110:n takajarrut

[audiq]

Toinen on ainakin Samaran/110:n osalta täyttä puuta heinää.

Samapa tuo mulle, mutta sen sanon, että -86 tuli Samara taloon ja sen jälkeen on aina löytynyt talosta vähintään yksi Samara. Kertaakaan ei ole tarvinnut 22-vuoteen käsijarrun säätöön koskea.

[lada 1200s]

Ai vitsit, tuli tehtyä karmee virhe kun viimeksi vaihdettiin
110:in jarrukengät. Eli säädin seisontajarrua. Täytyy muistaa
ettei koske säätöön kun kohta joutuu taas vaihtaan kun on
pinnat kumminkin irti.

[samarai]

En ole itsekään vielä koskaan Samarasta käsijarruvaijerista jarruja säätänyt joka on ollut vuodesta 96, enkä Transitista joka on ollut vuodesta 89. Takajarrujen säätö kässäristä on amisviritys, vastaa sitä kun nälkäistä hevosta lyödään ylämäessä selkään -mene, mene.

Jos käsijarruvipu on noussut liian ylös, otan rummun auki ja vaihdan lopussa olevan ensiökengän paksumpaan. Käsijarrun perussäätö on tietysti sitten eri asia mutta ei käsijarruvaijerilla kyllä jarrukenkiä kuulu säätää.

[Tupolev]

Muistakaa viilata alumiinisesta jarrurummusta jarrukengän syövyttämä kynnys pois. Helpottaa elämää jatkossa.

[Lada-Jussi]

mä oon vaikka kuinka monta kertaa säätänyt samaran käsijarrua, mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa, siksihän siellä se säätö on

[samarai]

Ei silloin tietysti ole mitään pahaa, jos ensiökengässä on pintaa ja rumpu ei ole kulunut loppuun - eli esim. jarrukenkien vaihdon tai käsijarruvaijerien vaihdon yhteydessä. Mutta sitävastoin jos käsijarruvaijereilla aletaan kiristää lopussa olevia kenkiä lähemmäs rumpua sen vuoksi, että käsijarruvipuun vaan saadaan se maagiset "3 naksausta". Tarkastin juri Samaran kässärin -"4 naksauksella" ottaa kiinni, enkä kyllä muista milloin tohon kengät uusittiin, mutta aikaa siitä on. Vaijerin säätöihin ei kuitenkaan koskaan ole koskettu !!

Täytyi laittaa tätä vääntöä varten kuva Samaran/110:n takajarrusta, että joku vaikka tosta selittäisi, miksi juuri tätä käsijarrumallia pitää olla "usein säätämässä".



Oma käsitys Samaran/110 käsijarrun toiminnasta on tämä:

Piirtopuikon alla näkyy välirauta, mikä painaa ensiökengän yläosaa rumpuun kun käsijarrua vedetään. Pyöräsylinterissä oleva automaattisäätö työntää kenkiä ulospäin. Jos tuolloin välirautamekanismiin on tullut niin paljon välystä vaijerin venyminen huomioon ottaen, että käsijarruvipu nousee liian pystyyn, niin itsellä sen kyllä merkinnyt suurella varmuudella sitä, että ensiökengän pinta on vaihtorajassa. Pyöräsylinterin automaattisäätö on silloin myös ääriasennossa - nyt käsijarruvaijereita edelleen kiristämällä saadaan tietysti se käsijarruvipu alas "3 naksautusta" - mitäs sitä rumpua turhaan aukomaan

Vanhasta kalustosta on muistissa, että näillä väkisin tehdyillä kässärisäädöillä noi väliraudan hahlotkin ja rummutkin kulutettu niin loppuun, ettei jarrukenkien omat säädötkään enää ollut riittänyt ja hahloihin hitsailtu lisää tavaraa ym. virityksiä. Kyllä näki joskus aikanaan monta kertaa punaista, kun huomasi juuri ostamassaan pommissa käsijarruvaijerilla kiristetyt rautaan asti poltetut jarrukengät ja uponneina sentin reunaisiin rumpuihin. Siitä tämä minun "kässärisäätövastaisuus" varmaan alkuaan juontaa juurensa. No tietysti ne oli niitä pienempiä murheita jossain sinistä savua tupruttavassa mätävikaisessä "cherryssä".

Itsellä ei ole tosiaan koskaan ollut tarvetta säädellä Samaran käsijarruvaijereita, eikä liioin tosta 110:sta. Transitissa käsijarruvaijerit säädin joskus 10v. silloin kun vaijerit uusittiin. Sehän tässä vähän ihmetyttääkin, minkä takia sitten toisilla on näihin kässäreihin sitä jatkuvaa säätötarvetta

Käsijarruvivun noustessa "liian ylös" on päinvastoin itsellä aina alkanut hälytyskellot soimaan, että jarrukengät on mahdollisesti lopussa ja rumpu pitää avata asian selvittämiseksi. No jokainen tietysti tekee mitä haluaa, säätäkää vaan rauhassa edelleen niitä kässäreitänne, esitin tässä vain asiaan oman eriävän näkökantani.

[Sdelano v SSSR]

Terve!

Pari kommenttia:

Käsijarrun säätötarpeelle on se yksinkertainen syy, että käsijarruvivun liikematka kasvaa kitkapintojen kulumisen myötä. Jos kuluminen on pientä, ei säätötarvettakaan juuri ole. Itse pärjään kertasäädöllä tavallisesti vuoden (= noin 50.000 km). Tiedossani ei ole, että käsijarrua pitäisi jotenkin "usein säätää".

Kenkien kulumiseen vaikuttaa suuresti 1) ajotapa ja 2) taka-akselin kuormitus (suurempi jarruvoima taakse, kun kuormaa on). Omissa vekotuksissani jarrukengät kestävät reilun 100.000 km (ajan aika paljon vuoristoteitä ja reipasta kyytiä).

Käsijarruvaijerin säätö ei kuluta kenkien välitankoa. Hahlo syvenee luonnollisesti normaalin kulumisen myötä jonkin verran, mutta normaalisti välitanko kestää auton käyttöiän. Välitangon "tappaa" suuri käsijarruvivun voimankäyttö, johon voi syynä olla takajarrujen paineensäätimen jumiutuminen => vasen takapyörä ei juurikaan jarruta, eikä sen automaattisäätö toimi => käsijarru toimii kunnolla vain oikeassa takapyörässä => tarvitaan suuri käyttövoima käsijarruvipuun => oikean takajarrun välitanko kuluu.

Käsijarruvaijerilla ei saa jarrukenkiä tai -rumpuja "poltetuiksi", paitsi tietysti silloin, jos jarru kiristetään laahaamaan asti.

Käyttöjarrun automaattisäätö ei "työnnä kenkiä ulospäin". Samaran/110:n jarrusylintereissä on jousivoimaan perustuva männänrenkaan omainen kitkarengas, jota jarrukenkien jouset eivät jaksa siirtää. Sen sijaan jarrusylinterin voima riittäää mainiosti siirtämään kitkarengasta ulospäin. Kitkarengas on omaa leveyttään väljemmässä urassa. Välys sen verran suuri, että jarrusylinterin mäntä pääsee palautumaan niin paljon, että kengät varmasti irtoavat rummusta, kun jarrupoljin hellätään. Käsijarruvaijerin säädöllä ei ole mitään vaikutusta automaattisäädön toimintaan.

Takajarrujen kitkapintojen paksuuden voi mainiosti tarkastaa rummun sivulla olevista rei'istä. Rumpua ei siis tarvitse sitä varten irrottaa.

Transitissa lienee (tätä en tiedä varmasti) tyypillinen saksalainen automaattisäätö, jossa kierremekanismi lisää välitangon pituutta kitkapintojen kulumisen myötä. Sellaisten jarrujen käsijarruvaijerin säätötarve on erittäin pieni.

Mielenkiintoista on muuten se, että Samaran/110:n käsijarrun säätämisen turmiollisuudesta ovat varmimpia ne henkilöt, jotka oman todistuksensa mukaan eivät ole hommaa koskaan tehneet

SvS

[audiq]

Mielenkiintoista on muuten se, että Samaran/110:n käsijarrun säätämisen turmiollisuudesta ovat varmimpia ne henkilöt, jotka oman todistuksensa mukaan eivät ole hommaa koskaan tehneet

Olen minä joskus käsijarrua säätänyt jostain autosta, mutta sitten myöhemmin viisastuneena olen todennut säädön olevan väärä tapa alkaa jarruja palauttamaan. Kyllä ne ongelmat ovat yleensä muualla. Säädöllä saadaan toki jarruvoimaa lisää, mutta kun itse säätötarpeen aiheuttaja paikallistetaan ja korjataan, niin lopputulos on parempi.

Se on totta, että Samarassa kahvan liikematka kasvaa, kun kengät kuluvat. Kuitenkin käsijarrun säätöön ei ainakaan minun ole koskaan tarvinnut kajota. Kyllä siellä niitä hampaita riittää.
Pidempi liike kuitenkin on vain hyväksi, se pitää vaijerit paremmin herkkinä. Toki katsastumääräyksissä on maininta, että liikerata ei saa olla pidempi kuin 3/4 osaa kahvan koko liikematkasta. Tuota ongelmaa en kuitenkaan ole koskaan Samarassa huomannut ilmenevän, vaikka kengät kuluisivatkin.

Ja jokainenhan saa säädellä käsijarrua mielensä mukaan. Itse tiedän, että osaan tehdä Samaraan tasaisesti ottavat ja pitkäikäiset jarrut, jotka eivät tarvitse jälkikäteen säätämistä ja uskoisin, että siihen pystyvät muutkin, kun vaan tekevät homman oikeassa järjestyksessä.
Yleisin virhe on juuri se, että säädetään käsijarruvaijerit liian tiukalle ja sekoitetaan sillä jarrujen tasapaino.

[samarai]

Sdelanolle vuorostaan vielä pari kommenttia. Toivottavasti ei mene jankkaukseksi.

Käsijarrun oikea välyksensäätö ei kuluta kenkien välitankoa - siitä ollaan samaa mieltä. Viittasin tossa lähinnä siihen, että jossain ostamissa vehkeissä vaijereilla oli säädetty loppuunkuluneet kengät niin, että juuri hampaat irvessä vivusta vetämällä takarummut saatiin vielä lukkoon. Samalla oli tietysti rummut poltettu, hihnat oli tietysti jo käytössä kuluneet loppuun ja syynä koko hommaan.

En tarkoittanut, että se pyöräsylinterin säätö työntää niitä kenkiä koko ajan rumpua vasten vaan että kengät liikkuvat ulospäin sitä mukaa kun se hihna kuluu (eli juuri sitä automaattisäätöä pyöräsylinterissä). Transitissa automaattisäätö tapahtuu juuri sen kierremekanismin avulla, mutta en nää itse mitään eroa siinä millä tavalla se tapahtuu Männät tulee ulommas silloin kun hihna kuluu - tätä tarkoitin. Mutta en en koe itse tarpeelliseksi alkaa kyllä käsijarruvaijeria kiristämään "parin naksauksen takia" käsijarruvivussa? Silloin jos käsijarruvipu nousee "pystyyn" , täytyy varmaan tehdä jo muutakin kuin pelkkiä säätöjuttuja.

Noita tarkastusreikiä en kyllä muistanut, näistä olisit kyllä voinut huomauttaa jo aikaisemmin niin mä olisi sun kanssa koko asiasta edes alkanut kinaamaan. Itselläkään ei ole silloin kahta sanaa kässärinsäätöä vastaan, jos niistä ensin tarkastaa, että hihnassa pintaa on jäljellä ja haluaa esim. ettei se käsijarruvivun liike ole kuin se "korkeintaan 3 naksausta".

Tossa kitkapintojen tarkastuksessa oikeastaan koko homman koko pointti itsellä olikin. Ettei kässärivipua loppuunkuluneella ensiökengällä herätellä enää käsijarrua pitämään vaijereita kiristämällä. Käsijarrun "säädöllä" on mielestäni juuri silloin vaikutusta myös sen automaattisäädön toimintaan -se välitanko alkaa painaa ensiökenkää ulos pyöräsylinterin säädön sijasta.

Se kannattaa huomioida myös, että Samarassa/110:ssä on symmetriset kengät - eli "köyhänä patenttina" kuluneen ensiökengän voi vaihtaa kerran taakse, ainakaan kaikissa autoissa tätä mahdollisuutta ei ole. Toisiokenkähän ei kulu paljoakaan kuin itsetehostusta ei ole ja sillä ei ole taas juuri vaikutusta käsijarrun pitoon - eli vaihtaa sen kuluneen kengän taakse.

[Sdelano v SSSR]

Terve vain!

Eihän tämä nyt jankkaukseksi mene, kun koko ajan keskustelu etenee ja tulee uutta tietoa

Pardonnez-moi, en muistanut heti alkuun mainita niistä rumpujen rei'istä. Mennyt jo "automaatiksi", että pyörien vaihdossa silmä vilkaisee myös jarrupinnat, enkä siksi muistanut alkuun asiasta mainita.

Transitin yhdystangon kierremekanismi on käsijarrun säätötarvemielessä aivan erilainen kuin Samaran/110:n pyöräsylinterisäätö. Asia selvinnee, jos kuvittelee mielessään, miten Samaran/110:n käsijarru käyttäytyisi, jos yhdystanko pitenisi.

Käyttöjarrun kannalta tankosäätö ja sylinterisäätö ovat jokseenkin samanveroisia, joskin pidän sylinterisäätöä toimintavarmempana; tankosäätöä saan ainakin omassa VW:ssäni välillä herkistää, voidella ja muutenkin hoivailla.

Kenkien symmetrisyysasia on niinkuin kirjoitat, toisiokenkä kuluu lähinnä peruutusjarrutuksissa.

***

Vilkaisin vielä, mitä AvtoVAZin korjaamokäsikirja kertoo käsijarrun säädöstä.

"Jos auto ei pysy paikallaan 25 %:a jyrkässä mäessä, kun käsijarruvipua vedetään 2...8 hampaan verran, on jarru säädettävä."

Aika väljä on siis tehtaan ohje, joskin 25-prosenttinen mäki on jo melkoinen.

[Ukki]

Tervehdykset toivottelen.
Ei ole hirveän paljon kokemusta 110HB:n jarruista. Käytyämme silloin sen kovan lumimyräkän aikaan ajamassa sellainen 450km:n matka ja muutaman päivän päästä takaisin. Oli lunta, soraa, suolaa ja molempien sekoitusta liikenteessä. Tämän reissun jälkeen rupesivat HB:n takajarrut rohisemaan, kun lähdetään liikkeelle, muutaman jarrutuksen jälkeen tämä ääni vähenee ja kohta loppuu. Ajettu 33000km vm.03 eikai hihnat ole loppu? Ovatko tämän mallin jarrut herkemmät kuin muut ottamaan kuraa sisäänsä? Puhdistuvatko ajankuluessa itsestään? Kokijat ja tietäjät mielipiteitä kiitos.

[LADA 112 T.T]

tyyppivika samarassa ja 110 .s rohisevat kostealla säällä. 18 vuoden kokemuksella.

[Sdelano v SSSR]

Terve!

Samat on kokemukset, nyt jo 21 vuoden ja 2 kuukauden ajalta Samaroista ja satakympeistä. Kosteana rohisee, joskus melko metelilläkin. Jos jarrut avaa, ei mitään kummallista löydy, edes likaa.

Rohina ei ole merkki hihnojen loppumisesta. Enkä ole huomannut, että ei-alkuperäisillä kengilläkään rohisisi sen vähempää.

SvS

[Warreossi]

Jokinaika sitten vaihdoin taakse uudet kengät,tarvike sellaiset ja rohisee ihan yhtälailla kuin alkuperäisetkin.

[pressa]

rohinaakin vähentää jos tekee kaksi vinoa uraa nauhoihin, helpoin tehdä kulmahiomakoneella kolmen millin laikalla.