Olen Leksa, vuonna 1988 syntynyt 21013 -mallinen, en oikein minkään värinen nappisilmä. Olen ikäisekseni ja maanmiehiin(ja naisiin) verraten kohtalaisen hyvin säilynyt yksilö. Minulla huristelee nyt järjestyksessään kolmas omistaja; ensimmäinen ja minulle tärkein omistaja piti minua hyvänä yli 20 vuotta. Ajettuja kilometrejä tuli juuri täyteen 90 tuhatta.
Kyyditettävät aina välillä puhuvat rantakuntoon pääsemisestä. Minä haluaisin museokuntoon. Ikäni ei ihan vielä riitä, mutta haluaisin jo alkaa valmistautumaan siihen. Apukuljettajan etukulmaa ikääntynyt ensimmäinen omistajani kolhaisi autotallin oven karmiin ja sen vuoksi korjauslistalla on ainakin etulokasuoja, etuhiekkapelti, etupuskuri, ajovaloumpion + kromikehyksen vaihto alkuperäiseksi. Samalla taisin saada hankaumaa ja lommoa myös molempiin apukuljettajan puolen oviin. Tai en muista, oliko se joku muu tilanne. Lisäksi kuljettajan puolen takakulmaa on sen verran kolautettu johonkin, että puskuri on vääntynyt ja puskurin rauta on painanut lommon koriin.
Voisitko auttaa minua tavoitteeseen pääsemisessä? Omistajani on tuuminut, että voisi alkaa hankkimaan museokelpoisia korjausosia. Vaihdossa voidaan kuulemma rahan lisäksi antaa näitä edellä mainittuja, suht' hyväkuntoisia -ei museokelpoisia- osia.
Kuten kuvista näkee, on minussa muutamia alkavia ruostekohtia. Omistajani osti talvella korjausmaalia ja lupasi hiekkapuhaltaa alkaneet ruosteet pois tulevan kesän aikana. Toivottavasti korjaus tulee ajoissa, sillä pelkään hitsauskonetta. Edellistä katsastusta varten etummaisten tunkinkorvakkeiden eteen piti hitsata hieman uutta peltiä. Se oli minulle ensimmäinen tutustuminen hitsauslaitteeseen ja kokemus oli sangen pelottava.
Vaikka olenkin luonteeltani vahvasti talviauto, haluaisin niellä asfalttia myös kesähelteillä. Minulla ei tosin ole kesäkenkiä. Tai on, mutta ne on niin loppuun käytetyt ettei pintakuviota ole juurikaan jäljellä. Rengastuksen pieni murhe on myös vanhanaikaiset pyöreäreikäiset vanteet, jotka eivät ole tubeless -malliset. Rengasliikkeessä naureskelevat sisärenkailleni, mutta minkäs teet, ei koira karvoistaan mihinkään pääse. Rengastuksesta puheenollen, myös kromiset pölykapselit voisivat olla paremmat.
Sisältä olen hyvässä kunnossa. Kiitos siitä kuuluu uutena asennettuille penkinpäällisille, jotka otettiin pois vasta viime syksynä. Hallintalaitteet ovat kunnossa, ainoastaan lämmityslaitteen käyttövipu on rikki. Lämmön määrää joutuu säätämään suoraan hanassa olevasta vivusta. Olen ylpeä sisustuksen väristä; penkit ovat tumman harmaat ja oviverhoilut mustat. Myös tuuletusikkunoiden kahvat ovat paikallaan ja toimivat. Äänimerkkini on jotenkin kummallisen herkkä ja saattaa äännellä itsekseen rattia pyöriteltäessä. Siksi äänimerkiltä on johdot irroitettu.
Teknisesti olen kuulemma hyvässä kunnossa. Omistajani kaveri sanoi venttiilejä säätäessään, että "koneessa ainakin on puristukset tallella". Miksikäs ei olisi, kun kilometrejä on vain sisäänajon verran ja suonissani on aina virrannut hyvää ja tuoretta öljyä. Jakoketjun ylempi laahain pitäisi kyllä uusia, alkuperäinen oli kulunut osittain pois ja loputkin poistettiin samalla kun venttiilikoppa oli auki. Kerran eräs nuorisojoukko kuritti minua, joten päätin jumittaa kytkimen paikalleen. Se tepsi, sillä sen avulla päädyin nykyiselle omistajalleni joka arvostaa minua. Sain uuden kytkimen ja pääsin taas ajoon.
Kiitos kun luit avautumiseni tähän asti. Nyt on aika paljastaa kuvat. Ylpistyn, jos saan kehuja. Ikionnelliseksi muutun, mikäli täältä löydän apuja museokuntoon pääsemiseen.
T: Leksa
