Ladaboard

Kannen höyläys on tehty, eli siltä osin peli menetetty jos lähti liikaa. Tohon 93,5mm mä sen tähtäsin.
Kansi on 24д ja lohko oli joku 24-alkusella koodilla.
Jussille http://gaz21.su/articles/technical/cylinder_head.html
ja muille
https://gaz21-su.translate.goog/article ... r_pto=wapp

Siellä koneistamolla kävin niin kyllä ne sen lohkon yrittää saada korjattua, kun en mä onnistunut ehjiäkään mistään löytämään. Jotain uusia olisi jostain saattanut saadakin mutta ne on pelkkiä lohkon aihioita eli vaatisi aika paljon koneistusta ni parempi korjauttaa tämä vanha.
Tämmöiseksi siellä se yksi nokan pesä on mennyt.

Viimeisetkin moottorin osat sain joskus maaliskuussa jolloin sitten päästiin moottori kokoamaan. Itselle eka kerta eikä kaverikaan useasti näitä tee, niin mitään moottoripukkia ei meillä käytössä ollut. Siispä tynnyrien päälle vaneri jonka päällä moottori kasattiin onnistuneesti.

Sitten tuli pieni kommellus, kun piti saada moottori takaisin maanpinnalle. Moottori pysyi aika huterasti pystyssä ja vaati tiilen öljypohjan alle lisätueksi. No kun noston aika tuli niin mä vielä ajattelin että parempi hakea hanskat käteen ja samalla hetkellä kun mä päästin irti ja käänsin selän ni kaveri kanssa hellitti otettaan ja moottori rysähti lattialle, oltiin nimittäin jo ehditty ottaa se tiili pois. No meillä oli lattialla auton rengas vanteineen minkä päälle se moottori oli tarkoitus laskea ja sen päällehän se itsestäänkin osittain putosi , joskin venttiilikoppa edellä.

Ääni oli kohtalaisen hiljainen kops mutta venttiilikoppa muutti muotoaan ja lämmityslaitteen hana katkesi, sekä kaasuvivusto hieman vääntyi.
Eli pienet vauriot siihen nähden että olisi varpaatkin saattanut jäädä alle alle tai särkyä joku muu kuin venttiilikoppa ja hana, jotka vielä löytyi samana iltana, joten saatiin remontti valmiiksi.

Autoon asennusta jäin odottelemaan siihen asti, että olisin talvilomalla, niin saisi äherrettyä pitempiä päiviä. Ja talviloma oli vasta vappuviikolla.
Moottori meni sillä Hiabilla yhtä helposti paikalleen, kuin mitä lähti poiskin. Muu näprääminen sitten otti oman aikansa ja etenkin vaihdelaatikon kanssa sai ährätä kauan. Hieman jännitti miten kytkimen vapaaliikkeen kanssa käy kun minulla oli se uusi osa laatikon päässä. Aika pieneksi vapaaliike jäi mutta luultavasti riittää, Vähän piti kytkinkäpälääkin hioa ohuemmaksi.

Vapun jälkeisenä maanantaina sitten olin siinä pisteessä että pääsi starttaamaan konetta, mutta uusi startti vain rääkyy. No startti irti ja toteamaan että hieman erinäköinen kuin vanha, joten päätin sitten kokeilla laittaa prikkoja startin ja kytkinkopan väliin. Ja sehän hieman auttoi, nyt startti toimi satunnaisesti vaikka useimmiten rääkäisikin. No sain moottorin käyntiin ja se sentään kävi nätisti.
Uusi vaihdelaatikko ja uudet puslat niin vaihteita ei löytynyt, yritin jopa niin innokkaasti että vaihdekeppi katkesi taas.
Startin sain toimimaan lopulta tosi hyvin niin että ottaa prikat välistä ja jättää mutteritkin kiristämättä. Eli nyt startti hakee itse paikkansa ja toimii tosi hienosti. Pitää etsiä Ladan camperinsäätöprikkoja niin niillä sen ehkä saisi passattua helpoiten oikeaan asentoon.

Vaihdekepin hitsisaumasta tuli tosi ruma, mutta keppi sentään on paikallaan ja vaihdevivustoa säätämällä löytyy jo vaihteetkin, joskin kolmosen synkro ei vielä oikein toimi, aika näyttää alkaako toimimaankaan.

Pitkä seisonta ei ollut aiheuttanut lisävikoja, sähköt toimii ja jarrut löytyy. Ainoa haitta, että uudessa vaihdelaatikossa ei olekkaan peruutusvalokytkintä, minkä kyllä saanee lisättyä jäkikäteenkin mutta viimeistään silloin kun lootan ottaa vielä kertaalleen irti, jäi nimittäin vuotamaan hieman öljyä jakolaatikon ja päävaihteiston välistä.

Eilinen oli ensimmäinen varsinainen koeajopäivä ja otin auton liikennekäyttöön. Joku 150km tuli ajeltua ja ainakin moottori uudella kaasuttimella toimii tosi hyvin. Tuli hyvä maasto ja kaupunkiajoon, vääntää tosi alhaalta, nelosvaihteella pääsee ajamaan 40-50kmh ja liikenneympyrätkin tarvittaessa kolmosvaihteella. Hieman ehkä maantievauhdissa vetoja puuttuu, että jotain suutinta voisi yrittää isontaa.

Ihan ei ole ollut pelkkää hymyssä-suin ajamista mutta on niitä kilometrejäkin varmaan yli tuhat jo tullut uudelle moottorille. Tulee sitten aika pitkä juttu, kun omat sähläykset ja aiempien omistajien tee se itse meiningillä tehdyt remontit aiheuttaa ongelmia.

Hommahan meni niin, että vaihdelaatikko vuoti lähes kuivaksi ihan ajamattakin eikä ihan aina tullut öljyä lisättyä joten jonkinverran tuli ajettua vähillä öljyillä, mutten viitsinyt lootaa alkaa irrottamaan ihan heti ennenkuin näin jotta moottori toimii eikä vuoda esim. kampuran takastefasta. Samoin ihmettelin että jo on kumma, kun ei meinaa synkronointi alkaa toimia.

Parinsadan kilometrin kohdalla, kun tein ensimmäisiä venttiilinsäätöjä ja kannen jälkikiristyksiä niin silloin huomasin, että ykkösventtiilin kohdalta säätöruuvi on hieman nirhannut venttiilikoppaan. Kannen 4mm laskemisen takia tässä on lyhennetty tietty myös työntötankoja ja tuolloin arvelin ykköstyöntötangon jäänen vain liian pitkäksi joten lyhensin sitä hieman ja sehän tuntui auttavan.

Väliseinäänkin löysin isomman ikkunan, joten sellainen tuli haettua ja pienen nyhräämisen jälkeen sain väliseinään leikeltyä oikeankokoisen ja –muotoisen aukon ja päällystin vielä bitumimatollakin tämän. Joten tämä nyt taisi olla ainoa asia mikä tässä remonttien välissä on onnistunut, joskin kuumailmapuhaltimella tietty kivan palovamman sain kämmeneen muta tietäähän sen, että jos on mattopuukko ja kuumailmapuhallin työvälineinä niin ei hyvin pääty. Jossain 300km kohdalla päätin, että nyt saa riittää laatikon tuhoaminen vähillä öljyillä ajellessa. Heti kun olin saanut laatikon lattialle, niin pisti silmään, että laatikossa se osa jossa painelaakeri liukuu, on käynyt tosi kuumana, eli juuri se osa jonka olin sorvannut. Myös kytkinakseli oli sinertävä. Ensimmäinen ajatus oli että tietty vähillä öljyillä ajellessa nyt on laakeri rikki ja pääsee kytkinakseli heilumaan liikaa. No purin laatikon etupään irti ja sehän oli oudon toispuoleisesti hangannut kytkinakseliin. Irrotin vielä jakolaatikon niin pääsi kunnolla pyörittelemään laatikkoa ja vähän takertelevastihan se pyöri.

Uusi vaihdelaatikko, jossa ainakin teoriassa pitäisi olla jonkinlainen takuukin, mutta arvelin, että siinä menee koko kesä jos tätä alkaa takuuasiana setvimään ja olinhan itse modannut laatikon etupäätä ja ajellut vähillä öljyillä, joten päädyin, että turha lähteä edes kyselemään takuun perään. Ei muuta kuin laatikon kannesta sinetit poikki ja katsomaan mitä sisällä näkyy. Laatikon peräpään iso mutterikin oli ihan löysässä ja sormin avattavissa. Hieman oli hammaspyörissä jotain pikkujurmua mutta muuten näytti laatikko ehjältä. Paitsi että kytkentärenkaan ympäriltä puuttuivat kaikki jouset ja kuulat. Nettiä lukemalla selvisi että näitä on itsestään irtoillut mutta vähän epäilen, että onkohan minulla nämä puuttuneet ihan uudesta asti. Luulisi nimittäin öljynvaihdossa jotain hiluja tulleen vastaan. No vanhasta laatikosta sain nämä otettua. Etummainen laakeri oli rikki niin kuin arvelinkin, sitten vaihdoin vielä pari muuta laakeria hieman varmuuden vuoksi, kun ei ollut oikein tietoa että oliko ne rikki vai ei. Kallista lystiä laakerikaupasta näitä hakea mutta eipä muutakaan voi. Laatikko kasaan ja jo vain tuntui pyörivän kevyesti, ei enää takerrellut. Sitten se aiemmin pieleen mennyt operaatio, eli piti saada jakolaatikko kiinni päävaihteistoon, ja pieleenhän se taas meni, eli paperitiiviste särkyi. Uudella yrityksellä sitten onnistui. Peruutusvalokytkimenkin muistin tällä kertaa laittaa paikalleen. Laatikon etupäässsä oli yksi arveluttava kumitulppa mikä vuoti öljyä, vanhassa laatikossa sekin oli tehty paremmin, siinä tulpassa oli sentään kierre, tässä uudessa luotettiin vain paksuun kumitiivisteeseen, mutta kaskummaa laatikkoon oli sentään tehty kierre, joten vanhan laatikon tulppa kävi heittämällä paikalleen. Jätin vielä päiväksi öljyt sisään niin näki jos olisi jostain vuotanut. Meninpä sitten odotellessa kopeloimaan silmälaakeria ja se oli sentäs ehjä mutta kytkinlevy oli taas menossa rikki. Silloin aloin sitten miettimään kaikkea mikä viimeaikoina on vastustanut ja tajusinkin, että ehkäpä se kytkinkoppa ei olekkaan lohkon kanssa linjassa, kun ei siinä edes ollut mitään ohjuritappejakaan. Tai tiedossahan se oli ettei ihan linjassa ole mutta että voisi olla näinkin paljon vinossa.

Volgan ja Uazin kytkinkoppia netistä vertailin, niin eihän niissä ollut kuin muutama pultinreikä samassa kohtaa, tähän omaani on sitten joku aikaisempi omistaja porannut puuttuvat reiät hieman vääriin kohtiin ja sen takia sitten kytkinkoppa ei ole linjassa. Tästä nyt sitten johtuu kaikki kytkimen särkymiset ja startin toimimattomuudet. Taas nähdään, että tuuninki ei kannata, olisi vaan pidetty Uazin moottori tässä eikä lähdetty vaihtamaan Volgan konetta. Sitten meinasi jo kiire tulla sillä armeija-autojen kokoontumisajot lähestyivät ja sinne oli tarkoitus Jyväskylästä lähteä kolmella Uazilla.

Siinä sitten piti alkaa miettimään että ehdinkö löytämään Volgan kytkinkoppaa, vauhtipyörää ja kytkinpakettia tarpeeksi ajoissa. Mokomat ovat tehneet Volgan kytkimestä niin paljon pienemmän että ainoastaan kytkinkäpälä ja painelaakeri kävi Uazista, muut piti löytää jostain.

Toinen vaihtoehto olisi ollut laittaa samat rojut paikalleen ja toivoa että kestää tapahtumassa käynnin, jonka jälkeen olisi ollut aikaa etsiä osia, ja kolmas vaihtoehto olisi ollut etsiä joku alumiinihitsauspaja, joka olisi saanut täytehitsattua vikareiät ja sitten vaan koneistanut reiät oikeille kohdille, jolloin olisi pystynyt käyttämään Uazin omaa vauhtipyörää ja kytkinpakettia.

No Volgan osat löysin ja sitten vain pistämään vauhtia kasaamiseen. Meni laatikkokin paikalleen ihan kevyesti työntämällä kun oli oikeanlainen kytkinkoppa ja kaikki linjassa. Sitten koeajon paikka ja heti huomasi jo startatessa että starttikin pyörittää paremmin ja vaihteet menivät hyvin päälle.

Reissua edeltävänä päivänä säädin venttiilit ja ykkösventtiilissä oli taas liian iso välys. Kumma juttu kun aina siinä, no ei mitään, ehkä uudet osat hakee vielä paikkaansa.

Lähtöpäivänä oli tarkoitus että lähtisimme matkaan klo 16.00. Aamulla heräsin aikaisin ja pakkasin kamppeita autoon, normaalista poiketen tuntui että tässähän on hyvin aikaa ja varasinkin vielä parturiajan klo 11. Sinne kun ajoin niin alkoi venttiilikopasta kuulua naputusta oikein kunnolla, ensin ei vaikuttanut käyntiin mitenkään, mutta sitten alkoi kierroksilla jättämään pyttyä pois pelistä. Matalilla kierroksilla nilkutin parturin parkkiin ja kävinkin parturissa ja syömässäkin sillä ei nyt niin kiire sentään ollut. Ensimmäinen ajatus oli että venttiilinsäädön takia joku säätömutteri yltää taas venttiilikoppaan. Tässähän on moottorin pudottamisessa särkyneen venttiilikopan tilalle vaihdettu vanhemman Volgan venttiilikoppa, joka on hieman matalampi, joten tilaa ei juuri ole.
Aloinkin soitella lähellä asuvia Volganomistajia läpi mutta eipä kellään oikeata venttiilikoppaa ollut, paitsi se oma mikä oli ihan lytyssä, mutta Lada.hs. alkoi sitä suoristamaan. Onneksi ei oltu heitetty sitä menemään.

Nopeasti sain venttiilikopan irti ja sitten karu totuus paljastui. Ei riittänyt enää pelkkä venttiilikopan vaihto. Soittoa taas Lada.hs:lle että keinuvipuakselille olisi myös tarvetta, tai oikeastaan riitti pelkkä säätömutteri. Pahus, kun vanha keinuvipuakseli tuli heitettyä menemään, olisi sillekin ollut nyt käyttöä.

Kävin hakemassa osat ja vielä kotoa uuden työntötangonkin, joten taas oltiin voiton puolella, että enää kasaamista vaille ja sitten jännittämään että käykö vai onko venttiili ottanut myös osumaa. Siinä tuli jo SimoK Uazillaan katsomaan, kun ruuvasin viimeisiä ruuveja paikalleen. Uaz sitten vihdoin käyntiin ja kävi hiljaisemmin kuin koskaan. Kello oli tässä vaiheessa lähes viisi. Siinä sitten ajeltiin peräkanaa tallille, jossa vaihdoin vielä öljyt, kun jonkin verran oli metallimujua mutterista tullut.

Kokoontumisessa käynnin ja noin 400 km oma Uaz kesti hienosti, kertaalleen säädin kylläkin venttiilit, kun yhdessä jyrkässä hiekkakuopan mäennousussa oli kierroksia hieman liikaa, ja mikäs muukaan kuin ykkösventtiili tälläkin kertaa mikä eniten säädön tarpeessa. Pitää nyt seurata sitä että pysyykö se säädöissään vai mikä siinä oikein mättää.

Juhannusviikonlopunkin Uaz kesti hienosti, tällöinkin tuli reilu 400km ajeltua.

Katsastuksessa tuli hylky takajarruista ja liikaa pykineestä takarenkaasta. Uusintanäytöllä jarrut rajaa hipoen läpi, vaikka pitämättömän jarrun käytin auki ja herkistelin mäntiä. Olisiko sitten ilmaa tai säätö kaukana. Ehjempi rengaskin löytyi joten vuodeksi on taas ajoaikaa.

Flaiman kirjoitti: 11.7.2022 0:07Pahus, kun vanha keinuvipuakseli tuli heitettyä menemään, olisi sillekin ollut nyt käyttöä...

Hienoa rakentelua/korjausta. Mukava lukea kun joku vielä jaksaa, viitsii ja ehtii harrastaa, sekä dokumentoida niistä tänne meille muille luettavaksi.
Mutta sen mitä itse olen näiden romujen kanssa painiessa oppinut että mitään ei kannata heittää pois. Toki työmaalla olen siitä saanut kuulla että työpisteen ei pitäisi olla roskis. Toki lähes päivittäin sitten työkaverit käy kysymässä jotain muotoletkua, ainesrautaa tai pulttia kun heti pitää saada eikä ehdi ylihuomiseksi tilaamalla. Oma ratalelukin oli yli 6 vuotta varaosa-autona, mutta jokaisen viedyn osan tilalle tuotiin se rikkinäinen tilalle. Esimerkiksi vietyjä etunapaa ja jarrusatulaa ilman se ei olisi ollut siirto kuntoinen kun sen aika tuli. Ja kokonainen osakokonaisuus säilyy paremmin kuin pelkkä pieni tarvittava "kikkare". Kokonaisesta kannesta on esimerkiksi helppo löytää se venttiilin kiila, kuin etsiä kiilaa jostain pikkurasiasta missä ei lue mitää kun ei ole ollut kynää tai lappu on irronnut... No jokainen tekee tyylillään ja tavallaan, mutta minä säilön osia jotka ehkä joku muu saa sitten viedä kaatopaikalle tai metallikeräykseen.
PS. raudan ja valualun hinta nousee kokoajan...

Vähän se laatikko edelleen vuotaa. Viikko sitten Oriveden autotapahtumaan kun lähdin niin lisäsin noin neljä desiä öljyä, taitaa edelleen vuotaa samasta paikasta mutta ei ihan niin paljoa, ainakaan vielä. Olisikohan joku 300 kilometriä tullut ajeltua kun en ihan pääteitä ajellut.
Nyt kun on jo useampi bensatankkaus tehtynä niin voi jo sanoa että siinä 13,5l-13.8l/100km näyttäisi kulutus pysyvän.

Tavaratilaan sain vihdoin vanerit paikalleen. Vaikka meinasi olla vanerien löytämisessä ongelmia. Ensin aioin ostaa sitä perus keltaista filmivaneria, sitä kun luulin että joka paikasta löytyy ja mitä sitä väriä nyt muuttamaan kun keltaiset vanhatkin oli. No Jyväskylästä kun katsoin niin eihän sitä sitten missään oikein ollutkaan. Varastosaldo netissä näytti että parissa kaupassa kun kävisi niin saisi riittävästi, tai lähes riittävästi, kattoon ja etuseinään kun ei riitä se perus 1200x2400 koko, mutta 1500x3000 levyjäkin toisaalla piti olla, eli ei ongelmaa.
Paitsi että kaupat kierreltyäni en saanut kuin yhden levyn. No sen tietty ostin ja antoivat onneksi vielä alennusta, kun varastosaldo heitti.
Sillä levyllä vaan ei mitään tehnyt, kun ensimmäisenä olisi ollut tarve tehdä se iso etuseinä.

Sitten ei auttanut kuin laajentaa vanerin etsintää muille paikkakunnille. Kesäloma kun oli niin onnistui helposti hakea kauempaakin. Ensimmäisenä löysin kotkalaisen firman ja olin jo melkein sinne lähdössä kunnes isä sanoi, että Alavudellakin on joku vanerikauppa. Lopulta valitisin sitten Alavuden ja kävin sieltä hakemassa. Sieltähän sitten olisi saanut lähes mitä vain, paitsi sitä keltaista. Päädyin sitten vaalean ruskeaan jota sai vieläpä 4mm paksunakin ja 1500x3000 koossa. Vähän mietin että haen Uazilla, mutta ei olisi mahtunut kuin täpärästi tavaratilaan sisälle ja olisi varmaan sinne tunkiessa särkynyt levy jos toinenkin eikä kattotelineillekään olisi mahtunut, joten olisi ollut jo vaikeata nostaa levyt katolle saatika sitoa ja peittää kuorma, kun rankkasadettakin oli luvattu, joten päädyin sitten menemään tylsästi isän tojotalla peräkärry perässä.

Vanhat vanerit oli fiksusti vielä olemassa joten niitä pystyi käyttämään mallina uusia sahaillessa.
Vielä pitää vähän laatikkoa ja kiinnityspisteitä tehdä työkaluille ja muille tavaroille ja ne penkit lisätä mutta nyt ei enää näytä ihan niin keskeneräiseltä kun on vanerit joka puolella.

Eipä ole hetkeen tullut kirjoiteltua, Uaz toiminut joten ajellut vain tyytyväisenä. Nyt talvella Uazin omat renkaat oli niin liukkaat että jäi lähes tasamaallakin takaveto päällä jumiin. Nelivetoa kun ei ole suunniteltu kestämään jatkuvaa käyttöä niin oli tehtävä renkaanvaihtoliikkeitä mikäli mieli talvikeleillä ajella. Sain sitten Ladaritarilta testiin Uazin vanteilla olevat mutta jonkin verran pienemmät nastarenkaat ja niillähän pitoa oli tosi hyvin. Uazin rengaskoko kun on 215/90R15 niin pitäisi vannekokoa kasvattaa tuumalla mikäli haluaisi oikean kokoisia renkaita helposti ja halvalla saavan.

Joskus syksyllä asensin työvalot taakse niin näkee peruutella paremmin. Kojetaulussa olikin merkkivalon ja katkaisimen paikkoja tyhjänä niin tuli niillekin käyttöä. Valot saikin kätevästi kattotelineeseen kiinni ja johtojen läpivientiaukkokin oli jo valmiina ja sähköjohtovalmiuden olin älynnyt vaneroinnin yhteydessä laittaa, niin ei tarvinnut koko auton mitalta sähköjä tehdä. Raitisilmatuuletus-aukothan näissä on valtavan suuret, joten kylmä tulee jos näitä ei saa kiinni. Minulta oli kadonnut näistä nuo jouset mutta Volkkarin käsijarrun palautusjousi oli niin lähelle oikeanlaista että toimii näillä loistavasti. Taisi olla syksyä sekin kun aloin takapenkkien kiinnitystapaa miettimään. Katsastusmies antoi vain ohjeeksi, että penkki kiinni lattian läpi pulttaamalla neljällä M8 pultilla ja pellin molemmin puolin pitää olla 6x7cm kokoiset latat vahvikkeena. No minun penkeissä kun oli se pikakiinnityssysteemi ja sen myös halusin säilyttääkin, niin täytyi sitten rakentaa jonkinlaiset kiskot penkeille. Ehkä olisi jostain löytynyt kiskoja valmiina mutta tein sitten itse.

Hankin 30x30x3mm RHS-neliöputkea kiskoiksi. Tuo putken kolmen millin seinämä oli vain liian vähän pikakiinnityksen liikevaralle, joten hitsasin 3mm paksua lattaa tuohon putkeen vahvikkeeksi ja lopuksi työkaveri jyrsi niihin lyhyet urat mihin penkin pikakiinnitys tarraa kiinni.

Työläin vaihe olikin saada tavaratilan lattiavanerointiin juuri kiskojen kokoiset urat tehtyä niin ettei lattiamattoa tule tuhottua väärästä kohtaa. Kiskoparien etäisyydenkin piti olla millilleen oikea.

Joulun aikoihin sitten ne kiskot oli lattiassa ja penkitkin kävi paikoilleen niinkuin olin suunnitellutkin, eli penkit saa laitettua nenä menosuuntaan ja jos haluaa niin myöskin selkä menosuuntaan, halusin että penkit käy näinkin päin niin vievät vähemmän tilaa.
Vaikka tuo oikeanpuoleinen penkki ihan tuossa oven edessä onkin niin kyytiin nouseminen onnistuu silti yllättävän helposti. Ja kuskin paikalta katsottuna eivät penkit ole minkään ikkunankaan kohdalla niin että peruuttamista häiritsisi.

Tällä viikolla kävin muutoskatsastuksessakin, siellä ei penkkien kiinnitys kiinnostanut. Punnitsivat auton ja laskivat että ihmisten jälkeen kantavuutta pitää olla yli puolet jäljellä tavaroille. Omamassa 1965kg ja kokonaismassa 2680kg niin neljälle ihmiselle onnistuu mutta viidelle ihmiselle ei enää onnistuisi ellei jostain saa autoa kevennettyä. N-luokan ajoneuvona kuitenkin saatava pysymään, kun pakettiautossa jotain pykäliä tullut voimaan myöhemmin kuin henkilöautoissa.

Toissavuoden vappuna oli moottoriremontti eikä ehtinyt valmistua vappuajeluihin. Tänä vappuna pääsin jo vappukruisingin tapahtumapaikalle ongelmitta. Vähän oli käyntihäiriötä ja vedot kateissa mutta kruisinkiin päätin kuitenkin tällä lähteä, kun Combikaan ei tuolloin ollut katsastettu.
Oli muuten varmaan lähelle kymmenen Ladaa paikalla, sekä Mosse ja Volga, eli ihan hyvä itäautokattaus.

Lähdön hetkellä kun palasin Uazin luokse niin olikin takarengas tyhjä. Aika hitaastihan tuo jono siitä eteni, että olisi renkaan ehtinyt vaihtaakin, mutta hyppäsin sitten kuitenkin Ladaritarin Ladan takapenkille. Siinä oli sitten aikaa pohtia, että vaihtaako varapyörän alle vai kokeileeko ensin pumpata kompuralla täyteen ja katsoa että vuotaako miten pahasti.

Kruisingin jälkeen sitten kompuralla ilmaa renkaaseen ja pihisemäänhän se jäi. No tämä rengas oli se kaikkein pahiten pykinyt muutenkin, niin ei ollut niin väliä, joten lähdin sitten Ladaritarin luokse päin ajelemaan kun hänellä oli samalla kuviolla olevia renkaita, joten siinä sitten voittaa aikaa kun ei ala nyt vaihtamaan ensin varapyörää alle ja sitten hetken päästä toistamiseen, saati, että olisi hakenut ehjän renkaan toisella autolla Uazin luokse.

Siirtymää oli noin 20km ja eihän se ilma siellä renkaassa niin kauaa pysynyt vaan noin 5km ennen määränpäätä loppui. En viitsinyt bussipysäkille jäädä vaan nilkutin tyhjällä renkaalla läheiselle parkkipaikalle. Renkaasta tuli entinen mutta ei tarvinnut kauaa odotella kun Ladaritari toi ehjän renkaan tilalle. Jyväskylän offroad-miitin lähestyessä oli käyntihäiriöönkin tutustuttava. Imusarjan tiiviste vuoti jostain ihan pikkuisen, kun se vaihtamalla käynti parani huomattavasti, sitten tulppien kärkivälin säädöllä ja jakajankannen hapettumien poisottamisella parani myös. Ja siinä myös tuli huomattua että jakajahan oli ihan löysässä, eli sytytyskin oli kovasti aikaisella. Ei ihmekään siis että veto oli kadoksissa ja nakutti herkästi. No nyt taas toimii!

Tavaratilaan sain tehtyä ne pari laatikkoa joista olen jo kauan aikaa haaveillutkin. Aika vähänhän niihin tavaraa mahtuu kun pyöräkotelon vie suurimman osan, mutta en viitsinyt korkeampiakaan tehdä, kun nyt on sopivalla istumakorkeudella. Nyt mahtuu suurin osa aina mukana kulkevista tavaroista laatikoihin niin ei pyöri pitkinpoikin lattiaa. Lapiollekin tein seinäkiinnikkeen, Nopeusmittari on jo pitemmän aikaa pomppinut oikein urakalla niin että ei ole oikeata nopeutta enää hetkeen näyttänyt vaan on useimmiten näyttänyt liikaa ja monesti vielä vaikka auton pysäyttää niin viisari jää näyttämään jotain nopeutta. Uusin ensin mittarivaijerin, mutta se ei auttanut yhtään, Purin sitten nopeusmittarin palasiksi. Vanhalla vaijerilla ja porakoneella oli kätevä pyörittää mittaria ja katsoa, että mikä jumimisen aiheuttaa. Kait se 32tkm on Uazin mittarille sitten jo liikaa.

Nyt taas sellaista teknistä aluetta joille en tiedä oikeita nimiä mutta mittarien purkajat ehkä tajuaa mistä kyse. Elikkäs mittarinvaijeri pyörittää akselia jonka päässä on metalikehä josta viisarin heiluriosa sitten ottaa nopeuden. No minulla se metallikehä vipottaa sen verran paljon, että se heiluriosa välillä nappaa kiinni ja silloin sitten viisari tietty pomppii holtittomasti.
En alkanut enempää purkamaan, eikä ollut oikein helposti purettavissakaan tätä pidemmälle, että olisi nähnyt että saisiko sitä laakerointia jotenkin korjattua. Välillä sen sai ihan nätisti pyörimään mutta purkamatta on mahdoton sanoa millainen laakerointi siellä oikein on, kun en ole itse koskaan näin paljoa mittareita purkanut. Eikä sen väliä, kun auton mukana sain 8tkm ajetun mittarin joka tuntui toimivan niin laitoin sen sitten paikalleen, sitä en enää lähtenyt purkamaan ja ruuvaamaan oikeita mittarilukemia, joten mennään nyt sitten vähän pienemmillä kilometreillä tästä eteenpäin.

Viikko sitten oli tosiaan se Jyväskylän offroad-miitti. Ennen sitä tässä oli pientä käyntihäiriötä ja kerkesinkin ne laittaa kuntoon ennen miittiä. Vaihdoin imusarjantiivisteen, putsailin sytytysosia ja virranjakajakin oli päässyt löystymään niin, että ajoitus oli pielessä. Käyntihäiriöt hävisivät siihen, joskin käyntiinlähtö tuntui muuttuneen huonommaksi, mutta sillä ei niin väliä kunhan muuten toimii.

Miitti olikin oikein onnistunut tapahtuma, porukkaa ja autoja oli paljon, takapenkeillekin tuli käyttöä.
Tapahtumassa auto toimi aikalailla moitteettomasti, mitä nyt jakolaatikko välillä pomppi vapaalle, mutta sitä se on aina alennusvaihteella tehnytkin.
Lada-Jussi kuvasi hyvän videon. https://www.youtube.com/watch?v=N2Y2jl28ZA0
10:40 kohdasta kun alkaa katsomaan niin näkyy yksi läheltäpititilanne, tai ei se nyt kaatua meinannut mutta muut luuli niin..

Miitin lopuksi, kun kalusto oli vielä ehjänä niin käytiin pienellä porukalla vähän vaikeammassa maastossa. Eli kahdella Nivalla ja minun Uazilla. Uaz isoimpana ja painavimpana oli useimmiten jumissa mutta mikäli vain metsässä oli kuivaa niin Uaz kyllä eteni myös hyvin.

Ensimmäisellä metsälenkillä kopsahti etunurkka kiveen ja hieman etupuskurin alta peltiä lyttyyn. Takapuskurikin tarrasi johonkin puuhun sen verran kiinni että alkoi repsottamaan, joten se piti käydä seuraavalla varikkokäynnillä irrottamassa. Kauaa ei mennyt niin toiseltakin puolelta takapuskuri alkoi repsottamaan, vaan sitten ei enää päästykään varikolle asti, kun Uaz upposi akseleita myöten.

Uazin irrotus olikin sitten astetta työläämpi operaatio. Meillä oli kolme vaijeritaljaa jotka kaikki saatiin rikki eikä Uaz juuri liikahtanut. Pari kuormaliinaa katkesi myös kun Nivoilla vähän kiskottiin. Loppujen lopuksi suli Nivan kytkinkin siinä urakassa ja näin ollen metsään jäi myös Niva.
Hetken aikaa etsittiin myös minun kännykkää suosta. Uaz nosti lämpöjä sen verran, että jäähdyttelin konetta avaten konekopan. Sitten hieman taas kiskottiin Nivalla ja siinä rytäkässä kännykkä putosi konekopan välistä maahan. Kännykkä tietty äänettömällä, eli pelkkä värinähälytys hieman kuului kun oikein tarkkaan kuunteli, mutta sen verran sitä oli vaikea löytää että puoli tuntia etsintään saatiin aikaa kulumaan.

Seuraavana päivänä sitten traktorin kanssa hakemaan ensin Niva pois ja sitten kiskomaan Uaz irti.

Nyt vähän lommojen ja takapuskurin kiinnikkeitten oikaisua. Sitten pitää vielä tehdä farmitunkille jotkut nostopaikat puskurin alle, kun nyt on aika huteraa nostaa hinauslenkin kohdalta. Se olikin yksi syy miksi ne vaijeritaljat hajosivat, kun ei tunkattu ensin keulaa maanpinnalle.

Lommot naputeltu kumivasaralla suoraksi.
Käyntiinlähtöongelmakin selvisi heti miitin jälkeisenä päivänä, kun hyytyi pariin otteeseen työmatkalla. Töitten jälkeen avasin ja putsasin bensansuodattimet, etenkin Uazin oma suodatin oli ihan tukossa. Sen jälkeen ei enää hyytynyt mutta vasta Lada.h.s:n kanssa kun putsattiin kaasari niin alkoi käynnistymäänkin paremmin. Loppuun jokunen kuva.

Miittiin osallistuneet. Metsässä. Takapuskuri repsottaa. Tähän koivujen väliin se sitten upposi, eikä enää Nivojen avulla liikkunut eteen eikä taaksepäin. Takavalon ruuvasin irti, kun oli yhdessä vaiheessa niin lähellä tuota koivua, että olisi varmasti muuten hajonnut. Traktorin kanssakin vaikeaa. Kuskinpuolenkin puskurinpääty roikkuu. Tämä oli suurin lommo mitä tuli, ja tämäkin vain koska uppopsi siihen koivun viereen, niin että juuri painoi tuohon.

Juhannuksena ei ollut ensin tarkoitus offailla mutta silti lopputulema oli se, että Uaz vietti perjantain ja lauantain välisen yön metsässä.

Maasto oli melkoisen haastavaa ja aika ahdasta Uazille, offailu kuitenkin eteni ilman pahoja kiinnijäämisiä mutta poispäin ajellessa Uaz yhtäkkiä keitti.
Vettä kaadettiin syyläriin useampi litra ja ihmeteltiin että jo on kumma kun ei täyty mutta sitten kuuluikin veden lorinaa ja neste suihkusi koneen kyljestä. Pelotti jo, että onko kansi halki vai mikä, mutta eihän siellä vuotanut kuin lohkon tyhjennyshana. Eipä sinne kuuman nesteen ja kuuman pakosarjan lähelle viitsinyt mennä korjaamaan, joten jätettiin Uaz jäähtymään yön yli ja jatkettiin vasta lauantaina.
Hana oli niin tyhmän muotoinen, ettei siitä päällepäin nähnyt, että oliko se kiinni vai aukiasennossa, joten se piti ensin irrottaa ja sitten todeta että ehjä se on ja itsestään päässyt aukeamaan. Jahka kerkeää, niin pitää vaihtaa proppu tilalle ettei käy sama uudestaan. Sitten kun Uaz oli taas iskussa niin jatkettiin vähän aikaa offailua ja sehän menikin taas oikein mukavasti, mitä nyt Uazin etupuskuri vääntyi, pakoputki meni solmuun ja peilit särkyi. Ja sitten kun oltiin jo lopettelemassa niin Ladaritari jäi Nivallaan kiinni ja vetonivel irtosi, joten vuorostaan Niva vietti yön metsässä. Ja voi hitsi että oli hyttysiä kun sitä niveltä laitettiin takaisin paikalleen. Nyt kun alkoi Uazin leima mennä vanhaksi niin oli alettava jo korjaamaankin tätä. Kaupasta löytyi tismalleen samanlainen peili särkyneen tilalle mutta aika kauan sai vielä peilin varsia väännellä, että sai ne näyttämään oikeaan suuntaan. Takapuskurin kiinnikkeet oli niin pahasti mutkalla ja revenneet että piti vähän hitsata uutta peltiä niihin ja puskurin taakse tuli samalla laitettua kulmarautaa vahvikkeeksi. Etupuskuri vääntyi sen verran pahasti, ettei pelkällä vasaralla saanut mitään aikaiseksi vaikka onkin vain 3mm vahvuista. Tein sitten pienen prässin kulmaraudoista, kun pullotunkkikin on ollut tallissa ihan käyttämättömänä. Olisi vaan pitänyt tehdä vähän isompi, kun nyt ei taida mikään pyörän napa tuohon mahtua, mutta puskurin oikominen sillä kävi niin helposti että tuli oiottua intin aikaisetkin lommot. Ja sama juttu lopuksi, että puskurin taakse kulmarautaa vahvikkeeksi. Katsastus aika läheni mutta onneksi ei ollut näiden vauriokorjausten lisäksi tiedossa muita vikoja kuin puoltavat takajarrut ja mahdollisesti väljä nivel, kun siitä leimasetä vuosi sitten suullisesti mainitsi. Niveltä en alkanut etukäteen vaihtamaan mutta jarrut sain hyviksi kun ilmasin takajarrut ja kehin kengät lähelle sekä katsoin että kaikki männät liikkuvat.
Katsastuksessa tuli käytyä onnistuneesti. Jarrut oli tosi hyvät, päästöt vähän meinasi olla ongelma, kun kävi rikkaalla mutta hyväksyttävät lukemat lopulta löytyi. Ei muita vikoja eikä huomautuksia.

Oliko pakokaasuimuri päällä kun päästöjä mitattiin? Tuo happi näyttää korkealta jos pakoputki on ehjä.

Saattoi se pakoputki hieman jäädä vuotamaankin ja siksi happi korkealla. Fiksasin putken asentoa vielä leiman jälkeen vähän lisää, ja hitsasin myös laajakaistalambdaa varten lambdalle paikan putkeen, eli sitten joskus kun kerkeää niin voi katsoa seoksia.

Uaz osaa aina yllättää, tästä hajosi jo huolto/käyttöohjekirjakin.
Armeijassa käytetty jotain yleismallisia huoltokirjan pohjia, joihin on sitten liimattu lapuilla merkkikohtaista lisätietoa ja nyt kylmäkäynnistysohje irtosi. Ollut paperikin kallista kun pitänyt karttojen taustapuolia käyttää tähän tarkoitukseen. Pari viikkoa sitten nukuin ensimmäistä kertaa tänä vuonna Uazissa ja samalla tuli testattua tuo retkisänky ja kompurajääkaappikin. Juuri mahtuu tuohon lattialle sängyn levittämään, eli siinä mielessä hyvin osui noiden penkkien sijainti kohdilleen. Pitkään pähkäilin että mistä kuskin jaloille puhaltaa kylmää ilmaa mutta sehän oli sitten niinkin näkyvällä paikalla kuin käsijarrukahvan suojakumin puuttuminen. Nyt on sitten uusi kumi siinä ja taas talvea ajatellen aavistuksen lämpimämpi ajella. Tässä syksyn mittaan kun maasto käy märäksi niin tein hankintoja, eli ostin 4500kg kiinalaisen vinssin. Vähän siinä ja siinä että olisiko pitänyt olla pykälää isompi kahden tonnin painoisen Uazin kiskomiseen mutta alkaa hinnat karkaamaan käsistä, etenkin kun yksi offroadharrastaja vielä sanoi että ota köysiversio vaijerin sijaan. No tämä on vielä asentamatta paikalleen.

Onpahan ollut koko syksy puuhaa tämän kanssa. Maastossakin muutamaan otteeseen ajettu vähän isommin ja pienemmin kolhuin.

Vinssi löysi paikkansa keulasta. Ostin pikakiinnitys vinssipedin niin vinssin saa keulalta irti, ettei ole ympärivuoden säiden armoilla.
Kiinteään asennukseen ei olisi edes ollut oikein paikkaa. Puskurin taakse olisi mahtunut mutta sitten ei olisi kampea voinut enää käyttää ja tuossa maskiaukossa olisi kesäkuumalla syylärin edessä sekä jarrunestesäiliöt jäisivät myös ikävästi taakse piiloon.
Monet näyttää laittavan tuon pikakiinnitysvinssinkin alas puskurin tasalle mutta siinä tulee jo melkoisesti etuylitystä ettei iso mäki tai oja tarvitse olla niin alkaa vinssi raapimaan maata. Itsellänikin vaikka se on puskurin päällä niin mietin että miten mahtaa käydä syvien ojien kanssa.

Ensitestailut maastossa vinssi läpäisi ja vinssin kiinnityskin kesti hyvin rungossa. Mutta pitkään ei vinssattu kerrallaan kun sähkö loppuu kesken, eli isompaa akkua selvästikin kaipaisi. Vinssin paikan etsimistä, aika lähellä takana oleva jarrupääsylinteri toi oman hankaluutensa, Johonkinhan se vinssipeti pitää kiinnittää, joten laitoin runkoaisojen väliin 5mm paksun levyn johon tein vähän vahvikkeita (kuvausvaiheessa ne näköjään vielä puuttuvat) sekä tietty hitsasin pikakiinnitystä varten 60x60x4 neliöputken, oikeastihan putkikoon pitäisi olla jotain tuumaista mitä jenkkiautojen vetokoukuissa käytetään mutta eihän sellaista putkea mistään saa. Tuon levyn laitoin pulttaamalla runkoaisoihin kiinni, kun jarrupääsylinterin kiinnityspultteja pystyi hyödyntämään kiinnityksessä. Apukuskin puolelle tarvitsi aisaan hitsata pieni lappu pulttikiinnitystä varten. Samalla sai vahvistettua sen puolen hinauskoukkua, kun se jo kertaalleen pääsi vääntymään. Kuskin puolellahan se on tehty vahvemmaksi ettei jarrupääsylinteri irtoa missään tilanteessa.
Vinssin sähköt oli kanssa oma urakkansa, vinssiltä lähtee kaapelit tuohon levyn päälle, jossa on trukkiliittimet, ja siitä sitten suoraan akulle, paitsi että plus-kaapeliin laitoin päävirtakytkimen ettei vinssi omia aikojaan lähde surraamaan. Ainoa huono puoli tuossa nyt on se, että Uazin oma päävirtakytkin ei enää katkaise virtoja, kun vinssi maadoittaa itsensä runkoon, eli pitää aina muistaa trukkiliitinkin irroittaa.

Parin harjoitusoffailun jälkeen olikin sitten enemmän tosi kyseessä. Joskus kesällä parkkipaikalla tuli joku offiharrastaja houkuttelemaan Juupajoelle offroad-suunnistuskisoihin. Ja kisat oli nyt lokakuussa. Hauskaa oli vaikka ongelmia meillä oli koko viikonlopun ajan.

Syksyn edetessä tässä alkoi olla mystistä käyntivikaa, kävi kyllä kaikilla mutta jotain sytkäkatkoksia oli koko ajan. Epäilin jo jotain alkavaa venttiilivikaa tms. kun ei auttanut tulppien eikä tulpanjohtojen vaihdotkaan, puristuspaineita en päässyt mittaamaan, kun mittari oli hukassa, joten jäi vähän mysteeriksi missä vika. No kisaviikonloppu koitti ja oli katsottava kestääkö edes Juupajoelle asti.
Ajatus oli että oltaisiin perjantaiaamupäivällä lähdetty Jyväskylästä liikkeelle mutta kello oli jo kolme, kun vasta aloin starttailemaan Uazia käyntiin. Aamu meni tunkkauskohtia hitsaillessa puskuriin, kun Uazhan on siitä huonosti suunniteltu, että pelkästään akseleista pystyy tunkkaamaan ja nyt oli syytä varautua farmitunkin käyttöön.

Vaikka Uaz edeltävänä päivänä oli toiminutkin niin nyt lähdön hetkellä ei tullut kipinää. Vaihdoin sytkäboksin ja sitten käynnistyikin samantien.
Iloa kesti kilometrin kun auto sammui. Pääsin nilkuttamaan läheiselle huoltoasemalle ja tuntui että kierroksilla pysyy kauemmin käynnissä, tyhjäkäynnillä tai pintakaasulla ajaessa sammui. Huoltoasemalla kokeilin niin puola ja sytkäboksi oli tulikuumia. Sähköjohtoja tutkiessa huomasin yhden kytkentävirheen. Joskus kesällä tuli laitettua sytytysvirta releen taakse ja joko silloin tai myöhemmin sähköjä räpeltäessä olenkin laittanut johdot niin, että sytkälle menee jatkuvasti virtaa, joten hajoaahan se puola siitä ennenpitkää.

Kytkin releen oikein, sehän ei hajonnutta puolaa enää pelastanut mutta nyt pystyi ajamista jatkamaan, kunhan silloin tällöin sammutti auton ja antoi puolan ja sytkäboksin jäähtyä. Matka jatkui ja nappasin Ladaritarin ja yhden toisen kaverin kyytiin. Matka jatkui nyt kolmistaan ja autokin oli ihan täynnä varaosaa, offroad-varusteita ja työkaluja.

Matka eteni 9-tiellä jo nopeammin, mutta ylämäet oli aika vaivalloisia, voimaa uupui koneesta. Hieman auttoi kun puristeltiin tulpanjohtoja kireämmälle. Ajateltiin ehtiä Jämsässä kauppaan tekemään ruokaostoksia ettei nälissään tarvitse mökkiin majoittua saati offroadkisaa ajella, mutta ehti mennä Jämsässäkin kaupat kiinni ennenkuin sinne saavuttiin. Piti sitten tyytyä Shellin valikoimaan.

Joskus 12 jälkeen saavuttiin kisapaikalle ja siellä vielä osa porukasta oli hereillä ja ihmetellen ottivat meidät vastaan, että ihan ajamalla saavuttiin, kun taisi kaikki muut tulla trailerikyydein paikalle. Muutama tunti ehdittiin nukkua. Aamulla mentiin mattimyöhästen autojen katsastukseen ja se läpäistiin, aamupalaakin sai, joten ihan Shellin eväilä ei tarvinnut pärjätä. Kisa starttasi klo 8.00. Lähtöpaikalta oli ensin ajettava tietä pitkin varsinaiselle rastialueelle, ja niitä rastialueita oli useita. Me suuntasimme lähimpänä olevalle, ja sinnekin oli 20km matkaa.

Ensimmäinen rasti oli helposti tien vieressä mutta me ei päästy edes sinne, kun Uaz sammui 10 metrin päähän siitä. Kävi aina pienen hetken mutta sitten sammui. Tässä vaiheessa ei oltu oikein varmoja, että mikä kaikki on vialla, joten putsattiin bensasuodattimet ja kaasarikin mutta se kun ei auttanut niin sitten vaihdettiin sytkäboksi toiseen ja taas löytyi kipinä. Tähän kaikkeen saatiin menemään aikaa jotakuin pari tuntia. Kisahan kesti 12 tuntia, että tämmöinen pieni alun remontti ei vielä pilannut koko kisaa.

Päästiin sitten vihdoin ja viimein liikkeelle ja haettiin ensimmäinen rasti. Maasto oli melkoisen möykkyistä ja ei siitä ajamisesta oikein mitään tullut kun auto sammui vähän väliä. Meillä oli kaikenkaikkiaan neljä sytkäboksia ja yksi puola matkassa. Bokseja vaihdeltiin vähän arpapelillä, niitä auottiin ja haisteltiin, että milläköhän pääsisi taas sata metriä eteenpäin. Rastejakin saatiin käytyä, kun niitä oli sen verran tiheään. Yksi varaboksi oli jo valmiiksi niin palanut, että sitä ei edes paikalleen laitettu. Vinssiä joutui myös käyttämään ahkeraan ja se yhdistettynä jatkuvasti sammuvaan autoon, niin akkuhan hyytyi heti. Onneksi meillä oli tehokas boosteri käytössä, jossa riitti virtaa koko päivän ajan, siitäkin huolimatta että se oli kytkettävä aina vinssauksessa päälle. Sen lisäksi vielä olisi ollut toinen akku sekä pienempi boosteri, että ainakin oltiin hyvin varauduttu.

Sitä ainokaista varapuolaa oltiin jonkin aikaa säästelty, kun pidettiin sitä meidän mahdollisuutena päästä kotiin, mutta kun sytkäboksit oli kertaalleen käyty läpi ja kipinä jälleen loppui, niin sitten oli puola vaihdettava. Sehän taas auttoi hetkeksi, vaan edelleen kuumeni sytkäboksi ja puola. Sitähän ei tiedetty että oliko tuokin puola jo valmiiksi rikki. Kun oltiin ajettu tuokin puola loppuun niin sitten oli tartuttava puhelimeen ja soitettava kisajohdonkin suosittelemaan varaosaliikkeeseen, mikä toimi tapahtuman yhtenä sponsorina. Niillä sattui olemaan puola hyllyssä, vähän kallishan se näin itäautoharrastajalle oli mutta ei muukaan auttanut. Kaiken paras tietty oli se, että ne siihen hintaan sen vielä toivat meille keskelle metsää. Odotellessa ehdittiin pelaamaan Shakkimatsi, kun olin sellaisen ajanvietepelin ruuvannut lähtöpäivän aamuna peräkonttiin juuri tälläisä hetkiä varten.

Uutta puolaa asentaessa Ladaritari sitten huomasi rispaantuneen johdon joka otti maihin, joka varmaan se pääsyyllinen oli näihin vikoihin, kun uudella puolalla käynti parani normaaliksi eikä sytkäboksi tai puola enää kuumentunut. Nyt alkoi ajaminen jo sujua, kun auto pysyi käynnissä ja sitten mentiinkiin iloisesti varmaan pari sataa metriä kun tuli taas tekniikkamurhetta. Ajettiin jotain metsäkoneen uraa ja joku peukalon vahvuinen pikkurisu meni flektin lapojen väliin ja lavat painu vasten syyläriä ja syyläriin 6 isoa reikää. Kisaa oli jäljellä enää reilut pari tuntia, joten hieman alkoi pitämään kiirettä että ei pahasti myöhästyttäisi, sillä myöhästyimestä sai aikasakkoa, ja sen verran oltiin kuitenkin tosissaan, että ajamalla maaliin, että ei nyt keskeyttämään ruveta.

Lähellä oli järvi, josta haettiin vettä, ainoa ongelma oli siinä että meillä ei ollut juurikaan astioita, muutama vichy-pullo ja pari Springles-purkkia, niistäkin toinen piti ahmia tyhjäksi samantien.
Näin pahasti vuotavalla syylärillä ei pitkiä pyrähdyksiä otettu kun vesi loppui ja sitä oli juostava hakemaan monta kertaa lisää. Iltakin alkoi hämärtää ja tuulilasi oli ihan glygolihuuruissa joten ei nähnyt kunnolla ajaa, ensin otin pientä osumaa kannon kanssa. Siitä selvittiin puskurin vääntymisellä mutta sen jälkeen olisi ollut enää yksi syvä oja ylitettävänä ennen hiekkatielle pääsyä, mutta siinä sitten tuli valittua ojasta syvin ajolinja, ja sinnehän Uaz painui nenä edellä vastapenkkaan. Vaikkei ihan tolkuton vauhti ollut niin painui etukulma kasaan ja kuskin ovikin meni mutkalle.

Pelin henkeen kuuluu että kanssakilpailijat auttaa ja niin jälleen, hetken odottelut jälkeen kisapumppani vinssasi meidät tasamaalle ja uudella yrittämällä sitten päästiin ojasta yli. Järvi alkoi jäämään kauaksi mutta katseltiin kartasta niin matkalla oli joitain lampia ja ojia, että arveltiin että kyllä jostain aina vettä saadaan. Ensin pysähdyttiin ottamaan vettä sammaloituneesta ojasta, ja sen jälkeen sitten ei löytynyt kuin kuralätäkkö, josta sitten saatiin sen verran kuraista vettä syyläriin, että sehän paikkasi kaikki vuodot, joten sen jälkeen päästiin loppu 20km matka maaliin pysähtymättä eikä vettä ollut vuotanut tippaakan pihalle. Eikä edes myöhästytty kuin 15 minuuttia. Ainut että käytiin vain 11 rastilla, ja aikasakko vei pistesaldosta puolet pois, mutta päästiin sentään maaliin eikä jouduttu miinuspisteille. Aika vaatimaton oli matka 12 tunnin aikana noin niinkuin muutenkin, maastossa ajettiin vajaa 3 kilometriä kännykän karttasovelluksen mukaan, ja siitäkin varmaan kilometri oli edestakaisin juoksemista järvelle ja takaisin.

No oltiin sentään Safari, eli aloittelija-luokan ainoita, eli voitettiin oma luokka. Isoimpana yllätyksenä se sama puolan myyjä vielä tarjoitui sponsoroimaan meille ja Uazille kyydityksen Jyväskylään, kun oltiin kai niin huumorimielellä koko kisan ajan kaikesta sählingistä huolimatta. Ja tähän tarjoukseen tartuttiin vaikka oltiinkin sitä mieltä, että kyllä se kuravelli meidät vielä kotiinkin veisi.

Uazin ovi alkaa olemaan jo melkein suora, mutta eipä se enää tuohon oviaukkoon mahdu. Ylhäältä olisi hyvin mutta alareunasta ahistaa. Kun katsoo kolhimatonta apukuskin puolta, niin on muuten aika pienet raot ympäriinsä, että aika tarkkaa puuhaa saada ovi sovitettua paikalleen.
Pullotunkilla yritin oviaukkoa kasvattaa ja kyllä se johonkinpäin on siitä levinnyt mutta ei silti mahdu ovi paikalleen.
Kaiken lisäksi ovea kun suoristin niin tippui ikkunannostimen vaijeri rullalta. Samat osat kuin takavetoisissa mutta rullat taitaa olla vähän eri paikoissa, enkä koskaan kyllä ole takavetoisessakaan vaijereihin kajonnut, joten kokemusta nolla, mutta vaikka mielestäni vaijerin oikein sain paikalleen niin tippuu silti heti kun kampeen koskee, tietty voi nyt olla että vähän on vielä ovi mutkalla ja siksi ei toimi.

Ovi alkaa olemaan jo tosi hyvä ja ikkunavaijerihässäkkäkin saatiin toimimaan Ladaritarin avustuksella. Mainitaan nyt tähän että vaijeri on 80cm tai 160cm riippuen miten sen mittauksen haluaa ajatella, mutta kuitenkin jos joskus täytyy uusi etsiä niin saattaa olla jossain Ladan ovessa samanmittainen vaijeri. Oven pieli ja etukulma vaatii vielä oikomista ja uutta peltiä.

Talvella oli käynnistymisongelmia tämän kanssa ja olikin vain akku mennyt rikki. Toisella akulla alkoi käynnistymään tosi hyvin. Tuli varmaan vaihdettua puolaa ja sytkäboksia ihan turhaan. Mullahan oli jossain vaiheessa lisättynä relekin ettei virrat kierrä virtalukon kautta, mutta siitä releestä hitsasi kärjet jumiin ja siksikin epäilin jo että on kerennyt puolan polttaa. Nyt on rele pois välistä ja menee niinkuin orkkiksenakin virrat virtalukon kautta.

Viime syksynä tuli ihmeteltyä moottorintukikumien huonoutta ja nehän oli nyt talven aikana luikahtaneet kokonaan pois välistä että oli rauta rautaa vasten. Lisähaastetta tuli siitä että tässä on se pahuksen Volgan moottori. Niitä tukikumia oli jo joku aiemmin kirveellä veistellyt, jotta ylipäänsä Volgan moottori käy paikalleen ja siksi ne nyt olikin hajonneet lopullisesti. Kuinka paljon voikaan yksi vierasmoottori aiheuttaa päänvaivaa, kun aiemmin jo hajoili kytkinlevyt ja vaihdelaatikot tämän takia. Ja viime syksynä offroad-kisoissa hajosi syylärikin tämän moottorin takia.

Uazin ja Volgan moottorin kannakkeet on hieman erilaiset ja eri korkeudella, ja jos Volgan moottorin asentaa Uaziin, niin moottori jää liian ylös. Siksi minullakin on ollut vaikeuksia saada ilmanputsaria mahtumaan konekopan alle, ja koska moottori on niin ylhäällä niin koko moottori on takakenossa, ja siksi ne flektin lavat pääsi niin lähelle syyläriä.

Hankin uudet tukikumit ja noissa kirveellä veistetyistä puuttui mm. kumin ympärille tuleva kehys, mikä pitää kumin paikallaan.
No samalla tietty askartelin uudet koneen korvakkeetkin, niin sai moottorin pari-kolme senttiä alemmas, eli paljon lähemmäs oikeata asentoa. Tietty öljypohja nyt lähempänä kiviä mutta sinne voi asentaa panssarin. Vaihdelaatikko on sentin etäisyydellä pohjasta, joten vaihtoehtona sitä ei ollut mahdollista nostaa, moottoria piti saada alaspäin.
Saa nähä kestääkö vai hajoaako. Etenkin kuskinpuolella meinasi olla tilan kanssa vaikeuksia, kun öljynsuodatin tuli niin lähelle. Uusi ja vanhat kannatinkumit

Koneen asentohan muuttui niin paljon, että kaasuvivusto piti säätää uusiksi. Sen sain säädettyä ja sitten tulikin pikainen Poriin lähtö tutkimaan millaista offroadmaastoa löytyy Noormarkusta.

Tässä on ollut moottori jo kauan tosi laiska ja koska on ollut sytkä ja akku, ynnämuuta vikaa niin ei ole oikein tietoa, että milloin ja minkä remontin jälkeen se tällaiseksi on mennyt mutta ajattein että pitkä maantietaival vetreyttäisi kaikki paikat ja jossain vaiheessa alkaisi kulkea.

Arvelin, että matka saattaa kestää, joten aamuneljältä lähdin Jyväskylästä kohti Noormarkkua. Mutta ei tuntunut oikein kulkevan tasaisella eikä varsinkaan ylämäissä. Ylämäet jotain neljääkymppiä ja tasaisella ja alamäissä sentään vähän kovempaa. Jämsässä puhalsin pääsuuttimet paineilmalla, niihin kun pääsee helposti tässä kaasarissa käsiksi, mutta se ei auttanut asiaan. Seuraavalla P-paikalla kurkkasin niin ei auennut kakkoskurkku. Mekaaninen kakkoskurkku, joten pitäisi sen aueta.

Tutkin, niin kaasarin alla oleva pakeliitti oli jotain millejä pienemmillä rei'illä kuin kaasarin kurkut, joten katsoin että taitaa kakkoskurkun kaasuläppä vähän tarrata pakeliitin reunaan kiinni. Läheltä se ainakin menee, joten kaiversin pakeliittiin reikää isommaksi mutta ei alkanut Uaz vieläkään kulkea.

Jossain vaiheessa putsasin vielä bensansuodattimet ja imusihdinkin mutta ei auttanut asiaa, eikä ne edes kovin törkyisiä olleet. Eikä ole kaasarikaan juuri likaantunut eli tankista ei tunnu enää töhkää irtoavan.

Tyhjäkäyntiä kävi kuitenkin koko ajan hyvin ja kaupunkinopeuksilla pystyi ajelemaan kunhan ei kiihdytellyt, eli vaikutti juurikin kakkoskurkun vialta. Reilut kahdeksan tuntia meni että pääsin Noormarkkuun. Offroadmaastossa ei niin tarvinnut kiihdytellä, joten siellä ei menemistä juuri haitannut. Illalla vielä pikku kierros Porin keskustassa ja sielläkin pysyi jotenkuten liikenteen mukana. Seuraavana aamuna ennen kotiin lähtöä putsasin koko kaasarin ja ei siellä oikein mitään löytynyt. Keuruulle asti kulki hieman paremmin mutta ei silti kiihtynyt niinkuin kuuluisi. Vasta kotona kun tutkin lisää niin mullahan menee kaasuvivusto tosi läheltä ryyppymekanismia ja siksi ei aukea kunnolla ykkös eikä kakkoskurkkukaan. Hitsailin kaasuvivuston paremmaksi ja nyt mahtuu kurkut aukeamaan, paitsi ei kulje. Tosin saattoi palaa imusarjan tiivistekin kun viheltää siihen malliin.