Ladaboard

Arvo Tuominen.Sirpin ja Vasaran tie.Mies joka asui 5 vuotta Kremlin muurien sisällä.Moni kommari olisi toivonut että näitä muistelmia ei koskaan olisi kirjoitettu.Mies jota etsivät Ohrana (Tsaarin valtiollinen poliiisi,suojeluskunta ja monet muut)315 sivua.

Pitkästä aikaa luin romaanin:

Arto Luukkanen: Suojelus enkeli

"Suojelusenkeli sijoittuu ajallisesti Suomessa ja maailmalla Kuuban kriisistä Kennedyn murhaan, Prahan kevääseen ja Neuvostoliiton tuhoon saakka. Romaani päättyy vuoteen 1995.
Trilleri vie lukijan arkisten salamurhien, tap-
pajien ja velvollisuudentuntoisten kidutta-
jien maailmaan, johon tavalliset ihmiset
eivät normaalisti koskaan törmää. Se
pakottaa pohtimaan, mikä Vladimirovin
merkitys oli todellisuudessa, mikä hänen
suhteensa oli Juri Andropoviin, Kekkoseen
ja suomalaisiin ylipäänsä. Kenen suojelus-
enkeli Vladimirov oli? Ketä ja mitä hän
suojeli ja miksi?"

Tapasin kirjailijan eräässä tilaisuudessa ja ostin kirjan suoraan häneltä omistuskirjoituksen kera.

lauri vahtre: absurdian maailmanvalta.

tosta babi jarin tapauksesta tuli mieleen se väärinkäsitys että neuvostoliitossa olisi suvaittu juutalaisia. stalinilla varsinkin oli armoton suhtautuminen heihin ja saksassa pääasiallisesti oli ollut heidän elämä turvallisinta lukuunottamatta vuosia 33-45.

kreikkalaisetkin mielihyvin luovuttivat saksalaisille kaikki löytämänsä juutalaiset. suomalaisten luovuttamathan oli pääasiassa nansenin passin omaavia neuvostoliiton kansalaisia. nimen perusteella juutalaisia oli myös leinon vankeina nl:ään luovutettuja emigrantteina.

1900 luvun alun amerikkalaiset säveltäjät kuten irwing berlin ja George Gershwin pakenivat venäjän vainoja eikä ne loppuneet vallankumoukseen

Niinhän se on että ei ollut Neuvostoliittokaan Juutalaisille paratiisi, saman kohtelun sai kaikki vähemmistöt kuin myös Venäläiset itsekkin. Aatu vaan oli erikoistunut Juutalaisiin. Juutalaiset ovatkin olleet kautta aikain paljon vainottuja, mm. mustan surman levittäjiksi luultiin yleisesti Juutalaisia. Tästä seurasikin armoton vaino ympäri Euroopan, heidät listittiin kernaasti tavattaessa.

Heikki Kahila: Ääneen elettyä
Muistelmat, joiden alku sijoittuu Varkauteen. Mielenkiintoisia tapahtumia ennen TV-julkisuutta. Hauskaa lukea asioista, jotka ovat tapahtuneet tutuilla paikoilla.
Pari herkkupalaa: oli pikkupojan kuvaus, jossa Marski ajoi Savontietä Hitlerin lahjoittamassa Steyrissä matkalla rintamalta Mikkeliin.
Toinen nyt jo hymyilyttävä juttu oli kun Kahila ja Markku Veijalainen seurasivat Rolling Stonesin Yyterin vierailua. Lämppärinä esiintyi Kari Kuuva Pelargonialla ja Pikku Niinalla.

Geoffrey Roberts: Stalinin kenraali

"Voimakastahtoinen ja taipumaton komentaja Georgi Zukov oli Neuvostoliitolle toisessa maailmansodassa korvaamaton ratkaisevasta käännekohdasta toiseen. Juuri hän pelasti Leningradin Saksan Wehrmactin valloitukselta syyskuussa 1941, johti Moskovan puolustusta lokakuussa 1941, marssi puna-armeijan kärjessä Berliiniin ja otti virallisesti vastaan Saksan ehdottoman antautumisen keväällä 1945.
Toisen maailmansodan jälkeen Zukovista tuli keskeinen geopoliittinen vaikuttaja. Hrustsevin puolustusministerinä hän oli yksi Neuvostoliiton sotataidon arkkitehdeistä kylmän sodan aikana. Hän oli ainoa neuvostokenraali, joka koskaan pääsi Time-lehden kanteen, mutta kotimaassaan hän joutui jatkuvasti vaikeuksiin kommunistipuolueen vallanpitäjien kanssa. Zukovia syytettiin väärin perustein epälojaaliudesta, hänet syrjäytettiin asemastaan kahdesti ja pyyhittiin maan virallisesta historiasta jättämällä hänet pois kirjoista ja maalauksista, joissa kuvattiin Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa saavuttamia voittoja.
Geoffrey Roberts kaivautuu teoksessaan Zukovia ympäröivän vahvan henkilökultin alle, asettaa Zukovin tämän ansaitsemalle paikalle 1900-luvun sotilaslegendojen rinnalle ja piirtää elävän kuvan miehestä, jonka strategiselle älykkyydelle veti vertoja ainoastaan kylmäverinen häikäilemättömyys, jolla tämä pani suunnitelmansa toteen taistelukentillä."

Tuo Kahilahan esiintyi myös agentti 0007:na
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=& ... GQ&cad=rja

Henri Troyat: Aleksanteri II

"Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II (1818-81) tunnettiin vapauttajatsaarina. Tämä johtui hänen uudistuspolitiikastaan, joka kuitenkin toi hänelle myös lukuisia vastustajia. Suurten venäläisten elämäkertojen kirjoittaja Henri Troyat luo kiinnostavan kuvan hallitsijasta aatteiden ristipaineessa."

Kiplingin intian viidakoista eka osa luettu, toinen osakin tuossa pöydällä. Edellisen kerran luin nuo molemmat osat arviolta 50 vuotta sitten, hyvä kirja.

Ilkka remes - pääkallokehrääjä.

"Et kuitenkaan usko"
Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä

Hyvä nimi kirjalla. Lähes uskomattomia seikkailuja. Ei varmaan voisi sattua missäään muualla.
Esim. tapahtumat Togliattissa Autovazin ja Renaultin pääjohtajien kanssa.

Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas
En yleensä lue sodista kertovia kirjoja jos sota on pääaisa ja taisi tämä olla ensimmäinen lukemani kirja joka kertoo suomenruotsalaisista mutta tämä osottautui suht helposkis luettavaksi. Kirjan alku oli mielestäni huonosti kiroitettu ja menasin jättää lukemisen kesken 5 sivun jälkeen. Sain kuitenkin luettua ensimmäisen ja viimeisen sivun ja kaiken siltä väliltä.

Samaan syssyyn luin myös: Maeve Binchy: Seitsemän talvista päivää
Tämä oli sitä rehellistä hömppää mutta mielestäni paremmin kirjoitettu kuin Marsipaanisotilas.

Joni Skiftesvik: Salli Koistisen talvisota.
Kertomus Neuvostoliittoon loikanneesta ja sieltä Suomeen desantiksi lähetetystä nuoresta naisesta.

A.I Kuprin,Valitut Kertomukset.suuri venäläinen kertoja,jonka tuotanto pääasiasa käsittelee elämää ennen vuotta 1900 jolloin hän vietti kiihkeää kiertolaselämää ja luomiskautta.Kertomusten reaalisuus ja yllättävyys on käsinkosketeltava.Tätä on luettu neukkuaikoina kirjallisuuden klassikkoina kouluissa.Hän kuoli 1938 näkemättä toista maailmansotaa.Suomesta hän oli sanonut että ei maa kovin paha voi olla jos siellä vankiloissakin on puhtaat oljet ja vaatteet.

Pahnoille joutumisesta puhutaan joskus vieläkin.
Selkein mielikuva pahnoista on elokuvasta Tulitikkuja lainaamassa, jossa Ihalainen ja Vatanen joutuvat putkan pahnoille.