Siis sain käsittämättömän tekstiviestin keskiviikkona 6.8.2008. Olin Joensuussa ja siinä oli jotakin säätöä Ystäväni uuden 21044 -vekottimen kanssa. Taisin juuri olla tyhjentelemässä siitä vesipuolta. Öljynvaihtoa suunnittelin. Laatikkoölyt ja perän lupasin lirutella samalla. Jos en nyt ollut vesipuolta vielä liruttelemassa niin ainakin imuroimassa, tyhjentämässä takatilaa, kääntelemässä penkkejä, suunnittelemassa pesuja ja tietysti kauhistelemassa törkyistä moottoritilaa. No, kuitenkin olin tekemässä Ystävälleni pientä ystävän palvelusta tietenkin sillä huvilla, että saisin vekottimen vähäksi aikaa käyttööni ja koeajoon.
Niin tuli se tekstiviesti numerosta, jota en tunnistanut. Siinä oli jotakin tälläviisiin: No, tule ja hae Nappis pois hintaan X. Ja minä kun ihmettelemään. Mitä ihmettä? Mikä tämä tällainen The Nappis oikein on? Enhän ollut yhtään nappista koskaan ostatellut. Oliko Togliatin retkikertomuksemme, ViikkoPohjoisKarjalan miittijuttumme vai Kouvolan Sanomien Kuusaan Miittijuttu herättänyt jonkun vanhan karhun talviunestaan ja tämä tarjoamaan minulle kalleintaan. Ihemtys oli suuri.
Minulla oli kuitenkin kädet täynnä sontaa tuon Musikalta ostetun 21044 kanssa, joten lähetin vain nopean viestin, jossa totesin ottavani paremmin yhteyksiä kun kädet ovat puhtaat. En kyllä suonut Vekottimelle eli tuolle Nappikselle juurikaan aatoksia. Kummittelemaan se toki jäi, varsinkin kun hinta oli tuo X.
Tässä juttusarjassa ei muuten käytetä mitään detajitietoa, joka voisi vahingoittaa joitakin jutussa mukana olevia Ihmisiä. Rohkenen kuitenkin käyttää joitakin nimiä, jotka tiedän (Lada)Ystävikseni, koska tulen kirjoittamaan aina heistä positiiviseen sävyyn tai ainakin niin, ettei heille mitään isoa harmia pitäisi kirjoituksistani tulla.
No, tuo Ystäväni 21044 tuli värkättyä. Ikävin homma oli tankin paikkaus, mutta me Pojat sen hoidimme muutamalla kunnon pensahuikalla ja useammalla turhalla kokeilullu. Minä siinä turhia viritelmiä yritin. Lopulta tankki täysin tyhjäksi, kaikki entiset paikkausräpellykset hemmettiin ja uusi mälli päälle. Tosin reikä oli kuin olisi puukolla lyöty. Sitä oli vähän muotoiltava, lähinnä sisäänpainuneita reunoja väänneltävä ulospäin. Mutta pelistä tuli ehtä ja siisti. Konehan siinä on priima ja HUOM! kytkin on exelentti.
Ajattelin ajella koeajon Kuusaalle. Siinä tulisi taas se mukavat vajaa 1000km eessuntaas. Pienien lisäkoukkausten kanssa kyllä. Ja ajoa tulisi Pohois-Kymenlaaksossakin. Näppasin IhananLemmittyni kainaloon ja tietenkin NeitiHauHaun mukaan. Ihana lemmittyni on eräs suloinen NuoriNeito Joensuun Yliopiston Kuorosta, jossa me lauloimme Rakkautta On! -kevätkonsertissa siirappisen soolon kappaleessa Kai Muistat. Ah miten Romanttista.
No, meillähän oli antoisa matka Jyväskylään, jossa hän valitettavasti joutui poistumaan hellästä huomastani. Mutta näin oli tarkoitettu. Korkeammat voimat olivat päättäneet näin. Mutta minäpä Poika en lannistunut. Minä olin ottanut jo varasuunnitelman aiemmin käyttöön. Lohdutukseksi minä menisin katsomaan The Nappista.
En minä tässä vaiheessa tiennyt mitään The Nappiksesta. Tiesin vain hinnan X. Ja sen perusteella pelkäsin pahinta. Olinhan hakenut 2106 FIINIn keväällä ja sen kanssa olisin vielä joskus pulassa. Tämän Pulan laadusta en ole vielä tietoinen, mutta syvä ja kylmä se tulee olemaan. Tiedottomille tiedoksi, että Pula tarkoittaa avantoa.
Siis suuntasin Jykylästä kohti etelää ja Heinolaa. Heinolassa nyt ei mitää kummallista olisi, mutta ajattelin ajella sieltä kautta HepoKattilaan, jossa The Nappis lepäsi. Olimme puhuneet omistajan kanssa puhelimessa ja olimme samoilla aalloilla selkeästi. Ymmärsimme toisiamme ja meillä oli samankaltainen tuo Humourintajukin. Puhuttiin siis samaa kieltä. Kielen nimeä en tiedä mutta meiltä se sujui.
Siinä sitten ajelin ja tiesin pitkän päivän olevan tulossa. Aamulla kymmeneltä lähdettiin. Oltiin Jykylässä kahden jälkeen ja ties koska saavuttaisin HepoKattilan. Kenties iltakuuden jälkeen tai joskus. Minä kun en noita kiireitä pitele.
No, iltahan se alkoi olla. Olimme siinä puhellessamme puhelimessa vaihtaneet jonkinlaisia reittitietoja. The Nappiksen omistaja antoi minulle summittaiset ohjeet ja sanoi että soita siitä sitten. Minä siihen, etten koskaan voi luottaa tuollaiseen soitteluun. Kämmekäthän aina kiukuttelevat tosi tilanteessa. Akut loppuvat, kentät pettävät, luuri katoaa penkinväliin. Polliisikaan ei moisista soitteluista kesken automatkustamisen tykkää. Minä sitten päätin löytää paikan ilman ihme soittelusja. Ja löysinkin käytyäni ensin yhdessä toisessa pihassa, jossa oli Se OrapihlajaAita.
Lopulta siis kurvasin pihaan, jossa oli isoja autotalleja tai paremminkin halleja. Piha oli tyhjä lukuunottamatta yhtä vanhaa Scania Vabista. Yhdessä tallissa isot ovet olivat auki. Ja mitäs sieltä pilkisti? Siitä kerromme myöhemmin lisää.
Hyvää yötä kaikki iltasaduista nauttivat. Näitä seuraa ellei kilttiä isoa SatuSetää suututeta turhaan kummallisilla kiukutteluilla vaikkei olisi edes KänkkäRänkkäPäivä.
