Noi viat mitä lueteltiin on minusta vähän erikoisia. ainoa sähkövika mun samaroissa on ollut takavalojen vilkkuminen miten satttuu ja sisävalot on yleensä pimeinä. Näissä on joku pieni maattovika tai hapettuneet liittimet. Modernit muoviset rakenteet ei ole niin kestäviä kuin vanhoissa. Takavedoissa (pääasiassa kantikkaat mallit) oli takavalojen piirilevyjen lisäksi vikaa sulakerasiassa ja startti/sytytyspuolella. Käyttöautoksi onhan Samara jo paljon pidemmälle kehitetty aivan eri sukupolven auto ja pidemmällä matkalla kyllä arvostaa tasaista ja taloudellista kyytiä.
Itsekin usein ikävästi arvostelen Lada 110:ä, mutta toisaalta sen ero samaraan nähden on lähes samalla tasolla kuin ero nappisten ja kanttilamppusten välillä. eli sama perusrakenne vähän eri kuorissa ja paremmin varusteltuna. Siksi en näe mieletöntä hinkua vaihtaa Samarasta hintavampaan 110 malliin. Mutta näiden etuvetojen ja takavetojen välillä on parin vuosikymmenen mittainen kuilu kehityksessä.
Harrasteena tuollainen takaveto menee kyllä hyvin, eikä se mikään huono auto ole sekään. Mutta ei kyllä mitään museoautoja saisi enää liikenteessä aktiivisesti pitää, vain pyhinä ja kauniina päivinä! Vanha Lada on ympäristöllekin pahaksi
se vielä, että Samara on aito oikea Lada siis Neuvostoliiton suurten saavutusten tulos. Ladahan kopioitiin Fiatista, mutta Samarassa on käytetty vain normaalimäärä ulkomaisia apuja, mutta auto sinänsä on aito Neuvostotuote.
"Suurin osa kalustosta on ulkotiloissa olosuhteiden pakosta, mutta se lohduttaa vähän kun kalusto huononee kuitenkin hitaammin kuin prässissä" (tai tuningissa)
korjaamo reissu sitten venyykin vähän kun piti vauhtipyörä hakea hajottamolta.
mitähän olis venäjällä mahtanut uusi maksaa, no ei olis tähän hätään ehtinyt sieltä hakemaan. Onneksi ei deltassa tehty, olisivat heittäneet uuden osan hyllystä. Erikseen olin hankkinut kytkimen osat levy, laakeri, asetelma.