Eli Lada historiani alkaa tästä:
Eli ensimmäinen Ladani oli "susiruma" 1200S vm 1989, jonka pinnasta löytyi ainakin 4-eri värisävyä (orginaali beige, "jotain sinnepäin beige", "primeri harmaa" ja alustamassan musta").
Harvinaisen "kauniin" yleisilmeen varmistivat myöskin katolla eriparia olevat kattotelineet, ja vähintään riittävästi lommoja kyljissä...
Kukaan ei ollut kiinnostunut tästä "helmestä" vaikka hinta oli kohtuullisen halpa, ja leimaakin oli jäljellä 10kk...
Itse sain autosta tiedon velipojan kautta (auto oli kerinnyt olemaan myynnissä jo pari viikkoa), joten ei muuta kuin sopimaan koeajoa myyjän kanssa...
No kärry kesti koeajolenkin, ja kovan tinkimisen jälkeen ja myyjälle maksetun 200 euron jälkeen lada siirtyi meikäläisen omistukseen...
Itselläni ajatus oli että ajetaan nyt tuo leima loppuun, ja lyödään sitten paaliin, ja hommataan uusi romu ensi talveksi...
Ja nyt on pakko valitettavasti sanoa, että auton kohtelu oli sen mukaista...
Nyt kaikki Lada harrastajat silmät kiinni:
- Autolla mentiin koko talviaika enemmän kylki kuin keula edellä...
- En tarkistanut öljyjä koko omistusaikanani, vaan toimittiin seuraavasti....
- Autoon lisättiin kaikki tallin ylijäämäöljyt kaikkine "p*skoineen"...
- Kärryllä kokeiltiin monta kertaa, että saako siitä kaikki 4-pyörää irti maanpinnasta sopivassa hyppyrissä... kyllä sai...
- Kesä kärryllä yritettiin Driftailla/Driftailtiin jokaisella sadekelillä...
- Auton kattotelineitä käytettiin "surffaukseen" Jyväskylän suurajojen aikaan...
- Auton kyytiin saatin samojen rallien aikaan eräs turisti joka syvästi epäili suomen katsastusjärjestelmää...
+ Autolla heitettiin hiton monta muistiin jäävää reissua...
Tuossa Laatokassa kytkin toimi hieman miten tykkäsi = yleensä toimi ihan kohtuullisesti, mutta kun sitä "kiusasi", niin otti heti kun vain
kevensi tennaria kytkimeltä...
Lisäksi perä alkoi meikäläisen omistuksen loppupuolella olemaan useimmiten lähes 100% lukkoperä...
Perää ei siis kukaan hitsaillut, mutta silti laatokka suti aina (jos mahdollista) molemmilla takarenkailla.
Muina "ominaisuuksina" voitanee mainita kytkimen painelaakeri, joka ulvoi koko omistamani ajan, se erilaiset krohinat/kitinät/vinkumiset kun antoi auton rullata vapaalla alamäkeen ilman että kone kävi.
No tuo Lada tuli sitten myytyä pois V. 2010 alussa koska leima oli loppumaisillaan, ja kun tuo Chevykin kerta oli sopivasti olevinaan kunnossa....
Lada meni "kaverin kaverille" peltoautoksi samaan hintaan minkä olin siitä itse leimattuna maksanut...
Vuosi 2010 menikin sitten kesä tuolla Chevyllä ajellen, ja talvi laina Astralla ajellen, muta takaraivossa takoi kokoajan katumus tuon Ladan myynnin suhteen...
Ko. talvena heitin aina vitsillä eräälle työkaverille joka toisinaan kävi töissä isänsä Ladalla, että myy mulle laatokka, maksan xxx euroa, jolloin kaveri vain nauroi, että vaikka tuplaat tuon hinnan, niin ei isukki sitä myy..
Hommasin itseni tämän talven 2011/2012 talviautoksi vm 1986 Olevan Opel Asconan... Toimiva auto, ei siinä mitään, mutta kun on tottunut takavetoiseen, niin ei tuo etuvetoinen oiken enään jaksa sytyttää...
No eräs "kaunis päivä" 2012 (räntää satoi taivaan täydeltä), tuo työkaverini soitti, ja kertoi, että isäukkonsa olisi nyt valmis luopumaan ladastaan... Heppu ajatteli soitella meikäläiselle, koska olin "vitsilllä" yrittänyt ostaa autoa aikaisemmin...
Lada toki kiinnosti ja hinnaksi sovittiin 5XX Euroa...
Itse olin valmis lunastamaan Ladan tähän hintaan, ja kaupat näyttivätkin jo varmoilta...
Mutta seuraavana päivänä sain puhelun, että eräs omistajan sukulainen haluaisi auto itselleensä ---> se siitä...
No meni muutama päivä kun omistajan poika soittaa, että vieläkö ottaisit Ladan hintaan 3XX euroa... (200e halvemmalla kun mitä tarjosin)...
Kuulemma tuo sukulainen ei onnistunut järjestämään talvisäilytyspaikkaa autolle...
No ei muuta kuin lupaamaan että totta hemmetissä kiinnostaa ---> sain sovittua koeajon seuraavalle päivälle...
Itselleni olisi riittänyt jo aluksi ajamani n.5km koeajo (koska olin tietoinen auton historiasta), mutta omistajan toiveesta ajoimme varmaankin vähintään 5x tuon koeajolenkin mittaisen lenkin...
Eli nykyään omistan siis vm 1989 (otettu käyttöön 1990) Lada 1200S, jolla on takana vain 125tkm, ja itse olen auto 2. omistaja...
Omasta mielestäni auto on päällepäin vähintäänkin 90%, ja sisustaltaan vähintäänkin 95& alkuperäiskunnossa.
Ja Lada harrastajille (jotka voivat nyt jo avata silmänsä), niin tämä yksilö tulee saamaan osakseensa asianmukaista huoltoa, ja tätä yksilöä ei tee edes mieli rääkäkätä talvella hengiltä, vaan tällä ajetaan nätisti kuitenkaan unohtamatta takavedon etuja...
Eli tämä auto on meikäläiselle nk. pitovehje, josta olisi tulevana kesänä tarkoituksena tulevana kesänä korjata ruosteiset talvivanteet+ muutama pieni pintaruostekohte korista.
Ja miksi alunperin "ihastuin" Ladoihin? = Lue tuon ensimmäisen Ladani tarina... Vaikka sitä kuinka kidutti, niin silti se pirulainen vain toimi, + siitä jäi monta mukavaa muistoa ilman tuota pahoinpitelyäkin...
