Nyt ovat sitten nesteet ja jäähdytys kunnossa. Pakkasenkestävyyttä en vielä jaksanut mitata. Paisaristahan sen saa sitten mitattua. Minulla on sellainen suuntaa-antava mittari. Seuraavan ajon jälkeen mittailen.
Mutta siitä Venäjänretkestä. Matkan tarkoitus oli käydä ostamassa suksia. Edellisellä kerralla myivät Nijet, Nijet. Viikon päästä tulee. 2viikkoa myöhemmin kamaa oli tarjolla. Ensin myymälän ovi oli kiinni vaikka myymälä oli auki. Epäilimme ruokataukoa, mutta myyjä löytyi sitten toimistosta. Myymälä oli sellainen 3m x 3m huone, jossa oli kaikenlaista suksea.
Mutta ostettiin sitten kaikkein hienoimmat. Tässäpä kuvaa:
Taustalla pieni nautintoainekioski Helylän keskustassa.
Seikkailtiin vähän enemmänkin Sortavalassa. Minä nyt jotain varaosahankintoja tein. Ensin etsittiin GAZ -kauppa:
Tämä kauppa oli todella sivussa, eikä sitä olisi ikinä löytänyt ilman ohjeita. Nämä ovat vielä niitä Tehtaan virallisia liikkeitä ja kaikki ole erittäin hyvässä järjestyksessä ja vitriinit olivat tehtaan logoilla varustettuja. Sisältä en valitettavasti viitsi kuvia otella. Ei kuulu tapoihin. Lähinnä etsin GAZ 51A etujarrukenkiä. Vastaavat ovat GAZ 53. Tuli sitten ostettua pelkät pinnat. Ne tulevat niiteillä kiinni ja ostin niititkin. Saa nähdä kelpaavatko. Kenkäsarjasta puuttui toinen pitkä, joten en viitsinyt vajaata satsia tuoda.
UAZ -putiikistakin tuli ensimmäisen kerran osteltua. Sekin on niitä "Virallisia". Tarvittiin moottorin kannattimia, "koiranpaskoja" (öljypohjan tiivisteitä) ja raidetangonpäätä.
Seikkailtiin myös siellä ponttoonisillalla ja sen takamaastossa. Talvellahan tuo ponttoonisilta oli loistavassa kunnossa kun sen kansi oli paksun painautuneen lumen peitossa. Kesällähän se on aivan hirveä. Ponttuusillan liepeiltä kuvassa Sortavala kaakosta katsottuna:
Etsittiin sitä jäätietä Valamoon. Ei toivoakaan. Ajeltiin tosiaan sinne jonkun Kartanon (entinen) maille ja päädyttiin kalastuskombinaatin rantaan. Käppäiltiin rantaan ja katseltiin paikkoja. Tuonne ne Laatokan rannolle nousee jos jonkin näköistä mökkiä. Sortavalassa rakennetaan todella paljon.
Jotain kuviakin yriteltiin taas mutta ainoat jotak onnistuivat olivat 4tien ja rautatien risteyksestä. Taustalla Suuren Isänmaallisen Sodan muistomerkki. En ota kantaa sotaan millään tavalla. Kuvakulma on NeuvostoVenäläinen. Enkä ota tässä kantaa suuruuksiin enkä isänmaallisuuksiin.
Viime alkusyksynä raivastivat ympäristön ja kunnostivat patsaan. Edellispäivänä oli ollut juuri PunaArmeijan muistopäivä. Siksi vähän juhlavampaa seppelettä. Kukkia ja pikkuseppeleitä tuossa on aina.
Harmittelimme kun emme saaneet niitä kahta UAZ -mönkkäriä kuviin. Toinen siis normaali ja toinen 6pyöräinen. Kunnes yht'äkkiä tuossa muistomerkin edessä pällistäessämme jossain pörähti ja kas:
Muutenhan matka sitten sujui ihan peruskaavan mukaan. Mitään kurjutta kummenpaa ei sattunut. Otimme kyllä Sortavalasta lähdettäessä liftarin kyytiin. Nuorimies kömpi takapenkille pullokassi kilisten ja pyysi Ruskealaan. Siinähän tuo mahtui olemaan. Pikkuisen vaan oli ottanut rohkaisua että uskalsi liftata ja vielä länkkärien kyytiin hypätä.
Laatokan pohjoispäässä josta tie kääntyy Värtsilään tuli vastan mielenkiintoinen yhdistelmä kaasupullolastissa. Hurjalta näytti kun se oli niin kallellaan vasemmalle ja muutama kaasupullo näytti kiipeilevän patteristaan melko korkealle. Toivottavasti lasti pysähtyi mahdollisimman nopeasti määräpaikkaansa. Melkonen pommi olisi saada tuollainen kaasupullo-ohjus konepellistä läpi ja vielä parempi jos tömähtäisi tuulilasista syliin.
Suomessa vain harvoin suolataan kovemmilla pakkasilla, onneksi. No, yksi syy enemmän olla menemättä Venäjälle. Tai sitten pitää mennä junalla, niin ei auton perä ruostu.
