Ladaboard

Eipä se öljylämmitys ilman sähköä toimi. Onhan noita varavoimajärjestelmiä akulla tai agregaatilla, mutta kuinkahan monella?

Öljykamina toimii ilman sähköä.

Heh, muistan jostain 60-luvun lopulta, kun kasvuympäristössäni työväenluokalla oli muilla öljykaminalämmitys ja meillä vielä vanhanaikainen uunilämmitys. Olimme köyhiä ja ajasta jäljessä.

Joskus 70-luvulla saatiin sitten "Wescopir" puretun uunin tilalle, sitäkin faija nuohosi monesti ns. "pelti kiinni", kun alkoi kamina käryttämään. Löpöä tuotiin joko kanistereissa tai sitten tuli tynnyri "Svenkan Essolta".

toktornivako kirjoitti: Oliko "mister Finland" ?

Korjattu: po. ministeri.

Öljykaminat on nykyään vielä harvinaisempia kun e.m. varavoimakoneet

Korjaus: paitsi Kabola ja Reflex, joita käytetään veneissä ja laivoissa.

Niin aika lyhykäiseksi se jäi öljykaminoiden "kulta-aika". Olisko sillä ollut vaikutusta, kun yleisesti propagoitiin 70-luvulla (kuten nykyisin ilmastonmuutosta), että öljy loppuu kohta maailmasta ja siitä seurannut hinnannousu. Sehän vaikutti yleisesti öljylämmityksen suosioon samalla kun epäsuora sähkölämmitys yms. alkoivat valtaa markkinoita.

Puilla lämmittettävät tulisijat alkoivat tehdä uutta tuloaan siinä 80-luvun vaihteissa. Itse osallistuin v.1981 muurareille suunnitellulle tulisijakurssille Helsingissä, jossa esiteltiin ja harjoiteltiin tekemään silloisen Tiilikeskuksen suunnittelemia ns. "varaava takka"- malleja. Eihän niissä juuri paljon muuta eroa ollut vanhempiin pystyuuneihin kuin lähinnä, että suuluukut olivat isompia, nk. "kesäpelti" ja rakoarina. 80-luvun alussa tulisijavaluja valmisti Suomessa ainoastaan UPOn valimo Lahdessa ja varsinaisia uunilaasteja toimitti Värilaasti Oy Tampereelta.

Itsekin olin kodinkoneasentajana UPO-huollossa vuosina 83-90. Kerkesin muutaman oljykamina keikan tekemään, itselläkin oli Kultaliekki käytössä yhden talven, seuraavaksi talveksi nostin valurauta Jötulin takaisin.

samarai kirjoitti:Niin aika lyhykäiseksi se jäi öljykaminoiden "kulta-aika". Olisko sillä ollut vaikutusta, kun yleisesti propagoitiin 70-luvulla (kuten nykyisin ilmastonmuutosta), että öljy loppuu kohta maailmasta ja siitä seurannut hinnannousu. Sehän vaikutti yleisesti öljylämmityksen suosioon samalla kun epäsuora sähkölämmitys yms. alkoivat valtaa markkinoita.

Meillä oli Upo Kultaliekki kellarissa vielä tuossa 2000-luvun alussa. Sotkuisia vehkeitä, polttoöljyn tankkaaminen sisätiloissa oli haisevaa hommaa, eikä se hajuton ollut palaessaankaan. Nokeakin tuotti ihan riittävästi. Nämäkin varmaan osaltaan vaikutti niiden suosioon.

Tuohon pelti kiinni aiheeseen etäisesti: Meillä on olohuoneen 50-luvun takassa hieman erikoisempi pelti, tulipesän alapuolella on iso ulosvedettävä "laatikko", joka sulkee poskikanavat ollessaan sisään painettuna. Tuota ei ole monikaan tunnistanut "pelliksi", ja kuvittelen että tuollainen voisi jopa jäädä huomaamatta, kun näyttää lähinnä tuhkaluukulta tmv.

Ei sillä, kyllä nykyään uusavuttomuus on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että enää ei jaksa edes ihmetellä.

samarai kirjoitti:Sellainen säädös on kuitenkin olemassa, että rakennuslupaa haettaessa jos asunnon lämmitysjärjestelmänä on suora sähkölämmitys, niin se edellyttää varalämmönlähdettä. Silloin yleensä sellaiseksi rakennetaan omakoti-/rivitaloissa juuri varaava takka.

Ihan järkevä säädös, mutta vähän rampa kun ei nykypäivän muutkaan lämmitysmuodot oikein toimi sähköttä. Vielä kun tuo Carunakaan ei saa sähköverkkoaan pysymään kasassa, taas oli pari tuntia sähköt pois kun vähän satoi lunta torstaina. Vakavampi tilanne oli toissa talvena, kun loppiaisena ulkolämpötila lähenteli kolmen kympin pakkasia ja sähköt poikki koko kylästä monta tuntia. Uudemmat talot alkoi viiletä aika nopeasti, kun on vain maalämpö tmv. eikä lainkaan tulisijaa. Meillä tehtiin vain tulet yläkerrankin kaminaan.

Aikeissa on laittaa keittiöönkin jonkinlainen pieni keittolevyllinen kamina. Kesällä putkitin vanhan piipun ja muutenkin tuli remontin yhteydessä tehtyä paikka taas tulisijalle.

Tuolta voi lukea LVI-tekniikan historiaa. Fiksut laittava Ctrl+f kenttään sanan "kamii", niin tietoa löytyy vähän vähemmällä lukemisella.

Kiitos vaan hyvästä linkistä, sisältää mielenkiintoista varsinkin lämmitykseen liittyvää historiaa. Oman käsityksen mukaan tuota "Ondol"-lämmitysjärjestelmää käytetään edelleenkin jonkin verran Koreassa.

Se 70-luvun öljykriisi varmaankin antoi lähinnä lisävauhtia öljykaminoiden poistumiseen noiden käyttöhaittojen ohella. Öljykaminan tankkaus sisätiloissa ei tosiaankaan olllut mikään mukava homma ja löpön hajukaan ei haihdu nopeasti. Jatkuvaa putsausta se vaati ja sitä enemmän mitä pienemmällä teholla sitä käytti. Muistan myös yhden Kahi-tiilistä muuratun savupiipun pään missä öljykaminan hormi oli täysin syöpynyt.

Uunilämmityksestä kun siirryttiin lähinnä sen työläyden ja roskaamisen takia öljykaminoihin, niin siinä tuli varmaankin ns. "karhu vastaan kun lähdetään sutta pakoon". Monia hyviä uuneja purettiin öljykaminoiden tieltä. Se "vanhanaikaisuuden" hävittäminen oli muutenkin sen ajan trendi ja myös komeita taloja purettiin "nykyaikaisten" talojen tieltä. Tässä esimerkiksi

Tuollaista Mushin kuvailemaa sulkupeltiratkaisua en ole koskaan itse vielä tavannut, sinänsä mielestäni aika luova ratkaisu. Erilaisia alhaalla sijaitsevan liiitoshormin sulkevia kääntöpeltiratkaisuja tai kyljelleen asetettuja raamipeltejä on kyllä paljonkin käytössä.

Halosenniemessä on myös erikoinen itsensä Pekka Halosen toteuttama uunilämmitysjärjestelmä ja siihen liittyvä savuhormin "peltijärjestelmä". Siinä oli muistaakseni 9 peltiä, joilla säädeltiin kaikkia päähormiin liitettyjä uuneja. Ennenhän savupiipussa samaan hormiin liitettiin useampia tulisijoja ja sulkupellit sijoitettiin joko uunin yläosaan tai ns. lämpömuuriin.

Tuli muutama vuosi sitten myös putkitettua vanhan kotipaikan savupiipusta kaksi hormia ja yhden kokeeksi massasin. Epäilin vähän tuon massauksen onnistumista, mutta nyt uskaltaa jo sanoa, että kyllä se ihan toimiva systeemi on muutaman lämmityskauden jälkeen. Siinä on mielestäni se etu, että hormin pinta-ala ei juurikaan pienene.

Massasit?

Mara kirjoitti:Tästä

Ei jaksa..

Itsehän kysyit.

Rapautuneen hormin korjaaminen ilman purkua voidaan tehdä putkittamalla, massaamalla tai sukittamalla. Sukittamalla ei tietääkseni voida kuitenkaan korjata kuin ilmahormeja. Legendan mukaan joku entisistä Tampereen palopäälliköistä olisi pula-aikana hyväksynyt lautapiipunkin, jos se oli hyvin tervattu.

Olisin varmaan massanut samalla kaikki kolme hormia, mutta tässäkin kuten vanhoissa piipuissa yleensä, välitunkat on pystytiilillä ja pelkäsin että tunkat pettää kun massaa kaataa hormin sisään. Niinpä putkitin ensin massatun kaksi viereistä hormia ja niiden välisen hormin sitten massasin. Siihen on liitetty isompi takkaleivinuuni, niin ajattelin, että sen poikkipintaa ei kannata yhtään pienentää. On kyllä olemassa sellaisia ilmalla täytettäviä paljetukiakin tätä välitunkkien tukemista varten.


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Teemaan liittyvistä legendoista tuli mieleen taru "lasilevystä". Tarun mukaan muurari laittoi piippua muuratessa lasilevyn hormiin varmistaakseen savukaisten saamisen työn valmistuttua.

Itse olen kerran laittanut lasilevyn hormiin, en kuitenkaan savukaisten takia. Joskus silloin muurarin hommia aloitellessa hanttina toimi vähän liiankin innokas isäntä. Piippua muuratessa se vahtasi jatkuvasti hormin sisään ja hoki: "täytyy taas varmistaa, ettet sä vaan laita sitä lasilevyä".

Tosiasiassahan ko. isäntä kyttäsi sitä, että tuleeko hormi sisäpuolelta kunnolla slammattua ja onko saumat täysiä. Alkoi pikkuhiljaa tympäsemään se isännän pyöriminen tiellä ja niinpä sieltä hormista löytyikin lopuksi lasilevy kun takkaa yritettiin saada tulille. Mitenhän se lasilevy sinne hormiin saatiin kovasta vahtaamisesta huolimatta? Olisiko kenellekään ideoita?

Heti savupellin alle, ja pelti pidetään kiinni. Ja joku selitys isännälle, että välttämätöntä että hormi kuivuu liian nopeasti ja voi haljeta