Ladaboard

Itse vaihdoin tuossa juuri 2107:n puskurit tuohon 2105:een. Takapuskuri lähti kyllä helposti irti, mutta uutta ei meinannut saada kunnolla paikoilleen, vaan jäi oikealta puolelta kikottamaan. Ei tässä vielä mitään, taskulampun valossa näki kyllä tarpeeksi jopa tuolla ulkona pimeässä ja puskurin sai vihdoin paikoilleen.

Ja sitten etupuskurin kimppuun, alkoi hieman ripeksimään vettä.. Kun puskuri oli irti alkoi vettä tulla ihan reippasti, siinähän se sitten olikin lysti laittaa uusi puskuri paikoilleen, makaat selälläsi maassa auton alla ja kuravesi valuu päälle, ulkona 1 aste lämmintä ja taskulampun valossa edelleen Sade vielä yltyi kun piti laittaa rekisterikilpi paikoilleen sekä viritellä lohkolämppärin pistokkeelle oma paikkansa..

Idän Ihme 1 kirjoitti:Täytyy olla jotain erityistä hohtoa, jotta tuollaseen viittii ryhtyä...

Tallipaikkaa ei ole joten kaikki huollot ja tuunaukset on tehtävä ulkosalla. Vielä kun aikaa ei koskaan riitä valoisaan aikaan niin on tyydyttävä keinovalaistukseen. Sateessa en tietysti hommaa olisi aloittanut, mutta kun jotain alottaa niin viedään se kerralla loppuun saakka

Kyllä p*rkele tunnelmaa on näiden parissa riittänyt...

Aika tarkkaan pari vuotta sitten piti lähteä aikalailla pystymettästä tekemään takavetoisen ketju+laahainremppaa. No nykysillä taidoilla se olisi ihan piece of kakunpala, mut silloin en osannut paljon paskaakaan.
Noh kolme about 12-14-tuntista päivää siinä meni kaikkine ongelmineen, kolmannen päivän yönä alko jo olla aika valmista kauraa...
Homma kuitenkin onnistui ja kohta on ajettu 20000 kilsaa ilman ongelmia...

Takavetosen lämppärin puhaltimen vaihto oli niin hauska remppa ettei mitään tolkkua. Sorminäppäryyttä, kärsivällisyyttä ja akrobaatin kykyjä kysyttiin. Koko helevetin päivä siinäkin meni, paikat oli varmaan viikon kipeinä sen jälkeen ja kädet oli pelkkää verinaarmua täynnä...

Toi käyttökottero yllätti taas äskeittäin ihan puuntakaa vanhalla "tyyppivialla". Ajoin kovassa kaatosateessa, kunnes yllättäen taas apukuskin puoleinen pyyhkijä varsineen valahti konepelille, pooreissa jotain häikkää ja pääsee joskus luiskahtaan noin. Auttaa kun asettaa varren takasin paikoilleen ja kiristää mutterin.
Mut kyllä lämmitti mieltä kun pysähtyä ei voinut, pyyhkiä ei voinut koska pyyhkijä oli jumissa ikkunatiivisteen alla ja vettä tuli kuin esterin perseestä.
Ajelin sitten melkein sokkona kilsan kunnes tuli eka paikka vastaan, mihin pysty pysähtymään. Kaatosateessa rassasin pyyhkijän kuntoon ja lopuksi teki mieli vetäistä sieviläisellä turvakengällä kunnon lommo mokoman mossen kylkeen, mut maltoin mieleni, vaikka nyt oli jo lähellä...

Ihan oma lukunsa on sitte tää meidän "harrastelata" jossa on erään toisen auton kone.

Kotterossa oli pitkään sitä vikaa että etujarrut jumittuivat täysin epäsäännöllisin väliajoin. Noh lähdinpä sillä sitte kerran kaveria hakeen kotkansaarelta, ajattelin että "ei ne jarrut nyt varmasti jumiin jää tällä kertaa".
Ja paskat, moottoritiellä meno alkoi hyytymään ja kohta pääsin enää 50 km/h kolmosella kaasu pohjassa. Noh motarilta pois ja Hyväntuulentielle. Pysähtyä ei voinut missään, pakko oli jatkaa. Noh kohta pääsi enää 30 km/h ja etujarrut kärysivät kuin viimeistä päivää, Ladan takana hirveä harmaa paskanhajuinen savupilvi.
Seuraavasta rampista pois ja viimeinkin jäähylle. Piti ykkösellä vinguttaa eikä meinannut enää edes liikkua. Vanteiden maalit kupruilivat ja käry oli kammottava. Kymmenen minuutin stopin jälkeen jarrut avautuivat ja pääsin jatkamaan matkaa. Nauratti ihan perkeleesti.

Toisen kerran oltiin samalla laitteella eräällä syrjäisemmällä asvattitiellä. No eikös taas jarrut jymähtäneet ja tällä kertaa nopeasti ja niin että mihinkään ei enää päässyt. Tällä kertaa jarrut ei vaan avautuneet itsestään. No okei, kymppimillin lenkillä etujarruista vaan paineet pois Mistään ei tietty löytynyt kympin lenkkiä ja pimeäkin oli.
No ei muutakuin läheisestä maatalosta lenkkiä kyseleen. Noh joku äijä tuli avaamaan oven ja valahti ihan valkoiseksi kun hämärästä ilmestyy pari isokokosta kaveria Sanoin vaan että "iltaa, tarvittais kymppimillin lenkkiä, löytyskö?" Äijä änkyttää "J--jj--jjooo l-löyt-löytyyhän se". Oli ihan pelosta kankeena.
Noh lenkki saatiin, laskettiin paineet pois etusista ja matka jatkui. Pikkasen pisti naurattamaan koko hässäkkä ja äijän reagointi...

Noh vika saatiin korjattua eikä etuset enää ole sen jälkeen juuttuneet.

Kunnes päätettin lähteä ko. laitteella Joensuun miittiin. No ei muutaku aamuneljältä masokistit matkaan
Vajaa 100 km meni hyvin, kunnes alko armoton rökellys ja tehot katosivat. Noh lyhyesti sanottuna tätä jatkui koko 700 kilsan matkan säännöllisen epäsäännöllisesti. Aina auttoi kun hetkeksi pysähtyi ja taas matka jatkui 10-20 km.
Tien päällä rempattiin ja tarkasteltiin vaikka mitä, vaihdeltiin tulppia, puolaa ja vaikka mitä vippaskonsteja kokeiltiin, ei mitään apua.
Kaikkein eniten nauratti kun vehje sammui lennosta keskelle-ei mitään jossain Kiteen tienoilla. Ei lähtenyt enää käyntiin. Ei tiennyt enää itkeäkö vai nauraa.
Jonkin ajan päästä laappani tärähti kuitenkin tulille ja matka jatkui taas pätkittäin.
Kotiin kuitenkin päästiin onnellisesti, vaikka meinas hymy hyytyä useammankin kerran

Ja vielä yksi pakollinen juttu liittyen samaan laitteeseen. Vaihdeltiin uusi jakajan kansi, lata käyntiin ja mikäs v*tun kolkotus sieltä kuuluu
Ääni hävis nopeasti eikä siihen kiinnitetty sen ihmeempää huomiota --> ei muutakuin kovaa ajoa.
Kunnes sitten laitteen omistaja lähti sillä paikallismiittiin. Toimi taas pirun huonosti ja loppumatkasta kulki enää neljääkymppia kovan kolinan saattelemana.
Miittipaikalla konepelti pystyyn ja ihmettelemään vikaa. Kipinää ei tullut, joten silmäys jakajaan --> jakajan kansi halki...kansi pois ja oli siinä naurussa pitelemistä Pyörijä oli kahdessa osassa ja pyörijän kärjen kohdalla oli vain kasa sulanutta muovia Noh onneks matkassa oli varapyörijä. Kyllä siinä oli jo tunnelmaa rempata taskulamppujen valossa.
Kansi paljastui myöhemmin "lievästi" epäsopivaksi kyseiseen jakajaan, se jäi kantamaan ja pyörijä pääsi hiertämään kannen sisustaa --> pyörijän ruuvit löystyivät ja lopulta koko pyörijä halkesi.

No siinäpä nyt muutamia "huolto"juttuja mitä tuli näin äkkäsältään mieleen. Kyllä näitä huvittavia juttuja on piisannut, tossa ole kuin murto-osa kaikista "kokemuksista". Jälkikäteen ei voi kuin naureskellen muistella.

Kyllä nää on hienoja laitteita, voi pojat...

no p*rrrrkele.. tietysti karrrrrrtaaaanin vaihto

Mullaki ollu pari tunnelmallista.. Eile illal ainanki.

Tsiikailin starttia iltapuolesta, pihavalo oli siinä vieressä ja taskarilla.. perkllle, alko vettä tulemaa ja sit tuli melkee sammakoita, mut lumi-vesi sekotetta.. niskaa palens koko illan ja oli aika veemäistä kyllä.

Sitte on kait se, kun tuli pariin otteesee ajeltua pimeellä nii valot katos jumalavitte 60km/h vauhdis radalla.. Aja nyt pimeessä.. oli aika haastavaa, mut onneks se rata oli joteki helppo..

Mut hauskaaha tää vaa o:P

kaikki hommathan ne tossa pihalla tehdään, mutta ikimuistoisimmasta päästä lienee orkkisklassikkoon katsastusta varten etujarruputken ja jarrupalojen vaihto 30 asteen pakkasessa pihalla. uusinta näyttöön oli kiire, ei voinu jäädä oottelee lämpimiä kelejä, turha niitä olis silloin toissa talvena ollut odotellakaan.

Viime talvena samaiseen autoon moottorin vaihto, purku työt pakkasessa ja lumi/räntäsateessa pihalla, nosto pois ja uuden asennus kylmässä ja ahtaassa tallissa, onneksi lämpötila ei ollut alle -15 asteen tällä kertaa.

Startin solenoidin vaihto siten että on pimeä, Roikkalamppu oli tossa lämmityspistokeessa ja joka 2 tunnin välein piti kääntää lisää aikaa. No ensin laturi irti ja sitten stratti pois.

Homma olis ollu ulkona +-0 kellissä muuten OK mutta suvesi juuri sen verran että sulamisvedet alko kertymään siihen moottorin alle.

No lopulta oli kamat paikoillaan ja auto käynnissä. Mutta kyllä oli paikatkin märkinä.

Tuo Lämppärin moottorin vaihto 2105 takavetoiseen kysyy kyllä akrobatiaa ja sorminäppäryyttä. Sekin oli eräs pääsiäisajan kärsimysnäytelmä .

Jaa'a, ei kyllä oo mitään kauheen tunnelmallista sattunut vielä.

Hitsaushommissa on tietty omat fiiliksensä aina kun löytyy sitä lahoa kuitenkin enempi mitä alunperin on kattonu. Taas olis tekemistä, tälläkertaa varapyörän- ja pyöränkoteloa pitäis laittaa, perjantaina menee leima umpeen..

Niinnojoo etupuskurin asennus oli aika tunnepitoinen juttu kun ei millään meinannu saada päätypultteja osumaan reikiin. Sai ihan tosissaan vääntää puskuria, ei ollut oikeen kohillaan.

Varmaan se oli se hetki, kun hiukan heikompilaatuisista käytetyistä osista kasaan parsittu 1200 moottori pärähti käyntiin noin 1 kilometrin traktorilla vedon jälkeen!!

Nyt kyllä v*tuttaa, pitäs lisävalot laitella kiinni ja sataa oikeen mukavasti. Ehkäpä oottelen jos sade loppuis ja jos ei niin sit saa tehä sen vielä pimeessä.

Jokari kirjoitti:Kyllä p*rkele tunnelmaa on näiden parissa riittänyt...

Aika tarkkaan pari vuotta sitten piti lähteä aikalailla pystymettästä tekemään takavetoisen ketju+laahainremppaa. No nykysillä taidoilla se olisi ihan piece of kakunpala, mut silloin en osannut paljon paskaakaan.
Noh kolme about 12-14-tuntista päivää siinä meni kaikkine ongelmineen, kolmannen päivän yönä alko jo olla aika valmista kauraa...
Homma kuitenkin onnistui ja kohta on ajettu 20000 kilsaa ilman ongelmia...

Takavetosen lämppärin puhaltimen vaihto oli niin hauska remppa ettei mitään tolkkua. Sorminäppäryyttä, kärsivällisyyttä ja akrobaatin kykyjä kysyttiin. Koko helevetin päivä siinäkin meni, paikat oli varmaan viikon kipeinä sen jälkeen ja kädet oli pelkkää verinaarmua täynnä...

Toi käyttökottero yllätti taas äskeittäin ihan puuntakaa vanhalla "tyyppivialla". Ajoin kovassa kaatosateessa, kunnes yllättäen taas apukuskin puoleinen pyyhkijä varsineen valahti konepelille, pooreissa jotain häikkää ja pääsee joskus luiskahtaan noin. Auttaa kun asettaa varren takasin paikoilleen ja kiristää mutterin.
Mut kyllä lämmitti mieltä kun pysähtyä ei voinut, pyyhkiä ei voinut koska pyyhkijä oli jumissa ikkunatiivisteen alla ja vettä tuli kuin esterin perseestä.
Ajelin sitten melkein sokkona kilsan kunnes tuli eka paikka vastaan, mihin pysty pysähtymään. Kaatosateessa rassasin pyyhkijän kuntoon ja lopuksi teki mieli vetäistä sieviläisellä turvakengällä kunnon lommo mokoman mossen kylkeen, mut maltoin mieleni, vaikka nyt oli jo lähellä...

Ihan oma lukunsa on sitte tää meidän "harrastelata" jossa on erään toisen auton kone.

Kotterossa oli pitkään sitä vikaa että etujarrut jumittuivat täysin epäsäännöllisin väliajoin. Noh lähdinpä sillä sitte kerran kaveria hakeen kotkansaarelta, ajattelin että "ei ne jarrut nyt varmasti jumiin jää tällä kertaa".
Ja paskat, moottoritiellä meno alkoi hyytymään ja kohta pääsin enää 50 km/h kolmosella kaasu pohjassa. Noh motarilta pois ja Hyväntuulentielle. Pysähtyä ei voinut missään, pakko oli jatkaa. Noh kohta pääsi enää 30 km/h ja etujarrut kärysivät kuin viimeistä päivää, Ladan takana hirveä harmaa paskanhajuinen savupilvi.
Seuraavasta rampista pois ja viimeinkin jäähylle. Piti ykkösellä vinguttaa eikä meinannut enää edes liikkua. Vanteiden maalit kupruilivat ja käry oli kammottava. Kymmenen minuutin stopin jälkeen jarrut avautuivat ja pääsin jatkamaan matkaa. Nauratti ihan perkeleesti.

Toisen kerran oltiin samalla laitteella eräällä syrjäisemmällä asvattitiellä. No eikös taas jarrut jymähtäneet ja tällä kertaa nopeasti ja niin että mihinkään ei enää päässyt. Tällä kertaa jarrut ei vaan avautuneet itsestään. No okei, kymppimillin lenkillä etujarruista vaan paineet pois Mistään ei tietty löytynyt kympin lenkkiä ja pimeäkin oli.
No ei muutakuin läheisestä maatalosta lenkkiä kyseleen. Noh joku äijä tuli avaamaan oven ja valahti ihan valkoiseksi kun hämärästä ilmestyy pari isokokosta kaveria Sanoin vaan että "iltaa, tarvittais kymppimillin lenkkiä, löytyskö?" Äijä änkyttää "J--jj--jjooo l-löyt-löytyyhän se". Oli ihan pelosta kankeena.
Noh lenkki saatiin, laskettiin paineet pois etusista ja matka jatkui. Pikkasen pisti naurattamaan koko hässäkkä ja äijän reagointi...

Noh vika saatiin korjattua eikä etuset enää ole sen jälkeen juuttuneet.

Kunnes päätettin lähteä ko. laitteella Joensuun miittiin. No ei muutaku aamuneljältä masokistit matkaan
Vajaa 100 km meni hyvin, kunnes alko armoton rökellys ja tehot katosivat. Noh lyhyesti sanottuna tätä jatkui koko 700 kilsan matkan säännöllisen epäsäännöllisesti. Aina auttoi kun hetkeksi pysähtyi ja taas matka jatkui 10-20 km.
Tien päällä rempattiin ja tarkasteltiin vaikka mitä, vaihdeltiin tulppia, puolaa ja vaikka mitä vippaskonsteja kokeiltiin, ei mitään apua.
Kaikkein eniten nauratti kun vehje sammui lennosta keskelle-ei mitään jossain Kiteen tienoilla. Ei lähtenyt enää käyntiin. Ei tiennyt enää itkeäkö vai nauraa.
Jonkin ajan päästä laappani tärähti kuitenkin tulille ja matka jatkui taas pätkittäin.
Kotiin kuitenkin päästiin onnellisesti, vaikka meinas hymy hyytyä useammankin kerran

Ja vielä yksi pakollinen juttu liittyen samaan laitteeseen. Vaihdeltiin uusi jakajan kansi, lata käyntiin ja mikäs v*tun kolkotus sieltä kuuluu
Ääni hävis nopeasti eikä siihen kiinnitetty sen ihmeempää huomiota --> ei muutakuin kovaa ajoa.
Kunnes sitten laitteen omistaja lähti sillä paikallismiittiin. Toimi taas pirun huonosti ja loppumatkasta kulki enää neljääkymppia kovan kolinan saattelemana.
Miittipaikalla konepelti pystyyn ja ihmettelemään vikaa. Kipinää ei tullut, joten silmäys jakajaan --> jakajan kansi halki...kansi pois ja oli siinä naurussa pitelemistä Pyörijä oli kahdessa osassa ja pyörijän kärjen kohdalla oli vain kasa sulanutta muovia Noh onneks matkassa oli varapyörijä. Kyllä siinä oli jo tunnelmaa rempata taskulamppujen valossa.
Kansi paljastui myöhemmin "lievästi" epäsopivaksi kyseiseen jakajaan, se jäi kantamaan ja pyörijä pääsi hiertämään kannen sisustaa --> pyörijän ruuvit löystyivät ja lopulta koko pyörijä halkesi.

No siinäpä nyt muutamia "huolto"juttuja mitä tuli näin äkkäsältään mieleen. Kyllä näitä huvittavia juttuja on piisannut, tossa ole kuin murto-osa kaikista "kokemuksista". Jälkikäteen ei voi kuin naureskellen muistella.

Kyllä nää on hienoja laitteita, voi pojat...

Mikä on ku ei taidot riiiitä, mikä on ku ei onnistu..

Joo katsos kun kaikki eivät voi olla larssi "The Ylijumalan" tasoisia guruja...

Näistä hommista voisin vaikka kirjoittaa kirjan..., nimenä voisi olla mein kampf..., tjsp..

Yksi ikimuistoisempia on moottorin öp-tiivisteen, stefojen yms vaihto katsastukseen... Pääsin vaihtamaan ne sentään kylmässä konehallissa, pakkasta lähes 30 raatia => keuhkoputken tulehdus...., sillon ei pal naurattanu...

Kansiremontti parkkipaikalla vesisateessa. Lämmintä sentään oli useampi aste. Päästöt mettässä ja seuraavana päivänä leima loppumassa. Ajoissa liikenteessä, jep jep... Mutta leima tuli komeasti.

Joskus nuorempana oli moposta kone useasti vielä puoliltaöin tallin pöydällä levällään kun aamulla piti kouluun sillä päästä. Kyllä se aina taisi olla viimeistään kolmen neljän maissa kasassa No silloin oli intoa.

Puku päällä juhliin menossa 50-lukulaisella jenkillä ja solenoidityyppinen bensapumppu päätti lakata toimimasta. Vian selvityksen jälkeen pikapatentointi ja töötti syöttämään virtaa pumpulle sykäyksittäin Eikä muuta kun oven eteen parkkiin

Onhan noita kaikkia hupaisia.

Startin vaihdossa oli jonkinlaista kenttäkorjaustunnelmaa, kun operaatio toteutettiin 2km päässä kotoa käyttäen pelkästään auton perässä olevia työkaluja (ei mulla kyllä niitä missään muualla olekaan).