Ladaboard

Onko sinulle käynyt niin, että joku asia on jo miltei unohtunut, mutta siihen liittyvä tuoksu tulee selvänä mieleen?
Munulla ainakin on viidenkymmenen vuoden takaisia tuoksuja, jotka aistii ihan tarkasti. Ifat, Pobedat, Mosset, Volgat ja Skodat menisivät sokkotestissä varmasti kohdalleen. Kotini lähellä oli vanha mylly, jauhontuoksu pelmahtaa heti sitä ajatellessa. Meillä kylässä käynyt äitini setä poltti piippua, olikohan Jymyä vai mitä se tupakka, mutta hyvin tuoksuu vieläkin. Meidän kylällä oli vanhan ajan sekatavarakauppa, sellainen, jossa roikkui katossa kaikkea valjaista huopatossuihin. Kaupassa ei ollut sähköjä, vaan Petromaksi. Hyvältä tuoksahtaa vieläkin. Ja entisajan kansakoulu. Siinä oli myös oma tuoksunsa.

Olikos se Jop nimistä punaista limsaa kauan sitte, vieläkin joskus muistuu maku kielellä. Kermajäätelö myös -60 luvun alussa oli viedä kielen mennessään, maun muistan, ei ollu vetellä lantattua...

heinälato
tervattu soutuvene
huonosti pesty armeijan pakki
seurojentalon ulkohuussi

Lapsena oltiin usein Lappeenrannassa ja siellä tuoksui, tai oikeesti haisi ulkona, tämä selloosatehtaan tuoksu.

-70 luvulla Kanalan pistävä tuoksu.

-70 luvulla Turun Aurajokeen valuva kaljan jätevesi, koko ranta tuoksui kesäisin ja rantahiekka oli paksun kaljavaahdon peitossa. Tehdas oli Auran panimo.

Lada Scandinavia kirjoitti:Lapsena oltiin usein Lappeenrannassa ja siellä tuoksui, tai oikeesti haisi ulkona, tämä selloosatehtaan tuoksu.

-70 luvulla Kanalan pistävä tuoksu.

-70 luvulla Turun Aurajokeen valuva kaljan jätevesi, koko ranta tuoksui kesäisin ja rantahiekka oli paksun kaljavaahdon peitossa. Tehdas oli Auran panimo.

Entä biokaasun tuoksu ? Minusta ainakin lehmänlanta tuoksuu hyvälle. Osaisitko sanoa - sen ansiokkaan autojen kaasupolttoainelaiteartikkelin kirjoittajana Lada-Pravdaan -, rakennetaanko Venäjällä sarjavalmisteisia metaanipolttoainelaitteita? Kuulemma ainakin nestekaasulaitteita rakennetaan Venäjällä, mutta ainakin osa siellä käytössä olevista autojen metaanipolttoainelaitteista on italialaisia.

Joissakin venäläisissä kaupungeissa (ainakin Tserepovets) bussit kulkevat kaasulla. Muistelenpa kaasuasemilla lukeneen kyltissä METAH.

Öljykamina. Sen ominaistuoksu kuului normaaliin hajumaailmaan vielä ainakin -70-luvulla. Joensuussa asustelee veljespari, jotka vieläkin lämmittävät majaansa öljykaminalla. Niin harvinaiseksi on se haju, jos kohta tunnistettava, käynyt, että kauppaan mennessä tietää heti ovella, ovatko tai ovatko vastikään olleet veljekset siellä.

Itäsaksalaisen vaseliinin tunnistaa hajusta!

puusepänverstas
tukkiauton ohjaamo
polttolasilla käryytetty filminegatiivi

Mutta vastatkaas tuohon kysymykseen joka on otsikossa:

Miksi tuoksut muistuvat mieleen.

Mutta mitä silloin tapahtuu kun tuoksu muistuu mieleen? Tuleeko mieleen, että joku tuoksui joltakin vain tunteeko tuoksun jollain muulla tavalla? Jos tuoksu tuoksuu uudelleen vaikka varsinainen tuoksun lähde ei ole lähelläkään tai sitä ei ole olemassakaan niin mitä silloin tapahtuu?

Jotakin mystistä tuossa tuoksumuistissa on. Monesti itse asiasta tai tapahtumasta on hyvin hataria muistikuvia, mutta se tuoksu paukahtaa aivan tarkkana mieleen, ikäänkuin sitä nuuhkisi juuri sillä hetkellä.

TipTop renkaanpaikkaus
onkireissu. puuveneen pohjalla lilluu juuri ongittuja ahvenia.

Neuropsykologian kirjallisuudessa esitetään asia niin, että ihmisen hajukeskus aivoissa sijaitsee kehityshistoriallisesti vanhemmalla alueella kuin muut aistit. Hajumuisti on aisteista ensimmäinen ja viimeinen. Vastasyntynyt erottaa oman äidin maidon hajusta kahden päivän ikäisenä. Ja loppupäässä dementikko irvistää ammoniakille, vaikka kaikki muu aivotoiminta olisi jo loppunut.

Hajumuistilla kun ei ole paljoakaan tekemistä ylempien aivokuorten osien kanssa, se on kohtuullisen erehtymätön. Ihmisten naamat ja nimet ja tapahtumat unohtuvat helposti ja asiat sekoittuvat keskenään. Hajut tulevat sen sijaan mieleen vuosikymmenten päästä kuin apteekin hyllyltä. Niitä ei pääse mielikuvitus sekoittamaan. Loppujen lopuksi ihmisen kyky abstraktiin ajatteluun tekee siitä huonomuistisen ja epätäsmällisen otuksen. Hajuja ei ihminen pysty keksimään: sitä joko tietää miltä jokin haisee tai sitten ei, mutta mitään mielikuvaa ei tuntemattomasta tuoksusta pysty itselleen luomaan.

Lesnaja Sobaka kirjoitti:Neuropsykologian kirjallisuudessa esitetään asia niin, että ihmisen hajukeskus aivoissa sijaitsee kehityshistoriallisesti vanhemmalla alueella kuin muut aistit. Hajumuisti on aisteista ensimmäinen ja viimeinen. Vastasyntynyt erottaa oman äidin maidon hajusta kahden päivän ikäisenä. Ja loppupäässä dementikko irvistää ammoniakille, vaikka kaikki muu aivotoiminta olisi jo loppunut.

Hajumuistilla kun ei ole paljoakaan tekemistä ylempien aivokuorten osien kanssa, se on kohtuullisen erehtymätön. Ihmisten naamat ja nimet ja tapahtumat unohtuvat helposti ja asiat sekoittuvat keskenään. Hajut tulevat sen sijaan mieleen vuosikymmenten päästä kuin apteekin hyllyltä. Niitä ei pääse mielikuvitus sekoittamaan. Loppujen lopuksi ihmisen kyky abstraktiin ajatteluun tekee siitä huonomuistisen ja epätäsmällisen otuksen. Hajuja ei ihminen pysty keksimään: sitä joko tietää miltä jokin haisee tai sitten ei, mutta mitään mielikuvaa ei tuntemattomasta tuoksusta pysty itselleen luomaan.

Tuo kyllä pitää paikkansa muistan enon joka oli 90-vuotiaana täysi höperö.Kun kunnalliskodissa kävimme häntä katsomassa ja ikkunasta lehahti vasta leikatun ruohon tuoksu,niin hän sanoi:"Täytyy lähteä heinän tekkoon".

Löytyipä tuollekin selitys. Aloin jo epäillä, että kyse on vain minun omituisuudestani.

Eli kertooko se, että vanhoja hajuja alkaa Haista ympärillä siitä, että muu aivotoiminta hiljalleen alkaa hiipua ja moni turha asia elämässä alkaa häipyä häritsemästä? Tai siitä että alkaa kulkea kohti rauhaa ja sitä ensimmäisiä Äidistä tulevia Tuoksuja.

Mikä olisi parempi tapa käydä lepoon kuin päästä lähelle niitä tärkeimpiä tuoksuja ja toivottavasti myös lämpimiä tuntemuksia alkuajoista.

Paska on pilaantunut jollei se haise!