Ladaboard

Kiitokset t.eskolalle kauniista ajatuksista ja avun tarjouksesta. Nyt on kuitenkin vain luotettava VäliPalaRekeen.

Alottelinpa remontin rauhassa. Onneksi olin varautunut pitkään työrupeamaan. Autoa ylös. Ensin jälleen kerran pohjapanssari pois. Nyt kuitenkin tajusin että koko karjarautaa ei tarvitse irrottaa. Kun pääsi hyvin kyylimään seisten auton alla niin tajusin, että vain eturipustuksien pultit, jossa pohjapanssari on edestä ja karjarauta takaa ovat kiinni oli otettava irti. Panssari tuli kivasti pois. Tietysti oli vielä otettava ne omat mottorin pohjapeltilirpakkeet irti. Öljyt lurittelin pois ja otin jemmaan, koska nehän olivat aivan tuoreet.

Olin sellaisella ajoramppinosturilla, koska tällainen rupeama vaati juuri sitä. Onneksi niitä oli. Aiemmin olin kiinnittänyt huomiota vain sellaiseen hämähäkkinostimeen. Autoa alas ja moottoritilan kimppuun. Tutkailin niitä huohottimia, jotka menevät sinne kaasuläppärunkoon. Katsoin että kaikki letkut olivat auki ja olivathan ne. Lisäksi tarkastin SvS ohjeiden mukaan sen, että nestekiertoletkut olivat paikoillaan imuilmaa lämmittämässä. Kunnossa olivat. Törkin rautalangalla kaasuläppärunkoon meneviä putkia, joihin kaksi pienempää letkuva menevät venakopasta. Auki olivat tai ainakin aukesivat kun rassasin.

Jakopään ulompi muovinen suojakoppa irti. Ei mitään ihmettä auringon alla. Hihnakin oli aivan kuiva. Kaasuvaijerin pidinasetelma irti. Venakoppaa irti. Hyvin varovasti kiertelin ne 2 10mm pallokantamutteria irti ja otin kiristyslautaset pois. Vieläkin varovaisemmin liikuttelemaan itse koppaa ja nostamaan niin suoraan sen ylös kuin mahdollista. Ja lähtihän se nätisti. Tiivistekin oli erittäin hyväkuntoinan.

Venakopan sisällä en sitten nähnyt mitään öljynerotinta. Mutta onneksi se oli helppoa löytää kun irrotti 2 10mm pulttia. Tällöin irtosi tämän erotinpanoksen pidikeasetelma ja sieltähän se muistaakseni ainakin 8 levyä sisältävä ritiläsysteemi tuli esiin. Oli tukossa. Tästä olen melko varma. Kaameaa kiinteää kiinnipalanutta karstaa oli jokaisessa levyssä. Jos tuo oli päästänyt huohotuskaasuja läpi niin ihme oli. Laittelin panoksen liukenemaan dieseliin. Venakopassakin oli karstaa tuossa panoksen ja huohotinletkun kiinnikkeen välisessä tilassa. Samaa kamaa myös panoksen asetelmasyvennyksessä. Ja miksei olisi kun huohotinletku oli ollut seula ties kuinka kauan. Nämä sitten odottelemaan puhdistusta.

Käsijarru ja pakki päälle. Auto kiinni nosturin etutoppareita. Tällä varmistettaisiin ettei kampiakseli pääsisi aivan valtoimenaan pyörimään kun availlaan laturin hihnapyörän ja kampiakselin pään hammashihnapyörän pulttia. Onneksi olin edellisessä remontissa merkinnyt laturin hihnapyörään ajoitusmerkit, joita siinä ei alunperin ole. Pultti aukesi hyvin. En ollut muistanut löysätä laturia, mutta hihna pullahti irti ilmankin kun pyörä irtosi.

Siinä se sitten jakopään hammashihnapyörä oli esissä. Ei kun irrottelemaan. Yritin ensin sormilla saadaa siitä kiinni. Aiemmin se oli lähtenyt irti varsin helposti. Sormilla ei lähde. Pihdeillä sitten. Eikä muuten lähde. Ei millään. Pihdit vain lipesivät ja pyörän hampaisiin tuli jälkiä. Mitä hemmettiä??? Olivatko venäläiset vetäneet sen juntturaan vaihtaessaan sen stefan? Millä sen saisi irti.

Pikkunosturi oikeaan nostokorvakkeeseen ja kulma ylös. Rengas pois. Yrittämään. Ei toivoakaan. Pyörähän on kiinni pultin lisäksi Wodruff -kiilalla. Mutta aiemmin toisiaan sain sen irti varsin helposti. Mikä avuksi. Sopivaa ulosvetäjää ei ole. Pyörä on varsin kapeassa kolossa, jota lohkossa olevat liepeet ympäröivät. Olisi pitänyt olla hyvin kapeakynsinen pieni ulosvetäjä. Tähänkö se remontti sitten jäisi ja Reki makaisi yli Joulun siellä pilttuussa.

Pesemään öljynerotinpatteria. Saataisiin vähän luovaa taukoa. Öljynerottimen pesu oli työlästä. Onneksi kaikki reikälevyt liikkuivat toisistaan riippumatta. Sai pensselillä vähän sudittua niitä ja karstaahan lähti paljon. Paineilma olisi ollut poikaa pesun jälkeen. Mutta sitä ei näkynyt missään. Kuljin tarkastamassa pilttuita ja yhdestäpä löytyi paineilmappyssy ja tehokas vielä. Liuotettu ja pensselöity öljynerotin puhalleltiin niin kirkkaaksi kuin mahdollista ja hyvä siitä tuli.

Hammashihnapyörän kimppuun. Mikä avuksi? Lähtisikö joku autollinen ystäväni etsimään kanssani sopivaa ulosvetäjää jouluruuhkasta? Vai ostettaisiinko isommalle aukeavat pihdit? Mutta hei!!! Kaltimontien Nesteellähän on myös huoltokorjaamo. Sinne hattu kourassa kysymään työkalua. Vastaanotto oli suopea. Vanhahko asentaja pähkäsi kanssani vaihtoehtoja. Ulosvetäjiä oli, mutta julman kokoisia. Niiden kynnet eivät ikinä mahtuisi siihen kapeaan väliin, jossa pyörä oli. Mikäpä avuksi? Pyörää ei saa kammettua mistään suunnasta juuri tuon liepeiden muodostaman kapean kolon takia.

Ei kun huoltamon puolella ja katselemaan mitä olisi tarjolla. Palvelu on vieläpä niin hyvää ettei lainasta tarvisi mitään maksaa ja jos korjaamo menisi kiinni, työkalut voisi jättää kahvioon. Päädyin sitten kapeakärkisiin ja melko isolle aukeaviin lukkopihteihin. Hampaathan siinä kärsisivät, mutta muuta vaihtoehtoa ei tuntunut löytyvän. Pelkäsin kyllä rikkovani koko pyörän tai saavana aikaan korjaamatonta vahinkoa. Mutta mikään muu ei auttanut.

Ja tiukassa se pyörä oli. Olin jo naputellut sitä vasaran puisella varrella ja lyömällä varren päähän toisella vasaralla. Iskuhan usein auttaa kiinnihirttäytyneen osan irtoamiseen. Ei tulosta. Pihdit sitten kiinni ja nylkyttämään. Ei lähde. Epätoivo ja kiroilu valtaavat alaa. Mitä tälle pyörälle oli tehty, että se oli niin jumissa? Lopulta sain sen mylkytettyä irti hiljalleen heiluttelemalla ja nykimällä. Ja hampaathan olivat tietysti kärsineet! Näytti siltä että joitain niistä olisi viilattava terävän raatin poistamiseksi. No, se olisi sen ajan murhe.

Sieltä se jakopään ulompi stefa tuli esiin. En tiedä miltä se pitäisi näyttää, mutta täysin ehjä se oli ja syvällä urassaan. Siis oliko niin, että vuoto ei ollut koskaan tästä stefasta johtunutkaan? Siltä näytti. Stefa oli erittäin tiukasti kiinni ja sen irtisaaminen oli vaikeaa. Pois se kuitenkin olisi otettava ja vaihdettava, koska ei ollut mitään varmuutta sen kunnosta tai epäkunnosta.

Joku korjausopas vinkkasi että siihen kannattaa kiertää kaksi ruuvia joista se vedetään ulos. Yhden kiersin, mutta siitä ei ollut mitään apua. Terävällä ruuvimeisselillä sorkkimalla ja kampeamalla se lähti, mutta pakko sen oli olla melko ehjä kun se noin hyvin oli kiinni. Ellei siinä sitten ollut halkeamaan, mutta tätä ei voinut tarkastaa, koska se vaurioitui ruuvimeisselikampeamisessa. Ja oli siinä stefan alla pieni öljymäärä, joten toivoin että vika oli siinä.

Uuden laitto ei ollut vaikeaa. Sormilla huulilla ja 32mm hylsyllä naputtelemalla sisään. Vaan eipä mennyt pohjille. Hylsy otti pohjastaan kampiakselin päähän. Isolla tylppäpäisellä ruuvarilla varovasti naputtelemalla sain sen kuitenkin sisään kunnolla.

Kun stefa oli noinkin hyvä niin oli tarkastettava muutakin. Öljypohja oli melko saastainen ja varsinkin sen oikea sivu näytti törkyiseltä. Puhdistelin sen ja jotenkin aloin epäillä, että vuoto voisi tulla tuosta oikeasta sivusta. Päätin tarkastaa pultit. Olinhan vaihtanut tiivisteen öljypohjaan loppukesästä. Öljypohjaa ei saa kiristää liikaa, mutta kiristys on oltava tasiasta. Pultit eivät todellakaan ollet liian kireällä. Oliko näissä vuodon syy?

Kiristelin ritiin pultteja pikkuräikällä tasaisesti edeten. Kyllä niitä pienellä voimalla saatiin kiristettyä jonkin verran. Ainoastaan vasemman sivun 2pulttia jäivät kiristämättä, koska ne ovat vauhtipyörän suojalevyn alla eikä sinne pääse millään työkalulla. En viitsinyt niitä sitten värkkääntyä.

Sittenpä ei ollut muuta kuin lelut kasaan. Tähänkin meni vaikka kuinka kauan, mutta oli parempi tehdä se kunnolla ja rauhassa, ettei jäisi jotain huomaamatta. Aika mukavasti se kasaus meni. Jakojen laittaminenkin kävi helposti ja mitään epävarmuustekijöitä ei nyt ollut. Ensimmäisellä kerrallahan oli joutunut pähkäämään kaiken maailman hammastuksia ja mitä kaikkea. Eli tehnyt asiasta paljon vaikeamman kuin se lopulta on.

Pyörittelin vielä konetta kampiakselin pään pultinkannasta eikä mitään kolinoita kuulunut. Ajoitukset olivat siis kohdallaan. Jakopää kuitenkin jätettiin esiin, jotta nähtäisiin mahdollinen vuotokohta.

Autoa oli nosteltu ja laskettu sen 7 kertaa. Miten kauan tuossa taas olisi mennytkään ilman kunnon nosturia. Öljyt koneeseen maksimimerkkiin ja auto käyntiin. Ja eikun odottelemaan synninpäästöä tai tuomiota.
Siinä se rupsuttelin katonrajassa ja minä siivoilin vähän paikkoja ja työkaluja.

Päätin antaa vekottimen käydä tulikuumaksi ja sen jälkeen laskea sen alas ja mennä antamaan kierroksia eli leikkimään normaalia ajoa tyhjäkäynteineen ja pidempine vedätysjaksoineen. Lehta saiso pörähdellä useampaan otteeseen ennen kuin menisin kabiiniin ja leikkisin normaaliajoa.

Tietysti koko ajan jännitti että milloinkahan... Mutta vuotoja ei näkynyt. Jostain tuli pari tippaa, mutta nekin vaikuttivat glykolilta. Ei niitäkään sitten tullut enempää. Lopulta laskin auton alas ja kiipesin kabiiniin. NeitiHauHau oli koko remontin ajan maannut tyytyväisenä takapenkillä kiepissä. Nyt se nosti vähän päätä ja näytti sanovan: Eikös jo lähdettäisi.

Kiihdyttelin, seisoin liikennevaloissa, ajoin matka-ajoa ja mitä kaikkea. Sitten ulos ja vekotin taivaaseen. Ei vuotoja. Josko sittenkin...

Lopulta laittelin jakopään piiloon, laturinhihnan, pohjapellit ja panssarit. Pilttuu puhtaaksi, mitä se ei tosiaankaan ollut kun aloitin. Työkalut ja muut kamat kyytiin. Maksamaan. Niin ja se pitsa. Sitä odotellessa Neitin kanssa pikku kierros ulkona. Olihan se urhoollisesti ollut kannustamassa minua ja tuomassa rahallista ilmapiiriä.

Koetusajoistaan jo kerroinkin. Tänään sitten tulee taas jonkin verran rundia. Nähtäväksi jää onnistuinko ongelman poistamaan vai ... Ei tuo ihan kevyt remontti minun tasoiselleni räpeltäjälle ollut. Vieläpä kun se piti tehdä putkeen, koska ei seisotella omissa talleissa. Eivät nuo kyllä yöstä olisi laskuttaneet jos VäliPala olisi sinne jemmaan pitänyt jättää. Kävelymatkan päässä on tuo Neste Kanervalasta. Mutta onneksi näin.

Terve!

Tukossa ollut öljynerotinsiivilä voi hyvinkin olla öljyvuodon syy. Ohipuhalluskaasun pitäisi nimittäin kulkea sen läpi, jos ei kulje, nousee kampikammion paine.

Usein silloin pullahtaa öljynmittatikku ylös.

Täällä kuvia öljynerottimesta (kuvat 12...15):

http://www.autoprospect.ru/vaz/21099-sa ... rtera.html

menestystä

SvS

Ihan vaan mielenkiinnon vuoksi. Tarvitseeko "Pöyhöin Kuusaalt" käyttää voimasanoja noissa ladaremonttihommissa? Minusta oikeastaa mielenkiintoista lukea ladankorjauksista, vapaa- ajan voi käyttää huonomminkin.

Kylläpä sitä tulee höpötettyä itsekseen näiden kanssa taistellessa. Ja kun alkaa kiroiluttaa niin pitäisi tietää että liian pitkään ja väkisin vääntämällä tehdään. Mutta kun ollaan toisten pilttuissa niin ei voi oikein lähteä välillä kotiin. Silloinpa sitä siunaillaan.

Tosin tämä viimeinen remotti meni melko vähillä kiroiluilla. Vain se kampiakselin pään hammashihnapyörä kiroilututti. Olin melko tyytyväinen vähään kiroiluuni ja melkeinpä seesteiseen tekemiseen.

Eilen muuten koepponnistusajossa sattui mielenkiintoinen tapaus. Ajon n. 10km maantieajoa. Sitten Karsikon kohdalla liikennevaloihin ja odottamaan kaupunkiin kääntymistä. Moottorin ääni oli kummallinen. Ja tyhjäkäynti oli kuin liian Jyrkällä Nokalla varustetussa GTO Camarossa. Prum....Prum...Prum... Onneksi tuo ominaisuus hävisi. Eikä ole toistunut.

Tänään tuli 2,5h ajosuoritetta, josta suuri osa tyhjäkäyntiä. Ei vuoda öljyjä. Pakkasta näyttää olevan IlmastotieteellisenKeskustelulaitoksen mukaan 28astetta. Josko se propleemi sitten viimeinkin ratkesi.

Tulee vielä ajoa jonkin verran tässä illalla. Kyllähän se öljyvuodon alkaminen uudestaan jatkuvasti mielessä pyörii.

Jotenkin kuitenkin tuntuu ettei se vuoto siitä stefasta kiinni ollut, koska se oli niin hyvin paikallaan ja ehjä. Josko se oli sittenkin öljypohja. Ja kun paikkasin sen päähuohotusletkun niin silloinhan tukossa oleva öljynerotin nostatti paineet pilviin ja siksi se kama alkoi sieltä niin valtoimenaan tulla jo pienen ajon jälkeen.

Toivottavasti tosiaan VanhaPukki huomenna matkaan jo käy ja reki pysyy rasvoissaan.

Se siitä sitten!!! Paska mikä Paska. Kun ei pysy öljyt sisällä niin ei sitten. Hankeen saa hautautua tämäkin.

Ei näillä Samaroilla näytä tekevän mitään. Ei ainakaan minun kohdalleni osu kunnollista. Sen nyt ymmärtää ettei Axtec -romua saa kohtuuttomista yrityksistä huolimatta toimimaan, mutta että ei tällainenkaan sitten suostu mistään korjauksista huolimatta toimimaan on todella hitsi. Ja kun auto on pukeilla tai sellaisessa paikassa että voisi nähdä mistä helvetistä se vuoto tulee niin sitä vuotoa ei sitten ole. Ei näissä paskoissa ole mitään logiikkaa.

Mikä hemmetti siinä on, että taas tuli samanlainen vääntö kuin viimevuonna. Teet sitten vaikka mitä, niin ei korjaannut eikä löydy vikaa. Karmea vhithutus ja harmitus.

Sain huomiseksi LainaReen. Olisihan ollut todella surkeaa alkaa tänä iltana soittelemaan ympäri kyliä, että eipä pääse Pukki vierailemaan. Lähellä tosin oli, että en olisi edes yrittänyt etsiä korvaavaa rekeä. Niin oli väsynyt ja epätoivoinen olo.

Sittenpä Joulun jälkeen revitään Välipalasta renkaat alta ja tyrkätään IIZIin. Sitten rauhallisesti herättelemään sitä henkiin.

Sopis tonne kasan päälle aika hyvin.

Purkaamossakin on aika hyvä valikoima Samaroita ainakin täällä päin. Ihan kilvellisiä ruisku pelejä sinne on tuotu Kai näillä ei ole sitten arvoa eikä omistajilla mielenkiintoa laitattaa tosin se voi tulla kalliiksi jos ei ole itsellä tiloja... Tosin myös siellä mistä ne lähtee viimeselle matkalle niitä voi pongata ei vain ole tullut laitettua niitä tuonne pongauksiin

Vaan älä vaivu synkkyyteen kai tuohon vuotoon joku järellinen syykin löytyy.

No, keksikää järjettömään vuotoon järjellinen syy. Jos vuoto alkaa jatkuvasti juuri korjatuista paikoista niin eihän vekottimella tee mitään. Jos vuoto on jakopään, öljysuodattimen ja öljypohjan oikean sivun kohdilla, niin sieltähän se on jostain tultava.

Ei vithu voi olla tällaista tuuria. Et ikinä saa selville mistä vuotaa, kun et saa autoa vuotamaan silloin kun on mahdollisuus nähdä se vuoto. Vaikka tekee mitä niin ei vuoda kun jakopää on esillä tai auto sen verran ylhäällä että näkee alakautta.

Siis totaalipaska!!!

Yksi toive minulla on siltä oikealta JouluPukilta: Tuo minulle tieto siitä, mihin merkkiin vaihdan. Siis minkä merkkisillä autoilla alan ajella täst edes.

Olkoo nuo woihan wanha wihtahousu paskat sitten jotain helvetin harrasteautoja.

Eli hihna oli kuiva kun purit jakopään. Ja tarkastit taas suodattimen kireyden viimeisimmän vuodon jälkeen?

Mutta onko näissä öljykello jossain siellä moottorin vuotokohdan suunnalla? Tuli tuo kello vaan sillä mieleen kun tänään näin tuossa paikallisella pajalla käydessä yhden Volkkarin, jossa se öljy kello vuoti.

PöyhöinKuusaalt kirjoitti:Yksi toive minulla on siltä oikealta JouluPukilta: Tuo minulle tieto siitä, mihin merkkiin vaihdan. Siis minkä merkkisillä autoilla alan ajella täst edes.

Kyllähän ne kaukoidässä ovat tehneet ihan päteviä käyttöautoja. Tojo, Nissan, Mazda. Ensimmäinen noista tosin ylihinnoiteltu, kiitos maahantuojan, joka kuulema on vuosikaudet pitänyt käytettyjen hinnat keinotekoisesti ylhäällä, hyvittämällä osan jälleenmyyjän tarjoamasta vaihtohyvityksestä. Ovat kuitenkin lämpimiä, toimintavarmoja, ja varaosat kohtuullisen hintaisia, tosin ladan varaosahintoihin tottuneelle sittenkin kalliita. Loppupeleissä hinnat lienee samat, jos japanialaiseen ei niin paljon osia tarttis. Pirun tylsiä ne ovat kyllä, rumia, eikä niitä tartte niin ropatakaan.

On kuulema semmoisiakin ihmisiä, jotka vihaavat periaatteen vuoksi japanilaisia autoja. Kai ne olivat tullessaan saman oloisia kuin kiinalaiset tuotteet nykyään.

Japanilaisten ongelma tosin on ruostuminen. Mulla oli helmat puhki vm.1986 Accordista jo vuonna 1995, siis 9 vuotiaasta autosta. Pelti on halpaa, mutta hitsaaminen tympeää, tai sitten kallista.

Tuossapa se merkki tulikin. Kyllä se on suurella todennäköisyydellä T:llä alkava merkki mikä tulee (jos ja), kun merkki vaihtuu. Sivusta seuranneena voi sanoa, että níihin on riittänyt ainakin tässä taloudessa ja muillakin mitä tiedän ihan öljyt+suod. ja sillon tällön jakopää/vp. siinäpä ne on mitä niihin tarvitsee yleensä tehdä. Kalliimman hinnan korvaa sitten laatu ja luotettavuus. Kohtahan tähän jatkoksi tulee varmaan nämä sakemannien, ranskalaisten ym. kehujat kuomoamaan tuon ja ylistämään omiaan, mutta tulkoon sivusta seuraaminen riittää minun osalta niihin.

Jos siihen T:llä alkavaan oyotaan loppuvaan päätyy niin simmu esim. E Carinan suuntaan. Ovat sinkittyjä eivätkä siten ruostu ja japanissa tehdyt ovat luotettavampia kuin euroopan tekeleet. Valmistus siirtyi muistaakseni 1994 eurooppaan. Näissä on vähän isomman auton tuntua ja laatu on parempaa kuin corollissa.

123tkm kokemusta tuollaisista 171-mallin carina kakkosista, joka on siis e carinan edeltäjä ja tielle on jääty kerran kun bensapumppu hajosi. Kolmella kulkineella kertynyt nuo. Yhdellä 48tkm, toisella 55tkm ja uusimmalla 20tkm. Ruoste nämä vanhemmat tappaa enkä suosittele näitä ostamaan jos ei mikkiliima tartu itsellä. Tekniikasta en edes mainitse, paitsi että se kestää ja kestää

Pahin puute tuollaisessa e carinassa on tylsyys, se ei tarjoa mitään hienoa ajonautintoa tai kuunvalossa suoritettavaa hätäkorjausta kun joku sulakerasia leviää tielle. Parkkipaikallakin se eksyy kaltaistensa joukkoon. Ja hintahan näissä on korkea, ehkä syystä

En huomannu kerkesit E.P vielä väliin laittamaan viestin, no. Puhutaan vissiin jo kai 90-luvun autoista jotka voisi olla hinnaltaan vaihtoehtoja Ladalle. Ed. tojo oli 10 vuotta ja ilman hitsauksia, tai öljyn lisäystä vaihto välillä. Mittarissa n.500tkm. vaihtoon mennessä ja vuosi sitten oli ainakin vielä ajossa (auton ikä sillon 19 vuotta)

Mitä tuohon eurooppa laatuun tulee niin niissäkin on kai yksilöitä ainakaan tuossa ei ole ollut vielä mitään vikoja tai muita kuluja, kun nuo öjyn vaihdot ym norm.huollot mitkä mainitsin ja on uudempi kun -95:n Moni moittii tojoa, mutta niitä kikulin venyttimiähän myydään ihan muualla, kun nettiautossa/autoliikkeissä tai jos se joku muu merkki sitä omasta mielestä kasvattaa niin olkoon siinä uskossa Minulle ainakin riittää, kun pääsee siirtymään paikasta toiseen eikä jää välille. Tosin ei Samarakaan ole jättänyt välille ja perille on päästy, mutta siihen kuuluu muutakin pellin alla vierailua, kun pelkkä öljyn vaihto kerran pari vuoteen.

Jos vielä palaan tohon öljyvuotoon niin ei jää paljoa muita vaihtoehtoja kuin että öljypumpun kotelo falskaa jostain saumasta. Ei siellä edessä niitä vuotopaikkoja monta ole.

Evreka kirjoitti:Pahin puute tuollaisessa e carinassa on tylsyys, se ei tarjoa mitään hienoa ajonautintoa tai kuunvalossa suoritettavaa hätäkorjausta kun joku sulakerasia leviää tielle. Parkkipaikallakin se eksyy kaltaistensa joukkoon. Ja hintahan näissä on korkea, ehkä syystä

Ja samarako tätä tarjoaa?

Jostain syystä porukka tuntuu olevan sitä mieltä että arkisen käyttöauton pitäisi antaa jotain Ferrarin kaltaisia säväreitä. Samarakuskeille olisi varmaan jo iso plussa että pääsisi edes perille tai kuukauden tekemättä mitään.

Taloudessa on kakkosautona tollanen Mazda 626 GD GLX-varusteilla. 12 venttiiliä ja kaasari. Vääntää iloisesti eikä tarvitse kiljuttaa niinkuin jotain perusjapsin 1,6-moottoria.
Useiden eri japsien kokemuksella selvästi tukevampi ajella kuin vaikka juuri 171-koppanen Carina. Jostain Sunnystä nyt puhumattakaan..
Bensaa se syö saman verran kuin Lada ja öljyäkin jo hieman palaa, mutta matka taittuu. Ennenkaikkea halvalla.
Eikä kulu jakohihnat reunasta ja vaihtoväli 100 tkm niinkuin monessa muussakin japsissa.

Luotettavuudesta en voi vielä sanoa vajaan viiden kuukauden perusteella mutta edellisen omistajan mukaan särmä peli. Kuitenkin oli tällä omistajalla vajaa 20 vuotta, kyllä siinä huonomman pelin kerkeää jo myymään useaan kertaan pois jos se rupeaa Samaraksi...

Tollasesta Mazdasta kun kattelee pykälää uudemman GE-korisen niin siinä on käyttöautoa pitkäksi ajaksi. Ei ole niin lahojakaan mitä halvimmat GD-koppaiset. Halvatun yksinkertaista perustekniikkaa joka TOIMII.

Useimmilla perushuolletuilla länsiautoilla pääsee eteenpäin sen mitä tarttee. Ja ainahan vanhassa autossa eteen voi tulla mitä kummallisimpia vikoja merkkiin kattomatta. Ne kuuluu tässä hintaluokassa asiaan.