VW Golf Variant 2.0 GL 1995 PIIKA

[PöyhöinKuusaalt]

Pitänee vilkaista tuo. Mutta noin näkyvältä paikalta olisin ehken vuotokohdan havainnut. Liruttaa selvähkösti tuossa kuvassa vaihteiston päälle. Vilkaisemisen arvoinen paikka kuitenkin. Kiitos vinkistä.

[PöyhöinKuusaalt]

Eihän tuosta laipasta tai jakokappaleesta vaihdelootin päälle vuodakkaan vaan suoraan puolan niskaan. Paikka on aivan keskellä konehuonetta ja ehkä helpoimmin saavutettavissa kaikista jäähdystysjärjestemän osista paisarin jälkeen.

Eipä vuotele mistään noin näkyvästä. Sylttytehdas on jossain syylärin vasemman etukulman tienoossa. No, asia ei ole akuutti. Vuoto on niin pieni.

Ei kun maanantaille tilailemaan katsastusaikaa. Ei jaksa jonotella.

[PöyhöinKuusaalt]

Syynissä käytetty Kovalaisella. Peltiähän se vaatii kuten tiedossa oli. Oikea etuhelma mennee uusiksi ainakin 30cm matkalta ja saapas nähdä kuinka paljon on otettava auki sisään päin. Sieltä ei tosin tökittäessä menty läpi.

Viimevuotinen iso pala kuljettajan lattiassa ja helmassa on virheetyön ja massaukset ovat pysyneet hyvin kiinni. Tätä on tietysti auttanut kunnollinen pehmeä kuraläppä, joka on lisänä alkuperäisen läpän takana. Läppä on lähes maahan asti mitä nyt vähän on kulunut. Alkuperäinen läppä estää sitä taittumasta renkaaseen peräytettäessä.

Taka-akselin ripustuspalkeissa oli aavistus pehmeää. Onneksi ovat niin helpossa paikassa, että niihin voi peltiä laittaa vaikka taka-akseli on paikallaan. Täytynee laittaa kohtuu paksua tavaraa ja sitäpä sattuukin olemaan jemmassa.

Muuten tuolla ei ollut kurjuutta kummenpaa. Oikea vetonivelensuojakumi osoittaa antautumisen merkkejä, mutta eipä siitä papereihin merkintää tullut.

Oikea etujarru hivenen laahaa käsin pyöritettäessä. Tuli jarruteltua aika reippaasti eilen jarrupainesäädintä herkisteltäessä muuhun jarruttelutyyliin verrattuna, joten ehken siellä on vähän jäykkää. Ja oikean etujarrunhan purkasin vähän oston jälkeen kun se löi totaalijumiin. Mäntäähän ei saanut ulos ilman ilmanpainetta ja sitä minulla ei ollut. Ahjosin koko satulan, vaihdoin uuden männän ja tiivistehilppeet. Heti tämän jälkeisessä katsastuksessa mainittii jarrun hivenen laahaavan. Hyvin tuolla kuitenkin on menty normaalikäytössä.

Eli ei juurikaan yllätyksiä syynissä.

[PöyhöinKuusaalt]

Saatiin sitten uusi ote tällekin vekottimelle melkoisten vaiheiden kautta. Viimeisenä mahdollisena jälkitarkastuspäivänä konttorille. Katsastus aloitettiin 22.4. ja 22.5. hyväksyttiin. Tuo viimeinen päivä piti varmistaa konttorilta. Sääntö menee niin että katsastuksen aloituspäivää ei lueta mukaan siihen kuukauteen joka jälkitarkastukseen on aikaa.

Sain vielä suututettua katsurin tai ehkä hän suuttui itseensä. Kiukkuinen tuo tuntui olevan ilman Vorkkaliin hyppäämistäänkin. Syynäri ei saanut PIIKAa käynnistymään. Sahasi ja sahasi. Toinen ulkona kahvitauolla ollut huuteli että "Anna ryyppyvä sille!" Minä siihen että eikö tuo hemmetti osaa käynnistää kun vekotin lähtee aina laakista (joskus toisesta). Huutelin että voin tulla käynnistämään. Käynnistyihän tuo viimein. PIIKAa EI saa sahata. Autolle näytetään käynnistysasentoa ja avain palautetaan sytytysasentoon ja heti käynnistyy. Tämä katsuri ei osannut avainta palauttaa ja auto ei käynnisty kun starttia pyöritetään. No, kiukuttaahan se ammattimiestä kun ei saa autoa käyntiin.

Peltiä tuli väännettyä ihan kunnolla niihin muutamaan "pieneen reikään". Näillä meikäläisen taidoilla ja välineillä ei postimerkin liimaaminen näkkärin päälle millään. En ole kyllä oikeasti koskaan yrittänytkään. Tehtiin oikea helma melkein kokonaan uusiksi. Taakse jäi vähän alkuperäistä peltiä.

Taka-akseliripustusten kiinnitysasetelmien ympärillä olleisiin palkkeihin tuli väännettyä enemmän sellaisia "katsastushitsauspaikkoja". Eipä tuolla muutakaan voinut tehdä ilman taka-akseliston irrotusta. Tuolla jouduttiin käyttämään jopa ruosteenpysäyttäjäainetta kun ei ollut mitään työkalua, joka olisi sopinut pahimpiin kolohin hiomaan. Eivätköhän nuo kestä tämän auton iän.

Muutaman sellaisen paikan, joka joku muu oli väsännyt hioin kirkkaalle ympäristöineen ja ruostesuojasin uudelleen. Kaikkiin paikkoihin tuli 2komponenttiepoksipohjamaalia alle tarvittavat kerrokset ja päälle suoraan alustamassan ja kotelosuojan sekoitetta.

Onhan tuo vaan hommaa noissa oloissa ja noilla välineillä. Karkeasti ottaen puolitoista viikkoa auto remontin kourissa ja siitä korkaintaan 3tuntia tehokasta hitsausta. Voipi olla allekin 3tuntia. Sen verran olen oppinut että minun taidoillani 1työvaihe kerralla ja mielellään päivässä. Lelut kasaan ja muihin hommiin. Näin säästyn sähkellykseltä ja hajottamiselta.

Esimerkiksi yhtenä päivänä tykalujen etsiminen ja lajittelu sekä puhdistus. Seuraavana auton nostaminen ja työmaan järjestely. Mädän poisto ja hiominen...

Näköjään sitä joka vuosi oppii jotain. Tuuriakin oli. Näytti että lankakerä loppuu kesken. Ja olisi loppunutkin, mutta järkevällä hitsaamisella se riitti juuri ja juuri. Vielä olisi voinut muutan täpin räiskiä, mutta niillä ei olisi ollut enää lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Yleensähän hitsaan sauman 100% (toteutuma ehkä 95%) umpeen. Nyt tuli tingittyä tuosta ja hyvä niin.

Jouduin jo toista kertaa lisäämään jäähdytysnestettä. Vuotaa Vuotaa. Ei vaan näe millään mistä. Lehta ja kaihdin sekä muovit olisi purettava syylän takaa, jotta pääsisi näkemään mistä se litkuttaa. Ostin jo jäähdytysjärjestelmänpaikkausaineen. Pakko kokeilla ensin sillä, koska ei ole mahdollisuutta nyt ruveta räpeltämään keulaa auki. KRIINIssä aine toimi hyvin, mutta en tiedä miten se Vorkkalin järjestelmässä toimii. Saahan sen kaman syyläriin laitettua suoraan ylävesiletkun kautta. Muutenhan syyläriin ei pääse millään. Kun valo alkaa seuraavaksi vilkuttaa niin laitellaan pommi sisään ja toivotaan parasta.
Joskus sitten kesällä termarin vaihto ja syylärin tarkempi tarkastelu.

Jouduttiin vääntelemään käppärivaijereita pois edestä takaruosteremppoja varten. Taisi vasen kärsiä ja irrota rummusta jotenkin (ei ole varmaa kun ei ole tarkastettu). Käppärikava nousee lähes kattoa kohti eikä jarru varmasti pidä enää vaaditulla tavalla. Idioottina vääntelin vaijereita kun käppäri oli päällä ja nehän olivat pinkeänä kuin viulunkieli. No, takajarruja on joskus vilkaistava kuitenkin.

Eli taas mennään. Venäjältä on ostettava iso VAZ -roiskeläppä oikealle puolelle suojaamaan tuota uutta helmaa. Tuollainen läppä soveltuu todella hyvin kiinnitettäväksi Vorkkalin omaan läppään.

[PöyhöinKuusaalt]

Tulipahan vaihdatettua myös lootaöljyt kun pohjapahvi oli irti. Edellisestä vaihdosta ei ollut mitään tietoa ja jotain jäykkyykisiä välillä esiintyi. Öljy oli kirkasta ulos tullessaan mutta haiskahti vaihtajan nenään jo palaneelta eli käytetyltä. Kannatti siis vaihdattaa.

Saivat pirulaiset kaupattua öljyn sekaan jonkun lisäaineen. Sanoin että anti mennä ilman hintakyselyjä. Hinta lähes tuplaantui ja ajattelin että kylläpä taas huijattiin.

Mutta johan loota taas toimii aivan kuin olisi eri värkki autossa kiinni. Varmaan pelkkä öljynvaihtokin olisi herkistellyt lootaa, mutta tässä huomaa jo todella selvän eron. Ehken se lisäaine ei ollutkaan hukkaan heitettyä rahaa.

[PöyhöinKuusaalt]

Roiskeläppäfanatismi on edelleen voimissaan. Olin jo aiemmin asentanut tähän Samaraan tarkoitetut pehmeät ja isokokoiset läpät eteen. Vasen oli vielä tallella, mutta oikea oli lennellyt huonon asennuksen takia hemmettiin.

Tuo läppä on suojannut hyvin viime kesänä vasemmalle tekemääni suurta paikkaa ja sen pintakäsittelyä. Nyt kun tehtiin oikea helma niin tarvittiin sinnekkin läppä.

Ostin nuo Venäjältä viime reissulla. Läppä on tarkoitettu asennettavaksi kaaren pokkaukseen. Kiinnikeet ovat sellaiset. Itse läpässä on kuitenkin metallinen leveähkö kaari. Kiinnikeet hemmettiin ja koriruuveilla tämän kaaren reikien kautta läppä kiinni alkuperäisen jäykän läpän taakse.

Vaikka läpän ruuvaa kiinni kokonaisena niin se ei missään oloissa pääse taittumaan peräytettäessä renkaaseen kiinni. Kokeiltu on käsin repimällä kohti rengasta. Vaikka läppä nyt vähän raapiikin maata niin se aikanaan kuluu. Hemmetin huvittavan näköinenhän se on kun auto on paikallaan ja läppä roikkuu maassa. Ja olisihan sen voinut valmiiksi lyhennellä, mutten toistaiseksi jaksanut. Kulukoon.

PIIKA menee lainaan Toivon kesälomamatkalle. Tosin tulevat vain Kuusaalle Markikeseen lomahotelliin. Jos tuo jäähdytysneste vajuisi vuodon takia tarpeeksi niin voisi heittää sisään pommin ennen kuin kallisarvoinen matkalainen lähtee liikkeelle.

[PöyhöinKuusaalt]

Tulipa ajeltua tankki tyhjilleen ennen Vennäänreissua. Lieneekö sen peruja kun tänään ei sitten käynnistynytkään kertalaakista. Eikä muutan mistään laaksista. Ja kämmekkä oli tietysti kotona ja Toivo odottamassa.

Meinattelin hermostua, mutta saatiin tuo lopulta kaasua polkemalla pyörähtämään ja jäi seuraavalla käyntiin. Sen jälkeen ei ongelmaa enää ollut. Ja onhan aina tuo AL -turva Suomen puolella tarjolla. Onneksi ei tarvittu.

Eiköhän se ole aika vaihtaa polttoainesuodatin. Ei ole mitään havaintoa milloin se on vaihdettu. Ulkonäöstä ei voi mitään päätellä kun se on sellaisessa paikassa että pysyy puhtaan kelillä kuin kelillä. Se on kyllä ihme vaikkei se ole missään jemmassa. Ja jos harrastuneisuutta riittää niin voisi nostaa pumpun ja imuputken ylös tankista ja katsoa siivilän.

Nämä täytyy tehdä kun vekotin menee Toivolle. Johan on kumma jos lykätään hänelle toimimaton peli alle kun kesälomamatka alkaa. Minulla ja Vappu HauHaulla nyt ei ole niin väliä.

[PöyhöinKuusaalt]

Seitsemän aikaan illalla oli jo sen verran inhimillinen keli että viitsittiin alkaa polttoainepuolen remppaan eivätkä hyttysarmeijatkaan vielä pahimmoilleen olleet liikkeellä.

Alottelin kurkkimalla polttoainepumpun suojakannen alle. Kaamea määrä ohutta pölyä kaikkialla. Rassailin ja pensselöin sitä jonkin verran pois ja sain kierrekorkin melko puhtaaksi, mutta vielä on kamaa liikaa. Jos se korkin kiertää irti niin varmasti jotain holahtaa tankkiin. Lueskelin korjausopasta ja paineet tietysti täytyy poistaa järjeselmästä. Sulake tai rele pois ja käyntiin. Sitten starttailua jonkin aikaa. Nappasin kuitenkin pumpun johtojen liitoksen irti ja tein saman. Siinä sitten päätin että katsotaan myöhemmin viitsiikö sitä pumppua nostella pois. Näyttäisi olevan todella hankalat alkuperäiset letkuliittimet. No, jos tuo tulee tehtyä niin ohjekirjasta oli sekin hyöty, että siinä neuvottiin tekemään keskitysnuoli jos ei sitä korkissa ja tankissa ole. Korksissa sellainen on, mutta jos se tankissa on niin on vielä tällä hetkellä sellaisen töhnän alla etten sitä nähnyt.

Polttoainesuodattimen kimppuun. Olin joutunut aiemminkin tuota suodatinta tiirailemaan. Sen kiinnityskehikko tai asetelma oli kiinni vain toisella alkuperäisellä koripultilla ja mutterilla ja toinen pää koriruuvilla. Asetelmassa oli nuoli, ja kas, sehän näytti tankin suuntaan. Olin aiemminkin ajatellut, että ehkä asetelma oli väärin päin, koska toinen koripultti oli katkennut.

Laittelin liuottajaa ja ruuvailin letkuja irti lirutellen pensaa maahan kun ei taas älynnyt öljykaukaloa lykkiä alle. Mitä sitä noin pienen määrän takia, mutta kyllä sitä sitten lirui niin että kaukalo olisi ollut ihan asiallinen.

Ei siihen ehjään koripulttiin ja mutteriin mikään liuottelu auttanut. Tai siis aina pitäisi liuottaa tunteja, lisätä kamaa, tunteja, kääntää kiinni päin, laittaa kamaa, tunteja. Kääntelin kiinni ja auki hiljakseen mutta niin kumiselta tuntui mutteri että tiesin katkeavan. Katkesi. Olkoon. Koriruuvilla kiinni myöhemmin.

Asetelma ja suodatin käteen. Mitä hemmettiä!!! Sekä asetelman että suodattimen nuoli näytti TANKKIIN PÄIN! Ei kai se näin kuulu olla?

Yritin lueskella korjausoppaasta suodattimen asennussuunnasta, mutta en löytänyt sellaista kohtaan. Pitää vielä lukea Yleisien huoltojen -osio.

Mutta jotenkin minulla on ollut sellainen kuva, että polttoainesuodattimien nuolen kuuluu osoittaa polttoaineen kulkusuuntaan. Ei kai VAG voi kulkea tässä täysin vastavirtaan???

[PöyhöinKuusaalt]

Onneksi on nämä järjettömät helteet. Ei tule tehtyä järjesttömyyksiä kun mikään ei huvita ja taukoja pidetään pienimmänkin mutteriväännön jälkeen. Vai olisiko niin että jos se työ tekijäänsä neuvoo vihdoin minunkin kohdallani.

Polttoainepumppukansi sanoi: ÄLÄ KOSKE! Ensinnäkin olisi pitänyt lähteä putkiklemmarikaupoille ja toisekseen olisi pitänyt olla melko isoleukaiset putkipihdit sen muovikorkin aukikiertämiseksi. Ja vielä kun korjausopas huomautti että ensin vastapäivään käännettäessä ja ylösnostettaessa on noudatettava erityistä varovaisuutta, koska polttoainemääräanturi rikkoutuu erittäin helposti niin tämä yhtälö osoitti tulokseksi: ÄLÄ KOSKE, kun ei ole pakko.

Broman tyrkytti MANN -polttoainesuodatinta. Vedettiin ulos paketista ja Made in Kinkkinen. Kysyin että olisiko Eurooppalaista vaihtoehtoa. Sanoi että tämä on saksalainen. Eikä ollut. Boschilaista haettiin. Väitti että kiinalainen. Minulla oli Boschilainen ja Made in Toledo eiku Spain. Niin olikin. Ja se oli vieläpä halvempi kuin MANN -kinkkiläinen. En minä mikään rasisti ole, mutta jos nyt yrittäisin edesä vähän auttaa niitä Epsanjan Los Temperamentos ihmisiä kun ei se EU niitä jaloilleen saa. Korkeintaan takajaloilleen kun ei saa edes härän kanssa enää painia ja tietysti nuoriso nousee jaloilleen ja muuttaa muualle. No, suodatin tuli ostettua.

Menihän siinä vähän aikaa äheltäessä koriruuvikiinnityksissä. Onneksi ostin lisää letkua niin saatiin menopuoli kunnolla kiinni alkuperäiseen linjaan. Nyt kaikki mahdolliset nuolet osoittavat eteenpäin siis polttoaineen kulkusuuntaan. Saas sitten nähdä miten se vaikuttaa ajoon vai vaikuttaako mitenkään.

Kokeilin liitosten kestoa. Paineethan olivat pois. Ja konetta oli pyöritetty ilman painetta. Perä oli todella ylhäällä, mutta se nyt ei kai vaikuttanut mitenkään kun linjoista oli valunut kaikki kama pois. Käänsin avaimesta. Ei vikise pumppu eikä vikiste seuraavallakaan yrityksellä. Liitos irti ja uudelleen. Ei vikise. Vasta kun käynnistin niin kohta heräsi eloon kun moottori oli pyörinyt jonkin aikaa. Liekö siellä sitten tarpeeksi kamaa suuttimilla vaikka olin muka paineet poistanut. Kävi, meinasi sammua ja sitten otti normaalit paineet. Hyvin pörpöttää.

Hyvä että tuli käytyä läpi noita linjoja. Työntelin meno-, paluu- sekä höyrylinjaa korissa olevaan kanavaan eteenpäin. Näin saatiin vähän härskisti roikkuneet putket nätisti korin myötäisesti.

Tähänkin operaatioon kului yli 24h siitä kun aloitin ja kun sain lelun kasaan ja työkalut järjestykseen. Mutta tässä kai se alkaa piilläkin ettei enää hajoa kaikki mahdollinen heti kättelyssä ja remonttiaika kasva mahdollisesta 24h 240h. No, tästähän on veistelty ihan tapeeksi PöllöUutisissa ja monissa eri sananlaskuissa eli ei mitään uutta Pohjolan Taivaan alla.

[PöyhöinKuusaalt]

DiipaDaa. Nyt on ajeltu kaupunkirullutusta polttoainesuodin- ja putkiräpellyksen jälkeen. Onkohan tässä nyt taas se, että kun on jotain muka tehty niin tuntuisi toimivan paremmin? Vai onko tämä jossain määrin kärsinyt menovesivajeesta, kun alaväännöt tuntuvat paremmilta ja pätkimistä ei juuri esiinny? Pitäisihän tämän 2litraisen jaksaa kevyellä kuormalla pintakaasulla 4vaihteella hyöriä kaupungissa, mutta aiemmin ei oikein miellyttävästi tätä tehnyt. Mutta mitä todennäköisimmin kyse on vain juuri siitä mitä ensin ehdotin: Lyö näppisi rasvaan ja tunnet tehneesi jotain jolla on muka vaikutustakin.

Siitäpä sitten Yleiliiksien eiku Vikittäjäliiksien eiku minä lie punaisen nesteen vuodon kimppuun. Ostin sellaisen hernerokkapurkin, jossa oli liemen seassa jotain sattumiakin. Mustia tosin olivat herneet ja velli oli siniharmaata. Käskettiin täyttää avattu purkki sekoittelun jälkeen lämpimällä vedellä ja liemi muuttui ikävän vaaleanruskean sävyiseksi.

Jäähdytysnestälämpö näytti tässä vaiheessa 70 ja ylävesiletku kannen haarottimesta irti juuri siltä kohdin jossa lämpöanturi on. Letkullinen punaista litkua hemmettiin ja hämmentämään tuota mönjää ison ratin kautta sisään. No sehän jäi kiinni rattiin ja purkkiin. Lisää lämmitä vettä huljuttelujen joukkoon ja eihän se kaikki tahdo enää mahtua letkuun ja syyläriin. Onneksi oli virranjakaja ja joitain muita sähkölaitteita suojattu muovilla lähinnä jäähdytysnesteläikytysten varalle. No, saatiin ne jotenkin sinne sopimaan ja äkkiä letkua kiinni kanteen. Pikakiristinpanta paikalleen ja käymään.

Käskettiin käyttää 15min. Katsoin oikein kellosta kas vaan. Samalla kurkin syylärin vasenta etualakulmaa ja siellä ne punaiset tipat selvästi olivat ja metalli huonossa hapessa vaiko paremminkin hyvin hapettuneena. Ja syykin rikkoon taisi selvitä. Sietähän se lohkolämmittimen pistoke ulos oli otettu ja sen metallijalka irtonaisena luultavasti käytössä hangannut syylän kulmaa. Ja ajossakin tuo on saattanut kolkottaa. Siirtelin sen nyt pois siitä rikkomasta lisää ja katsotaan josko joskus saisi ihan koriruuveilla sen asennettua parempaan paikkaa. Nyt se on jalastaan hirtetty alailmanottoaukon pystypuolaan eikä pääse lepattamaan mihinkään. Voisihan tuo tietysti ennen suurempia inspiraatioita nipparilla hirttää vielä paremmin kiinni. Hyvä! Ideahan syntyi kuin itsestään kun höpöttää olemattomia.

Siellä ne litkut sitten pyörivät jäähdytyspuolella 15min ja röökinpaloaika päälle. Lehta pörisi monta kertaa joten käytiin varmaan tarpeeksi lämpöisenä. Samalla huomasin toisen läheltä piti tilanteen. Lehtan pyöriessä kuului sivuääni johon olin jo aiemmin kiinnittänyt huomioita. Ei se sisälle kuulu mutta kesällä toisinaan jää masiina pyörimään kun viskaa kierrätyskamoja ja lehtahan pyörähtää. Ihmeellinen sivuääni ja näytti kuin ropelli olisi väpättänyt. No, saamari! Samoja viritelmiä taas eli eräskin lohkolämmitinsysteemin haarotinpihahan siellä hänkslätti osumassa lehtaan. Onneksi ei ollut kun karvan verran syönyt kuorta ja lehtassa ei näkynyt vauriota. Nipparilla sivuun ja hemmetin äkkiä.

Ai niin, se aina oli jotain Alkuperäsitä Baarin Läikytettä. Ameeeriiikan taitoiset tietävät mistä on kyse jos kirjoitan BARS Leaks Original.

Vielä takakonttiin puolentoistalitran pullo valmiiksi sekoitettua punaista jäähdytysnestettä ja lähes kaikki on tehty Toivon kesälomamatkan turvaamiseksi. Tietenkin annetaan kevyttä ohjeistusta hyvässä hengessä ja roikutaan varmasti langan-, siis kuvainnollisesti, päässä jos se jäähdytysnestevalo sitten rupeaa kuitenkin vilkkumaan.

Tosin lataan autoon jonkin verran romua kuljetettavaksi täältä Joensuusta Kuusaalle, mutta eiköhän tuohon vielä jää ruhtinaalliset tilat kahdelle hengelle. Oma lehmä eikun Oma KRIINI toivottavasti ei ojassa minulla tässäkin tapauksessa, kun kahta ajoneuvoa en kykene kuljettamaan yhtäaikaa enkä VappuHauHauta rattiin vielä päästä vaikka se tännä yrittikin. Siitäpä lisää KRIINI -osiossa.

[PöyhöinKuusaalt]

PIIKA kuljetteli Toivoa huolettomasti vajaat 800km. Syyläripommi paikkasi vuodon näköjään kokonaan. Joskus nämäkin toimivat kun arvioidaan kunnolla paikattavan kohteen laatu ajatellen paikkausaineen ominaisuuksia.

Ruosterempan jälkeen jarrut ovat olleet löysähköt. Kyllä siellä jarruvoimaa on mutta poljin painuu melko syvään ja on vähän pehmeähkö aiempaan nähden. Tehosin toimii kuitenkin. Auto sammuksissa poljin on kova eikä juuri painu, mutta kun käynnistetään painettaessa jarrua samalla poljin painuu herkemmin.

Josko tässä kävi niin että käppärivaijereille tai jommalle kummalle kävi joitain kun vääntelin niitä vaijereita pajatuksen tieltä sivuun ja sidoin niitä kiinni mitä ihmeellisempiin asentoihin. Käppärikin ottaa vasta kahvan ollessa todella pystyssä. Tämä kai voisi vaikuttaa ainakin takajarrujen toimintaan jos kengät ovatkin nyt kaukana rummusta. Josko jaksaisi joskus nämäkin avata.

[PöyhöinKuusaalt]

Ja tätähän ei pitänyt tarvita rassata kuin vasta ensi keväänä. Ja kakat!

Oikea etujarru alkoi laahata todella pahoin ja jarrupoljin oli löyshkön kumimainen kun tehostin teki hommiaan. Ei se kova ollut auto sammutettunakaan.

Jarrujen kimppuun. Meni puolitoistaviikkoa kaikkineen kun tein siihen tahtiin kuin pystyin, sain osia, työkaluja ja niin että pää pysyi varmasti mukana hommassa eli yksi työvaihekokonaisuus päivässä ja lelut kasaan ja muihin hommiin.

Takajarrut ensin. Ikinä en ole etuvetoisen takajarruja rempannut. Korjausopas Joensuussa. Kuusaan kirjasto kesälomalla. Onneksi on Varianttimies Matilainen naapurista. Sieltä sain auttavan korjausoppaan lainaan ja tietysti niitä työkaluja, joita ei taas itsellä ollut mukana.

Eihän noissa mitään ihmettä ole. Muutakuin että ei rumpu lähde irti ilman napamutterien ja ulompien laakerien irrottamista pois. Homma oli helppo ja napamutterit ovat kiinni käsikireydellä (näin kuuluukin olla). Meni vaan siinäkin aikaa kun piti etsiä 26mm avain kun en heti älynnyt kokeilla kireytty, johon siis ei mitään työkalua tarvittu.

Takakengät ihan valmiit. Varsinkin ne etummaiset. Vaihtoon siis. Jouset olisi VAG -ohjeiden mukaan pitänyt vaihtaa myös, mutta olisi pitänyt tilailla ja tutkailtuani niitä päätin että niillä pääsee tämän auton eliniän.

Vaikka se rumputakajarru on yksinkertainen ja helppo niin aina se on minulle vaikea. TakaPotkun rumpujarruja olen enemmänkin räpeltänyt ja nämä VAG -malliset pitäisi olla helpommat. Tuli siinä mallailtua ja peilailtua sekä ihmeteltyä mikä osa pitää missäkin vaiheessa irrottaa ennen kun älysin systeemin ja sen helppouden. Kun avaruudellinen hahmottaminen on "kastematotasoa" niin aina on vaikeaa kun pitää peilikuvasta katsoa mallia. Ja juuri nyt pälähti päähäni että miksen käyttänyt PEILIÄ??? Hommahan olisi ollut paljon helpompi. Näin sitä näpyttäessä keksii uutta.

Takajarrut tulivat reilaan ja samalla säädettyä käppäri, jossa selvästi toinen vaijeri on joskus vaihdettu ja toinen on alkuperäinen. Tämän päättelin pituuksista, jotka eroavat toisistaan melkoisesti. Käppärin säätö on helppa ja yksinkertaista, muttei tietenkään niin helppoa kuin esim. TakaPotkuLadassa.

Korjausopas oli kaikenkaikkiaan välttämätön ja myös tietysti naapuriapu. Sekä malttia ja aikaa.

Oikea etujarrusatula, johon oli männän vaihtanut ja tekohengittänyt sen toimintakuntoon ostettuani tämän todettiin täysin valmiiksi. Mäntä oli jälleen juminut niin ulos että pari vuotta vanhat palat olivat aivan kelvottomat.

Satulakaupoille. 3 satula oli toimiva. Ensimmäinen oli väärää mallia eli Volkswagenin oma konstruktio yhdellä liukutapailla. Pyysin tilattaessa Girlin -mallia 2 liukutapilla. Tutkittiin kuvia ja tilattiin sopiva.

Myös jarrulevyt olivat totaalilopussa varsinkin oikealta puolelta ja niitähän ei kannata vaihtaa vain toiselle puolelle jos haluaa jotain järkeä etujarruihin. Levyt saatiin alle sataan euroon. Tässä on isompi halkaisijaiset ja jäähdytetyt levyt toisin kun pienemmissä moottoriversioissa.

Varsinkin oikean puolen jarrukilpi oli lähes paperia ja siinä oli reikiä ja metallia puuttui. Uudet tilalle. Meinattelivat maksaa lähes saman kuin levyt. Kahlasin läpi toimittajia ja sain 2 jarrukilpeä vajaaseen 70e. Mokomat peltilevyt, joita piti vielä muokata kun olivat pienempään ja ohuempaan levykokoon tarkoitetut.

Ja tietenkin jotain on hajotettava. Vaikka kuinka liuottelin reippaan 3vuorokautta niin eihän niitä kaikkia kilpien rääpäruuveja saanut irti katkaisematta tai pyöristämättä kulmia. Kilvet ovat kiinni edestä 8mm kantaisella ruuvilla 12mm valuraudassa. Taaemmat lähtivät irti kun ne ovat umpiraudan sisässä kierteellä, johon ei korroosio niin helposti iske. Vielä kun tuo 8mm kanta on aivan olemattoman kapea niin hellurei. Oikea kilpikiinnitysruuvi katkesi ja toinen pyöristyi. Kaikkea suunniteltiin. Poraamista yritettiin ja vastakierretappia harkittiin. Päädyttiin jättämään etukiinnitys pois. Pitää tarkkailla lähtevätkö lepattamaan. Niin ja yksi pyöränpultti saatiin pyöristymään vääränlaisella työkalulla ja yritettäessä sitä auki kun auto oli jo alustapukeilla. Pää ei ollut mukana nostovaiheessa eli näitäkin sattuu jatkuvasti. Pultin sain naapurista Matilaiselta.

Levythän eivät meinanneet irrota sitten millään. Tai se onnetuon ristipääruuvi, joka kiinnittää levy. Ikinä en ole aiemmin osannut pahassa paikassa käytää iskumeisseliä oikein, mutta nyt se oli opittava. Ja onnistuin. Mutta moskalla sai mättää ihan toden teolla. Yksi iskumeisselikärki meni palasiksi ja jäi sinne ristipääruuvin sisään, mutta sain sen houkuteltua pois.

Kokeilin toki vielä ennen satulavaihtopäätöstä herkistellä mäntää. Se oikea etujarrusatulamäntä oli niin jumissa, että vaikka käytettiin suurta ruuvipuristinta ja sitä kiristettiin 22mm holkilla (puristeimeen oli hitsattu tällainen kanta) ja kunnollisella räikkävääntimellä niin voimaa sai käyttää reilusti että mäntä saatiin sisään. Tätä toistettiin ja välillä aina pullauteltiin vaivalla jarrulla mäntä ulos. Ei sanottavaa tulosta. Lopulta mäntä oli sen verran herkkä että samalla puristimella käsin kääntämällä voimaa käyttäen sen sai sisään. Turhaa leikkiä.

No, se oikeanlainen satula saatiin kauppaan kun tilattaessa oli katseltu kaikenmaailman kuvia. Vasen jarru leluineen ja uusine paloineen oli kasassa ja näytti että saan jarrut valmiiksi Ma 15.7. Ja kakat.

En ole ikinä kuullut ja voinut kuvitella että jarrusatulan kanavat täytyy tarkastaa jo kaupassa. Menin kotiin ja pyysin IsäMikkoa ilmaushommiin. Aikanaan panelin 96 Saabin jarrupoljinta todella tylsistyneenä ja ihmettelin itsekseni että mitä järkeä tässä on. Eipä ollut Iskä tajunnut että kannattaa se joskus lapsellekin kertoa mitä ja miksi jotain ollaan tekemässä. Minä siis kerroin nyt kostoksi kaikki työvaiheet ja tekoni kun hän oli auttamassa.

Jarrunestettä ei tullut ilmausreiästä ulos millään. Mäntä kyllä vähä pullisteli, mutta ilmausreikä pysyi kuivana vaikka nippa oli kokonaan pois. Letkusta kyllä ruiskusi kamaa vaikka kuinka kun sen otti irti ja poljeskeltiin. Johan on hemmetti!

Soitto AutoPro Kuusankoski. Satula on umpinainen! Eipä oltu moista kuultu. Uusi luvattiin tiistaiksi. Menin vielä Voikkaalle satulan kanssa ja kokeiltiin paineilmalla. Vähän paineilmaa kanavaan niin mäntä lensi kauniisti pois. Sylinterin pohjalla ei näkynyt minkäänlaista kanavan alkuakaan ilmausruuville päin. Painettiin sitten toisin päin eli ilmausruuvilta sylinteriin. Ei menen paineilmapihaustakaan läpi.

Nämähän ovat täyskunnostettuja satuloita eivätkä tehdasuusia, joita varmaan saisi maahantuojalta hintaan a' 400e (veikkaus). Satularungossa on kaiverrettuna LUCAS ja se toimitetaan Bosch laatikossa ja tarroissa on joku Bosch -takuutieto. Vanha satula viedään vaihdossa ja sillä saa 45e hyvityksen.

Menin sitten Ke 17.7. hakemaan uuden ja olin jo puhelimessa vaatinut että tarkastavat sen satulan toimivuuden ennen kuin haen. No, tiskillä se lyötiin kouraan ja sanottiin että puhalla tuonne niin näet toimiiko. Ja helpostihan se ilma siellä liikkuu ihan minun keuhkoillanikin työnnettynä.

Lelut kiinni ja Iskän kanssa ilmaus. Jarru on ja HYVÄT! "Vältä kuitenkin kovia jarrutuksia ensimmäisten 200km aikana jos vain mahdollista."

Tulihan siis leikittyä sen puolitoistaviikkoa ja kannatti. Jos tämä olisi yrittänyt tehdä 4päivään niin valmista ei olisi vieläkään.

Samalla kun nostelin lelua niin tuli huomattua selvä reikä vasemman ulomman pitkittäispalkkipätkän päässä ja päätin että hitsailen vielä tänä syksyän. Samalla kun nostellaan hitsauskorkeuksiin niin vaihtuu termari. Piipahtelen vähän Pohjois-Karjalassa ja palailen Kuusaalle.

On muuten ollut hieno kesä Kuusaal mahtavine kesävieraineen ja kaikenlaisine puuhineen. Kuusaal on hyvä olla ja tämä on kaunista seutua. 2 - 3h pyöräajelua VappuHauHaun kanssa niin häipyy välillä mielestä nuo autoromut.

Kyl meikä kuuluu Kuusaalle. Tääl on siistii ja MurhaaMenoo!

PS: Eipä o ihme jos PIIKA on hörpänny pensaa kun jarrut oli tossa kunnossa. Tuntisi ainakin vierivän ihan toiseen malliin kuin ennen jos siihenkin verrattuna kun oikea etujarru ei ollut aivan jumissa.

[PöyhöinKuusaalt]

PIIKA on nyt ollut vajaan viikon Toivon porukalla mökkeilyautona. Minä olen pyöräillyt ja se vain sopii.

Eilen 25.7. tuli harmillinen puhelu. Etuvanteet kuumenevat taas. Ensin meinatteli kiukku iskeä, mutta kun kuulin että minulle ja VappuHauHaulle järjestetään kyyti mökille niin johan helpotti.

Olin tätä mökkivisiittiä kovin toivonut ja aiemmin se olikin ollut lähes varma, mutta muutama mutka tuli väliin. Nyt sitten päästään mökkilemään ainakin 2päiväksi ja ihmettelemään mitä se PIIKA siellä kiukkuaa.

Jossain on joko pahasti häikkää tai sitten uudet jarrut ovat vain niin kinthaalla että lämpenevät hieman. Etänähän se on mahdotonta todeta kuinka vakavasta viasta on kyse vai onko vikaa juuri ollenkaan.

Pitänee lastata jotakin työkaluja mukaan ja tutkia tilanne. Ja jos saadaan jarrut niin että ne eivät kuumene liikaa ajellaan Joensuuhun jatkotutkimuksiin. Ja jos jarrut laahaavat pahasti:

AL -turva auttaa!

[PöyhöinKuusaalt]

Nämä Girling -jarrujen liukutapit minua ovat askarruttaneet. Nehän voidellaan koloihinsa kuparitahnalla. Mistään ei kuitenkaan käy ilmi se, että miten paljon sitä tahnaa sinne reikiin ja tiivisteiden sisään hölvätään. Korjausopas ei tästä mainitse mitään enkä ole mistään mitään ohjeita löytänyt. Pitänee pitkästä aikaa kysyä tyhmiä VorkkaliVoorumilta (johon nämä tarinat ehkä kuuluisivat, mutta kun siellä ei tule oltua ja tällä rallataan Venäjää niin menköön tänne). Tämänhän voisi siirrellä Hiekkalootaan, mutta kun minä en siihen pysty.

Tämä ihmettely siis siksi että jos täysin uusittu etujarru laahaa niin missä muualla voi vielä olla vika?

[mush]

Kuinka vanhat jarruletkut? Joskus on käynyt niin, että jarruletkut ovat ikääntyessään alkaneet ahistaa, eli jättävät pienen paineen männälle.