin kireälle että olisi sokka mennyt paikoilleen. Joutui vanhoilla nyloc muttereilla vetään kiinni. Enpä hoksannu kattoa että oisko vanhalla kruunumutterilla mahtunu sokka paikoilleen kun on ohkasempi kuin tuo uusi mutteri. Venäläisissä trek merkkisissä ei ole tuollaisia vielä vastaan tullut.

Taakse ois nyt tukivarret ja iskarit vaihdettu uretaanipuslilla varustettuina. Jouset jäi toiselle kertaa. Ihmeen hyvin lähti pultit auki ettei tarvinu edes isompaa väkivaltaa käyttää. Tulevaisuutta ajatellen laittelin pultteihin kuparitahnat niin vois olettaa että lähtee sitten seuraavallakin kerralla suosiolla pois. Tällä kertaa otin mitat vanteen reunan etäisyydestä lokasuojaan niin näkee että paljonko nousee auto ylöspäin kun saa vielä nuo jouset vaihdettua. On vielä jäykemmät eli ns. kuormajouset nuo uudet ja noiden kaveriksi tulee vielä paksummat kumit korin ja jousen väliin. Muistaakseni korottaa +2.5cm. Kestää ottaa tavaraa ja porukkaakin kyytiin ettei heti ole takapää kentässä. Yleensä porukka madaltaa autoja niin ite hakee vaan lisää korkeutta.

Sade keskeytti tänään hommat eli jäi jousien vaihto vielä kesken mutta toiselle puolen saatiin jo korotuspalikka ja jousi paikoilleen ja myöskin uusi kitinänvaimennuslevy jousen alle. Sitä mä vain ihmettelen että miksi tästä autosta puuttui kaikista jousista tuo peltinen suoja tuosta kumin päältä. Tähän mennessä kaikissa autoissa nuo on olleet. Samalla kun jouset on pois niin putsailin enimmät moskat pois ja vetelin sinkkimaalit ja avorasvat niihin paikkoihin mihin ei pääse käsiksi jousen ollessa paikoillaan. Tuo avorasva hyvä kun se imeytyy vanhaan massaan niin estää aika tehokkaasti ruostumista.

Jouset saatu tänään paikoilleen ja massasin pyöränkotilot takaa. Eteen tehdä vielä sama homma. Takanakin nousi maavara aika mukavasti eikä paljoa meikäläisen paino perää alas paina kun koukun päällä seisoin vaikka melkein satkun verran painoa on. Mitan mukaan n.6cm tuli lisää korkeutta vanteen ja lokasuojan väliin. Hyppyyttämälläkään ei paljoa notku. Kelpaa taas laittaa romua kyytiin kun tietää ettei heti lopu jousista kantavuus.



Nyt jo vihdosta viimein sain aikaseksi kokeilla niitä toisia vanteitakin paikoilleen ja ainakin taakse istuivat hyvin eikä kuulostanu pultitkaan ottavan kiinni mihinkään. Vaihdella kohta puoliin alle nuo kunhan saa ensin muutamat muut hommat vielä tehtyä.

Aikasta Tyylikkäät vanteet.

Nuo on joo aikasta hienot.

Perjantaina kun säätelin noita renkaankulmia niin piti käyttää vänkärin puoleltakin raidetanko irti ja lyhentää kierreosaa että sai raidetankoa säädettyä lyhyemmäksi. Samalla huomasin että alkaa oleen jo nyt suojakumi rikki vaikka ajettu vasta alle 200km. Saksalaista hyvää laatua. Pitäisi vain pysyä venäläisissä osissa niin ei olisi ongelmia. Tänään saatiin pyöränkotilotkin massattua loppuun ja vaihdettu toiset vanteet alle.





Seuraavaksi sitten vaihtaan joko axtec kaasari ja katti takas tai sitten kardaanin ristikot, tukilaakeri ja kumilimppu. En ole vielä päättäny että kummasta alotan.

Ja kun tuosta avorasvasta tuli kyselyä niin se on jotain traktorin niittokoneen koneistossa käytettävää rasvaa eli olisikohan joku kulmavaihderasva lähimpänä tuota. Ämpärin kyljessä ei lue mitään ja kannessa oleva tarrakin on jo menny huonoksi.

Päivällä askartelin rikitaalisen kellon tuon mekaanisen tilalle. Paksusta muovista tein peitelevyn ja liimailin pikaliimalla kiinni. Samalla laittelin pienen painonapin tuohon kellon alle millä saa kellon omituisuuksia käytellä. Alkuperänen kun oli piirilevymallia ja sitä ei saanu mihinkään kiinni eikä innosta alkaa aina repiin tuota paneelia irti jos tarttee kellonaikaa muuttaa tai haluaa ajanoton päälle.



Nyt sitten illalla värkkäsin axtec kaasuttimen takas paikoilleen ja katin takas putkeen. Meni taas hetki miettiessä että miten nuo alipaineletkut sun muut taas tulikaan vaan kaavio oli taas hyvänä apuna. Jonkin verran eroja on ajettavuudessa tuon ja vahan mallisen kaasarin välillä. Pienillä kierroksilla vääntö on parempi vanhalla kaasarilla ja välillä tuo axtec meinaa nielasta liikkeelle lähtiessä niin välillä meinaa hyökkäillä. Nyt ainakin ollu positiivista että ryyppy on pelannu oikein eikä lähde ennenaikojaan pois päältä. Isoilla kierroksilla en eroja näin pers dynolla huomannu muutakuin siltä osalta että tuntee millon täystehotunnistin antaa käskyn että nyt mennään.