Mutta jäi kuitenkin ostamatta. Niva tuli ostettua kun käytössä oli n.1000e rahaa ja piti saada maasturi. Oli sopivasti Niva tarjolla. Emäntä ei siitä pidä yhtään. Väittää että on romu jne. Mun puolesta vaikka kävelkööt jos ei kyyti kelpaa 
miten aloitit lada harrastuksen
Alueen säännöt
Jos oma viestiketjusi on täällä, korjaa otsikko oikeaan muotoon ja odota että ylläpito siirtää sen oikealle alueelle.
Otsikoi muotoon: TEHTAAN MALLINUMERO - VUOSIMALLI - VAPAAEHTOINEN NIMI - VAPAAMUOTOINEN AUTON TILA (PROJEKTI/KÄYTTIS/YMS.)
Jos oma viestiketjusi on täällä, korjaa otsikko oikeaan muotoon ja odota että ylläpito siirtää sen oikealle alueelle.
Otsikoi muotoon: TEHTAAN MALLINUMERO - VUOSIMALLI - VAPAAEHTOINEN NIMI - VAPAAMUOTOINEN AUTON TILA (PROJEKTI/KÄYTTIS/YMS.)
Muinoin asenne oli että tuollaista ei mulle tule koskaan. Tosin vuosi pari sitten ehdotin emännälle että ostetaan combi lada. Sen oston myötä olisi tullut etu että emäntä ei olisi ollut ikinä kyydissä Mutta jäi kuitenkin ostamatta. Niva tuli ostettua kun käytössä oli n.1000e rahaa ja piti saada maasturi. Oli sopivasti Niva tarjolla. Emäntä ei siitä pidä yhtään. Väittää että on romu jne. Mun puolesta vaikka kävelkööt jos ei kyyti kelpaa
Mutta jäi kuitenkin ostamatta. Niva tuli ostettua kun käytössä oli n.1000e rahaa ja piti saada maasturi. Oli sopivasti Niva tarjolla. Emäntä ei siitä pidä yhtään. Väittää että on romu jne. Mun puolesta vaikka kävelkööt jos ei kyyti kelpaa - Niva jatkaa siitä mihin normaali Lada jää -
-
Lada-Jussi
- Viestit: 10251
- Liittynyt: 24.9.2003 17:48
- Paikkakunta: Janakkala
meilläkin ollut suvussa vaarilla ja vanhemmilla Ladoja siitä se kai on lähtenyt, en oikeastaan tarkalleen tiedä mikä minut sai Ladoista innostumaan mutta jo 14 vuotiaana (ehkä aiemminkin) kävin Konelassa tutkimassa Ladojen tyyppikoodeja ja pänttäsin tm:n testeistä tietoa. ajokortti iän tultua oli Lada ostettava heti kun sellaisen sai, mutta tuolloin 94-95 oli hinnat korkealla itäviennin takia ja oli vaikea saada Ladaa opiskelijan budjetilla. alkuun jouduinkin ajamaan pikku-fiateilla ja takatuuppari skodalla.
"Suurin osa kalustosta on ulkotiloissa olosuhteiden pakosta, mutta se lohduttaa vähän kun kalusto huononee kuitenkin hitaammin kuin prässissä" (tai tuningissa)
Seuraa pitkä kertomus.
Lapsena meillä oli v. 1989 noin puoli vuotta kakkosautona vm. -88 nappis, se oli tätä aikaa kun piti olla kakkosautot kaikilla. No, siitä maksettiin 23 000 mk ja myydessä sai 23 500, että halpoja kilometrejä tuli. Mieleen jäi, että se jostain syystä halkaisi aina pissapojan säiliön kannen. Muuten kotona oli aina länsiautoja, Fiatia, Nissania ja semmoista.
Ensimmäinen autoni, jonka omistan edelleen, oli Ford Escort GT vm. 1969. Se on jo hyvin vahvasti perheenjäsen, jota aina entisöin kun rahat riittää. MR olisi mielessä. "Erkillä" ajelin kortin saatuani sitten pari vuotta, oli oma haasteensa käyttää senkin ikäistä ja erikoismallista autoa ihan liikennöintiin. Osia joskus ns. haettiin, kun kaikki pyöränmuttereista lähtien oli eri mallia kuin vakioeskoissa.
Menikin pitkään ettei ollut mitään Lada-kosketusta, paitsi kaverin loppuunajettu Samara, jonka kykyä selviytyä "huoltovapaasta" lähestymistavasta kyllä ihailin. Kun mummo kuoli v. 1997, häneltä jäi talo johon vanhemmat muuttivat. Se oli niin kaukana keskustasta, että piti ostaa toinen auto; isällä oli tuolloin Chevrolet jonka talousihmekoneella ei paljon kaupungissa pyöritelty, eikä äiti suostunut sitä ajamaan. Budjettia oli vanhaa rahaa n. 18 000 mk, ja valinta osui Samara Cityyn -91/92, ihan siitä syystä, että se oli ehdottomasti siisteintä, mitä siihen rahaan sai. Ihastuin autoon heti, se tuntui kivalta, ja tulinkin sillä sitten ajelleeksi paljon. Escorttia ei viitsinyt enää kiusata työmatkoilla jne.
Sammyyn tuli jotain kaasariongelmaa, joka varmaan kerholaisten avustuksella olisi ratkennutkin, mutta silloin eivät taidot riittäneet ruuvaamiseen, toisekseen 1100 cm3 + 4 vaihdetta tuntui vähäiseltä maantieajoon. Aloin katsella uutta autoa, ja tammikuussa -99 oli KePössä sopiva ilmoitus, 1500i vm. -95, 75 tkm ajettu ja vaihdossa kävi halvempi. Olin juuri saanut palkan isosta työhommasta, ja päätin käyttää sen auton nuorentamiseen, ennen kuin kaikki menee johonkin turhaan. Maksoin 10 000 markkaa väliä ja annoin City-Sammyn vaihdossa, oikein kunnon peruskauppa Nesteen pihassa kurat kyljissä. No, myyjä yritti hiukan kusettaa maksamattomalla ajoneuvoverolla, ja lisäksi auton syyläri oli täynnä pelkkää vettä, mutta ähäkutti joppari, eipä se Citykään mikään helmi ollut.
Tuo Samara onkin paras auto, jonka olen tähän mennessä omistanut. 4,5 vuotta, vajaa 150 000 km tuli sillä sompailtua. Isoin remontti taisi olla vaihdelaatikko jossain 170 000 km kohdalla, kakkonen ei enää tykännyt jäädä päälle niin ostin kokonaisen vaihtolootan, koko 100 eurolla. Syksyllä 2003 myin auton veljelleni ja ostin tuon 110-farmarin vm. 2000. Nykyisin alunperin Harmuksi ristimämme auto on Pika-Tehon puolison käytössä ja tottelee nimeä "Patarouva". Tippa tuli linssiin kun sitä myytiin.
Samara oli niin hyvä, että isäkin luopui jenkkiautostaan ja osti tilalle tuoreen Sammyn. Bensan hinta yhdistettynä max 30 l/100 km kulutukseen helpotti päätöstä kummasti. Nyttemmin hänelläkin on muutaman vuoden ikäinen 110 ajossa. Samoin tuolloinen kihlattuni, nykyinen vaimoni, valitsi ensimmäiseksi omaksi autokseen Samaran, juuri tuosta omastani saamansa kokemuksen perusteella. "Sini" ei ollut ihan tuon Harmun veroinen menijä, mutta kun vähän sähköjä ehjättiin niin komeasti kulki sekin, reilut 100 tkm ennen kuin se myytiin ensin isälle ja meni sitten Deltaan vaihdossa tuohon 110:een.
Seuraavaksi kesäksi rakensin sitten innostuksen puuskassa kesäautoksi tuon 2104:n armeijalta ostetusta aihiosta. Vielä yksi Lada tuli taloon, kun vaimo osti uuden 110 HB:n työautoksi helmikuussa 2005.
Ladalla ajamisessa on minulle ainakin nämä hyvät puolet:
- Halvalla kiinni uuteen autoon. Kavereiden vanhoista rohjoista oli jo tarpeeksi kokemusta, etten todellakaan halunnut sitä itse kokea. En osta itselleni yli 100 tkm ajettua autoa käyttöpeliksi.
- Autoilla on persoonallisuus. Joka Ladalla on ollut nimi, ja ihan syystä. Jokainen on yksilönsä edelleen, ja minusta se on sympaattista ja mukavaa.
- Kunnolliset sisätilat. Samaraan ja satakymppiin mahtuu tavaraa niin ettei moni uskokaan, farmari on kokoluokkaansa nähden suunnattoman tilava.
- Toimintavarmuus. Ei juuri tarvitse miettiä, että lähteekö käymään, kyllä lähtee jos vain akku on ehjä.
- Pieni kulutus. Pitkiäkin työmatkoja tulee toisinaan, mutta Ladalla pääsee bensakuluista kyllä omilleen km-korvauksilla, jää vielä huoltoonkin rahaa.
- Perusvastarannankiiskeys. On hauska ajaa automerkillä, josta kaikilla on mielipide - ja kaikkein vahvin sellaisilla, jotka eivät ole autoon koskaan astuneetkaan.
- Tämä kerho. Ei tietoakaan monen ns. merkkikerhon penseästä elitismistä ja munautoonparasmuutonpaskoja-mentaliteetista. Rempseää toimintaa ja hyviä tyyppejä vaikka muille jakaa.
Lapsena meillä oli v. 1989 noin puoli vuotta kakkosautona vm. -88 nappis, se oli tätä aikaa kun piti olla kakkosautot kaikilla. No, siitä maksettiin 23 000 mk ja myydessä sai 23 500, että halpoja kilometrejä tuli. Mieleen jäi, että se jostain syystä halkaisi aina pissapojan säiliön kannen. Muuten kotona oli aina länsiautoja, Fiatia, Nissania ja semmoista.
Ensimmäinen autoni, jonka omistan edelleen, oli Ford Escort GT vm. 1969. Se on jo hyvin vahvasti perheenjäsen, jota aina entisöin kun rahat riittää. MR olisi mielessä. "Erkillä" ajelin kortin saatuani sitten pari vuotta, oli oma haasteensa käyttää senkin ikäistä ja erikoismallista autoa ihan liikennöintiin. Osia joskus ns. haettiin, kun kaikki pyöränmuttereista lähtien oli eri mallia kuin vakioeskoissa.
Menikin pitkään ettei ollut mitään Lada-kosketusta, paitsi kaverin loppuunajettu Samara, jonka kykyä selviytyä "huoltovapaasta" lähestymistavasta kyllä ihailin. Kun mummo kuoli v. 1997, häneltä jäi talo johon vanhemmat muuttivat. Se oli niin kaukana keskustasta, että piti ostaa toinen auto; isällä oli tuolloin Chevrolet jonka talousihmekoneella ei paljon kaupungissa pyöritelty, eikä äiti suostunut sitä ajamaan. Budjettia oli vanhaa rahaa n. 18 000 mk, ja valinta osui Samara Cityyn -91/92, ihan siitä syystä, että se oli ehdottomasti siisteintä, mitä siihen rahaan sai. Ihastuin autoon heti, se tuntui kivalta, ja tulinkin sillä sitten ajelleeksi paljon. Escorttia ei viitsinyt enää kiusata työmatkoilla jne.
Sammyyn tuli jotain kaasariongelmaa, joka varmaan kerholaisten avustuksella olisi ratkennutkin, mutta silloin eivät taidot riittäneet ruuvaamiseen, toisekseen 1100 cm3 + 4 vaihdetta tuntui vähäiseltä maantieajoon. Aloin katsella uutta autoa, ja tammikuussa -99 oli KePössä sopiva ilmoitus, 1500i vm. -95, 75 tkm ajettu ja vaihdossa kävi halvempi. Olin juuri saanut palkan isosta työhommasta, ja päätin käyttää sen auton nuorentamiseen, ennen kuin kaikki menee johonkin turhaan. Maksoin 10 000 markkaa väliä ja annoin City-Sammyn vaihdossa, oikein kunnon peruskauppa Nesteen pihassa kurat kyljissä. No, myyjä yritti hiukan kusettaa maksamattomalla ajoneuvoverolla, ja lisäksi auton syyläri oli täynnä pelkkää vettä, mutta ähäkutti joppari, eipä se Citykään mikään helmi ollut.
Tuo Samara onkin paras auto, jonka olen tähän mennessä omistanut. 4,5 vuotta, vajaa 150 000 km tuli sillä sompailtua. Isoin remontti taisi olla vaihdelaatikko jossain 170 000 km kohdalla, kakkonen ei enää tykännyt jäädä päälle niin ostin kokonaisen vaihtolootan, koko 100 eurolla. Syksyllä 2003 myin auton veljelleni ja ostin tuon 110-farmarin vm. 2000. Nykyisin alunperin Harmuksi ristimämme auto on Pika-Tehon puolison käytössä ja tottelee nimeä "Patarouva". Tippa tuli linssiin kun sitä myytiin.
Samara oli niin hyvä, että isäkin luopui jenkkiautostaan ja osti tilalle tuoreen Sammyn. Bensan hinta yhdistettynä max 30 l/100 km kulutukseen helpotti päätöstä kummasti. Nyttemmin hänelläkin on muutaman vuoden ikäinen 110 ajossa. Samoin tuolloinen kihlattuni, nykyinen vaimoni, valitsi ensimmäiseksi omaksi autokseen Samaran, juuri tuosta omastani saamansa kokemuksen perusteella. "Sini" ei ollut ihan tuon Harmun veroinen menijä, mutta kun vähän sähköjä ehjättiin niin komeasti kulki sekin, reilut 100 tkm ennen kuin se myytiin ensin isälle ja meni sitten Deltaan vaihdossa tuohon 110:een.
Seuraavaksi kesäksi rakensin sitten innostuksen puuskassa kesäautoksi tuon 2104:n armeijalta ostetusta aihiosta. Vielä yksi Lada tuli taloon, kun vaimo osti uuden 110 HB:n työautoksi helmikuussa 2005.
Ladalla ajamisessa on minulle ainakin nämä hyvät puolet:
- Halvalla kiinni uuteen autoon. Kavereiden vanhoista rohjoista oli jo tarpeeksi kokemusta, etten todellakaan halunnut sitä itse kokea. En osta itselleni yli 100 tkm ajettua autoa käyttöpeliksi.
- Autoilla on persoonallisuus. Joka Ladalla on ollut nimi, ja ihan syystä. Jokainen on yksilönsä edelleen, ja minusta se on sympaattista ja mukavaa.
- Kunnolliset sisätilat. Samaraan ja satakymppiin mahtuu tavaraa niin ettei moni uskokaan, farmari on kokoluokkaansa nähden suunnattoman tilava.
- Toimintavarmuus. Ei juuri tarvitse miettiä, että lähteekö käymään, kyllä lähtee jos vain akku on ehjä.
- Pieni kulutus. Pitkiäkin työmatkoja tulee toisinaan, mutta Ladalla pääsee bensakuluista kyllä omilleen km-korvauksilla, jää vielä huoltoonkin rahaa.
- Perusvastarannankiiskeys. On hauska ajaa automerkillä, josta kaikilla on mielipide - ja kaikkein vahvin sellaisilla, jotka eivät ole autoon koskaan astuneetkaan.
- Tämä kerho. Ei tietoakaan monen ns. merkkikerhon penseästä elitismistä ja munautoonparasmuutonpaskoja-mentaliteetista. Rempseää toimintaa ja hyviä tyyppejä vaikka muille jakaa.
Kalusto: Octavia RS -12, Cadillac Fleetwood -81, Samara -86 (projekti). Delta-Auto vs. Maailma.
Täällä tunnetaan paremmin Jaakkimana, mutta irc:ssä Pika-Tehona. Autokauppoja tehdessä huomasi että tilenna oli herkkä myyjä osapuolelle.Mikko_PKP kirjoitti:Nykyisin alunperin Harmuksi ristimämme auto on Pika-Tehon puolison käytössä ja tottelee nimeä "Patarouva". Tippa tuli linssiin kun sitä myytiin.
Mutta kuinka minä aloitin Lada-harrastuksen:
Vanhemmillani ei ole koskaan ollut yhtään itä-autoa, mutta sedälläni oli aikoinaan Lada/Ladoja. Lukumäärää en itse muista, koska tällöin olin vielä niin pieni. Eli äidinmaidosta en ole Ladailua imenyt. Homma oikeestaan sai alkunsa alkuvuodesta 2002, kun tädin ex-miehen kanssa jutellessani otin esille että vanha Kadetti pitää hävittää ja ostaa toinen tilalle, mutta mikä? Sukulaismies ehdotti että osta pyöreälamppuinen Lada. Alkuvuodesta 2003 Kadetti sitten mätäni romari kuntoon ja uutta piti saada alle. Aluksi rupesin etsimään kyllä farkkuna, mutta budjetin pienuudesta johtuen piti tyytyä sedaniin. 10.3 sitten se ensimmäinen beige nappis vm- 87 eli Lempi löytyi ja kaupathan siintä tehtiin. Eihän se mikään helmi ollut, mutta kulki eteenpäin. Auto toimi muuten hienosti, mutta huono akku teki temppuja teräviä. Ongelmat hävisivät uuden akun ostolla. Heinäkuun 2003 lopulla eksyin Delta-auton vaihtoauto-sivuille ja siellä oli punainen nappis Lappeenrannan Deltassa myytävänä. Lähetin autosta viestiä ja seuraavana päivänä tuli soitto ja sanoivat että auto oli mennyt jo aikoja sitten ja ilmoitus jostain syystä putkahtanut uudestaan nettiin. Sanoivat kyllä samalla että olisi täällä juuritullut hyväkuntoinen ja vähänajettu nappis jos kiinnostaa. Ja kiinnostihan se. Varasin sen puhelimessa ja parin päivän jälkeen kerkesin autoa katsomaan. Auton nähdessäni olin myyty ja niin oli autokin. Paljonhan tuo maksoi, mutta hyvästä kannattaa maksaa. Samalla reissulla vanha jäi Lappeenrantaan. Tämä ristittiin Lempi II:ksi, mutta käyttökielessä vain Lempi. Myös tämä nappis oli väriltään beige ja vuosimallia -87. Näiden kahden auton välissä on runkonumeron perusteella valmistettu 255 autoa. Tämä oli n. vuoden verran käyttöautona, kunnes syksyllä 2004 se muuttui harrasteautoksi, kun tuli ostettua käyttöautoksi vähänajettu 2107 1300S vm: -91 ensimmäiseltä omistajalta. Tämä sitten ristittiin Rusinaksi, koska pellit olivat hieman kurtussa. Keväällä 2005 talouteemme tuli koira ja totesimme sedanin pieneksi ja kesäkuun lopulla vaihdoimme Rusinan Sepeen eli -97:aan 1700i:hin. Myöhemmin kesällä vielä ostettiin tuo Patarouva aka Harmu.
Ja syyt Lada-harrastukseen:
- Olen ilmeisesti italialainen standardi apina, koska nuo takatuupparit istuvat mulle kuin hanska. Eli saan niissä hyvän ajoasennon.
- Halpa ostaa, omistaa ja huoltaa
- Erilaisuus, olen aina ollut hieman poikkeava valtavirrasta, miksi siis en myös autoilusta, vaikka veljeni ei tykkääkään jos minut lehdistössä yhdistetään Ladoihin
- Jokainen Lada on yksilö. Kaikki meillä olleet/olevat ovat olleet luonteeltaan erilaisia
- Varmuus, koskaan ei ole tarvinnut pelätä kestääkö auto pitkääkin reissua tai lähteekö käyntiin kun autoa tarvii
- Tämä kerho. Mikon mainitsemien seikkojen lisäksi täällä löytyy aitoa toveri-henkeä eli kaveria ei jätetä pulaan.
Olen ollut Skoda-friikki jo lapsesta lähtien, mutta Lada ei ollut koskaan suosikkejani. Itse asiassa pidin niitä täysin tusinapaskoina joissa ei ollut mitään munaa.
Asioihin tuli muutos elokuussa 1998. Tällöin eräs kaverini halusi päästä eroon äitinsä uutena ostamasta -87 nappiksesta. Ko. nappis oli ollut kaverillani muutaman vuoden käyttöpirssinä ja siitä oli leima loppumassa ja jarruhommaa edessä. Osatkin oli jo valmiiksi hankittu, mutta sitten häneen iski laiskuus/kiire ja nappiksesta piti päästä eroon. No, hän pyysi nappiksesta niin vähän että pakkohan aloittelevan trokarin oli ostaa.
Ajelin nappiksella jonkin aikaa ja sitten se iski. Nappis tuntui mukavalta aikakoneelta 60-luvulle, mutta se oli silti kuin uusi auto. Autosta tuli vain yksi soitto ja ostaja kävi katsomassa ja vei mennessään... ja minulle jäi kipinä kytemään...
Siirtykäämme sitten vuoteen 2002 ja syksyyn.
Selailin huuto.netin ilmoituksia ja tein puolihuolimattomasti tarjouksen eräästä 1. omistajan vähän ajetusta 2105:sta, koska hinta oli niin alhaalla. Unohdin koko jutun, kunnes sain sähköpostiini ilmoituksen, että tarjoukseni oli korkein ja hintavarauskin oli ylitetty, että lunastaa huuto pitäisi. No, eipä siinä auttanut kuin käydä hakemassa "Igor" kotiin ja sille tielle jäin, semminkin kun löysin samoihin aikoihin Lada-kerhon netistä...
Asioihin tuli muutos elokuussa 1998. Tällöin eräs kaverini halusi päästä eroon äitinsä uutena ostamasta -87 nappiksesta. Ko. nappis oli ollut kaverillani muutaman vuoden käyttöpirssinä ja siitä oli leima loppumassa ja jarruhommaa edessä. Osatkin oli jo valmiiksi hankittu, mutta sitten häneen iski laiskuus/kiire ja nappiksesta piti päästä eroon. No, hän pyysi nappiksesta niin vähän että pakkohan aloittelevan trokarin oli ostaa.
Ajelin nappiksella jonkin aikaa ja sitten se iski. Nappis tuntui mukavalta aikakoneelta 60-luvulle, mutta se oli silti kuin uusi auto. Autosta tuli vain yksi soitto ja ostaja kävi katsomassa ja vei mennessään... ja minulle jäi kipinä kytemään...
Siirtykäämme sitten vuoteen 2002 ja syksyyn.
Selailin huuto.netin ilmoituksia ja tein puolihuolimattomasti tarjouksen eräästä 1. omistajan vähän ajetusta 2105:sta, koska hinta oli niin alhaalla. Unohdin koko jutun, kunnes sain sähköpostiini ilmoituksen, että tarjoukseni oli korkein ja hintavarauskin oli ylitetty, että lunastaa huuto pitäisi. No, eipä siinä auttanut kuin käydä hakemassa "Igor" kotiin ja sille tielle jäin, semminkin kun löysin samoihin aikoihin Lada-kerhon netistä...
* ORIGINAL IS BEAUTIFUL *
"Natseilla oli järjestys. Junat kulki aikataulussa. Kahdeksalta asemalla. Oli natseilla juna. Aina tasalta siinä. Raiteilla kulki natsi." - Rauno Repomies -
"Natseilla oli järjestys. Junat kulki aikataulussa. Kahdeksalta asemalla. Oli natseilla juna. Aina tasalta siinä. Raiteilla kulki natsi." - Rauno Repomies -
Harrastus ja Ladailu yleensäkin alkoi tavanomaisella tavalla. Nuorena sällinä aikoinaan oli vaihtoehdot: reilu 200 tkm ajettu peruslänsiauto ja uusi nappis. Toisella takuu, toiselle ei edes perävalotakuuta. Ei tarvinnu kovin kauaa pähkäillä. Tämä oli tokan auton hankintatarina lyhyesti. Sen jälkeen on ollut muitakin koslia, vaihtelevalla menestyksellä, mutta kylläpä Ladat on mukana kulkeneet, ainakin kakkosautona, lähes koko ajan. Ei ole juurikaan suvun antamia esimerkkejä taustalla, pikemminkin (edelleenkin) jatkuvaa, hihittelevää "paheksuntaa."
R-J
Voihan vee, Sussulla on Pösö... (onneksi ilmastoitu)
Voihan vee, Sussulla on Pösö... (onneksi ilmastoitu)
No jos minäkin nyt sitten avaudun...
Minä olen Misha ja minä olen *nyyyh* ..... Ladisti.
Noin, tulipahan se sanottua.
Kaikki alkoi nuoruusvuosina, tai oikeastaan nelisen vuotta sitten, kun kaveri osti Ladan kun tarvitsi työmatka-autoa. Ko. vehje oli hiukan heikossa hapessa ja sitä jouduttiin sitten rassaamaan aika urakalla. Oli kuitenkin mukava auttaa rassauksessa.
Eikös nämä hommat aina ala siitä, että ensin mennään tiettyyn kaveripiiriin mukaan ja siitä se on sitten alamäkeä.
Halpoja autoja tuntui löytyvän nihkeesti täällä päin Suomea ja vihdoin löytyi budjetilleni sopiva Daihatsu Charmant. Corolla DXää vastaava vehje oli muuten hyvässä kunnossa, mutta venttiilistä oli autopiru puraissut palasen ja se piti vaihtaa. Ainiin, ja jarrusylinteri ja puola ja jarrupalat ja ja ja ja....
No myin sen arabille jolta pyysin satasta mutta se tyrkytti viiskymppistä. Sanoin arabille että yhden asian olen oppinut tässä elämässä: "älä koskaan neuvottele rahasta arabin kanssa, arabi todennäköisesti tietää asiasta huomattavasti enemmän kuin sinä".
No, Taikaratsu lähti pilkottavasti, osat menivät kai irakiin tai jotain.
Tilalle kävin hakemassa Delta-autosta Ladan ja panostiin budjettiin tällä kertaa oikein kunnolla ja invesotin hurjat 240 euroa.
Kaasarin autosta joutui vaihtamaan että siitä sai kunnollisen, sen jälkeen onkin kohtuullisesti palvellut, mitä nyt vaihdelaatikko alkanut takkuamaan ja lämmittimen kenno piti vaihtaa.
Lada on minulle ennen kaikkea halpa laite, vaikka joutuisi kaikki osat vaihtamaan, on investointi silti pienempi kuin vähänkin modernimman vehkeen kanssa.
Minä olen Misha ja minä olen *nyyyh* ..... Ladisti.
Noin, tulipahan se sanottua.
Kaikki alkoi nuoruusvuosina, tai oikeastaan nelisen vuotta sitten, kun kaveri osti Ladan kun tarvitsi työmatka-autoa. Ko. vehje oli hiukan heikossa hapessa ja sitä jouduttiin sitten rassaamaan aika urakalla. Oli kuitenkin mukava auttaa rassauksessa.
Eikös nämä hommat aina ala siitä, että ensin mennään tiettyyn kaveripiiriin mukaan ja siitä se on sitten alamäkeä.
Halpoja autoja tuntui löytyvän nihkeesti täällä päin Suomea ja vihdoin löytyi budjetilleni sopiva Daihatsu Charmant. Corolla DXää vastaava vehje oli muuten hyvässä kunnossa, mutta venttiilistä oli autopiru puraissut palasen ja se piti vaihtaa. Ainiin, ja jarrusylinteri ja puola ja jarrupalat ja ja ja ja....
No myin sen arabille jolta pyysin satasta mutta se tyrkytti viiskymppistä. Sanoin arabille että yhden asian olen oppinut tässä elämässä: "älä koskaan neuvottele rahasta arabin kanssa, arabi todennäköisesti tietää asiasta huomattavasti enemmän kuin sinä".
No, Taikaratsu lähti pilkottavasti, osat menivät kai irakiin tai jotain.
Tilalle kävin hakemassa Delta-autosta Ladan ja panostiin budjettiin tällä kertaa oikein kunnolla ja invesotin hurjat 240 euroa.
Kaasarin autosta joutui vaihtamaan että siitä sai kunnollisen, sen jälkeen onkin kohtuullisesti palvellut, mitä nyt vaihdelaatikko alkanut takkuamaan ja lämmittimen kenno piti vaihtaa.
Lada on minulle ennen kaikkea halpa laite, vaikka joutuisi kaikki osat vaihtamaan, on investointi silti pienempi kuin vähänkin modernimman vehkeen kanssa.
Harry is a pothead and the sorceror is stoned!
Ensimmäinnen autoni oli Peugeot 404, joka päivittyi Fiat 128 malliseen kulkupeliin. Sitten ostaa kahautin pankkilainalla ilman mitään vakuuksia (hyvä kun työssäoloa muistivat kysyä) parhaimpina kulutusjuhlan vuosina yhden veturinkuljettajan vanhan Ladan kun sitä autoa niin kehuttiin maasta taivaaseen. Ei ollut huonompi ostos. Välillä oli tilanne, että itsellä ei Ladaa ollut, mutta sukulaiset ladailivat. Nyttemmin olen ladaillut taas kymmenen vuotta putkeen ja pihassa on ollut vaihtelevia määriä Ladoja - nyt kaksi.
No multa ei mitään "hienoa" tarinaa sun muuta kummaa löydy eli vanha auto oli ollut jo pidemmän päälle rikki ja olin serkun autolla ajellu ni ei ollu ees kiire hankkia omaa. No mutta ku serkun autot rupes vaihtumaan ja sattu sille vielä hieno 1200s ni rupesin funtsimaan kunnon ladaa koska olin semmosta halunnutki. No en rupenut ettimään tai mitään kun iskä ilmotteli että löytys nyt läheltä larppa 1200s 100e no mentii kattoo ja olin myyty!!! No tingattii 80e ja haettii joskus viikonpäästä. Jotai säätöö oli noissa papereissa ja tuli vielä kunnon lasku oliko se ny 100e vai lähemmälti 200 e sakkoo ku ei oltu viety kilpii pois. no myyjä oli luvannu kilvet viiä mut se vei ne väärälle konttorille ja näin ollen mutta saatii setvittyy eikä tarttenu maksaa ku 20e eli auto periaatteessa makso sen alkuperäsen 100e vaikka oltii tingattu No hyvä se on ollu ja suunnittelen jo nyt seuraavaa ladaa vaikka vanhaki on vielä kehitysvaiheissa!!!! 
No tingattii 80e ja haettii joskus viikonpäästä. Jotai säätöö oli noissa papereissa ja tuli vielä kunnon lasku oliko se ny 100e vai lähemmälti 200 e sakkoo ku ei oltu viety kilpii pois. no myyjä oli luvannu kilvet viiä mut se vei ne väärälle konttorille ja näin ollen mutta saatii setvittyy eikä tarttenu maksaa ku 20e eli auto periaatteessa makso sen alkuperäsen 100e vaikka oltii tingattu No hyvä se on ollu ja suunnittelen jo nyt seuraavaa ladaa vaikka vanhaki on vielä kehitysvaiheissa!!!! -
ladoilla radalle
- Viestit: 883
- Liittynyt: 12.8.2005 20:20
- Paikkakunta: Joutsa/Heinola
kyllä näin on! yks päivä yks mun kaveri sano mulle:kyl ladast voi tykätä herjalla mutta ku jätkä tykkää siitä oikeesti ja mä en ainakaan kehtais isona ajaa ladalla" tuo tyyppi on toyota fani ja aina sanoo et: "kestää ku mikä ja on muuten hyvä ja jne" ja varmaa onkin kestävämpi ku lada mutta takaveto ladassa on sitä jotakinTeam perseauki racing kirjoitti:ladassa on vaan se oma tunnelmansa ei ole likellekkään yhtä hienoa pyöriä kylällä millään japsi laiteella tosin kaikki eivät osaa tätä tunnelmaa arvostaa
sitä aina ihmettelen et miks helvetissä aina ladast puhutaan kaikkee paskaa kuten: ei silä kukaan kehtaa ajaa ja korikin on tinapaperia et mistä tämmönen on tullu et on noloa ajaa ladalla 
-Humppa Motors-
WEBER CARBURETTORS!!!
WEBER CARBURETTORS!!!
-
ladoilla radalle
- Viestit: 883
- Liittynyt: 12.8.2005 20:20
- Paikkakunta: Joutsa/Heinola
Noh noh.. Minä en ole varsinainen Ladisti, mutta mielestäni Lada on ihan kelpo kulkine. Suvussa Ladoja on esiintynyt vaikka millä mitalla. Varsinaisesti harrastan FSO-tuotteita, mutta koska ne ovat Ladan kanssa teknisesti melkein identtisiä, on Ladatietoudesta aika paljon hyötyä FSO:n kanssa. Varmaan sitten joskus kun auton hankinta tulee ajankohtaiseksi harkinnen jotain VAZ-tuotetta, koska ei FSO:ta viitsi käyttöautona rääkätä.
Daewoo-FSO Polonez Atu Plus 1.4 GLI 16V | FSO Polonez 1.5 SLE | FSO Polonez 1.5 SLE | FSO Polonez 1.6 SLE ja kauden mukaan vaihtuvia huumoriautoja
1980-luvun EdustusPoloneesi.
Entistäkin enemmän katetta hinnalleen.
1980-luvun EdustusPoloneesi.
Entistäkin enemmän katetta hinnalleen.
