Vuosia omistuksessa ollut klassikko etenee kohti museokatsastusta vuosi ja pala kerrallaan.
Päivitystä pääasiassa kuvien kanssa niin saadaan silmänruokaa foorumille. Kuluvalle talvelle projektina on konehuone ja alusta käydä läpi.
-15 pitkä leima tulossa kehujen kera. Jätän kuvan tähän alkuun niin näkee vähän osviittaa autosta.
Alusta ja konehuone jäi ilman maalia -14 kesänä, muuten korin kävin läpi. Kaveri ruiskutti ulkopinnan josta olen erittäin kiitollinen
Autoon on joskus vaihdettu vas. etu-ja takakulma, sekä kolhittu c-pilari.
Kaikki luukut olivat irti ja saivat hiekkakylpyä, epoksia, happoa, pakkelia, primeria ja akryylipinnan.
Luukkujen sisäpuolet ja oviaukot maaliin, sitten varovainen kasaus ja loppupinta luukut paikallaan sävyerojen välttämiseksi. Vaaraa ei sinänsä ollut, kun ei isoa hilettä 235-sävyssä ole.
"Pinta kuin lasia" oli toivekonsertti.
Sori tärähtäneet kännyräpsyt, parempaa on tulossa. Kuvassa on alkanut varovaisen kiireinen kasaaminen, jotta saa auton pois hallista.
Ruostesuojaus.
Lähetettyäni ensimmäisen viestin kuvien kanssa uskallan muokata viestiä ja lisätä asiaa. Jatkossa tulee tuoreempia kuvia autolla ajamisesta, osista ja tekemisistä.
Talvisäilytyspaikka, kiitos vuokraisännälle!
Kiertelyä ep-llä kesän lopulla -15 kahden kuvan verran. Onkos foorumilla puhuttu jotain ABC-ketjusta?
Vanha akku ja ilmanputsarikotelon kansi väärässä asennossa= kuumana pitkä pyöritys ja kaapelin nokkaan.
Tankin innostuin maalailemaan puolikiiltävällä keväällä -16
Kesävanteet ennen- tykityksen jälkeen- ja epoksi+vannehopea
Pöläri tuli vastaan sattumalta mutta keskikonsolia sai hakemalla hakea. On se vain tärkeä jos meinaa nauttia ajoista, että saa arskat ja puhelimen ym. hollille.
Katkenneen peilin sain korjattua olkoonkin 2103-paksu malli. Mutta nupukivikadut saivat lasin putoamaan ajossa. Loppukesä meni mustalla peilillä.
Oulunseudun ladailijoiden ajoissa pääsin pyörähtämään. Mukava oli tehdä tuttavuutta!
Konehuoneen kävin syksyllä -16 IP-pesulassa huljuttelemassa ennen talven remontteja, kuvasta ei isoa eroa näe mutta mustaa sakkaa kertyi hallin lattialle kiitettävän suuri määrä. Kaikki se on pois vaatteista ja lattiasta tallissa.
Syyskuulla pääsi lada talliin ja #museo17-projekti pyörähtämään virallisemmin käyntiin. Tavoitteena on saada MR-leima 2017-vuonna, jo pelkästään kulujen pudottamiseksi
Tallipaikka ei ole iso mutta vapon hallissa paljon työskelleenä annan tälle arvoa! Tarjolla on kuitenkin sähköä, viemäri ja lukittava ovi.
Ensimmäiset osat lähtivät rauhalliseen tahtiin ja samaa on jatkettu koko proggiksen ajan. Mitään ei ole hajoitettu.
Heikkopeikko! Heti tuli rakko keskariin, kun piti syylärin pulttia kitkutella eestaas katkeamisen estämiseksi.
Koneen nostoon hain 2"x4" ja ison liinan, sekä sain kaksi kaveria. Kiitos avusta!
Alustaa purkaessa kävi tenkkapoo jousipuristimien kanssa. Aavistin mahdollisuuden moiseen ja laitoin liinan estämään hampaat-seinä-auto-katto-lattia-kimpoilun. Ja jousihan ponkaisi sittenkin koko pituuteensa puristinten lentäessä sivuun!. Jonne ne jäivätkin. Sain hommattua ladan oman puristimen, mistä tosin meni se laakeri heti rikki..
Viimeisiä purkamisen haasteita oli, kun poikkipalkin kuljettajanpuolen kaksi pystypulttien mutteria pyörivät läpi. Tonnikalapurkki auki ja hitsillä pultinpäät kiinni niin eivät pyöri enään.
Siittä kevyt aloitus. Menestystä kaikille jatkoon. Heittäkää kommentteja ja tulkaa jutuille Etelän lämpöön, jossa hätäseen pääsee pyörähtämään. Kuvan kaksivärisellä kulkineella
"Suurin osa kalustosta on ulkotiloissa olosuhteiden pakosta, mutta se lohduttaa vähän kun kalusto huononee kuitenkin hitaammin kuin prässissä" (tai tuningissa)
No kampuran stefat pitää kaikesta öljystä päätellen laitttaa. Kuvassa ennen liuotinpesuja, moottorin vasenta puolta ja ketjukotelonkoppaa sain painepesurilla suihkittua ennen projektin alkua. 
