Ladaboard

Viime viikolla otin 1970:n jarrut työn alle. Oikea etujarru oli viime vuoden katsastuksessa 24% heikompi kuin vasen ja Manson reissussa heittoa oli vähintään saman verran. Rasvasin sylinterit oikealta puolelta. Tehotonta käsijarruakin yritin korjata mutta ei siitä hyvää tullut, haavan nenään sentään tunkinkorvasta sain. En kyllä ymmärrä mikä mättää, kun vaijerin kiristää niin ettei kahva nouse auto ei liiku ajamalla mihinkään mutta kun vaijeria löysää sen verran että kahva nousee 2-3 naksausta niin takarenkaat eivät mene hiekalla lukkoon kahvasta vetämällä. Kai se on vielä rumpujen sisäänkin kurkistettava joku päivä.

1972 "Kaunottaren" vasemman etujarrusylinterin rasvasin kun keväällä jäi huonolle rasvaukselle kun ei ollut kuin aseöljyä. Samalla vaihdoin uuden jarrupalan vinkuvan puoliksikuluneen tilalle.

1971 startti naksuttelee edelleen. Hyvin epätodennäköistä lienee että kaksi uutta starttia peräkkäin voisi rikki olla. Moottorin maadoituspiuhaa pitää seuraavaksi tutkia ja puhdistella.

AI kirjoitti:--En kyllä ymmärrä mikä mättää, kun vaijerin kiristää niin ettei kahva nouse auto ei liiku ajamalla mihinkään mutta kun vaijeria löysää sen verran että kahva nousee 2-3 naksausta niin takarenkaat eivät mene hiekalla lukkoon kahvasta vetämällä.

Mättää juuri se vaijerin tarpeeton kiristäminen. Käsijarru säädetään rummuista ja vaijerin säätö tehdään pääsääntöisesti vain vaijeria vaihdettaessa.

audiq kirjoitti:Käsijarru säädetään rummuista

Ei vaan mitään säätöä ole rummuissa. Takajarrusylinterit ovat tässä automaattisäätöiset. Jos kengät ovat kuluneet niin menee vaihtoon tai pellinpalaa (h.p.-patentti) väliin.

Automaattisäätö tökki yhdessä Samarassa, niin piti runtata jarrupoljinta kunnolla silloin tällöin, että sai sylinterin sisällä olevat automaattisäädön osat liikautettua. Lähinnä johtui varmaan siitä tökkiminen, että normiajossa jarrua ei painettu koskaan kunnolla, niin kuin kuuluisi välillä tehdä.

Jonkun kerran tein niin, että avasin ilmaruuvin ja pakotin säädöt sisään. Sitten ruuvi kiinni ja kunnon jarrupolkimen painamisella säädöt kohdilleen. Ihan hyväkuntoiset sylinterit oli, mutta tosiaan ilmeisesti käytöstä johtuvista syistä siinä sai useamman kerran säädellä takajarruja paremmiksi.

Jos sinulla on vaijerit liian kireällä, niin se kyllä sotkee koko systeemin, että ensin käsijarruvivut taka-asentoon vaijeria löysäämällä ja sen jälkeen on hyvä alkaa etsimään muita syitä käsijarrun tehottomuuteen.

Niin, itse takajarruthan toimii ihan moitteetta. Mutta seuraavaksi joku päivä avaan jarrurummun ja kurkkaan sisään josko kengät olisivat vain kuluneet. Kiirettähän tällä ei ole, katsastukseen pääsee aikaisintaan syyskuussa ja katsastettava rekisteröintipäivän (01.01.1970) mukaisesti viimeistään 1.1.2013.

Kauanhan tuo kaasutin kannen ruuvien kiristyksellä toimikin. Eilen kun taas oli helteistä se alkoi oireilemaan, ei tokikaan niin pahasti kuin aiemmin. Kiva sininen bensanhajuinen pilvi pöllähtää kun kymmenisen sekuntia starttaa ja lähtee käymään, joku tupakkamies kun sattuu kohdalle niin johan tömähtää!

Vaihdoin "Sika Säkissä"-Ladasta kympillä ostetun kaasuttimen "Kaunottareen". Nyt lähtee paljon paremmin lämpimänä käymään. Sen verran kaasutinta tutkin että otin kannen irti ja totesin että tiiviste ainakin näytti ehjältä, muutapa siitä en sitten ymmärtänytkään joten laitoin takaisin kiinni ja "Sika Säkissä"-Ladaan paikoilleen, siellähän tuo joutaa kuusen alla lojumaan. Tätä ennen ajoin yhden työpäivän "museoraadolla" (2101 1974) jossa siis tuollainen vanhemman mallinen kaasutin, sillä lähti aina välittömästi käymään vaikka lämpöasteita oli 27 ja samalla lailla toimi "OY-Lada" (1972) kun sillä parisen vuotta sitten ajelin. Onkohan tuo vanhemman mallinen kaasutin sitten parempi ominaisuuksiltaan kuin "vähäpäästöinen" ozon-kaasutin, ainakin niillä tuntuu lämpimänä auto toimivan paremmin?

Minulla tuo KRIINI lähtee erinomaisesti kuumana käyntiin. Siinähän on sellainen vanhin mahdollinen kaasari. Kuumana painetaan ihan kevyesti kaasua niin lähtee heti. Kylmänä sitten jos haluaa ensipyörähdyksellä hörähtämään niin pitää tietää tarkka ryyppyasento. No, tuollaisethan oppii nopeasti.

PöyhöinKuusaalt kirjoitti:Kylmänä sitten jos haluaa ensipyörähdyksellä hörähtämään niin pitää tietää tarkka ryyppyasento.

Ja tämä asento "museoraadossa" on nuppi kokonaan ulkona. Ensi kesänä jos tällä "Kaunottarella" ajan niin vaihdan siihen kyllä tuollaisen orkkiskaasuttimen ellen sitten Weberin kanssa taas taistele.

Meillä taas ei saa ryyppynuppia vetää ulos kun paksun karvan verran alla 1cm. Enemmän kun ryypyttää niin saa sahata ja ihmetellä ja poljeskella kaasua ja mitähän vielä.

Mekaanisalla ryypyllä olevissa autoissa on aina näitä erilaisia kommervenkkejä. Aina on joku kikka, jolla helpoiten käynnistyy.

Honda Accord -82 taisi lähteä ryyppyasennosta huolimatta parhaiten kun polkaisi 2kertaa kaasua. Muistan kun sain sen siksi, koska edellinen omistaja oli ollut sen kanssa aina pulassa ja halusivat ainaisesta riesasta eroon. Minua se kohteli erinomaisesti aina.

"Kaunotar" lähti kylmänä tuolla edellisellä kaasuttimella käymään parhaiten kun painoi kaasun pohjaan, starttasi, päästi avaimesta irti ja veti vasta sitten ryyppyä päälle.

1972 "Kaunottaren" lämmityslaitteen raana on ollut jumissa ja tiputellut muutaman tipan silloin tällöin niin kauan kuin auto on minulla ollut. Kaksi vuotta sillä olenkin ajellut raana takakontissa. Tänään se oli sitten pakko vaihtaa kun eilen jo melkein lorisemalla vuoti. Sitä kovasti ihmettelen miksi nuo korvaavat keraamiset ja kuularaanat on niin pirun tiukkoja että vaijerit rämpsähtää irti kun säädintä voimalla joutuu kääntelemään. Tähän tuli keraaminen raana jota on sitten käsin suoraan raanasta säädettävä, vaijeria paikoilleen laittaessa totesin että oli jenka tainut jäädä tekemättä kun pultti oli niin pirun tiukka ja pari kierrosta voimalla käännettyäni se katkesikin.

Etujarrunestesäiliön letkun vaihdoin jokin aika sitten mutta edelleen se on aina tyhjä. Ilmeisesti itse säiliö vuotaa jostain. Pitäisi kai vaihtaa kun vain jostain tuollaisen pikkusäiliön löytäisi. Kaipa siihen kytkinnestesäiliökin kävisi mutta siitä vaan jää sitten tuo säiliöt yhdistävä letku puuttumaan vaan mahtaako sillä mitään virkaa olla? Tokikin voisi vaihtaa uudemmanmallisen kaksiosaisen säiliön. Jos vain jaksaisi ja kerkiäisi...

Päätin jättää 1970:n käsijarrun korjauksen keväälle joten siirsin sen talliin. Katsastaahan tämä pitäisi tammikuun alkuun mennessä kun on rekisteröity 1.1.1970. Mutta saahan tuon sitten keväällä varatulle katsastusajalle ajella. Täytyy sitten keväällä muistaa myös tutkia mikä tuossa latauksessa on vikana, sehän poltteli sulaketta ja merkkivalon releeltä johtojen irrotuksen jälkeen lakkasi sulakkeen palaminen mutta latausjännite on vain 13,6 V. Olisiko laturi viouttunut? Kummallisia nämä venäjänsähköt välillä...

Ennen kuin siirsin 1970:n talliin ajoin OY-Ladan (1972) sieltä ulos. En sitä olekaan ainakaan vuoteen käynnistänyt. Lähti heti ensi yrittämällä kun kaatoi bensaa suoraan kaasuttimeen. Tankkikin näkyi olevan puolillaan kesällä 2010 ostettua bensaa. Vaihdoin siihen alle loppuunajetut renkaat aluvanteilla ettei kohtuukuntoiset renkaat mene pilalle, nuo ehkä laitan ensi kesäksi museoraatoon alle kun ovat kapselikyhmyllisillä vanteilla, toki maalata ne pitää kun ovat vähän kulahtaneet. Ellen sitten talven aikana löydä parempia jostain.

1972 "Kaunottaresta" on kuulunut etupäästä kolinaa tyhjäkäynnillä kun tämän vaihdetun kaasuttimen tyhjäkäynti on vähän pienemmällä ja hytkyttää jonkin verran. Paikallistin vian kuskin puoleiseen puskurinkäpyyn joka aavistuksen heiluu.

Lada (1972 "Kaunotar") on nyt poistettu liikennekäytöstä. Tästä päivästä lähtien ajelen mersulla ja syyskuun alkupuolella katsastan sen kunhan takajarrut saa uusittua ja pari pikkureikää pohjasta tilkittyä. Lokakuussa on sitten Ladan vuoro mennä katsastukseen, tänä vuonna pihyyttäni (lue: persaukisuuttani) poistin sen nyt liikennekäytöstä kuukaudeksi-puoleksitoista vakuutusmaksuja ja veroja keräämästä.

1971 Lada on edelleen pojan käytössä, todennäköisesti vuoden loppuun asti kunnes menee valtion palvelukseen puoleksi vuodeksi. Toinen 70% vakuutusbonus on nyt siinä autossa käytössä.

1971:n kertaalleen sököksi todettu Zap-akku ei enää kylmänä käynnistä autoa. Poika on opetellut veivillä käynnistämään, kuulemma helpompaa kuin vara-akulla piuhojen kanssa räplääminen. Tänään se otti kuitenkin vara-akun ja johdot varmuuden vuoksi mukaan kun lämpimänä joutuu käynnistelemään. Joku päivä kun ei sada niin pitää vaihtaa akku, ehkä jo tänään jos valoisaan aikaan kotiin ilmestyy, eikä ole alkanut vaihteeksi vettä satamaan.