Sivu 1/1

Etuvieterit

Lähetetty: 16.2.2006 16:58
Kirjoittaja Jyrki-boy
Tään piti mennä Nivan modifiointiin, mutta tähän se näytti tulleen. Kumma kun tietokone tekee moisia virheitä.

No nyt on eessä Saabin vieterit paikoillaan. Ensimmäinen tuntuma on, että vähän olisi jäykät, mutta kun menee metikköön, niin sitten sen tietää.

Ensin auto ilmaan. Pukit etupään tunkinpaikkojen alle ja etupyörät irti.
Itse huomasin, että helpoin tapa vaihtaa jouset on irroittaa alapallon luota ne kolme pulttia. Silloin auto pitaa olla tunkattuna ilmaan alakolmion alta, että jousi on lysyssä. Sitten vetari irti. Käännetään rustinki takasuuntaan ja narulla kiinni, ettei se hänkrää edessä. sen jälkeen tunkilla lasketaan alakolmio alas. Seuraa että jousen alapää pysyy auton keskiosan puoleiselta osalta jousilautasen kohouman takana. Kun alakolmio on niin alhaalla, kun voi laskea, niin jousen jännitys on poissa ja sen voi sorkkaraudalla vääntää irti.

Paikalleen menee Saabinkin jousi laittamalla se ensin jousilautasen kohouman taakse (jousen alapää on jousilautasessa olevan kohoutuman ympärillä. Laita jousi itsestäkatsottuna kohoutuman takapuolelle. Paina jousta jalalla ja tunkkaa alakolmiota) ja nostamalla alakolmion ylös tunkilla niin siinähän se on. Varmista koko ajan tilannetta toisella tunkilla, ettei mitään rojahda silmille tai jaloille.

Alapallon luona olevat kolme pulttia saa paikoilleen kun laittaa vetarin huulille. Painaa iskunvaimentimen yläpään kiinnikkeista purkuraudalla yläpallosta alaspäin (käytä jalkaa) ja käsillä tuuppaat alapallon luona olevan kiinnityksen suht kohdalleen. Tämän jälkeen voi purkuraudalla painamisen lopettaa, jos sen vain malttaa. Sen jälkeen noin seitsämänmillin paksuisella tähtipäämeisselillä saa pultinreijät kohdalleen ja ne kolme pulttia kiinni. Laita tervaa väliin, niin saat sen joskus tarvittaessa helpommin auki. Itse jouduin poraamaan nuo pultit pois ja sanoisin, että viikon oon ollu niin perkileen kipiä, kun tukiranka ei mennyt enää katsastuksesta läpi ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Toivottavasti sinun paikkakuntasi apteekki selvittää tämän tekstin, mutta uskoisin tämän menevän perille, kun katselee niitä kiinnityksiä autosta.
Vaikeinta on ruostuneiden osien kanssa puljaaminen. Vie pirusti aikaa. Yksin tehtäessä tarvitaan useita erilaisia jooga-asentoja työn saamiseksi päätökseen. Kaverista on iso apu. Tässä tapauksessa kaveriksi ei katsota vaimoa.

Jyrki-boy

VAIMO KEHUI MINUA

Lähetetty: 19.2.2006 23:44
Kirjoittaja Jyrki-boy
Vaimo lueskeli selkäni takana ja huomasi tuon, ettei autoremontissa vaimo ole kaveri. Oli aivan samaa mieltä, ettei häntä oikein kiinnosta autoremontti (?) vaan hänellä on muutakin tekemistä kun kierrellä jotain muttereita . . . . Tästä eteenpäin käy laulun sanat toteen: Sanat eivät riitä kertomaan, tuskin niitä tarvitaan
Lopputulos oli kuitenkin, että on hyvä, kun kerrankin ukko kertoo totuuden, eikä hänen tarvitse sanoa mikä se on. Huh.

Jyrki-boy

Lähetetty: 21.2.2006 0:53
Kirjoittaja Jaakkima
On sulla tylsä vaimo. Omani oli suurena apuna Sepeen hälyytintä asennettaessa. Ja aina on mukana jos jotain teen, jos ei muuta niin v*ttuilemassa.

Lähetetty: 22.2.2006 12:32
Kirjoittaja cassu
Jaakkima kirjoitti:On sulla tylsä vaimo. Omani oli suurena apuna Sepeen hälyytintä asennettaessa. Ja aina on mukana jos jotain teen, jos ei muuta niin v*ttuilemassa.
Meikäläisen emäntä tykkää kanssa olla apuna säätämässä, vaikkei omien sanojensa mukaan koskaan oikein tajua mitä säädän. ;)

hitsi ei onneksi ole vielä sentään ruvennut 8)

Lähetetty: 22.2.2006 12:36
Kirjoittaja Jaakkima
No ei se välttämättä muuten v*ittuiliskaan, mutta on ekalta koulutukseltaan ajoneuvonasentaja. Silti se olen minä kuka meidän autoja ropaa...