Ladaboard

tammikuussa 2010 lähtö sodankylän jääkäriprikaattiin.

Ensimmäisen kerran menin II/06, jolloin murtui jalkapöytä vähän ennen palvelukseen astumista ja kuukauden päästä C:n papereilla kotiin. Uudelleen II/07 I-SVP/EK/KarPr ja paria kuukautta ennen kotiutumista myönnettiin kersantin palvelusarvo. Luvat xa-180 ja xa-200 sarjan vaunuihin. Sodanajan sijoítus esikuntajoukkueen vaunuryhmän johtaja ja koulutus mahdollistaa toiminnan joukkueen varajohtajana. Myöskin saatu suojuekoulutus vaunulla toimiessa niin eivät nuo spol-hommatkaan niin vieraita ole. Myönsivätpä vielä pataljoonaristinkin kotiinviemisiksi.

Tosiaan kun on enää vajaat puoli vuotta aikaa armeijaan menoon aloin lueskellä varusmies 2008 vihkosta ja sieltä sitä kunto korttia jossa määritellään varusmiehen kunto esim 12 minuutin juoksu testi

alle 2200m huono
2200m välttävä
2600m hyvä
3000m kiitettävä

tein toissa päivänä tuon testin ja sain vaivaiset 2185m pitänee lenkkeillä enemmän tässä puolen vuoden aikana

mä en koskaan armeijassa päässy yli tuon 2200 m rajan, mutta oli se hyvä saavutus, kun jossain kuntotestin lajeissa en päässyt edes huonoon saakka vaan jäin alle arvostelun, aina olen ollut huonossa kunnossa, eikä sille mitään voi.

Nykyajan varuskunta:
-kolmasosa dementiahiihtää
-kolmasosaa ei saa komentaa
-viimeinen kolmasosa pelaa videopelejä.

80-luvun alkupuolella tykistössä ja apukouluttajana silloisessa Rauk:ssa. Sotilasarvolta kersantti.

Terve!

Aikanaan varusmiehenä Jääkäripatteristossa. Sotilaskuljettajakurssikin tuli käydyksi, erikoiskoulutus GAZ 66:lle. Erilaisia Wenään vehkeitä sai muutenkin ajaa.

SvS

---

Tervehdykset toivottelen.
Molemmat kuolivat. Sodassa suurin osa selviytyy hengissä ja haavoittumatta. Sivilissä kaikki kerää mukaansa ainut oikea Demokraatti.

---

Tervehdykset toivottelen.
Meillä ihmisillä on montatoista roolia elämämme aikana. Monimutkaisin ja kallein taitaa olla sen ulkoisen imagon näytteleminen, siinä se elintasokilpailu. Ei ole helpoimasta päästä myöskään työpaikalle luotu kuva sosiaalisesta minästä vaikka itsekkyys on ihan iholla. Useat ovat ne tapaukset jossa kaveria ns. puukotetaan selkään.
Meistä ei vissiinkään ole syytön kukaan tälläisiin roolin luonteihin eri ikäkausilla. Helpoin tapa olla ja elää on Kylähullun roolissa.

Ilimoja pidelly.

Tervehdykset toivottelen.
Melko paljon sitä mainetta on kertynyt tännekin päin. Oikeastaan on helpotus, että ihmisistä suurin osa hyväksyy sellaisena kuin kiirinyt maine antaa ymmärtää. Mutta muuten aina odotetaan toisilta samanlaista roolimallia kuin itse pitää tärkeänä. Samanlainen on tilanne hieman sama ollessa ukkina ja mummuna, ei kukaan kiinnitä mitään huomiota jos vaikka ajelet leikkiautolla hiekkalaatikolla, kun on vain lapsi mukana. Mutta jos olet siellä samoissa leikeissä aivan yksin, niin heti alkaa viesti kiiriä ympäristöön. Ja sillä lailla saa helpoimmiten sen Kh:n statuksen. Samoin ko. maineen saa kanssa helposti ja melko pian olemalla erimieltä niissä erilaisissa Maailmaparannusparlamenteissa, kuin keskusteluryhmien pääosa on, varsinkin tekemällä hoopoja vastakkain asetteluja. Esim. kumpi on painavampi kg lyijyä, vai kg höyheniä? Niin kumpi se on?

Tervehdykset toivottelen.
Kokemisista puheen ollen heräsi aatos, että kerkiääkö ihminen elämänsä aikana kokea kaikki epämiellyttävät kokemukset, onhan se elämä kuitenkin loppujen lopuksi lyhyt, kun verrataan sitä moniin muihin asioihin. Olen sitä mielipuolta, etää ei kannata hosua, kun ei kaikkea kerkiä kuitenkaan tehdä, eikä jokapaikassa käydä. Ei kukaan voi kaikkea ostaa, vaikka kaikki on myytävänä, ihan kaikki, on vain kysymys hinnasta. Miksi juosta kaiken sen krääsän perässä mikä on myynnissä, kun ei ne sovi varastoihin. On joskus mukava ja huvittava, oikeastaan kiva, katsella esim. Prismassa ostoksilla käydessä kuinka paljon on tavaroita joita ei tarvitse. Alkossa olen käynyt kerran tänä vuonna. Kun tulin kassalle myyjä ihmetteli, kun en ollut ostanut mitään. Sanoin erilaisten juotavien merkkien määrän olleen niin lukuisan, että en osannut valita minulle sopivaa. Olin ensimäinen tälläinen tapaus hänen myyjäuransa aikana. Viinaa on niin paljon, että sitäkään ei saa juomalla loppumaan, vaikka joisi kaikki elonpäivänsä läpeensä.
Kokemuksen sanat olivat varmaankin sillä, jonka ajatuksia on: "Ajomies älä kiirehdi suotta, pakoon ei pääse kohtaloaan"
Mitenkähän sitä saisi niille kaikille itsemurhan tekemistä hautoville kerrottua, että se ei ole mikään ratkaisu ongelmiin, vaan 99,99% sen suorittaminen lisää tenkkapoota ja murheita. Sillä vain siirretään ne vastoinkäymisten tuottamat mielipahat muille esim. omaisille ja ystäville. Pienellä ihmisellä ei voi olla niin suuria epäkohtaloita, että kannattaisi itse päättää päivänsä. Kaiken muun elämänkirjon voi lisätä kokemuksiinsa, mutta viemallä elämän itseltään nekin vähäiset kokemukset ovat menneet nollille.
"Kannattaako sitä tänäpäivänä ampua kuulaa kalloonsa, kerkiäähän sen tehdä ensi viikollakin"