Ladaboard

Mitään en vielä vastannut, koska tarvitsee hieman miettiä. Tarvittaessa kyllä saattaa kaikki onnistua, paitti pelti- ja maalaushommat

Muutama vuosi sitten tuli itse värkättyä enemmän kuin nykyään. Nykyään on laiskistunut autohommissa ja tulee vietyä auto korjaamolle kuin ruveta itse laittamaan. Tosin nuo molemmat on niin hyvin hoidettuja, että pelkillä huolloilla ollaan toistaikseksi ajeltu.

Ei noi ihan vaikeusjärjestyksessä menneet, kyllä mun mielestä on esim. huomattavasti helpompaa vaihtaa perä kuin huoltaa kaasari, mitä isompi osa sen parempi

^ Samaa miltä nonniksen kanssa..

kaikkeahan on ensiksi kokeiltava korjata itse ja jos ei onnistu niin sitte soittelee kavereita apuun

Eipä ladassa sellasta paikkaa ole mitä ei ole vielä tullut avattua ja tutkittua. Yksinkertainen vehjehän tuo on... Kaikki hommat pystyy tekemään melko perustyökaluilla. Nyt on seuraavana tuon ralliauton takapään oikasu, kunhan vakuutusyhtiö ensin tarkastaa sen...

veikkaan että kaikki onnistuis jos ois talli, tai sitten hyvä sää tuolla parkkiksella... mutta tähän mennessä ei oo tarvinnu kaikkien tunnollisten huoltojen ja säätöjen lisäks tehä kun vähän peltitöitä ja pakoputken vaihto... kaikki tossa ahtaassa kerrostalon parkissa...

jep, aika pitkälti kalujen ja paikkojen puute saattaa rajoittaa tekemistä, mutta voidaanhan tässä äänestyksessä tulkita mitä pystyy nykyisillä kotikonsteillaan tekemään. Vaikka kyllä epäilisin että paras tulos saavutettaan kun käytetään ihan oikeita kiristysmomentteja yms kunnon kaluja. ammattimaisesti tehty takaa kestävyyden jatkossakin.

toi vaikeusaste järjestelykin on ehkä enemmän sen mukaan että mitä voi tossa taivasalla tehdä. ilman kunnon avaimia on taka-akseleiden ja muiden kunnolla pultattujen osien irrottaminen aika tuskaa. kaasari taas irtoaa melko helposti taivasallakin ja huoltoa voi suorittaa vaikka sisällä olohuoneen pöydällä tv:tä katsoessa, tietysti kaikki ei välttämättä tykkää tollaisesta pikku-osien kanssa nysväämisestä.

No tuossa toukokuussa kun vaihdettiin ladaan kone, niin unohtui kiinnittää hihnapyörän mutteri, ja se oli sitten tippunut sinne remontti paikaan, ja kun seuraavana päivänä lähdin ajelemaan kouluun, niin huomasin että eihän laturi enää lataa, ja konekkin kävi kohtalaisen kuumana, ja se sitteh hyytyi Myllykosken Nesteen risteykseen. No työnnettin lada sinne, ja illalla koulun jäleen vaan kotoa hakemaan toisesta koneesta mutteri ja hylsysarjat mukaan ja parkkipaikalle. No siinä sitten sain osat paikalleen helvetinmoisessa vesisateessa, ja kaikki sitten toim... Että ei se paikka sillee rajoita mitä voi tehdä...

Nykyisin lähinnä pientä laittoo. Ei oo oikein aikaa kummempia tehä. Enkä nyt ole muutenkaan mikään tekniikan ihmelapsi. Tava perushommat toki tarvittaessa onnistuu. Mut noin yleensä, ei oo ees hirveesti tarvinnu tehä, kun noi Lasset on pelannu ihan asiallisesti.

olin tossa ammattilaispajalla vaihtamassa vetoniveliä samaraan, se oli mulle eka kerta niissä hommissa. Kyllä täytyy taas myöntää että kunnon kaluista oli aika paljon helpotusta hommaan. Paine ilmatyökaluilla kaikki alustan pultit ja mutterit irtoili kuin itsekseen, nosturilla autoa sai parhaaseen mahdolliseen työstämis asentoon. myöskin liukuvasaraa tarviittiin (sitä voitaneen kuitenkin vielä pitää erikoistyökaluna, ei sisälly bilteman perussarjaan) tietysti lisäksi tarvittiin joitain käytännön neuvoja ammattilaiselta, sellaista mitä ei kirjoista voi lukea. meni siinä kuitenkin noin 3 tuntia, mutta mitähän olis mennyt pihalla hangessa ilman edellä mainittuja tarvikkeita? olisko 3 viikkoa riittänyt?

Kaiken muun olen Ladasta jo purkanut (asteekki jumalalan koston mukaanluettuna) mutta en vaihdelaatikkoa ikinä.

HUOM: Sen minkä puran niin sen myös kokoan.

Jos joku sanoo mulle ettei kukaan naisesta lähtöisin oleva pysty sitä tekemään niin se on mulle kuin punainen vaate (tässä ei nyt oteta vaikutteita entisestä CCCP vikoineen vaan enempi härkätaistelu asenteesta tuolta Espanjasta).

Sen takia sitten tuli kerran siellä moottoripyörällä käytyä. 3,5 viikkoa homma kesti ja tuli 8780 km ajettua mutta tulipahan tehtyä.

Homman vaikeusastetta lisää vielä että purin mopon ennen reissua atomeiksi ja sitten kasasin sen reissua varten.

Ladat olen ostanut uusina ja pitänyt takavetoisia noin kahdeksan vuotta ja 110:ä neljä vuotta. Vain tuo jäljellä oleva 2107 tuli ostettua "käytettynä" eli kaksi vuotta ja kymppitonni mittarissa. Nytkin sillä on ajettu vasta 80 000 km. Niinpä en ole kovin syvälle joutunut kajoamaan.

Konehuoneen puolella venttiilien säätöä, nokkaketjun laahaimineen ja nokkahihnan vaihto, katkojankärkien säätöä ja vaihtoa sekä konkan vaihto. Nappikselle kaasarin huolto, uudempiin en ole arvannut kajota. Mosselle venttiilien hionta ja kerran mukana mänänrenkaiden ja runkolaakerien vaihdossa. Mosselle myös benspumpun kalvon vaihto ja jakopään rattaan vaihto (siinä on suora välitys, eli kampiakselin ratas pyörittää suoraan nokka-akselin ratasta ilman mitään ketjua tai hihnaa).

Voimansiirto ja jarrut vain kulutusosien uusimista. Sähkövikoja olen kyllä joutunut etsimään ja korjaamaan. Tähän menessä sitkeys on palkittu ja viat ovat löytyneet.

Kori pientä lommojen oikaisua. Kaksi autoa olen maalannut pensselillä (Mosse ja Kupla). Onnistuu kyllä, mutta kiirettä pitää. Mossea on tullut hitsattuakin, mutta niitä paikkoja ei kyllä kehtaa näytellä. Tosin katsastukseen ovat kyllä kelvanneet.

Minulla ei ole mitään teknistä koulutusta. Koulun käsityötkin olivat ainoastaan puutöitä. Eikä minulla ollut koskaan mopokautta. Ensimmäinen oma auto oli vanha kupla. Kun siihen tuli vikaa, vein sen eräälle silloisen työnantajani asiakkaalle, joka teki autoremontteja. Tämä mies sanoi minulle, että näytäppä kätesi. Katsoi niitä sitten ja sanoi, että eihän sinulla näytä peukalot olevan keskellä kämmentä. Sanoi vielä, ettei halua viedä rahojani vanhaa autoa korjaamalla. Siitä se kaikki alkoi, eikä mikään vastaan tullut ole ollut mahdotonta. Joksus on kyllä joutunut jättää asia hautumaan, mutta lopulta on valmista tullut. Näin iän lisääntyessä tuntuu kyllä tallin kynnyskin kasvavan.

"Ei mikään oo mahdotontaaa..." laulo Janita jossus 90-luvulla.
Tuntuu ettei mikää oo mahotonta jos axteecin sai pelaan kunnolla. Osaa on tullu vaihdettua ja sähköjä mettästelty. Kumma juttu et eniten laitettavaa on sillon kun on pimeetä ja/tai kylmää.

ladaa on helppo korjata