Onnellinen Lada.mies/Onneton Lada-nainen.
Lähetetty: 1.4.2006 13:45
Hei taas Toverit pitkästä aikaa!
Olen tässä ollut niin alhossa että huh! Ei ole tullut Lada-foorumillakaan otettua lantaa näihin kaikenmaailman velloviin keskusteluihin. Mutta eilen kävin kyläilemässä siinä talossa johon möin sen 1200 L:n syksyllä NOH, omistaja oli ihan onnensa kukkuloilla. Ihan kuulkaa ihmetteli minua että mitenkä sinä poloinen saatoit silloin taannoin luopuakaan niin hienosta ajopelistä. Ja sitähän kyllä olen alvariinsa ittekin pähkäilly Talvella Latuska oli tärähtänyt kolmenkymmenenkolmen asteen pakkasella käyntiin ilman roikkaa. Muutenkin ajotuntuma oli mielestään ihan hyvä. Kun se isäntä siinä kehu sitä Lattamobiilia niin alkoi ihan vit...aa. Onnellinen omistaja kertoi yhteisistä seikkailuistaan Ladansa kanssa. Kuinka he olivat katsellet Metsäautotiellä joulukuusivarasta silmästä silmään. Sitä, kuinka hän ja Lada(perrrkele minun entinen Lada) olivat hinanneey yhdessä erään isännän Valmet-traktoria. Kuinka he olivat käyneet yhdessä koiranäyttelyssä. Kuinka he yhdessä olivatkaan viettäneet laatuaikaa autotallissa käsijaruvaijeria vaihtaessa. Kuinka he olivat yhdessä käyneet rakkaasn valkeaiseni kannssa hiihtolomalla laskettelukeskuksessa. Ja sitä kuinka he olivat istuneet ilkamoimassa iltanuotiolla. Voihan perseensuti. Minut valtasi sellainen mustasukkaisuus. Tunne oli sama kuin miehellä vjolle isketään tikari sydämeen. Ah. Tätä katkeruutta.
Istuttuamme aikamme saapui myös talon ehtoisa emäntä kotiinsa. Ensin iloisesti puhuimme kaikesta joutavasta: säästä, irtisanomisista, politiikasta, Mitä kukainenkin oli tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kuityenkin pian puhe kääntyi Rakkaaseen Ladaan. Jos isännän onni oli ääretön ei sensijaan emännän mieliala ollut suinkaan samansorttinen siippansa kanssa. Vaimo oli tympääntynyt loputtomaan.Ladan rassaamiseen. Myöskin jatkuva puhe Ladasta oli saanut vaimon lähes epätoivoon. Vaimoparka jopa ehotti, että ottaisin rakkaan Latukan takaisin. En toki sellaiseen voisi ryhtyä...!
Tästä huomaamme taas kerran kuinka monitahoinen asia Ladailu on. Toisten rakkaus Ladoja kohtaan on suurta. Toisten viha niitä kohtaan vielä suurempaa.Älkää ye siis vaipuko alhoon. Lada on muutakin kuin pelkkä ruosteinen peltikuori jonka sisällä sykkii kestävä mutta alitehoinen moottori.
Olen tässä ollut niin alhossa että huh! Ei ole tullut Lada-foorumillakaan otettua lantaa näihin kaikenmaailman velloviin keskusteluihin. Mutta eilen kävin kyläilemässä siinä talossa johon möin sen 1200 L:n syksyllä NOH, omistaja oli ihan onnensa kukkuloilla. Ihan kuulkaa ihmetteli minua että mitenkä sinä poloinen saatoit silloin taannoin luopuakaan niin hienosta ajopelistä. Ja sitähän kyllä olen alvariinsa ittekin pähkäilly Talvella Latuska oli tärähtänyt kolmenkymmenenkolmen asteen pakkasella käyntiin ilman roikkaa. Muutenkin ajotuntuma oli mielestään ihan hyvä. Kun se isäntä siinä kehu sitä Lattamobiilia niin alkoi ihan vit...aa. Onnellinen omistaja kertoi yhteisistä seikkailuistaan Ladansa kanssa. Kuinka he olivat katsellet Metsäautotiellä joulukuusivarasta silmästä silmään. Sitä, kuinka hän ja Lada(perrrkele minun entinen Lada) olivat hinanneey yhdessä erään isännän Valmet-traktoria. Kuinka he olivat käyneet yhdessä koiranäyttelyssä. Kuinka he yhdessä olivatkaan viettäneet laatuaikaa autotallissa käsijaruvaijeria vaihtaessa. Kuinka he olivat yhdessä käyneet rakkaasn valkeaiseni kannssa hiihtolomalla laskettelukeskuksessa. Ja sitä kuinka he olivat istuneet ilkamoimassa iltanuotiolla. Voihan perseensuti. Minut valtasi sellainen mustasukkaisuus. Tunne oli sama kuin miehellä vjolle isketään tikari sydämeen. Ah. Tätä katkeruutta.
Istuttuamme aikamme saapui myös talon ehtoisa emäntä kotiinsa. Ensin iloisesti puhuimme kaikesta joutavasta: säästä, irtisanomisista, politiikasta, Mitä kukainenkin oli tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kuityenkin pian puhe kääntyi Rakkaaseen Ladaan. Jos isännän onni oli ääretön ei sensijaan emännän mieliala ollut suinkaan samansorttinen siippansa kanssa. Vaimo oli tympääntynyt loputtomaan.Ladan rassaamiseen. Myöskin jatkuva puhe Ladasta oli saanut vaimon lähes epätoivoon. Vaimoparka jopa ehotti, että ottaisin rakkaan Latukan takaisin. En toki sellaiseen voisi ryhtyä...!
Tästä huomaamme taas kerran kuinka monitahoinen asia Ladailu on. Toisten rakkaus Ladoja kohtaan on suurta. Toisten viha niitä kohtaan vielä suurempaa.Älkää ye siis vaipuko alhoon. Lada on muutakin kuin pelkkä ruosteinen peltikuori jonka sisällä sykkii kestävä mutta alitehoinen moottori.
