Ladaboard

Ostin 4.7.2020 otsikon mukaisen ruiskusedanin. Kyseinen Lada sijaitsi Pälkäneellä eräällä maatilalla. Olin käynyt katsomassa sitä jo maaliskuussa, mutta työkiireiden vuoksi en onnistunut sitä hakemaan vasta kuin nyt heinakuussa. Onneksi myyjä lupasi säilyttää sen minua varten, koska lupasin maksaa Ladasta pyydetyn hinnan. Hommasin Ladaan siirtokilvet yhdeksi päiväksi, koska se oli ajokuntoinen ja omin voimin siirrettävissä. Sain myös herra KSE 1995:n hakukaveriksi ajamaan toista autoa. Teimme niin, että minä ajoin Pälkäneeltä tämän uuden ostoksen Vehoniemen automuseolle ja KSE 1995 ajoi Combini sinne. Museolla kävimme kahvilla ja äimistelemässä museon tarjontaa, minkä jälkeen vaihdoimme autoja ja KSE 1995 ajoi ruiskusedanin Nokialle korjauspajan pihalle. Hakumatka sujui välikohtauksitta ja oli perin antoisa kokemus.

Kyseinen menopeli on siis vuosimallia 1996 ja se on luovutettu ostajalleen 4.3.1996. Hän on ajanut Ladalla vuoteen 2008 asti, jolloin Lada pomppasi takajousilautasen korroosion takia katsastuksessa eikä sitä ole enää korjattu, syystä tai toisesta. Vuonna 2011 tämä ensimmäinen omistaja menehtyi ja Lada jäi seisomaan. 9 vuotta se oli kuolinpesän omaisuutena Trafin tietokannassa, kunnes nyt minä astuin kuvioihin ja ostin Ladan itselleni. Myyjä otti Ladan hetkeksi nimiinsä myyntiä varten. Tämä auto ei ole koskaan ollut oikeasti kuolinpesän omaisuutta, vaan ennen kuolemaansa omistaja oli luovuttanut Ladan sen myyjälle kauppakirjalla. Se, että Trafin tietokannassa Lada näkyi kuolinpesän omaisuutena, lienee johtunut siitä, että omistajan kuoltua tietokanta päivittyy automaattisesti, vaikka kyseinen auto ei ole mukana perinnössä.

Ladalla on reilun 12 vuoden aikana ajettu kaikkiaan 51 000 kilometriä ja risat. Se olikin sisältä erinomaisessa, ellei uudenveroisessa kunnossa. Edes lämmityslaitteen sininen ja punainen väriviiva eivät ole haalistuneet. Ratin suojus on kerännyt kiitettävän määrän pölyä ja sen on melkein tullut yhdeksi puuksi ratin kanssa. Penkeissä on komeat päälliset, jotka lienee asennettu melkein uudesta asti. Jopa tavarahylly on kaikilla ruuveillaan kiinni, joten sitä ei ole varmaankaan koskaan irrotettu. Mukana tuli kohtalaiset kesärenkaat peltivanteilla ja kehnot talvirenkaat, Hakkapeliitta 10 eli alkuperäiset. Mukaan sain myös auton alkuperäiset rekisterikilvet, jotka oli irrotettu mutta Ladaa ei ole poistettu onneksi rekisteristä.

Vikoja Ladassa ovat: ajovalojen korkeussäätö ei toimi, jarrut ovat hieman heikon oloiset mutta toimivat ja muutamassa paikassa on ruostevaurio. Lämppärin hana on yllätys yllätys jumissa kuumalle. Näitä ovat mainittu jousilautanen, apukuskin puolen takapyöräkotelossa on helman kohdalla reikä sekä kuskin ovessa on etualakulmassa mätäpaikka. Nämä pitää siis korjata. Muuten Lada on aika siistikoppainen. Takapuskuri on joskus kojautettu johonkin ja takakulmassa on pieni kurttu. Pohjan kopeloin jo maaliskuussa ja se on kova. Punainen värikään ei ole haalistunut. Värikoodi on 110 eli Ruby red. Tämä lukee huoltokirjassakin onneksi. Mielestäni tuo on hienoin punaisen sävy. Vahattuna ja myllytettynä se on sädehtivän kaunis väri.

Moottori, vaihdelaatikko sekä perä ovat erinomaisessa kunnossa. Niihin pitää vaihtaa öljyt, samoin kuin kaikki nesteet. Tulevina viikkoisa täytyy myös korjata nuo viat ja viedä Lada katsastukseen, jotta saan sen taas liikenteeseen. Tämä yksilö on aivan liian mainio tuhottavaksi. Aion myydä tämän lopuksi jollekulle asianmukaiselle henkilölle.

Hienoa, että jälleen kerran yksi Lada on päässyt osaaviin käsiin . Nämä alkuperäiskuntoiset ja hyvin vähän ajetut yksilöt ovat harvinaistuneet brutaalisti. Olen jonkin verran seuraillut markkinaa ja vaikuttaa siltä, että todellisten löytöjen (siis jos ne puskureistaan riisutut ja tonttiin lasketut eivät kiihota mieltä) tekeminen alkaa olemaan hyvin vaikeaa.

Pahoittelut aiheen ”kaappauksesta” ilman mitään oikeaa asiaa, mutta täällä foorumillakin on ollut aika hiljaista näin kesällä ainakin takavetoisten osastoilla. Siksipä on hyvin kiehtovaa seurata tämänkin yksilön kehittymistä uuteen loistoon.

Olen samaa mieltä tuosta väristä. Tuo Ruby Red 110 on varmasti hieno väri, vaikka en ole sellaista livenä nähnytkään. Ko väristä on näet ainakin yksi myös erinomainen johdannainen Rubin Red 110/88, joka on tuossa minun Axtec 2105 Ladassa. Melkoinen salapoliisityö oli ennen, kuin löytyi tuo oikea sävy omaani. Moni maalin sekoittelija tarjosi tuota Ruby Red 110 sävyksi Ladaani, mutta ei se sama ole. Kirjallisia merkintöjä ei löytynyt mitään, mutta onneksi löytyi osaava maalikauppa lopulta, joka tuon sävyn sai selville. Ruby Red 110 vivahtaa selvästi enemmän violettiin, mitä tuo Rubin Red 110/88. Olisi joskus hienoa päästä vertaamaan vierekkäin kunnolla myllytettyjä Ruby ja Rubin Red Ladoja, että kumpi se voiton veisi. Tulenko visiitille Tampereelle joskus?

Tule ihmeessä käymään Mansessa. Liikun sen ympäristössä ympäri vuoden. Mielellään kumminkin kuukauden sisään etten ehdi myydä tätä Ladaa pois. MIulla lukee värikoodina 110. Onks tuo 110/88 enemmän oranssiin päin vivahtava?

Joo, tuo Rubin Red 110/88 on oranssiin päin vivahtava sävyltään.

Etenet niin reipasta vauhtia pikaprojektissasi, että en taida ehtiä siihen käymään Tampereella

Tarkoitus kyllä on loma-ajeluita suoritella ja ilman muuta Tampere houkuttaa. Jos sattuu sopivasti, niin ilmoittelen kyllä liikuistani. Erittäin hienoa olisi jossain tavata, ihmetellä autoja ja jakaa kokemuksia

Aloitin lauantaina työt öljynvaihdoilla ja uusilla sytytystulpilla. Moottoriin meni Castrol Magnatec 5w-40 ja Volvon suodatin, vaihteistoon Redline MT-90 ja perään Mobilube 80w-90 täyssynteettinen öljy. Vanha öljynsuodatin oli joku musta Ladan alkuperäinen suodatin suomenkielisillä ohjeilla. Se oli ruostunut ulkoisesti. Öljyissä ei mitään hälyttävää näkynyt. Askin öljyissä oli hieman kermaisuutta havaittavissa. Perässä oli peräti kirkasta vanha öljy. Tulppina olivat alkuperäiset AC Delcon tulpat, jotka olivat ruostuneet. Uudet tulpat ovat NGK BPR6ES. Tulpanjohdot vaihdoin jo aikaisemmin, kun laitoin sytytysmoduulin alle uuden lämpötahnan. Vanhat johdot olivat tulppien päästä melko mädät. Seuraava duuni olisi hitsihommat tai jarrujen ja kytkimen irrotusjärjestelmän korjaaminen. Myös kesäpyörät pitää laittaa alle jossain vaiheessa.

No niin, nyt on tämäkin Lada saatu katsastetuksi tänään ja se on nyt siis liikennekäytössä. Laitoimme uuden takapuskurin hajonneen tilalle, paikkasimme ruostereiät sekä uusimme alapallonivelet, jarruista kaikki jarrusylinterit eteen ja jarruletkut sekä jarrupalat, takajarruista uudet jarrukengät, jarrusylinterit, jarruletkun, T-haaran sekä jarruputken taka-akselin päälle. Kytkimen nestesäiliö piti myös uusia, koska vanha oli halki kiinnitysraudan kohdalta. Katsastuksessa päästöarvot olivat loistavia. Häkäpäästöt olivat kierroksilla puhdas 0 sekä HC 17 eivätkä tyhjäkäynnillä paljoa poikenneet näistä. Tämä Lada on nyt myynnissä.

Mainitsit tuossa tarinan alussa yhdeksi viaksi takajousilautasen.

Jouduitko vaihtamaan vai onnistuitko liimaamaan vanhan mikkiliimalla kuntoon ?

Niin, unohtui koko lautanen mainita. Laitoimme kokonaan uuden lautasen. Vanha putosi pölynä pois rälläköidessä ja jousi oli melkein kuin tyhjän päällä.

toi värikysymys vähän hämää, koskaan kuullut 110/88 merkintää, jo ällä mallissa oli kyllä rehellisen punaista 110 Rubin väriä, mutta sitten on ollut paljon eri koodeilla punaisen muita sävyjä mm. oliko 165 itsellä yksi joka oli enemmän oranssiin päin

Lada on nyt myyty. Sen voi tavata tulevaisuudessa Kaakkois-Suomen kulmilla.

Tänään vielä avustin ulvovan lämppärin puhaltimen ja jumittuneen lämppärin hanan vaihdossa uutta omistajaa. Uusi tarvikepuhallin fiksukselta vaati hieman siipien viilausta, sillä ne hankasivat hivenen kehikkoon. Uudeksi hanaksi tuli alkuperäismallinen alkuperäishana. Kennon päällinen oli muuten puhdas, mutta sen päällä oli helkutisti vehnänjyviä. Maatilallahan tämä on ollut käytössä. Puhaltelimme paineilmalla enimmät jyvät veks. Lisäksi raitisilmakanavasta, siitä suulakkeiden takaisesta tötteröstä löysin jo aiemmin kuolleen ja kuivuneen hiiren. Mahtoi olla kova kohtalo. Kumminkin lämmityslaite on nyt jiirissään.