Ladaboard

En osta/tilaa/lahjoita puhelimessa mitään ja minulla onkin puhelinmarkkinoinnin esto. Siitä huolimatta aina silloin tällöin joku tyrkyttää jotakin. Olen kehitellyt useita eri tapoja, jotta ainakaan sama myyjä ei enää soittaisi uudelleen.
Yksi on sellainen, että olen hyvin kiinnostunut asiasta, annan kaverin ladella koko ulkoa opettelemansa litanian, teen useita kysymyksiä, annan hänen käyttää kaikki argumenttinsa saadakseen myönteisen vastauksen, ja kun mitään sanottavaa ei enää tunnu tulevan, ilmoitan koheliaasti, ettei minulla ole minkäänlaista aikomusta ostaa mitään puhelimessa.

Tervehdykset toivottelen.
Suhtaudun puhelinmyyjiin samalla tavalla kuin muihinkiin ihmisiin, hehän ovat työssä ja tekevät omaa työtään. Yleensä sanon kiitos ei, mutta useasti on sellainen iloinen nuorentytön ääni jota on miellyttävä kuunnella ja keskustella, niin silloin annan myyjän tehdä työtään ihan täysillä. Lopuksi sanon kiitos ei tällä kertaa, mutta oli mukava porista kanssasi.

Vitt umaisia välillä, välillä hyödyllisiä kun saa lisää tietoa halvemmista liittymistä ja eduista

Itse olen ollut puhelinmyyjänä n. 6 kk vuonna 2007. Yllättävän vähän siinä työssä tulee vastaan ihmisiä jotka oikeasti käyvät sorsimaan myyjää henkilökohtaisesti, vaikka yleinen käsitys on että yhdeksän kymmenestä tekee näin.

Tuota työtä tehneenä törmäsin moniin hyviin argumentteihin millä saa karistettua puhelinmyyjät ja nykyisin pääsen heistä eroon ilman suurempia "mutta meillä olisi myös tarjolla tämmöistä.." -vääntelyjä.

Ärsyttäviähän ne ovat mut mut työtäänhän ne vaan tekevät.

Yleensä en osta puhelinmyyjiltä mitään ja kerran kun olen sanonut ettei minulla ole aikaa jutella niin puhelinmyyjä on kysynyt "voinko soittaa myöhemmin?" vastasin siihen sitten "soita vaan, mutta soita mielummin jollekkin toiselle"

Suhtaudun asiallisesti. Möin tai myin, kuten haluatte, A-Lehtien ja Yhtyneiden Kuvalehtien lehtiä vuonna 1983. Oli paskamaisin homma, mitä olen koskaan tehnyt. Puhelinmyyjät tekevät työtään, kuten suurin osa meistä. Yleensä aika alkuvaiheessa kerron, ettei asia kiinnosta. En kuitenkaan koskaan lyö luuria korvaan, noin niinkuin kuvaannollisesti. Eihän sitä voi tehdä sillai oikeesti näin kännyköiden aikaan. Silloin vuonna 1983 se oli mahdollista. Sanon sen kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä.

-ex-ladisti-

harvinaisen perseestä

puhelinmyynti on tyhmää, mutta ei ne jotka sitä tekee, jotain on tehtävä elääkseen ja jos joku siitäkin maksaa palkkaa nii siitä vaan. Mutta kyllä noi lehtimyyjät varsinkin ahistaa, varsin yleinen nykyään on: "olet joskus tutustunut meidän tarjontaa ja siksi tahdommekin nyt tarjota lahjaksi mahdollisuuden tutustua johon lehdistämme, maksat vain toimituksesta johtuvat kulut 3 euroa/kk ja saat lehden kannettuna kotiin" ekalla kerralla menin jo tollaseen lupaamaan että otan kun ilmaiseksi luvattiin, mutta sitten se alko selittää noista "toimituskuluista"

puhelinmyyntiä ärsyttävämpää on toi romanialainen yksityisyrittäjyys kauppojen pihoissa yms. romanian romaani tulee milloin mitäkin kauppaamaan tai sitten on muuten jotain hätänä auto tai pankkikorttirikki. kyllä siinä vaiheessa tulee usein ausvitsiä ikävä.

Mä olen päässyt noista romanialaisista helposti eroon sanomalla vaan "nou mani". Liukkaasti lähtevät.

Itse olen aina kaupustelijoille sanonut suoraan etten aio ostaa mitään. Yleensä kerta riittää kun sanoo heti suoraan eikä ala kiertelemään ja selittelemään jotain että ei nyt oikein tarvitse.

En koe mitenkään ongelmaksi.
Eräs A lehtien myyjä(aikoja sitten) soitti ja alkoi kertomaan, että saat ilmaisen lehden. Mää siihen, että en halua, myyjä sitten alkoi parantelemaan ja taas sanoin, en halua ilmaista lehteä.
Puhelu loppui pian.

Eränä kertana, kun myyjä kertoi huipputarjouksesta, mää siihen, että voi että, mikä tarjous, tuohan on ihan mielettömän hyvä tarjous. Myyjä siihen, eikö olekkin, pistetäänkö tulemaan. Mää siihen, että ei tollanen tarjous voi olla totta. Myyjä on se totta, mää taas siihen, siis onko ihan varmasti totta, myyjä, on on.
No lopuksi, tokaisin, sitten en halua noin hyvää tarjousta, kiitos ja näkemiin.

Minä en uskalla kieltäytyä puhelinmyyjien tarjouksista taikka romanialaisten rikollisten rahan kerjäyksestä etteivät ne suutu. Yleensä tulee aina tilattua viisi-kuusi lehteä yhdeltä myyjältä ja nostettua otolta pari sataa romaniasta lähtöisin oleville EU-kansalaisille. Niillä on varmaan nälkä ja kylmä kun niiden on ollut pakko ajaa tuhansia kilometrejä tänne läpi baltian että saavat ruokaa kun eivät romaniassa maksa niille kovinkaan paljoa sosiaalitukea. Sekin yksi perhe joka Iltasanomien joutui olemaan neljä yötä pakkasessa (tosin koko artikkelin luettuani huomsin, että yhden niistä öistä lämpimän bussiaseman sisällä ja kolme hotellissa) säälitti minua niin että tilasin heti seiskan, hymyn ja alibin sekä kävin jakamassa asematunnelissa viisikymppisiä ulkomaalaisille vähäosaisille, joilla ei varmaankaan ole kotia ollenkaan kun joutuvat asumaan asematunnelissa. Ihan hauskoja tyyppejä siellä asuu, tosin lainasivat minulta kännykän mutta eivät muistaneet palauttaa. Noh, pitäköönsä kännykän, saahan niitä uusia. Ainoa asia mikä tässä huolettaa on se, että laturi on edelleen minulla. Kuinkahan sitä puhelinta saa ladattua ilman laturia?

Tervehdykset toivottelen.
Paikka nr. yksihän puhuu asiaa, näin täytyy ihmisiä auttaa ja noudattaa Puusepän pojan ohjeita ja neuvoja. Sinun puolelta "rakasta lähimmäistäsi ja vihollistasi niin kuin itseäsi" ja vähävaraisten Romanian ziganskien "katsokaan taivaan lintuja eivät ne tee työtä eivätkä kehrää ja siitä huolimatta Taivaallinen Isä pitää heistä huolen" Joten tämähän menee täysin Isonkirjan mukaan. Saat olla myös varma, että nimesi on siirretty pysyvästi kilttienpoikien osastolle Joulupukin muistikirjassa, kuten minunkin nimeni on, ei toki vihollisen rakastamisesta, kun vihollisia ei minulla ole. Mutta minun ei myöskään tarvitse kaduilla ja kujilla jaella rahaa, eikä toimia hyväntekijänä sillä seurakunnan jäsenenä minun kirkollisverot menevät kaikki avustustyöhön ja hyväntekeväisyyteen suoraan. "Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa" vanha kirkollinen mietelause, joka mielestäni on melkolailla kohdallaan
A.Kiven Seitsemessä veljeksessä on realistinen kuvaus myös siitä, että miten käypi, kun tekee pilkkalauluja ja -runoja Rajamäenrykmentistä sekä ilkkuu heille. Palaa sauna Jouluna ja joutuu paljasjaloin taivasalle pakkaseen. Mestari Mikko oli kuohinnut Maaherran orhin veritippaa vuodattamatta ja Kaisa ennustanut ja ennustipa veljeksille tuhonpäivän.

Yleensä kun puhelinmyyjät soittaa niin ilmoitan kohteliaasti että en ole kiinnostunut, mutta eräs toinen henkilö on ja annan puhelimen hänelle. sitte vain puhelin taskuun niin ei se montaa minuuttia jaksa ojotella