Tapauskohtaisuuteen todellakin vaikuttaa auton "aseistus". Toisaalta oltiin aivan oikeassa siinä, että Keniassa on alueita, joihin ei saa ajaa. Näiden alueiden rajalle on tiesulut, joita vartioidaan rynnäkkökiväärein. Niissä on lisäksi piikkimatot, joiden piikit ovat n. 20cm korkeita. Alueille, jotka eivät ole hallituksen "valvonnassa" ei ole mitään asiaa ilman erikoislupaa ja aseellisia saattueita. Ja niiden saattueiden aseistuksen on oltava järeää.
Aivan oikein, Kenian pohjoisosat ovat alueita, jotka eivät ole hallituksen "valvonnassa". Jos sinne kuitenkin menee tiesulkujen ohi omalla luvalla, niin siellä ollaan sitten omalla luvalla. No valkoisille se tietää helposti kevyttä hengen huokausta.
Voisin kuitenkin seuraavaksi jatkaa kertomisella tiestöstä, koska aloitin niiden kunnosta kertomisella.
Keniassa on monen tasoista tiestöä, kuten meilläkin. Kaupungeissa tiet ovat kohtuullisia, joskin mainitut perunakuopat ovat tavallisia. Kaupungithan Keniassa ovat miltei täysin siirtomaa-ajan peruja. Miltei voitaisiin sanoa, ettei siellä ole kuin kaksi Kaupunkia; Nairobi ja Mombasa. Molemmissa olen ollut.
Kaupunkiliikennettä kuvaa parhaiten sana "Meluisa". Siellä on tärkeää käyttää äänimerkkiä ja kaikenlaisia lisä-äänilaitteita, joita vain keksii. Väistäminen ei ole tärkeää vaan sekaan mahtuminen. Vuoroa odottamalla ei pääse mihinkään. Ei kaupungeissa ole valtavasti autoja, mutta ne ovat keskittyneet niin tiheään, että meininki on mahdotonta. Toisaalta siellä on selkeät ruuhka-ajat. Ja huom. Valoja ei saa käyttää.

Kaupungin liikennettä hallitsevat Matatu -pikkubussit. Yleisimmin ne olivat Toyota Hiaceja tai Nissan Urvankingejä. Matatut ovat kaupunkien, esikaupunkien ja niiden ympäristöjen ehdottomia hallitsijoita. Niistä sitten aivan erikseen joskus.
Sitten ovat valtatiet. Ne ovat siirtomaaisäntien rakentamia valtasuonia, joita pitkin maanosan arvokkaita tuotteita kuljetettiin isäntiä rikastuttamaan. Niitä pitkin imettiin maanosan verta toisten ravinnoksi. Valtateitä hallitsevat raskaat ajoneuvot. Ja ne ovat todella raskaita. Mitään ylikuormaus säännöksiä ei tietenkään tunneta. Ja raskas liikenne ei sitten saa Valoja käyttää

Eipä juuri edes pimeällä. Nimimerkillä kokemusta on.
Sitten ovat pienemmät alueelliset tiet, jotka ovat joko päällystettyjä tai sitten ei. Niiden kunto voi olla jopa erinomainen. Siellä ei ole ruuhkia. Tapaa auton silloin, toisen tällöin. Kaiken kokoisia ja näköisiä. Kerran ohitsemme ajoi hieno vanha ellipsitakalasinen kupla. Tosin etulasia siinä ei ollut. Runko oli lähes korkkiruuvilla ja sen mukaista oli menokin. Mutta iloiselta se näytti. Se oli kuin Kenia. Kaikki yhtä suloista sekamelskaa ja kaaosta, mutta iloista. Eivät he jouda murehtimaan, koska elämä voi loppua huomenna.
Sitten ovat karttaan merkityt tiet, selvästi merkityt, joissa ei tule toimeen ilman maastoautoa. Sellaisilla tuli ajeltua Neliveto Isuzu BigHornilla ja mukavahan se oli kun oli ilmastointi ja alennusvaihteet. Siellä ei siis tule toimeen ilman maastoautoa. Siis valkoiset eivät tule toimeen. Paikalliset tulevat. En tiedä miten, mutta iloisesti eräänNissan h-auton kuljettaja tervehti kun vedin vähän sivuun erässä louhikossa, jotta se sai jatkaa kolisteluuan keskiuralla. En tosiaankaan tiedä miten.
Sitten on savanni. Siellä ei saisi ajaa ilman lupaa, ainakaan olemattomien ajourien ulkopuolella. Ainakin puistoissa kuten Masai Marassa on näin. Siellä on joko helppoa ja tasaista ajaa tai sitten liukasta ja mahdotonta ajaa. Sain BigHornin pyörähtämään 180astetta 10km/h vauhdissa. En oikein edelleenkään tiedä miten. Näissä kirjoituksissa tolee esiintymään paljon sellaista, johon joudun sanomaan, etten tiedä miten tai miksi. Siellä vain on niin. Ei valkoinen poika paljoa ymmärrä vaikka luuleekin olevansa niin H....tin viisas ja oppinut. No, savanni on siis tasainen ja pitävä, vaikkakin erittäin pölyinen. Tai sitten se on kuoppainen, mutalammikkoinen ja jääradan tai rypsiöljyradan liukas. En minä sitä uskonut. Ajelin vaan pollena ja jo pyörähti. Masaimies, eikä turha Mies ollutkaan, neuvoi ajamaan siellä missä on eniten vettä. Enhän uskonut, kun luulin, että urissa vosi jäädä kiinni. Kaljanhakureissulla oltiin. Kalja siellä maittaa niin SuomiPojalle kuin MasaiMiehellekin.
Niin, pieniä teitä ja savannia hallitsevat tietenkin eläimet, aivan kuten marssijärjestystä joku tuonne laittoi. Norsu, Sarvikuono, Virtahevonen, Puhveli ja yöllä hyeena. Myös lehmät ovat hallitsijoita. Niille on syytä antaa tilaa, jos haluaa tulla Masaiden ja monien muiden kansojen kanssa toimeen. Norsu ei todellakaan väistä autoa. Jos norsu alkaa tulla tutustumaan autoon lähemmin oma-aloitteisesti keulanpuolelta, suosittelen lämpimästi peräytysvaihteen kytkemistä ja kaasun painamista pohjaan. Jos norsua auto häiritsee tai sen malli ei miellytä, se tallaa sen mielellään uuteen uskoon ja jatkaa tätä niin kauan kuin malli alkaa sitä miellyttää. Jos norsu saa autosta otteen, autoissa ei ole niin paljon niitä hevosia, että ne pystyisivät vetämään norsun kumoon. Kuorma-autot ovat erikseen, mutta eivät nekään Keniassa lähde norsujen kanssa köyttä vetämään. Kylläkai norsunvoittaneenkin vehkeen löytää, mutta mitäpä se meitä Ladaihmisiä kiinnostaisi.
On siis eriasteisia teitä ja niillä on erilaisia hallitsijoita. Mihin jäi pieni valkoinen rikas vähemmistö ja entiset siirtomaaisännät. Heillekin on tiestöllä paikkansa. He hallitsevat suljettujen asuinalueidensa tiestöä. Heidän annetaan olla muuallakin, mutta ovet on pidettävä lukittuina ajettaessa ja YöAikaan ei saa ajaa. Jos on pakko, on ajettava kovaa, eikä saa missään tapauksessa pysähtyä. No joskus voi olla pakko, mutta sitten on vain heittäydyttävä herran haltuun. Jos öiseen aikaan ajetaan enemmänkin, suositellaan aseistettuja paikallisia vartijoita, jotka taitavat tarvittavat kielet. Suahililla ja englannilla ei kaikissa paikoissa pärjää. Keniassa on ainakin 52eri kieltä.
Siinäpä tarinaa: Yritin säilyttää jonkinlaisen punaisen langan. Tiet ja Niiden hallitsijat. Ehkä ainakin Matatuista ja Raskaista-ajoneuvoista tarinaa lisää, näkökulmana niiden suhde tiestöön ja liikenteeseen. Niin ja joskus pieni pala Paviaaneista ja autoista. Herkkupala sanoisin.
