Ladaboard

Jokari kirjoitti: Mutta aivan riittävän tarkasti saa mitattua aurauksen kun kattoo renkaat suoraan ja mittaa rullamitalla etu- ja takapuolelta samoista renkaan urista tms. ja ala-asteen laskuoppeja käyttäen saa tuloksen milleissä. Kaveri olisi hyvä olla pitämässä rullamitan päätä toisella puolella. Takavetoladaan olen laittanut noin millin-puolentoista-kahden nurkille aurausta, siis yhteisaurausta, ei/per puoli.

Näin olen itse tehnyt eikä mitään valittamista! Korjaamolla saa vaan vinon ratin ja keventyneen lompakon, tässä saa itse väännellä vaikka niin monta kierrosta että ratti on 90 astetta vinossa ja ajettavuus vähintään lähtökohtaa huonompi..

Naulan kantaan. Hifipajat on nähty. Larvan ohjauskulmien säätö ei siellä vaan taitu, ei millään. Silmävaraisestikin olen joskus raidetangon päätä pyöritellyt, kun on rattia riuhtonut käsistä ajaessa. Ja ihan hyvä tuli niinkin.

Caster-kulmia ei vissiin ole kovin helppoa kotikonstein mitata. Taisivat ne viimeksi kun eturipustuksia laitoin olla vahingossa kohdallaan, mutta onnistuivat Via####lla ne sitten ihan tietokoneen kanssa sössimään.

Alkaapi sitten pinta- ja pohjustustyöt olla loppusuoralla. Parempaa on levitellä kotelosuoja/kiveniskumassa/alustamassa -seosta kuin noita mitään yksinään. Liruja ovat 2 ensimmäistä ja liian tököttiä jälkimmäinen. Tietysti nuo 2ensimmäistä ovat ruiskulevitteiseksi tarkoitettuja, joten liruahan sen on oltava. Kontin alapohjaan tulee vielä 3kerrosta mönjää ja sitten saa riittää.

Enpä ostele Oliivinvihreää pintamaalia lisää. Riitti aivan hyvin eikä takakonttiin viitsi 5kerrosta sutia. Helmat on kunnossa ja takakonttikin. Vähän on jämää vielä mahdollisiin lisäsutimisiin ja peräpeiliin, joka tosin jää puskurin alle.

Meinattelin jo tankin, valojen ja puskurin kiinnittämistä, mutta päätinkin vielä kotelosuojailla varapyöräkotelon alaosia ja samon tankinpohjia. Sieltä oli ruostehommat tehnyt jo aiemmin ja jotain maalaillut, jonka jälkeen jotain mustaa mönjää heitellyt. Olkoot tuollaisenaan. Muhiipa alla tai ei.

Takaiskareita laittelemaan. t.eskola vinkkasi että iskareita on runkutettava ensin eestaas että mahdollinen ilma saataisiin sieltä pois. No sitäpä sitten. Toinen vaan oli hemmetin jäykkä ja toinen löysempi. Jotkut saksalaiset iskarit nuo ovat. Venäjäntuontia toisin. Mutta mitenkäs sitten kävikään!

Pitääkö nykyiskareissa olla alapuslan sisällä holkki, jonka läpi pultti kulkee? Holkkihan on alaripustuksessa pultin ympärillä, mutta en löytänyt puslansisäholkkia uusista. Ja menikö se vanha holkki sitten vanhojen iskarien kanssa metallikeräykseen. Eli onko puslan sisällä oltava holkki? Hitto kun ehdin viedä metallijätekuorman niin ei voi katsoa jäikö holkki vanhaan iskariin. Korjausoppaan ja varaosakirjan mukaan sinne hokki kuuluu.

Lähdettävä taas ensi viikolla Venäjälle hakemaan lisäkamaa, että saadaan kaikki kardaania vaille valmiiksi. Ja Kuusaalt täytyy tuoda sukkulajalkainen kromipeili kun tässä sellainen on alunperin ollut. Voisihan sitä sen kolmiojalankin laittaa jos nuo sukkulajalkaiset ovat huonoja. Hitto kun en musta niiden kuntoa. Taisi olla yksi, jossa varsi ei pysy jalassa kiinni. Se ongelma ratkeaa laittamalla surkeasta uustuotantopeilistä uusi tiivisterengas varren pallon ja jalan väliin.

Säädin takajarrut. Taaemmat kengät olivat melko uuden veroiset, joten laitoin ne ottamaan vähän enemmän. Etummaisissa on kitkapintaa kohtuullisesti, joten niille vähän kevyempi säätö, mutta molemmat aika kinthaalle kuiten korjausopas neuvoi. Loputhan voi vedellä sitten käppärivaijerilla jos tarvetta ilmenee.

Nyt tehtiin vielä viimeinen kiristys kytkimen työsylinterinletkulle. Nyt jos ei pidä niin vikaa on leluissa. Ei sieltä enää tullut kuin haju, mutta saa nuo hajutkin olla pois. Jarrupuoli ei enää ole vuotanut viimeisten kirrailujen jälkeen.

Rekisteröintikatsastuksen kanssahan kannattaa tehdä niin, että hankki vaikka 2vuorokauden siirtolaput ja tilaa katsastuksen toisen vuorokauden illaksi. Ehtii kokeilla ja värkätä jotain jos puutoksia ilmenee.

Itse olen tehnyt niin, että olen ottanut vakuutuksen rungonumerolle ja sitten hakenut 7 päivän siirtolapun. Normaaliliikennevakuutushan kelpaa siirtolapun vakuutukseksi. Esti ajoa pari päivää, sitten leimalle ja jos lisänäytettävää niin sitten on vielä pari päivää aikaa ruuvailla. Ja säästää myös sen kalliin siirtolappujen erillisvakuutuksen oston.

Tuossahan on hyvä idea! Kannattaa harkita tosiaan. Siirtoluvastahan suuri osa on vakuutusta.

Lesnaja Sobaka kirjoitti:
[...]

Caster-kulmia ei vissiin ole kovin helppoa kotikonstein mitata. Taisivat ne viimeksi kun eturipustuksia laitoin olla vahingossa kohdallaan, mutta onnistuivat Via####lla ne sitten ihan tietokoneen kanssa sössimään.

Terve!

Olkatapin takakallistuman (caster) suora mittaus on hankala. Epäsuora mittaus on helppo, mutta matemaattisesti vaikea (mitataan pyörän sivukallistuman muutos eri kääntökulmilla).

Käytännön tarpeisiin riittää tavallisesti, että casterkulma on molemmin puolin likimain yhtäsuuri.

Asian voi helposti tarkastaa siten, että mitataan kummaltakin puolen, kuinka paljon auton keula nousee, kun ohjaus käännetään "rajoittimeen".

Yhtä suuri nousu kummallakin puolen = kallistumat samansuuruiset. Mitä enemmän keula nousee, sitä suurempi on caster. Ennen mittausta on varmistettava, että sivukallistumat (camber) ovat jokseenkin yhtäsuuret.

SvS

Jokari kirjoitti: Mutta aivan riittävän tarkasti saa mitattua aurauksen kun kattoo renkaat suoraan ja mittaa rullamitalla etu- ja takapuolelta samoista renkaan urista tms. ja ala-asteen laskuoppeja käyttäen saa tuloksen milleissä.

Jos oikeaoppisesti auraus mitataan kulutuspinnasta, niin renkaisiin tehdään merkit ja mittaus suoritetaan aina noiden merkkien kohdalta. Renkaissa on yleensä sen verran heittoa, että ilman merkkejä mittaustulos valehtelee muutamia millejä ja se on aika paljon mittausvirhettä. Merkit on fiksuinta tehdä takapuolelle niin ylös kuin mahdollista, että vielä saa mitan suoraksi, eikä se ota pakoputkeen tai muihin kiinni.
Sitten autoa työnnetään taaksepäin sen verran, että nuo merkit tulevat akselin etupuolelle ja on tärkeää, että merkkien korkeus maasta on molemmilta puolilta mitattaessa sama. Silloin ei camber vaikuta mittaustulokseen. Tuossa yksi camber-laskuri. http://www.tunex.fi/puslat/camperlaskuri.htm
, jos niitäkin haluaa mittailla.

Raidetankojen kuuluu olla suurin piirtein yhtä pitkät, kun mittausta aletaan suorittamaan. Käytännössä raidetangot säädetään yhtä pitkiksi ja sitten tarvittaessa ratti irroitetaan ja laitetaan niin suoraan kuin saadaan. Hienosäätö ratin suoristamiseen tehdään sitten raidetankojen säädöillä samalla, kun auraus säädetään. Apuna olen itse käyttänyt ratin suoristamiseen luotilankoja. Pitkät siimat molemmin puolin autoa ja renkaita hipoen auton vierelle kulkemaan. Siimojen kanssa täytyy huomioida joissakin autoissa eri raideväli etu- ja taka-akselilla.

Täytynee ensin mittailla raidetangot. Ostin uudet hokitkin kun vanhat olivat jo vähän niin ja näin murjotut.

Nyt on saatu sähköt koko vekottimeen. Polttoainetankki on paikoillaan ja täytyy vielä katsoa menivätkö polttoainemittarin johdotukset oikein. Takavalot, rekisterikilvenvalo ja uusi pakkivaloa asenneltu. Purskuria laittaessa se tankki tietenkin on tiellä oikealla puolella mutta sain kutistettua nyrkin jotenkin sinne väliin ja loppukiristys menee avaimella. Puskuri tosin jäi vielä kiristelemättä. Oikean puolen kulman tukikannakkeen pultti, joka tulee puskurin läpi ja jossa on pallokanta oli niin solmussa, että täytynee kysäistä Venäjältä vaikka 2107 -puskuripulttia jos kävisi tuohon. Eihän se samanlainen ole, mutta vähän sinnepäin. Niitä pyydeltiin muutenkin tuomaan.

Tuo iskarihomma on selvittämättä. No, selvinnee ulkomailla viimeistään. Jos holkkeja ei ole myynnissä niin sitten niitä ei sinne laiteta.

Etu-umpioita rassailin ja meinattelin ensin kokeilla noilla vasen Hella ja oikea joku Tshekkiläinen. Vasen oli polttanut polttimon ja laitoin uuden. Paloi heti tai sitten oli valmiiksi valmis. Koitin halogeenilla ja se pelaa. Parkit pelaa. Otan joka tapauksessa Venäjälle mukaan ne 2erilaista H4 -umpiota ja sottailaan niitä siellä. Jättää sen kupittoman sinne jos saa kupillisen tilalle.

Mitäs vielä: Kardaani! Ostankohan se kokonaisen? Maksaa järjettömän paljon enemmän kuin luvattiin. Toisaalta olisihan se sitten uusi, mutta liekö sen parempi kuin korjattu vanha. Tätä jatkuvaa pähkäämistähän tämä on. Pakoputki ja paketti kasassa. Kaikki loppu on sitten simpsimistä. Ruiskukotelosuojapullo tai 2helmoihin. Helmalistojen asennus tulee olemaan kimuranttihomma. Ainakin kuin aikanaan niitä yritin laittaa niin kiinnitystulpat eivät tahtoneet millään mennä helman reikiin. No, ei tuo nyt voi mahdotonta olla kun tähän pisteeseen on päästy.

Hemmetti soikoon! Tämähän valmistuu En viitsi enää kuvia ottaa ettei tule turhaa ressiä siitä, kun ei niitä sitten saatukaan tai hävisivät jonnekin. Ottaa sitten kun paketti on kasassa. Jotain yleiskuvia tai mitä nyt ottaakaan. Ei noita jaksa näpsiä kun homma etenee koko ajan.

Sdelano v SSSR kirjoitti:

Lesnaja Sobaka kirjoitti:
[...]

Caster-kulmia ei vissiin ole kovin helppoa kotikonstein mitata. Taisivat ne viimeksi kun eturipustuksia laitoin olla vahingossa kohdallaan, mutta onnistuivat Via####lla ne sitten ihan tietokoneen kanssa sössimään.

Terve!

Olkatapin takakallistuman (caster) suora mittaus on hankala. Epäsuora mittaus on helppo, mutta matemaattisesti vaikea (mitataan pyörän sivukallistuman muutos eri kääntökulmilla).

Käytännön tarpeisiin riittää tavallisesti, että casterkulma on molemmin puolin likimain yhtäsuuri.

Asian voi helposti tarkastaa siten, että mitataan kummaltakin puolen, kuinka paljon auton keula nousee, kun ohjaus käännetään "rajoittimeen".

Yhtä suuri nousu kummallakin puolen = kallistumat samansuuruiset. Mitä enemmän keula nousee, sitä suurempi on caster. Ennen mittausta on varmistettava, että sivukallistumat (camber) ovat jokseenkin yhtäsuuret.

SvS

Ilmiö on tosiaan täysin looginen, kun kerran asiasta mainitsit. Kallistuskulma oikenee rengasta käännettäessä = keula nousee. Tuskinpa olisin kuitenkaan itse ikipäivänä hoksannut. Venäläiset korjausoppaat neuvovat yleensä kotikonstein tapahtuvan ohjauskulmien säädön, ne kun on laadittu sitä viitekehystä silmällä pitäen, että ammattiapua ei kertakaikkiaan ole saatavilla tai sitä ei ole varaa hankkia. Mutta tätä en muista yhdessäkään nähneeni.

Raidetankoja on mittailtu. Mittatarkkuudesta ei ole mitään havaintoa kun oikealle puolelle oli edellinen omistaja vaihtanut erilaisen uloimman pään. Itse vaihtamani oli samanlainen kuin alkuperäiset. Oikealla on sellainen jossa on paljon kapeampi alapuoli kuin noissa orginaaleissa. Yritin sitten saada mitan pään alapuolen keskikohdasta sisemmän pään alapuolen keskikohtaan. Enpä tiedä. Joku milli taisi olla enemmän vasemmalla puolella jonka vaihdoin. Mutta mitään luottoa ei tuohon ole.

Mitään muita ohjauskulmia ei mittailla eikä säädetä kun tuota aurausta, johon käsitykseni mukaan raidetankojen pituudet vaikuttavat. Muut saavat olla orginaaleina. Ja jos tällainen LeluAuto kulkee kohtuu suoraan vänkäämättä järjettömästi niin tyytyväinen täytyy olla. Kuka noita muutenkaan säätelee ellei jouduta tekemään ohjauksen ja tukivarsien suurremontteja.

Muutenkin tuli taas pajatettua vaikka mitä, mutta siitäpä myöhemmin.

Nyt on sitten valmista. Kaikki sähkölaitteet asennettu ja toimivat. Vanhoilla umpioilla mennään toistaiseksi ja valot toimivat. Sähkölaitteet myös testattu ja todettu toimiviksi. Polttoainemittarinkin kiva kirkkaanpunainen varoitusvalo pelaa. Ja mittaristossa oleva valojen merkkivalo on hauska. Siinä on kiva "tikku-ukkoautokuva, jossa on lamput ja ne palavat. En tiedä onko kaikissa Nappismittaristoissa samanlainen merkkivaloikoni.

Takapuskuri on kunnolla kiinni ja vain sitä vasenta kromipallokantaruuvia uupuu. Pensatankki on kiinni ja istuu tukevasti. Pensatankinkorkiksi on vaan ostettava sellainen krominen lukkokorkki tuon kauhean muovilelulukkokorkin tilalle.

Takakontti on nyt siinä kuosissaan sisältä, johon se jääkin. Tietysti vararengas, varoituskolmio ja täydellinen orginaalityökalulaukku kaluineen puuttuu. No, ne nyt ovat sitten simpsimisiä. Sähköjohdot on vaan laiteltava jotenkin hyvin kiinni. Nyt ne kiemurtelevat irtonippuina.

Paksin alapuoli on sudittu tuolla massoista tehdyllä seoksella 7kertaan. Hitsaussaumat ja laidat vielä useammin. Nyt ei enää yhtään tököttiä sinne. Varsinkin uuden pohjan taitteiden ja vanhojen reunojen vääliin alapuolelle jäävä rako on tökitetty tarkkaan. Siellä on mahtavat muhimismahdollisuudet. Ja tämähän pohjamaalattiin 4x sinkkisprey + 2x tavallinen pohjamaali + 4x spraypintamaali. Saamari jo lahoaa 5vuodessa niin ajan paaliin koko vehkeen. Ruiskin vielä kotelosuojaa helmakoteloihin. Näyttävät niin hyviltä että kannatti kokeilla.

Takaiskarit roikkuvat vielä alapäistään irti. Asia korjaantuu viikonloppuna. Kardaankikin iskeytyy silloin kiinni. Ja tietysti näitä ennen pakoputki.

Myös oikeanpuolimmainen tunkinkorvakepoikittaispalkki -hässäkkä on nyt varmaan suojattu ainakin 10v. kestävällä systeemillä kaikkien taiteilijoiden sääntöjen mukaan. Melkein aloin vielä hioskelemaan ohuita massoja pois pohjasta, josta pyöräroiskeet ne olivat ohentaneet. Onneksi näppi pysyi erossa.

Mutta järjestin sentään itselleni lisää hitsaamista. Aloin nauttia siitä niin kovasta että pakkohan se on. Kuka nyt ei peltitöitä rakastaisi? Eli vasemman puoleisessa poikittaispalkissa helman vieressä oli sen verran röpelöä, että kun silmän otti käteen niin näki siinä reiän alun. Ja jos toisella puolella oli kohtuullisen valmista ruostumaan niin oletettavissahan on että toisellakin on edes jotain valmistumassa.

Siitä olisi mukavasti saanut Syynääjä tökättyä ja olisi voinut ilmoittaa että tuossa on "pieni" reikä. Tökin paikan ja siihen tarvitaan kämmenen kokoinen pala. Tähän ei kannata alkaa korjauspalaa laittamaan, koska kova, pohjamaaliltaan ehjä ja kunnon massassa oleva pelti löytyi heti vierestä. Siispä siihen rakentamaan palukka. Pala on valmis, mutta en ole siihen kovin tyytyväinen. Pitää katsoa miten sen saa kiinni. No, uusia palojahan saa tehtyä ja kun on mahdollisesti vääränlaisen niin parempi on sitten helppo värkätä. Huomenissa hitsailen.

Uusi akkukiinnike on hyvä. Siis sellainen jossa ei ole sitä moottoriin päin olevaa sivupeltiä. Ostin kyllä sen alkuperäisenkin käytettynä, mutta se vaatii hiomista ja maalaamista, joten jää nähtäväksi laitanko sitä. No, mokoma peltilevy ei ole vaikea kohde maalailuun, mutta eihän tuo levysysteemi ole välttämätön.

Onhan tuota vielä hommaa. Listailen aina välillä niitä tähän niin voi katsella miten sähläys etenee. Ainakin Repsikan turvavyö on siis vaihdettava. Hajosi se rulla eikä se stoppaa. No, kuten olen todennut ostin kalliilla 2103 olleet käytetyt. Liekö sitten vaihdan molemmat niin ovat samanlaiset. Kojetaulun puujäljitelmälistat irvistelevät vähän. Ne liimailaan. Ja sisälokarit, etu- ja takakuraläpät... Ja ne hemmetin helmalistat! Veikkaan että niiden kanssa vännetään. Niin ja eikös 70-luvun vekottimiin kuulu Antistatic -viuhake? Eikös niitä juuri tuolloin Lännessäkin harrastettu. No, saanee jäädä laittamatta.

Sain eilen väännettyä pellin vasemman etupoikittaispalkin päähän. Palan teko oli taas olevinaan älyttömän vaikeaa kun se avaruudellinen hahmottaminen on niin heikkoa eli rakettitiede on minulle vaikeaa Itse hitsaaminen oli helppoa. Alan hallita tuon hitsikoneen kommervenkit. Ja säädöistähän se on paljolti kiinni. Aiemmin Virta/Langansyöttösuhde on ollut ihan päin hemmettiä. Liikaa lankaa ja liianvähän virtaa. Palloa syntyy.

Minulla on tuolla noita Epokseja. Miksen opettele niiden käyttöä? Epoxy 2komponenttipohjamaalia vaikka kuinka ja mitä kaikkea. Täytyneen kokeilla noita oikeaan poikittaispalkkiin. Jos eivät pysy niin on helppo paikka tehdä uudelleen käsittely.

Mutta joku mystinen glykolivuoto jatkuu. Glykolia tiputtelee kytkinkopan etupään ja moottorin välistä. Mistä ihmeestä se sinne pääsee? Lämppärille menevää putkea olen tiirannut ja tunnustellut. Ei ole märkä. Lämppärin meno ja paluu ovat kuvia. Olisiko kenelläkään ideaa siihen mistä mystisestä paikasta tuo vuoto tulee? Täytyy vielä tarkastaa ettei se tule lirumalla öljypohjanreunaa pitkin jostain edestä. Ihmeellinen tapaus tämäkin. Saattoin nimittäin olla että epäilin työsylinterivuotoa, vaikka kama olikin glykolia.

Huomenna hakemaan tarvikkeita ja taas koneistus jatkuu.

Oikean etukaaren meniin kyllä vielä hioa täysin ruosteettomaksi ja käsitellä sen ennen kuin laittelen muoviset sisälokarit paikoilleen. Parempi tehdä nyt kuin sitten kun siellä on muhittu mukavan valmiiseen kuntoon.

Joo langansyöttö/virran määrä,kun ovat oikein,niin saa nättiä saumaa tulemaan...Ja jos haluaa ettei saumoja edes näy,niin rälläkkään lamellilaikka kiinni ja sillä kun hioo tasaiseksi,niin saumatkaan eivät näy. Voisikohan se glykolivuoto tulla sylinterikannen tiivisteen vuotamisen takia,eli vuotais vesikanavan kohdalta ulospäin.? Tää nyt on ihan arvaus

Ilman suojakaasua tavallisella langalla ei kyllä tule kuin sitä kuuluisaa sähkölinnun paskaa. Ei ihme että virheettömienkin peltien hitsaaminen on vaikeaa...

Suokaasuihin siirrytään kun hävitetään tuo miggeri ja hankitaan ihan oikea laite. Ja vaikeaahan se täytyy minulla kaikki ollakin. Ja jos ei ole niin siitä jostainsyytä tehdään sellaista.

Hankintamatka tehty. Ei nyt ihan kaikkea tarvittavaa osteltu, mutta paljon ei puutukaan.

Niistä takaiskareiden pulttien holkeista. Holkkeja ei ollut irtokamana, mutta kun osti koko pultit kaikkine hilppeineen niin ne tulivat siinä mukana. Kauheaa rahantuhlausta! Kyselin että olisiko joidenkin iskarien mukana tullut holkit niin päätä pyöriteltiin.

Pakoputkeksi ostin nyt sitten vähän kalliimman vaihtoehdon. Olisiko jotain ruostumatonta tekelettä. Tuskin se sitä on, mutta mallaa ainakin. Pitäisiköhän ne hitsaussaumat yrittää jollain käsitellä? Pysyykö niissä mikään? Sinkkisprey tietysti hilseilee heti pois? Täytyy kokeilla jotain lämmönkestomaalia kun ovat vielä puhtaat, pölyttömät ja rasvattomat. Kaikkeahan sitä voi kokeilla näissä leluissa. Taisi Jokari tuolla kirjoittaa että Hammerite on hyvää lohkon maalaamiseen. Lämpöähän sekin kehittää jonkin verran ja saattaapi täristäkin. Mutta ei taida se tökötti kestää pakoputken saumoissa? Kestääkö niissä mikään suoja? Viisatkaans.

Kardaania en ostanut. Ostin ristikot ja tukilaakerin. Huomenna soitan Riikoseen ja kysyn josko Seppo kasaisi minulle tuon kardaanin. Kun olen nyt kait melki pysyvästi vaihtanut kauppaa niin maatkoon se ylihintainen kardaani ainakin jonkun aikaa siellä. Tilasin sen kyllä, mutta jos oikein itkevät niin ostan sen sitten kun olen PIIKA -Vorkkalilla liikenteessä.

Kromista ja lukollista pensatankinkorkkia kyselin. Ei ollut. Toisessa puljussa on. Haettava sieltä. Näyttäisi ainakin auttavasti sopivan 2107 -puskurin kromipallopääpultti KRIINIn puskurin sivukiinnikkeeseen. Ja niitähän on saatavana vaikka kahmalokaupalla.

Ja jo on umpioiden kanssa hankalaa! Ei ollut yhtään heijastinkupillista H4 -umpiota kaupassa. Että piti Pietarista asti tilata. No, aina sanovat "Viikonpäästä". Tarkoittanee minä tahansa viikon päästä eli joskus perjantaina. Pitäneekö Suomesta nuo ostaa? Ovatko ihan vakiohyllytavaraa ja missä?

Toin pyöreälamppuisten sisälokarit. Etuset menevät myyntiin ja taakse kaikkiin menee samanlaiset. Harmi kun eivät millään tahdo myydä pelkkiä etu tai takaloksuja. Hinnalla nyt ei ole väliä, mutta kun jäävät roikkumaan käsiin.

Liekö sitten viikonloppuna taas edistämään tätäkin häkkyrää.