Viimeksi lukemasi kirja?

[Jouska]

Moi,

Kirja:

Uuno Tarkki: Miksi menetimme Viipurin??

Tämä on mielenkiintoinen kirja kaupungin viimeisistä päivistä suomalaisten hallussa. Kirjan on kirjoittanut mies joka oli paikalla upseerina ja näki kaiken omin silmin. Hän jopa oli viimeisiä kaupungista poistuneita miehiä.

Hänen mukaansa kaupungin nopeaan menettämiseen vaikuttivat seuraavat seikat:

-kaupunkia puolustaneet Syväriltä saapuneet joukot tuotiin kaupunkiin aivan liian myöhään.
-suomalaiset joukot eivät olleet koulutettu tai tottuneet kaupunkisodankäyntiin.
-kaupungin puolustuslaitteet olivat keskeneräiset, tai niitä ei ollut.
-tykistöllä ja kranaatinheittimistö ei voinut puolustaa kaupunkia, koska ei ollut ammuksia, eikä niitä ei saatu mistään.
-jalkaväellä oli pulaa kiväärin-, ja konepistoolin patruunoista.Niitäkään ei saatu mistään, jolloin lopulta ainakin yli puolet puolustajista lähti lipettiin, kun patruunat olivat loppuneet. Myös upseereja lähti asemista ennenaikaisesti.
-yhteydenpitovälineet, puhelimet yms. eivät toimineet kaupungissa, lähetit eksyivät oudossa kaupungissa. Näistä aiheutui vakavia tietokatkoksia taistelunjohtamisessa ja tilanteen kehittymisen tajuamisessa.
-muutama panssarinyrkki saatiin puolustajille, mutta kukaan ei tiennyt miten niitä käytetään.
-panssaritorjuntatykkejä oli käytössä muutama, mutta niiltäkin puuttui miehistöä.
-yleinen sekasorto ja paniikki.

Lopulta tyhjenneissä asemissa oli enää kourallinen velvollisuudentunteisia sotilaita ja upseereja, jotka ottivat vastaan venäläisten ensimmäiset suuremmat hyökkäykset. Lopulta kaikki kynnelle kykenevät ottivat jalat allensa ja juoksivat kaupungin halki turvaan jos pystyivät. Kaikki aseet ja haavoittuneet jätettiin niile sijoille asemiin.

Surullista oli myös se, että kaupungin sairaalaa ei pystytty evakuoimaan haavoittuneista, koska yleisessä sekasorrossa mistään ei saatu autoja kuljetuksiin, ja osa autonkuljettajista kieltäytyi ajamasta Viipuriin tehtävää suorittamaan.

Ei siis ollut ihme että kaupunki menetettiin.

[Sdelano v SSSR]

Ville Kaarnakarin tuorein:

Operaatio Finljandija

Ville Kaarnakarin Operaatio-sarja on saanut jatkoa. Übung -42:n ja Chevalierin seuraaja, Operaatio Finljandija, käsittelee liittoutuneiden salaista sopimusta Suomen kohtalosta sodan jälkeen. Teoksen luettuani tuli väistämättä mieleen kulunut sanonta siasta ja juoksun paranemisesta. Tuore kirja on hiotumpi ja juonen käänteiltään vielä onnistuneempi kuin edeltäjänsä.

Kaarnakari kehittelee juonen kulkua tapahtuneiden tosiasioiden ja sotatoimiin oikeasti osallistuneiden henkilöiden ympärille. Lukija tietenkin tunnistaa selvät historialliset tosiseikat ja selvän fiktion, mutta ainakin minun oli kovin vaikea huomata, missä toden ja sepitteen raja kulkee. Niin siitä huolimatta, että pidän itseäni [omahyväisesti?] ainakin jossain määrin sotahistoriaa tuntevana.

Juonen suuri kaari ulottuu venäläisten Petrovski Jamin huoltokeskuksen vuoden 1942 alussa tapahtuneesta tuhoamisesta kesän 1944 suurhyökkäykseen. Nämä äkikseltä ajatellen toisistaan kovin riippumattomat tapahtumat on kirjailija onnistunut nivomaan yhteen hyvin yllättävällä tavalla, jonka nyt ymmärrettävästi jätän kertomatta.

Kesän 1944 suurhyökkäys on aiheuttanut paljon jälkispekulaatioita ja jälkiviisauttakin. Operaatio Finljandijassa tuodaan esiin venäläisten hyvin hallitseman maskirovkan merkitys; suomalaiset pyrittiin saamaan siihen luuloon, että päähyökkäys tapahtuisi Laatokan pohjoispuolella Karjalan kannaksen asemesta. Tämän harhautusoperaation kuvaus on kirjan herkullisimpia osia, venäläiset eivät kaihda omienkaan uhrausta kokonaisuuden hyväksi.

Ville Kaarnakari on onnistuneesti kehittänyt sotakirjallisuuden uutta lajityyppiä, jossa koko toisen maailmansodan suuret tapahtumat otetaan huomioon erityisesti niiltä osin kuin ne vaikuttavat Suomen kohtaloon. Kaarnakari ei tyydy pelkkään yksittäisen miehen konepistoolin rätinään. Juonen kulku pitää mielenkiinnon yllä kirjan alusta loppuun. Toivoa sopii, että thrillerimäisyys ja laaja-alaisuus saa lukijoiksi myös heitä, jotka jostain syystä eivät ole aiemmin lukeneet sotiamme käsitteleviä teoksia.

Uskallankin suositella tuoretta Operaatio Finljandijaa niin jännityksen kuin sotahistorian ystäville. Lukuelämystä ei pahasti haitanne, vaikka historian yksityiskohdat eivät olisikaan tuttuja entuudestaan, mutta toki historian eksperteille teos avautuu hieman toisella tavalla.

Lukemisen iloa.

Ville Kaarnakari: Operaatio Finljandija, KOY Tammi 2012, ISBN 978-951-31-6851-3, 459 sivua.

[Midi^]

[ö..speed?]

Liekköhän nyt kirjoiksi voip sannoo, mutta..
Juha vuorisen NO VELLI ja samaisen hepun NOKIMUSTA SEIKKAILU.

Vuorinen on vaan niin hauska heppu

[VPN83]

Itse tykkään lukemisesta, joten 2 edellisenviikon saldo oli:

Reijo Mäki - Vares Pimeyden Tango
Jarkko Sipilä - Elinkautinen
Thomas Rathsack - Jääkäri

Itse luen helposti 1 kirja/päivä, mutta nyt kun rekisteröidyin tuonne Netflix palveluun, niin on tullut korvattua tuo
työvuoron jälkeinen lukeminen jonkun sarjan katselemisella.

Mutta äkkiä tuohonkin varmaan kyllästyy, joten palaan varmasti takaisin tuohon lukemiseen...

[ff8728]

Spede Pasanen, papukaija g-pulaahon seikkailut. Joskus -60 luvulla spede ja G pula-aho(Leo Jokela) esittivät mainiota radiohupailua...

[Pikkujehu]

Lomareissulla tuli luettua Giovanni Falconen 'Cosa Nostra', Anne Frankin 'Päiväkirja' ja Mick Wallin 'Iron Maiden: Run to the hills', eli laidasta laitaan...

[Karvanoppa]

Konetekniikan materiaalioppi.

Rautaisannos kaikkea mielenkiintoista teräksen valmistuksesta, karkaisusta ja ties mistä mikrorakenteista. Taidettiin höpistä jotakin keraamisista ainesta ja muista metalleistakin.
Harvoin on tullut oppikirjoja tavattua kannesta kanteen, mutta joskus on hyvä parsia arvosanoja.

[ff8728]

Matti Kokkonen, Salojen Salakyttä. Erähenkinen nuortenkirja jotakin 1950 luvun tyyliin, kännyköista ja netistä ei kirjassapuhuta.

[Pavlovits]

Chang Jung: Villijoutsenet.
Kertomus Kiinan kulttuurivallankumouksen mielettömyydestä.

[Pavlovits]

Helvetinsaari

Kim "arinpoika" Vatasen seitsemän vuotta englantilaisessa sisäoppilaitoksessa.

[ff8728]

Mielenkiintoinen kirja tuo Vatasen pojan kokemuksista sisäoppilaitoksessa, pitäisi lukea uudelleen, on aikaa kun luvin tuon.
Menossa Ilkka Ilmolan kirja kenraali kairassa, minulle sopivaa, sujuvaa tekstiä. Käytännössä yksi luku omistettu ministeri Viinasen metsästyspäivälle, hiukan sivuttu muutakin olemista. Ei kovin vakuuttava pyssymies tämä Iiro tuon kirjan mukaan, intoa kyllä tuntuu olevan

[Pavlovits]

Inna Latiseva: Ryssänä Suomessa

Vaikka tämä onkin yhden ihmisen näkemys asiasta, kyllä joskus hävettää olla suomalainen.

[Jusu]

Lukasin tuossa just Reijo Mäen koko tuotannon, nyt rupesin tavaamaan Jarkko Sipilän dekkareita.

[Pavlovits]

Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet, olin terroristi

Pohjois-Korean naisagentti kertoo tarinansa Korean Airin 858 koneeen räjäyttämisesta