Ladaboard

Terveppä terve,

nyt pyörähti käyntiin pitkän ajan suunnitelma, joka pitää sisällään Ladalla matkaamisen Ulanbatoriin. Reitti kiertänee Kaspianmeren, joten matkan varrella tulee pyörähdettyä Venäjän lisäksi Georgiassa, Armeniassa, Azerbaidzanissa, Iranissa ja melkein kaikissa staneissa ennen Venäjälle paluuta ja Baikalin rantojen kautta Mongoliaan siirtymistä. Aikaa lähtöön on vielä noin 2 vuotta, joten tässä on hyvin aikaa suunnitella.

Ensimmäinen askel on auton valitseminen. Mitä olette mieltä sopiiko 111 tähän tarkoitukseen, vai pitäisikö ottaa suosiolla esim 2105 tai 2107 tms? Nivalla voisi tietysti painella pitkin Araljärven pohjaa ja Mongolian aroja, mutta 10tkm tietä pitkin kolmella tai neljällä matkustajalla ei ehkä ole Nivalle optimaalisinta käyttöä. Eikä tämäkään ole todellinen syy Nivan välttämisen, vaan allekirjoittaneen persaukisuus.

Seuraavanlaisia autoja olen ajatellut tälle matkalle:

http://www.nettiauto.com/lada/111/5533535
http://www.nettiauto.com/lada/111/5491307
http://www.nettiauto.com/lada/111/5534467

Paljon on vielä kartoittamatta reissua varten, mm. rajanylitykset eri maiden rajojen osalta ym. Aikaa on käytettävissä noin 3kk ja kilometrejä tulee arviolta 15tkm. Päivittäinen ajomatka keskimäärin liikkuu siis tuolla 150-200km välillä.

Onkohan tämä millään tavalla realistinen suoritus em. autoille. Mitä osia kannattaa ottaa mukaan? Esim moottori ja vaihdelaatikko olisivat varmasti hyvät mukana, mutta vievät ehkä vähän liikaa tilaa. Ajatuksena olisi ostaa auto noin vuosi ennen reissuun lähtöä ja modata sitä omiin tarpeisiin sopivaksi. Mahdollisesti voisi ostaa myös toisen samanlaisen, josta irrottaisi tarpeellisia osia. Onko 111 ja 110 tekniikka vaihtokelpoista suoraan?

Mikäköhän mahtaa olla syynä, että näitä 111 Ladoja saa noinkin halvalla? Yksi vaihtoehto on myös ostaa juuri ennen reissuun lähtöä halvalla auto, jossa jokin leimaamista haittaava vika, mutta vielä ajoaikaa jäljellä. Itärajan ylittämisen jälkeen kukaan tuskin enää kyselee katsastuksen perään.

Jos VenäjänVekottimilla lähdet niin kannattaa luotaa siihen että myös näista kaikista -staneista saa ihan kaikkia tarvittavia varaosia ja vaikka uuden ajoneuvon jos supliikki ja rohkeus riittää. Suomesta sinne on turha lähteä varaosaa mukaan raahaamaan. Ja jos isompia osia ajattelit raahata mukaan niin varaudu maksamaan tulli jokaikisellä rajalla, heti jo Suomesta poistuessasi.

Kyllä minä ainakin voisin kuvitella lähteä kauemmaskin 111:llä, miksikäs ei. Kulkee vielä paljon vähemmällä mitä takavetoinen.

Katsoisin että takaiskarintolpat eivät ole mädät, jotta iskarit pysyy röykytyksessä paikoillaan. Ja jos alkupään malli, niin sitten tarkistaa vielä että sytkäboksi ei ole vanha ATE-2.

Valitsee vielä 8v mallin, niin käy Samarankin palikat ja on vähemmän liikkuvia osia.

Moi,

Minä satsaisin jo tuon hirveän ajomäärän 15 000 km (?)takia taakse suoraan uudet takaiskunvaimentimet, optimoisin näin matkustusmukavuuden. Etuvetoisten Ladojen takaiskunvaimentimet eivät ole pitkäikäiset ja sadan tuhannen kilometrin kohdalla varmasti vaihtokunnossa tai ainakin melkoisesti heikentyneet.

Siellä Villissä Idässä on sen verran hurjaa pommikuoppaa, perunapeltoa ja meille käsittämättömiä tieoloja että minkään Etuvetoisen Ladan uudetkaan iskarit eivät riitä.

Kokemus ei tosin millään kata kaikkia -staneja eikä varsinkaan Mongoliaa vaan pelkästään Togliatin retkeen, jossa sentään ajeltiin niitä paremmasta päästä olevia teitä.

Keniassa sain vähän kokemusta ehkä vähän saman suuntaisesta maastosta mitä jossain puoliaavikolla tai arolla voi olla kun kelit heittäytyvät mielenkiintoiseksi.

Ainoa mikä auttaa niihin oloihin on hyvä tuuri ja olosuhteisiin kalibroitu ajotapa.

PöyhöinKuusaalt kirjoitti:Siellä Villissä Idässä on sen verran hurjaa pommikuoppaa, perunapeltoa ja meille käsittämättömiä tieoloja että minkään Etuvetoisen Ladan uudetkaan iskarit eivät riitä.

Kokemus ei tosin millään kata kaikkia -staneja eikä varsinkaan Mongoliaa vaan pelkästään Togliatin retkeen, jossa sentään ajeltiin niitä paremmasta päästä olevia teitä.

Keniassa sain vähän kokemusta ehkä vähän saman suuntaisesta maastosta mitä jossain puoliaavikolla tai arolla voi olla kun kelit heittäytyvät mielenkiintoiseksi.

Ainoa mikä auttaa niihin oloihin on hyvä tuuri ja olosuhteisiin kalibroitu ajotapa.

Täh, niin että jätetään 111 kotiin ja lähdetään kamelilla matkaan??

Suosittelen tietenkin Muulia.

Siis toki noiden Disatkojen (110) iskaritolpat kannattaa tarkastaa, mutta ei tuolla välttämättä huomaa onko tuliterä iskari alla vai jo vähän enemmän ajettu.

Tietenkin kannattaisi lähteä sellaisella autolla jonka kanssa on puljannut paljonkin niin tietää mitä se on syönyt ja mitä tulee ehkä syömään.

Mutta kyllä noissa hankalammissa oloissa paikalliset ajavat menestyksekkäästi aivan käsittämättömillä kipoilla. Siinä missä minulla oli hivenen tekemistä Isuzu Big Hornilla niin natiivi tuli mukavasti vastaan 70-luvun Corollalla.

Edellisen viestin sanoma kai oli että kun ajotapa suhteutetaan vallitseviin oloihin niin melko monenlaisella kipolla pärjää.

Tuolle matkalle kannattaa farkku valita, voi loppua matkatavaroilta ja varaosilta muuten tila. Eli 2102, 2104 tai sitten tuo 111.
Onko kyytiläisillä minkäänlaista Lada-kokemusta. Voi tulla kotia ikävä, jos on parempiin merkkeihin tottunut.

Kiitoksi vastauksista, näitähän tulikin aikalailla jo lyhyessä ajassa. Varaosia varmaan löytynee matkan varrelta, mutta mitäköhän kannattaa henkisesti varautua vaihtamaan tuon 15 000 kilometrin aikana? Matkaa tulee tosiaan tuon verran, jos Teheranin kautta ajaa. Ongelmaksi tosin Iranin kohdalla voi tulla toi Carnet de passages, eli jonkinlainen tulliasiakirja. http://www.autoliitto.fi/matkailu/asiap ... en_douane/ http://en.wikipedia.org/wiki/Carnet_de_Passages

Ongelma johtuu lähinnä siitä, että tämän hetkisen tietojen mukaan tuota asiakirjaa varten joutuu jättämään muutamien tuhansien eurojen pantin, joka palautetaan vasta kun auto on takaisin kotimaassa. Autoa ei kuitenkaan ole tarkoitus enää ajaa kotimaahan, vaan se saa jäädä Mongolian aroille.

Mikäli reittivaihtoehto1 ei onnistu em. syystä ja Kaukasian rajaongelmien vuoksi, on yksi vaihtoehto ajaa Leevi and the Leavingsin suosittamaa reittiä:

"Tiekartalta matkoja mittailin
Ajoreitin viivalla merkitsin:
Viipuri sitten Pietari, Moskova
ja seuraavaksi Volgograd ja sielta
Araljärven kautta Ašgabatiin"

Joka tapauksessa tästäkin matkaa tulee yli 10 000km, eikä se sisällä muuta kuin suorimman reitin googlemapsin mukaan välille Helsinki-Asgabat-Ulanbator

Onko 111:seen sovitettavissa helposti parempia iskareita, jotka kenties kestäisivät paremmin tuon reissun ajan? Mitäköhän muita autoja kannattaisi harkita? Vaatimuksena on farmarimalli varaosien/tietotaidon saatavuus matkan varrelta.

Ajokokemusta löytyy vähän Karjalasta ja sen lisäksi viimekesäiseltä reissulta Pietarin, Moskovan ja Mustanmeren rantojen kautta Istanbuliin ja melkein takaisinkin. Matkaseura on ainakin osittain samaa kuin edellisellä reissulla, jolloin auto jouduttiin hylkäämään Liettuaan moottorin levittyä. Tai ei sitä hylätty, myin sen paikalliselle autojobbarille mielestäni vielä ihan hyvään hintaan ottaen huomioon levinneen moottorin. Tämä oli kuitenkin epävarma länsiauto, eikä lujaa Ladalaatua. Oletuksena siis on, ettei pienet tekniset vastoinkäymiset harmita matkakumppaneita.

Tiestössä ei kuitenkaan ollut valittamista tuolla Balkanin suunnallakaan, joten kovin huonosta tiestöstä ei ole vielä kokemusta pidemmältä matkalta. Lisäksi kokemusta on Aasialaisesta liikenteestä autoillen lähinnä Malesian osalta, mutta siellä tiet olivat paremmassa kunnossa kuin Suomessa. Liikennekulttuuri oli hieman erilainen kuin täällä, mutta eipä juuri sen kummempaa kuin esim Venäjällä. Viimekesäisen kokemuksen perusteella juuri Venäjältä löytyy Itä-Euroopan luovin liikennekulttuuri.

Ainakin matkanopeus täytynee laskea aika maltilliseksi kotimaahan verrattuna. Kielitaito ei välttämättä olisi pahitteeksi, mutta ainakaan näillä näkymin mukaan ei ole lähdössä yhtään venäjänkielen taitavaa. Tietysti aikaa lähtöön on vielä pari vuotta, kyllähän siinä teknisen venäjän alkeet ehtii opettelemaan sekä autasanaston arabiaksi.

Ja vielä jatkoa edelliseen. Mitäköhän mahtaa päästä tankillisella bensiiniä 111:llä, kun kyseessä on venäläinen kelirikkotiestö. ja mikä olisi paras tapa lisätä kantomatkaa. Joku 50 litran pönttö katolla, tai muutama jerrykannu riviiin sinne. Isomman tankin modaus on varmaan vähän turhan työläs operaatio.

Terve!

Kulutuksesta:

Oma 21113:ni (16-venttiilinen moottori) vei muutaman vuoden takaisella Togliatin-reissulla keskimäärin 4,9 l/100 km. Ajonopeudet Wenäällä jäävät niin alhaisiksi, että kulutuskaan ei päätä huimaa. Upottavat, päällystämättömät tiet ovat sitten eri juttu, jos sellaisia tulee alle.

Kaikissa oloissa pitäisi kyllä 500 km tankillisella (43 l) päästä. Kymmenlitrainen varakannu lienee aivan riittävä.

menestystä

SvS

Terve!

Ja hieman jatkoviestiä:

Satakympin ja satayhdentoista tekniikka on pääosin sama.

Kaikki etuveto-Ladat ovat ajo- ja huonojen teiden ominaisuuksiltaan ylivoimaisia takavetoihin nähden.

Kytkimen kunnosta on syytä varmistua. Vaikka kytkinremppa ei olekaan iso homma, on sitä turha alkaa tehdä kaukana kotoa. Jäähdytysjärjestelmän paineenkesto (letkujen kunto) kannattaa tarkastaa, samoin sinällään triviaali juttu, eli jäädytyspuhaltimen toiminta. Vesipumppu, generaattorin ja hammashihna sekä hihnan rullat vaihtoon, jos ei varmaa tietoa, että homma tehty vast'ikään.

Kulutusosien (jarrut, pakoputkisto yms.) tsekkaus. Uudet sytytysjohtimet.

Sytytysyksikkö (ns. puola) mukaan, tai hankinta hetikohta Wenään hallitsemalla alueella.

15 000 km on aika keponen juttu, joten kunnossa olevan auton kanssa ei pitäisi olla suurempaa hankaluutta.

Ja sitäpaitsi, noin yleensä ottaen on Wenään autokorjaamoväki huomattavasti ammattitaitoisempaa kuin Suomessa, korjaamojen varustuskin saattaa yllättää melko myönteisesti.

yhä menestystä

SvS

Kyllähän tällainen reissu olisi aivan upea. Ja tuo suunnitelma Maassa Maan Tavalla eli itäautolla reissuun puoltaa itseään juuri sen takia, että varaosia ja itäkaluston huoltoa lienee hyvin tarjolla. Tosin ei se länsikalustokaan enää vierasta noissa maissa ole.

Ja jotenkin itsekin olen viehättynyt ajatuksesta että kunnon reissua varten ostetaan kohtuuhintainen kulkine, jota ei sitten itketä jos se jääkin johonkin matkanvarrelle. Voihan se arvokkaampikin auto jäädä hankalaan paikkaa ja sekös sitten itkettääkin. Korjaajaa ei löydy ja varaosia jouduttaisiin tilailemaan ties mistä.

Kiitokset taas vastauksista, täältä löytyy arvokasta tietoa. Reissuun on kyllä vielä pitkä aika, joten valmistelut ehtii hoitaa hyvin. Auton tai reissun valmistelu ei itsessään ole kovinkaan suuritöinen homma, mutta tuo rahoituspuoli ja sopivan pituisen vapaan järjestäminen on vähän työläämpää.

Mikäli auton hankkii jo vuotta aiemmin, ehtii siihen hyvin tehdä täällä mainitut huollot ja tarkistukset. Varapyöriä lienee syytä pitää matkassa enemmän kuin yksi.

Takapään korotuspalatakaan 111:een ei varmaan olisi huono idea, kun tuo perä kulkee jo vakionakin melko matalalla, puhumattakaan jos lyödään auto täyteen porukkaa + pitkän reissun kamat. Näisäthän oli täällä jossain juttua.

Varalle lisäksi joku pienemmän Fiatin rengas, niin ei vie liikaa tilaakaan (ei sitten mahdu eteen niihin missä on isommat jarrulevyt). Välttää seuraavalle korjaamolle.

Katalysaattorin voinee jättää myös suosiolla kotiin, niin ei tule kolhittua sitä matkalla ja hankittua harmeja.

Iskarinvaihtoon nyt ei mene paljon aikaa, eikä varmasti rahaakaan matkan varrella, vaikka vaihtaisi pariin kertaankin. Tunnissa tekee asiansa osaava korjaamo jo ihmeitä sillä saralla.

Jo Latviassa korjaamot olivat jo kertaluokkaa neuvokkaampia kuin täällä kotomaassa. Meni Transportterista kerran suutinputki poikki Bauskan pikkukaupungin kohdalla. Kirosin jo että pitääkö yösijaa alkaa etsimään kun kellokin oli jo pitkälti yli kuusi illalla. No, löytyi korjaamo, jonka romukasasta löytyi sinne päin suutinputki. Putki väännettiin sopimaan paikalleen ja matka jatkui alle tunnissa. 30euroa osineen, työajan ulkopuolella.