Ladaboard

eli kysysin minkalaisia patentteja olette itse autoonne tehnyt tai olette kuullut tehtävän?

tuli vaan mieleeni kun itse joudun pitämään rukkasta tuplaulostulon ja hiekkapellin välissä ettei se kolkuta niin perkeleesti. aina kun hanska putoo ja kolkatus alkaa, etsin jalkatilasta uuden ja käyn asentamassa. tosin ei oo menossa vasta kun toinen hanska. <-- joku tarkkaavainen hanskan havaitsia voisi luulla että jonkun lenkkeiliän päälle kurauttanut.

yhellä tyypillä katkes joku kesä dartista kaasuvaijeri, veteli sitten kaijutin johdolla kaasua ikkunan kautta kädellä.

sukulaisella oli joskus kupla jossa ovet pysyi kiinni köydellä joka meni ovesta oveen.

onha noita tullut tehtyä enemmänkin muttei nyt äkkiseltään muista, pitää lisätä muistin myötä...

Kerran tuli kiinnitettyä pakoputken takapönttö hätäpäissään sukkahousuilla kun se tippui kesken matkan Sittemmin tein paremman patentin rautalangasta, nippusiteistä ja jeesusteipistä.

Onhan noita kaikenlaisia patentteja pilvin pimein, mutta nyt just ei muistu mieleen.

Legendaarisimpia lienee nämä peltityöt. Helmojen täyttö betonilla tms. viritykset että auton saa katsastuksesta keploteltua läpi. Itse en kyllä ole tällaisiin sortunut.

,_,/ukka

lämppärin jalkatilan läppä on tiiviisti kiinni puupalikalla joka on tiukasti sen alla.

takasivulasi pysyy jesseteipillä ylhäällä kun ei teholiima kesällä toiminut. uus yritys ens vuonna.

kaverin aspeniin laitettiin suora putki rautalangalla kiinni.

veli paikkas fiestansa pohjasta reijän leimalle purkalla.

yhellä äijällä oli granadan kontinpohjassa iso reikä, laitto painavan työkalupakin konttiin sen reijän kohdalle ja leima tuli.

,_,/ukka kirjoitti:Legendaarisimpia lienee nämä peltityöt. Helmojen täyttö betonilla tms. viritykset että auton saa katsastuksesta keploteltua läpi. Itse en kyllä ole tällaisiin sortunut.

,_,/ukka

en minäkään ladaan tommosia tekis. kerran datsun sanista laitoin peltiä ja pahvia kiinni kemiallisella metallilla, sitten omatunto rupes kolkuttamaan, ostin surkean hitsausvehkeen ja tinasin pellistä.

Japsissa lakkasi pyyhkijät toimimasta sateella. Narunpätkä kuskin ikkunasta ulos ja pyyhkijään kiinni solmulla, narun toinen pää pelkääjän ikkunasta ulos toiseen pyyhkijään, sitten vain iloisesti vedeltiin edes takas narusta hienosti auton sisäpuolelta kuivana pysyen.
Ei hyvä mutta kotiin pääsi...
Muuten muistelen kaiholla aikoja jolloin kaverille autoa lainatessa piti aina laittaa pitkä lista mukaan auton oikuista, että jos auto tekee näin, niin tee sitten näin - jos käy niin ,niin tee niin. Meni aina puoli tuntia ennen kuin kaikki temput selvisi uudelle kuskille

,_,/ukka kirjoitti:Legendaarisimpia lienee nämä peltityöt. Helmojen täyttö betonilla tms. viritykset että auton saa katsastuksesta keploteltua läpi. Itse en kyllä ole tällaisiin sortunut.

,_,/ukka

Kyllähän näitä pitää kunnon pelimiehen harrastaa


Nopea korin pornoremontti noin 20-30 euroa, millä mennään rohkeasti katsastukseen ja saadaan joksikin aikaa lisäksi autolle siedettävä ulkonäkö tehdään seuraavasti:

Ensiksi pitää ostaa seuraavat asiat:

1) pikkupurkki macroflexiä, 2) purkki lasikuitupakkelia 3) spraypakkeli , 4) aerosooli parannusmaalia, 5) pikkasen hiekkapaperia, pieni teräslasta ja -harja.

Pihalla putsataan teräsharjalla ja lastalla suurimmat irtonaiset maalit pois ja etsitään reiät . Suurimmat reiät macrofleksiä täyteen, kuivamisen jälkeen lastalla tasaiseksi. Sitten lasikuitupakkeli päälle, pikkusen santapaperilla tasaisemmaksi ja spraypakkeli päälle, muutama kerta santapaperilla edestakaisin ja värit päälle. Ja ei muuta kuin pokkana katsastukseen.

Jos sitten joskus haluaa kuitenkin auton korin viimeisen päälle kunnostaa, käytetään tietysti makron sijaan lasikuitukangasta ja pakkelia.

Ruostekorjauksista tulee äkkiseltään yksi viritys mieleen. Kaveri aikoinaan "korjasi" vanhan Cherryn lokareita ja etuhelmoja. Laittoi aina pesusienen palasen "reiän" täytteeksi, pakkelit päälle, mitä lie mönjää ollut, siloitteli pikkasen ja spraymaalia päälle, sävy sävyyn.

Pakkelia ja sanomalehtee on käytetty paikkoina. Siihen kun iski päälle bitumimassaa nii ei ees koputtanut paljoa kun oli semmonen kasa mössöä reiän päälle että huh. Myös kytkentälangalla on tehty jos jonmoista sähkökytkentää. On muka liian ohutta.

Sähkökytkentöjä kyllä toisinaan näkee aika hurjia. Kun itse myin viimeisen nappikseni, niin viihde-elektroniikan purkamisen jäljiltä "piiloon" jäi monenlaista johtoa ja paljon. Teipattuina kyllä, mutta silti.

Isän Skoda 1000 MB:n leimaus 70-luvun alussa on yhen sortin urbaani legenda. Skoda piti ensin hitsata, mutta kun auton alaosa oli kylkilistaa myöten mätä, niin täytyi tyytyä vippaskonstiin. Auto katsastettiin marraskuussa yli 20 asteen pakkasessa. Isä riisui sisäverhoilut pois ja laminoi pohjan sanomalehdellä ja kastelukannulla. Antoi "kuivua" yön yli pakkasessa. Aamulla sisähilut paikoilleen ja konttorille. Sitten naama pokerille ja peukut pystyyn, ettei insinööri lyö liian lujaa. Kesti ja leima tuli. 3 kuukautta myöhemmin Skoda meni kylki edellä puuhun ja, yllätys yllätys, katkesi. Puu on edelleen pystyssä.

R-J kirjoitti:Sähkökytkentöjä kyllä toisinaan näkee aika hurjia. Kun itse myin viimeisen nappikseni, niin viihde-elektroniikan purkamisen jäljiltä "piiloon" jäi monenlaista johtoa ja paljon. Teipattuina kyllä, mutta silti.

Omasta ladasta löytyi kanssa jonkun "insinöörin" sähkövirityksiä.. Ihme ettei auto ole palanut...

Ja ikkunan tiivisteet oli korjattu kuumaliimalla + ovet äänieristetty uretaanilla

Itse en kyllä tällaisia patentteja harrasta, tapana kun on autoa pitää fiksusti.

Puuosien käyttöhän on yleistä takaikkunoiden ylhäälläpitämisessä senjälkeen kun se pikku lätkä on irronnut lasista. Samoin oksanpätkä oli kätevä konepellin ylhäälläpitäjä 1600:ssa senjälkeen kun se kaasupumppujousisysteemi lakkasi toimimasta.

Rizhto kirjoitti:Isän Skoda 1000 MB:n leimaus 70-luvun alussa on yhen sortin urbaani legenda. Skoda piti ensin hitsata, mutta kun auton alaosa oli kylkilistaa myöten mätä, niin täytyi tyytyä vippaskonstiin. Auto katsastettiin marraskuussa yli 20 asteen pakkasessa. Isä riisui sisäverhoilut pois ja laminoi pohjan sanomalehdellä ja kastelukannulla. Antoi "kuivua" yön yli pakkasessa. Aamulla sisähilut paikoilleen ja konttorille. Sitten naama pokerille ja peukut pystyyn, ettei insinööri lyö liian lujaa. Kesti ja leima tuli. 3 kuukautta myöhemmin Skoda meni kylki edellä puuhun ja, yllätys yllätys, katkesi. Puu on edelleen pystyssä.

Juu vähän samanlainen kun ukko kans katsasti yhtä läpimätää fiiattia. Helmasta puutui kutakuinkin puolet. Oli vielä ainoa paikka josta inssi kävi itkemään. Noh, hitsivehkeestä lanka loppu ja inspiraatio hitsata -25c pakkasessa oli myös pieni ja seuraavana päivänä piti leimalle lähteä niin eiköhä se sitten hakenut vettä sisältä ja rupesi lappamaan helman täyteen lunta ja sitten vettä päälle. Aamulla vähän tasoitteli jään reunoja ja paksu kerros massaa päälle. Hyvin kesti koputtelut ja sanoi vielä konttorilla että kovalta tuntuu. Alkoi vaan pelottamaan matkalla ettei tiet ole suolattu .

Onhan näitä patentteja tullut tehtyä. Nuorempana kun pappa-tunturilla ajelin niin oli koneremontti kesken ja pytty irti ja kaverit pyyteli kylille niin äkkiä vaan 2 ruuvipuristimella pytty kiinni (vinka) ja hyvin toimi.

Peruskorjaus välineet taitavat olla tien päällä rautalanka nippusiteet ja jeesusteippi. Niillä saa korjattua ihan mitä vaan

Kun olin n. 8-vuotias, meillä oli vanha Kupla jossa oli lämmityskanavat tukossa/ruosteessa. Isäni sitten nohevasti asensi takajalkatilan kanaviin pölynimurin putken, jolla ilmaa sai ohjattua sen verran lasille että se aukesi... Muistan että vihasin syvästi ko. viritystä, kuten aina kaikkea epätäydellistä