Taakse jäi, kesä 2015
Oulun seudun ladailijat viettivät perinteiset venetsialaiset Muhoksen Montassa 29.8 mennyttä vuotta. Termi venetsialaiset on lainailtu Kokkolan seudulta. (Kokkola on kaupunkipahanen jossain Larsmon ja Kälviän välillä) Jos saat tilaisuuden osallistua Kokkolan venetsialaisiin, niin suosittelen.
Koska Neuvostoliiton loppumisesta oli jos kuinka monta vuotta ei työkalulippua enää salkoon nostettu, vaan tyydyttiin kappa-kappa-epsilonin pohjalle tehtyyn tauluun.
Kauimpaa tulleita olivat Pressa Pohojammaalta ja Juha Ojanen Kurusta. Lisäksi taisi viimeksi mainittu olla ainoa, joka uskalsi uida suorilta, ilman saunaa.
Kiertoajelu Muhoksen keskustaan sai (kait) maatalouspojat liikkeelle. He kun tapaavat syyskyntönsä aliottaa tämän kavalkadin perusteella.
Keskinäinen paremmuus mitattiin heittämällä Kamazin pölykapselia maahan iskettyyn tappiin.
Palkintoina oli korpraali Raatikaisen (sama, jolta oli peräisin Raatteen tieltä löytynyt torvi) asemasodan aikaiset puhdetyöt. Huomatkaa, että ne eivät ole niinestä tehtyjä vaan juurista, lukuun ottamatta tuohisia helmiä, pikku tarjotinta, sokerikkoa ja kermanekkaa.
Tea oli niin ylivoimainen, että hälle päätettiin antaa sekä 1. että 2. palkinto. Siis edellä mainitun tuohityön lisäksi tuohiset helmet. Perimätiedon mukaan oli korp. Raatikainen lykännyt vuorolomaansa saadakseen morsiamelleen tarkoitetut helmet valmiiksi ennen lomalle lähtöään.
Kisan jälkeen osoitti Tea, ettei pärjäämisensä sattumaa ollut. Ylipitkältä matkalta kolmas heitto oli bullshit.
Palkitut idästä lukien: Antti (4.), Hazka(3.), Tea(1.), Taneli(5.), ja Dima(2.)
Niin ikään Raatikaiselta säilyneen leikatun konjakin tasasi Jopi keskenään.
Kauppaakin käytiin. Igorin valinnasta oli yksi tuote satunnaisesti loppunut.
Jta, joka säännöllisesti on jäänyt kilpailun ulkopuolelle, pysytellen kameransa takana, sai Kamazin katalogin.
Ilta sujui rauhanomaisesti, olihan paikalle tultu viihtymään, eikä ryyppäämään.