Metsäroatomasina Ruskie Räntäkuu

[PöyhöinKuusaalt]

Minullakin on IIZIssä tuo öljypohjapanssari. Nuo muut pellit olen heittänyt hemmettiin. Ruskie Räntäkuussa tosin nuo muutkin pellit tuolla koneen alla puoltavat paikkaansa, koska maastot ovat ihan toista kuin missä minun IIZIni hienostelee.

[Lesnaja Sobaka]

Hiekkapelliksi kai sitä kutsutaan moottorin alla olevaa peltiä. En tosin ole kovin vakuuttunut siitä, että sitä sorateillä erityisesti tarvittaisi. Kivet ja pöly kun lentelevät renkaiden alta kaikkialle muualle kuin konetilaan. Ellei sitten ajella oikein kunnon hiekkakinoksessa, että puskurin alta haukkaisi. No, dyyneillä ei ainakaan normaalirenkailla lada edes kulkisi.

Tällä maan kolkalla ei ole satanut oikein kunnolla juhannuksen jälkeen. Sorateillä alkaa nousta tomupilviä kuin Kreikan rallissa. Viime aikoina on työmatka mennyt ikivanhan Paiholan-Joensuun maantien kautta. Se mitä kautta nykyään ajellaan Kulhosta Kuurnaan on uusi tie. Vanha tie kiertelee harjujen kautta, mutkaa ja mäkeä piisaa. Ihmisillä on siellä laajat helppokulkuiset marjakankaat, niin että trafiikki on melkoinen. Tietä ei ole voinut nyt kuivaan aikaan lanata, niin että lievästi paikka paikoin täristää. Kerrankin saa neukkuautolla ohitella uutuudenkarheaa kalustoa perä luisussa, kun pyrkivät korkeintaan kolmeakymppiä siellä ajamaan.

Joskus tuli ajeltua ilman hiekkapeltiä ja silloin huomasi mitä varten se on. Metsätiet kun tuppaavat usein kasvamaan vahvasti heinää ja vesakkoa. Ilman pohjapeltiä kun auraa hiukan vauhdikkaammin puskittuneen tien läpi niin konetila alkaa muistuttaa rakuunaosaston rehuvarastoa.

[Lesnaja Sobaka]

Virtavuotoja mittailtiin oikein miehissä viime lauantaina, eikä ohivetoja pitänyt enää esiintyä. Seisoi myös Ruskie Räntäkuu 2 yötä pihassa ja yhden päivän kaupan pihassa Venäjän Värtsilässä, eikä hukannut akusta mehujaan. En siis nykäissyt akun kenkää irti kun painelin metsään pahat mielessä. Iltapäivällä rupesi antamaan sään jumalatar Esteri vettä, sadeasua ei mukana tietenkään ollut. No mitäs pienistä kun tunnin parin likoamisen jälkeen pääsee starttaamaan auton kotia kohti ja lämmittelemään puhaltimen loimussa. Mutta mutta... avainta kääntämällä näkyi vain heikko punaisen hehku ja viisarit tuskin jaksoivat värähtää. Akku loppu. Paikka oli vielä mahdollisimman hyvin valittu seisokkia ajatellen. Asuttuja taloja ei lähimailla. Ja vaikka olisikin, niin kukapa lähtisi antamaan virtaa ajokoneen möyhentämän raparännin päähän, missä kääntäminenkin oli täysin mahdotonta, kun liikuntakyvytön Ruskie Räntäkuu tukki ainoan kääntöpaikan. Pakittamalla ei sitä tietä menty. Eteenpäinkin vain lusikka pohjassa ja silmät kiinni.

Tiedustelin puhelimitse tov. Pöyhöinkuusaalt sattuisiko olemaan yhtään irtoakkua latingissa. Oli. Puolen tunnin päästä IIZI löysikin metsätien toiseen päähän akku kyydissään. Kannoin tuoreen patterin autolle, asensin ja sillä siisti.

Toveriavulla selvitään vaikka mistä.

[PöyhöinKuusaalt]

Joku siellä sähköissä menee tärinästä päälle ja purkaa patterin. Muka saatiin tämä kuntoon ja laitettiin sitten Röökisytkä ja Takalasinlämmitin sulakkeisiin. Ja näitähän aina sopii epäillä. Paras ottaa niiden sulakkeet hemmettiin kun ei niillä vehkeillä mitään tee kumminkaan.

Meinattelin etten vastaa puhelimeen kun se tätä hälyytystä soi. Olin juuri päivänukahtamssa ja ZZZZZ... Sitten vaan tuli mieleen ettei kerrankin olisi jotain tärkeää ja vastasin. Hyvä niin. Auttaminen on aina mukavaa. Saattaa joskus itsekin saada jelppiä pahassa paikassa rypiessään.

[Lesnaja Sobaka]

Kadonneiden sähköjen arvoitukseen tuli sitten lisää tekijöitä. Laitoin konehuoneessa omia aikojaan kylmenneen akun yön ajaksi lataukseen. Aamulla patteri huokaili niin kuin baabuska vainaa kun odotteli lähtöä tuonilmoisiin: "Ei maistu huttu, ei saju." Toisin sanoen akkulaturin mittarin mukaan akkumulaattorille eivät ampeeritunnit kelpaa. Jännite nousee normilukemiin, mutta mehua ei sisällä ole. Neste näyttäisi akussa olevan oikeassa korkeudessaan. Vara-akkukin näytti sitten samanlaisia elkeitä. Epäilin jo laturin mittaria, mutta lainassa oleva ehjä patteri osoitti tämän epäilyn vääräksi. Akkukaupoille on sitten kipaistava.

On vielä mainittava Lada-auton ominaisuus, joka kävi edellä kerrotussa seikkailussa ilmi sekin. Siis muu kuin oikuttelevat sähköt. Kapean raidevälin ansiosta sillä on mahdollista tuupata metsäkoneen mylläämälle uralle paremmin kuin monella muulla. Maavara nimittäin loppuu melkein kaikilla siinä kohtaa, paitsi korotetuilla offivehkeillä tietysti. Lada pystyy kätevästi taiteilemaan toinen rengas keskellä ja toinen uran sivussa, eikä tien leveys lopu kesken.

[ff8728]

Onko hirvikärpäsiä haitaksi asti? Parisen viikkoa sitten kai ensimmäiset pörisijät näillä seuduilla, minun havaintoni mukkaan. Onkohan noille kiusankappaleille mitään karkotuskonstia?Pieni reppu selekään, reppuun joku keksintö jonka kimppuun hirvikärpäset kilvan rientää...Mitä kokemusta raivurin terästä, minä mielelläni sahailen isommalla terällä, terän ulkokehä menee kovaa vauhtia...Sanovat kulmavaidetta rasittaa, tiedä häntä.

[Lesnaja Sobaka]

Harrastesahoihin pitää laittaa harrastelijan teräkiekko pyörimään, niin kestää kulmavaihteet... Talven kahta puolen kärähti kaksi kulmavaihdetta. Enkä ole muuta kuin isoa terää käyttänyt. Niillä oli tosin molemmilla +5000 käyttötuntia takana.

Hirvikärpäset ovat lennelleet täällä viikon verran. Ei voi sanoa, että haitaksi asti, minun reviirillä ei niitä yleensä liikaa ole, kun ei ole hirvien talvilaidunaluetta.

Hirvikärpästen karkoitus- ja nitistyskonsteista en tiedä kuin yhden takuuvarmasti toimivan. Tämän kertoi minulle entinen työkaverini, joka on Ilomantsista kotoisin: Pikkupoikana oli hän ollut Enson metsurina toimineen isänsä kanssa metsästysporukassa Kutseitin erätuvalla. Miehet olivat illalla kiroilleet ja taivastelleet hirvikärpäsiä, elettiin 70-lukua ja metsätäi oli vastikään levinnyt Ilomantsiin. Miehissä oli ihmetelty uuden tulokkaan sitkeähenkisyyttä. Otus ei heittänyt henkeään nyrkillä pöytähonkaa vasten hakkaamalla ja näppienkin välissä sai nipistää kunnolla ennenkuin iljetys lakkasi heiluttelemasta koipiaan. Seuraavana aamuna miehet lähtivät jahtiin ja jättivät pikkupojan tupavahtiin. Ajankulukseen työkaverini oli pikkumiehen hahmossaan keksinyt kokeilla mitä hirvikärpänen mahtaisi tuumata pontikasta; miesten pullo kun oli löytynyt reppuja tutkimalla. Ja kas, sitkeä otus olikin saanut surmansa välittömästi joutuessaan kosketuksiin väkevän korpirojun kanssa. Keksinnöstä innostuneena olikin tupavahti kerännyt kaikki löytämänsä hirvikärpäset ja lähettänyt ne manan maille tunkemalla pontikkapulloon.

Tuvalle jahdin jälkeen palanneet metsästäjät eivät kertomuksen mukaan jostain syystä olleet lainkaan innostuneita mullistavasta keksinnöstä.

[Lesnaja Sobaka]

Toissapäivältä pitää vielä kertoa yhden ominaisuuden ilmenemisestä.

Ei lähtenyt kone tulille keskellä päivää. Syyksi ilmeni pienen tutkiskelun jälkeen polttoaineen puutos. Tankki oli toki kohtuullisen vajaa, mutta varoitusvalo oli vasta vilahtanut. Se tietää Ruskie Räntäkuun tapauksessa, että 5-7 litraa piti olla mehua säiliössä. Auto oli pysäköitynä tien luiskaan perä edellä, luiskan kaltevuus sanotaan noin 20-25 graadia. Polttoaineen ottopuoli ei siis mitä ilmeisimmin ylettänyt horimaan lientä säiliöstä linjaan. Ylös ei jaksanut romua työntää, joten alas oli mentävä. Onneksi ei ollut kiveä tai pashaojaa takana. Vähän suoristuttuaan auto jaksoikin nostaa lientä kaasuttimelle asti ja matka jatkui taas.

Joskus ennenkin on rehupunttiautolla käynyt näin, niissä kun on lituskaiset säiliöt. Mutta ei Ladalla. Tässä yksilössä lienee säiliön imupää jollain tavalla etukenossa. Enpä ole tankin sisään vilkaissut.

[PöyhöinKuusaalt]

Siis oliko vekotin 20asteen kulmassa keula ylöspäin? Hurja kallistus. RuiskuCombi ottaa polttoaineen melko keskeltä laakatankkia, mutta en tiedä näistä kaasariversioista.

Voisiko myös olla niin että polttoainepumppu ei jaksanut imeä vaikka kerroitkin että lipsuttelit käsilipsuttimella. No, varmaan se imuputkenpää oli sen verran kuivilla ettei mekaaninen pumppu pystynyt työhönsä. Eihän se tarvi kun vähän hörpätä ilmaa niin nestekoheesio ei enää vaikuta ja tehosta virtausta.

[Lesnaja Sobaka]

No nyt on tuning. Takailmansotkija eli pilaaja eli spoileri.



Periaatteessa kiinnityssysteemi on ruuvausta vailla valmis, ilman reikien porausta ja muuta askartelua. Siis periaatteessa. Mutta venäläiseen tapaan mikään ei ole ihan sitä miltä se näyttää, eikä mikään näytä siltä mitä se on. Niin että monta vaihetta koettiin ennen kuin läppä oli paikoillaan. Hermot olisivat todennäköisesti menneet, jos ei olisi tiennyt, että näin se vaan on näiden kanssa.

Ilmanpilaajan filosofia lyhykäisyydessään siis on, että se ohjaa auton koria hyväilevää leppeää ajoviimaa takaluukulle päin, että eivät tieltä nousevat rännät ja mineraalit pääsisi persusta ryvettämään. Kannakkeet olivat valmiiksi aseteltu tällaiseen kulmaan auton koriin nähden.



Asento saattaa olla hiukka liian pysty, ainakin hirmuinen tuulen suhina ja ujellus kävi ahterista päin tämän päivän hartaushetkeen ajellessa. Saahan tuota taivutella mieleisekseen.

[PöyhöinKuusaalt]

Minähän näitä väkisin ihmisille hommaan. Tämäkin kannoin kotiin asti ja vieläpä lahjoituksena tai vastalahjana. Samaroihinkin näitä kauppailin melkein väkisin. Ja eikö se suhina vähene jos asennat sen tuomani uuden takaluukuntiivisteen?

Vielä kun laitetaan se takaluukunlukonsuoja. Siihen kelpaa hyvin takakontinpohjan kumi/muovimatto. Siitä leikataan sopiva läpyskä ja asennetaan rekkarikilpiruuvien alle. Ei kannata ostaa Venäjältä valmista läpyskää ellei halua LadaLogoa siihen. Täältä Kännykkätieltä vaan hakemaan sitä pohjamattoa. Minulla niitä riittää kun revin ne aina hemmettiin mahdollisimman nopeasti. No, KRIINI saattaa sellaisen saada tai sitten ei.

[Lesnaja Sobaka]

Reilu 2500 kilometriä on nyt Ruskie Räntäkuu kuljettanut metsätyökollektiivia. Vain kerran jäänyt käynnistymättä, mutta kertaakaan ei ole tien päälle jättänyt, joten arvosanaksi tulee vahva tyydyttävä.

Pienet epäkohdat ne alkavat tietysti rassaamaan tässä vaiheessa, kun ei ole isompaa harmia. Nopeusmittari ääntelee sen verran vahvasti, että poikani sanoi isän auton kuulostavan samalta kuin polkupyöränsä, jossa on siis räpätin pinnojen välissä. Mittarin neulakin alkaa pomppia siihen malliin ajossa, että ei siitä voi hyvällä tahdollakaan nopeutta enää arvioida kuin npoin 30 kilometrin haarukassa. Lienee syytä purkaa tuo vanha mittari, joka siis matkamittarin toimimattomuuden vuoksi irti nyppäisin, ja katsoa olisko jotain tehtävissä.

Tylsä metsätyökollektiivin puunkaatovideo, jossa lada ei varsinaisesti esiinny, mutta kuvattu on Ruskie Räntäkuun katolta ja persluukusta käsin: http://www.youtube.com/watch?v=bm3LmlCX ... re=related

[Pavlovits]

Kerran tuollaiset mittarinääntelyt korjautuivat kiristämällä sormin se mittariin tuleva vaijerin ruuvi.

[ff8728]

Hieno video Minua miellytti varsinkin kaatotyöskentelyn rauhallisuus, hyvin suunniteltu ja hallittu kaato helpottaa aina seuraavia työvaiheita, saattaa jopa tilissäkin näkyä. Sahakin näyttää olevan oikeaa merkkiä... Minä vaan raivurilla pärryyttelen edelleen.

[PöyhöinKuusaalt]

Itsellenikin tuli heti mieleen mittarivaijerin huono kiinnitys. Tarkasta se ensin.

Ja jos ne mittarit ei pelaa kun niitä oikeasti tarvitaan niin tuodaan omakustannehintaan Venäjältä uusia. No, kahvit saa päälle tarjota