Ladaboard

Siis tässä Ladassa on virranjakaja jossa ei ole alipainesäätöä, eli ei ole sitä väljäksi menevää laakeria kärkien alla.

No sitten ei se kyllä voi sohlatakaan, jotenkin jäi tuolta aiemista jutuista käsitys että siinä on alipainejakaja.

Ihan turhia olen sitten höpöttänyt.

Kaasutin on nyt sellainen jossa on imukolo jakajaa varten jonka siis tulppasin.

Aloin sitten vaihtamaan tuota venynyttä jousta virranjakajan keskipakosäätimeen. Ensimmäiseksi huomasin että uudemmissa jakajissa on pidemmät jouset eli ei sopinut paikoilleen, tai sopiihan se mutta ei taida toimia. Jostain vanhasta jakajanraadosta löysin sopivan jousen ja laitoin paikoilleen. Yhtä huonosti toimi kun käsipelillä kokeilin. Piti käydä -74:stä avaamassa jakaja ja tutkia miten ne toimii, eroa oli kuin yöllä ja päivällä. Hiukan aikaa mietittyäni systeemin toimintaperiaatetta hoksasin että se väljä joka tuntuu kun pyörijää pyöräyttää on sen keskipakosäätimen liikkumavara, se tuossa toimi todella nihkeästi ja jakajan akseliin olen useamman kerran öljyä lisännyt että se muuttuisi herkemmäksi, meinasin että sitä ei kai sitten 70-luvun ole öljytty kun noin kuiva on. Nyt kun se on herkistynyt niin liike on muuttunut epämääräisen takertelevaksi ja kun sopivaan kohtaan pyöräyttää niin jakajan akselissa tuntuu kuin tuntuukin olevan väljää, kun pyörijän päästää irti niin väljää akselissa ei ole.

Hain sitten varastosta muutaman vuoden maanneen soivasta pelistä puretun vastaavan jakajan ja vaihdoin sen tilalle. Putsasin kärjet ja starttasin, ei käynnistynyt. Ei iskenyt kipinää sytytysjohdossa. Viilailin kärkiä mutta ei vaan käynnisty. Vaihdoin alkuperäisen jakajan takaisin ja käynnistyi taas normaalisti. Otin kärjet jakajasta irti ja tutkin tarkemmin, ne olivat aivan kuin vaahtomuovia, syviä koloja oli vuosien varrella niihin syöpynyt! Uudet kärjet paikoilleen ja jakaja takaisin Ladaan, heti käynnistyi. Hieman sytytys oli pielessä jota korjasin ja käytin lämpimäksi ja hienosäädin sytytyksen lampun kanssa.

Iltasella ajelin kolmisenkymmentä kilometriä ja hyvin toimi, ei tämä Lada näin tasaista kyytiä ole ennen antanutkaan. Tyhjäkäynti taas tuntuu hieman suurehkolta. Kahdeksaakymppiä kovempaa ei tullut mutkaisilla pikkuteillä ajettua, saa nähdä suostuuko tämä nyt nykimättä yli satasta kulkemaan.

Tuossa jakajaa vaihtaessa ihmettelin mikä tarkoitus tuossa puolaan tulevassa pienjännitejohdossa olevilla kahdella kumiprikalla oikein on! Alkuperäisen jakajan alkuperäisessä johdossa nuo kumiprikat olivat myös. Prikat ovat siis irralliset, jotain henkimaailman juttujako lie?

Ihmettelin tuossa lämpimäksi käyttämisessä että kun ryyppy on päällä niin kaasu ei toimi lainkaan, poljin ei liikahda ollenkaan, vipuja ihmettelin ja totesin että vika (tai ominaisuus) on tässä kaasuttimessa. Mitähän sinnekin on viritelty? Se on sitten käytettävä Lada pihassa lämpimäksi kun ryyppy päällä ei voi ajaa...

Jossain vaiheessa kesällä täytyy vielä kokeilla tuota alkuperäistä kaasutinta jos se vaikka olisikin ihan priimakuntoinen. Ryypyn kalvon (mikähän senkin virallinen nimi on?) siihen varmaan joutuu ainakin vaihtamaan mutta sehän ei vaikuta kuin kylmäkäynnistykseen.

Tuo uudempi kaasutin on näköjään selvästi huonompi käynnistämään konetta kuumana. Joku 10-20 min kun on parkissa niin 2-3 sekuntia saa pyörittää starttia ennen kuin käynnistyy, orkkiskaasuttimella käynnistyi heti.

Tänään sain Ladan mittariin 120 km/h ensimmäisen kerran. Eipä tuota vauhtia tuolla selväjärkinen pitkää matkaa aja, meteliä koneesta nimittäin riittää. Mutta eipähän enää nyi.

Huomista Mansonmatkaa varten tarkastelin nesteet ja öljyä lisäsin ensimmäisen kerran vaihdon jälkeen, noin 4 dl meni, tikussa pinta oli vähän yli puolenvälin. Ei kauhean paha kulutus, tuokin kai kaikki on kulunut vuotamalla, ainakin piha on läiskiä täynnä. Ohjaussimpukasta näköjään öljy myös vuotaa, raidetangolle menevä varsi on ihan märkä. Vuoto tosin on aika vähäistä, ei kovin paljoa saanut uutta öljyä sinne mahtumaan. Eikös tuo täytetä piripintaan? Eipä ole ohjaus kertaakaan jäykistellyt kun simpukkaan öljyä laitettiin.

Tarkoitus oli vielä pestäkin koko laite mutta kun sateista on luvattu niin enpä taida jaksaa, jos pölykapselit pyyhkisi vielä iltasella kiiltäviksi ja jarrupölyt pyyhkisi etuvanteista pois. Ihmeen pölyävät mitkä lie venäläiset jarrupalat kyllä ovat, vanteet aina mustana.

Eilen sitten tuli käytyä Mansossa, reilut 500 km kertyi mittariin. Täysin vioitta ei tämäkään reissu mennyt, Ylöjärven Nesteellä ei kuskin ovi mennyt suosiolla kiinni mutta vika ei ollut suuri, lukon ruuvit olivat vain löysällä (ja ovat edelleen), pitää ne muistaa kiristää ja tarkistaa muidenkin ovien lukkojen ruuvit. Minkäänlaista nykimistä ei enää pidemmälläkään matkalla esiintynyt, satasen vauhtia ajaminen vain ei mitään herkkua ole, yhdeksänkympin jälkeen alkaa kauhea huuto koneesta kuulumaan, ihan nuoruus tulee mieleen, tuollaisiahan nuo pikkuladat silloinkin olivat. Nyt tuli hieman mitattua kulutustakin, noin 420 km matkalla kului noin 32 litraa bensaa josta laskin kulutukseksi 7,6 litraa sadalla. Jotenkin kyllä tuntuu että tuo ei voi pitää paikkaansa vaikka suurimmaksi osaksi rauhallista ajoa olikin! Nopeusmittarissa on edelleen 5 km/h virhe, 70 km/h mittarin mukaan kun ajoi niin nopeusnäyttötaulu näytti 75 km/h eli ilmeisesti matkamittarikin tuon viitisen prosenttia liian vähän näyttää joten kulutus on siis vieläkin pienempi.

Tuota matkamittarin virhettä voi muuten koettaa todentaa ajamalla jotain sivutietä pitkin ja vertaamalla matkamittarin lukemaa tien varrella olevien talojen osoitenumeroihin. Numerothan ovat matkat tien jommasta kummasta päästä osoitteeseen kymmeninä metreinä. Eli esim nro 250 on 2500m.
Sivutien puutteessa passaa valtatietkin, mutta sitten pitäisi tietää, mistä kohtaa ja mihin suuntaan numerointi alkaa.

Tuokin on hankala kun pitäisi olla niin pirun pitkä tie että voisi tarkasti tarkistaa, matkamittari kun näyttää vain kilometrin tarkkuudella, esim. 10 km matkalla aika epätarkka systeemi.

Kuskin oven lukon ruuvit kiristetty, meneepä ovi nyt kevyesti kiinni! Muiden ovien lukot olivatkin tiukasti kiinni. Uskalsin kantaa vara-akun sekä käynnistyskaapelit takakontista autotalliin.

Viikko ilman uusia vikoja ja sentään jonkin verran on ajettukin.

Eilen poistin ratin ympäriltä "nahkan" eli muovisen suojuksen. Tuntui perin epämukavalta käteen ja aina tuppasi sen kiinnitysnaru irtoamaan. Ratin ympärillä on aiemmin ollut perin erikoinen suojus josta on jäänyt ilkeitä naarmuja ja jälkiä rattiin. Haluaako joku tuon ratin nahkan vai pistänkö "arkistoon"? Pesin vielä pölykapselit, jarrupölyt etuvanteista sekä linnunpaskat pois.

Pitikin eilen mennä kehumaan, heti meni rikki! Eilen illalla lähdettiin penskojen kanssa uimaan vaan eipä käynnistynyt. Kolmannella yrityksellä huomasin että latauksen ja öljynpaineen merkkivalot pysyvät pimeinä sekä bensamittari näyttää nollaa eli virta ei mene päälle. Vedin sitten johdon akulta suoraan puolalle ja päästiin uimaan ja takaisin kotiin. Tänään pitää jossain välissä tutkia mikä on vikana, virtalukonpohja on ainakin ennen mennyt rikki siten että startatessa käynnistyy mutta kun päästää avaimesta irti niin virrat katoaa, nyt virtoja ei tule missään asennossa. Virtalukkoa vaihtaessa huomasin että lukolle tulee kaksi uusittua johtoa (väärän väriset), täytyy tutkia mistä ja miten ne tulevat. Tai voihan olla että vain liitin on irronnut virtalukosta.

Tänään tulikin ajeltua enemmänkin. Aamulla virittelin vuosia sitten 2104:ssä olleen kytkimen akun ja puolan välille jossa oli valmiina sopivan pituiset johdot ja Ladassa oli Eestin poikien jäljiltä reikä kabiinin puolelle. Nyt siis napsautetaan kytkimestä virta päälle ja virtalukosta käynnistetään. Ei aamulla jaksanut alkaa etsimään vikaa, tuon virittely kesti viitisen minuuttia. Tuli hiekkateitäkin ajettua parisenkymmentä kilometriä, tuo alusta tuntui sitä paremmalta mitä huonompi tie, johtuiko sitten jäykemmistä jousista ja korotetusta perästä vai yksinkertaisesti vain kapeammista renkaista, -71:ssä kun oli 185 leveät renkaat takana, tuntui luistelevan hiekalla. Vilkku tuntui hieman reistailevan, samaa teki huhtikuun helteissä kun temppuili myös oikealle, vasemmallehan tuo vilkku ei aiemmin kunnolla toiminutkaan kun oli moskainen vilkkuviiksen kontaktipinta. Täytyy joku päivä kokeilla toista vilkkurelettä. Myös kytkin on herkkä täristämään nyt kun on lämmintä, ei mitenkään kauhean pahasti mutta selvästi kuitenkin.

Lada Korjaamokäsikirjan, joka myös korjausrompulta löytyy, mukaan vilkussa ei voi olla muualla vikaa kuin vilkkuviiksessä, releestä ei mainita sanallakaan, kytkentäkaaviossa sellainen kuitenkin on. Aavistus siitä mikä pönttö kyseinen osa on kyllä minulla oli mutta varmaksi en tiennyt kun koskaan moisessa ei vikaa kohdalle ole tullut. Kytkentäkaaviosta merkkasin lapulle johtojen värit ja menin tutkimaan Ladaa. Ensimmäiseksi löytynyt pienempi loota epäilyksen mukaan oli käsijarrun merkkivalon rele, se olisikin helppo vaihtaa. Peilin kanssa tähtäilemällä vilkun rele löytyi mittariston vierestä sulakerasian yläpuolelta mahdollisimman kaukaa. Melkoinen fakiiri tuon vaihtamiseen täytyy olla, varsinkin paikoilleen laittaessa voi yläpuolella olevan kiinnitysruuvin kanssa olla "pieniä" ongelmia. Nyt helteessä ei jaksanut alkaa enempää hikoilemaan, olkoon vielä jonkin aikaa rytmihäiriöinen.

Kerran olen joutunut vaihtamaan vilkkureleen takavetoiseen.
Se on varmaan ensimmäinen osa, joka kiinnitetään autoon. Sen jälkeen tulee muut osat sen päälle.

Mutta saa sen vaihdettua, vähän vaatii "näppäräsormisuutta"

ladamaster kirjoitti:Mutta saa sen vaihdettua, vähän vaatii "näppäräsormisuutta"

Varmaankin mittarin irroittamalla homma helpottuu, mutta kun nappiksen mittarin irroituskin on melkoinen projekti, ne kiinnityskielet on aika hankalissa paikoissa. Mieleen tuli että voisi kokeilla putsata 37 vuoden hapettumat ensin sulakkeesta...