Tänään taas soittivat olisi ollut yhtä lehteä tarjolla ei ole varmaan kolmea viikkoa kun ensimmäisen kerran tarjosivat.
Kieltäydyin kun kuulin mitä lehteä oli tarjolla (ja oisin kieltäytynyt muutenkin varmasti) oli niin iloisen ja reippaan tuntuinen ääni,mutta kyllä muuttui äänikellossa kun sanoin että jo aiemminkin tarjottiin ja kiitos ei .
Tuntu ihan että otti jotenkin nokkiinsa ja puhelu loppui samantien .
Eipä soittele puhelinmyyjät. Eivät saa numeroa oikein mistään.
Joskus joku soitti. Alkoi puhumaan minusta hyvänä asiakkaana, jolle tarjottiin erikoisetuja. No, minä siihen, että nyt hetkinen. Minä puhun. Ja kysymään, että mikäs asiakassuhde meillä on? No, siihen sitten että hyvä kanta-asiakkuus. Ja minä jatkan kysymystä asiakassuhteen laadusta ja sen muodostumisesta. No, eihän Tyttö siihen osannut vastata. Sanoin, että ota selvää, mutta turha soittaa uudelleen. Eipä tosiaan soitellut.
Toisen kerran joku alkoi lukea litaniaa ja minä keskeyttämään. Sanoin, että voisitteko ottaa sellaisen asian huomioon, että teidän on ensin kysyttävä haluanko minä kuulla noita juttuja. Jotenkin Pojalta pasmat sekosivat ja hän vähän änkyttelemään. Ei kysynyt halusinko kuulla vaan aloitti taas litanian. Oli pakko sanoa, että kun ette kysynyt halukkuudestani, minä suljen nyt puhelimen.
Kiitos, mutta ei kiitos... En siedä edes mainoksia postiluukustani, saatika sitten puhelimitse.
Kaikki kunnioitus kyllä puhelin myyjille, että jaksavat tehdä työtänsä.
Tervehdykset toivottelen.
Puhelinmyyjistä puhuttaessa pitäisi muistaa, että siellä on ihminen joka tekee työtään. Asiallinen suhtautuminen olisi paikallaan, sillä ei hän voi sille mitään, että soittaa juuri sinulle. Hänelle on annettu lista numeroista joihin pitää soittaa. Asia kuuluu sille listan laatijalle ja hänelle voi esittää kielteiset kannanottonsa. Ei meistä kukaan varmaan tykkää jos työmaalla joku alkaa sanallisesti kohtelemaan kaltoin asioista jotka kuuluvat esimiehelle tai työnantajalle. Toisaalta puhelinmyyjän pitäisi myös muistaa samat asiat. Jos haluaa, että myyjä saa tehdä työnsä kunnolla, niin porisuttaa vaikka 1/2 tuntia ja sannoo kiitos ei. Ja sillä siisti.
Meijän Ukki tietää vanhasta Ladasta melkein kaiken, kun sen velipoika on nähnyt jälet
Parhaimmillaan olen saanut venkoiltua muistaakseni 26 minuuttia, ennen kuin puhelinmyyjä hermostui ja älysi lopettaa jauhannan. Jäi muuten sekin lehti tilaamatta
Kytkykauppapuhelimen olen ostanut puhelinmyyjältä 2 vuoden sitoumuksella, eikä ole vielä sitä tarvinnut katua.
Joskus on vaan sitä aikaa jutella pidemmältikin noiden tyrkyttäjien kanssa..
Voephan se olla niinnii tae suattaahan se olla olematakkii...
Itse joskus 90-luvun alkupuoliskolla juttelin seiskan myyjän kanssa yli tunnin. Tilasin seitsemän lehteä muistaakseni hintaan 49 markkaa ja sain kaupan päälle jonkun kylkiäisen. Yhtään lehteä en kyllä lukenut, ne jutut siinä lehdessä ovat niin järkyttävän paskoja, etten voi sellaisen myötähäpeän kanssa elää.
