miten aloitit lada harrastuksen

[tc89]

Joitain asioita täytyy harkita sekä järki että tunne pohjalta. Toisiin asioihin sattumalla on suuri vaikutus.

Auto saisi olla taka vetoinen vai pitäisikö sanoa taka työntöinen. Vaihteita mielellään viisi eteen ja sitten pakki, koneessa voimaa siten että jos lapsettaa niin ei tarvii odotella lumen tuloa ja pakkasia. Ajotuntuma saisi olla sellainen että autoa pitää ajaa eikä vain istua kyydissä. Vannoutunut fordi mies etsii 70 luvun escorttia ja capria, kauhukseen huomaa että opiskelijan budjetilla parintonnin auto (toimiva eikä projekti kuntoinen) on liian arvokas.

Sattuman oikusta löytyy ilmoitus ladasta, no joo täältä myynti osiosta. Ja kas kaupat syntyvät ja uusi ylpeä ladan omistaja "syntynyt". Kai sitä voi harrastukseksi sanoa jos vanhan auton ostaa ja on lyhyt oppimäärä auton korjausta takana. Penkin vaihtoo, oven vaihtoo ja maalausta, kyllä se on harrastus. Innolla ( Lue: pelon sekaisin tuntein) odotan tulevia hetkiä esim. moottoritien ohitus kaistalla. Jos nuo teidän kirjoittamat autoilu kokemukset ovat tositarinoita...

[Larzan]

Ladaharrastukseni alkoi korjausoppaasta, joka jostain syystä tarttui mukaani kirjaston poistomyynnistä. Seuraavana kesänä alkoi autokuume iskemään, pitäisi jokin halpa auto laittaa. Sillon alko kaveri naljaileen että osta Lada, sullahan on jo korjauskirja..
Silloin tei päätökseni, Lada oli ostettava ihan vaikka piruittaan. Ja Ladalla ajelen vieläkin, ajellut jo reilut pari vuotta. Eikä korjausopukselle ole vieläkään ollut tarvista, perushuollot kun tekee ilmankin.
Kohta samainen kaveri laittoi Sierran. Eikä mennyt kauankaan kun se kyseli mistähän kaupasta mahtas löytyä Sierran korjausopus..

[-lada racing-]

noin pualtoist vuotta sitten iski hurja lada kuume kun kaverin ladan kyydissä tuli istuskeltua ja välillä sain sitä kokeillakin...:)ei mennyt kauaankaan kun kotona odotteli ajamista 2105 lada...tuli ostettua se katsastamattomana ja jonkuu vuoden se oli edellisen omistajan pihalla seison..mätää kyllä löyty joka paikasta päältä päin oli kyllä ihan hyvässä kunnossa..hitsasin joka reijän ja pehmeen kohan..ja maalasin sen uudestaan..ja hyvä tuli..nyt oon ajellu ladankaa pualisen vuotta ja hyvin on pelannu ja tyytyväinen oon ollu..

[mbkoskin]

Ladaharrastus alkoi toissakesänä kun tuli parin opiskelukaverin kanssa mieliteko hommata kesän kenttäkursseja varten auto. Olin aiemmin ajanut luontojärjestöhommissa ladaa Venäjällä ja olin jotenkin ihastunut sen estetiikkaan ja helppouteen. Kun eteen sitten tuli KP:ssä 400e:n hintainen lada varsin lähellä pääkaupunkiseutua, valinta oli helppo. Ajatus oli myydä auto kesän jälkeen, mutta jämähdin sitten kartoituspuuhiin, joissa siitä oli hyötyä. Lunastin auton tovereiltani. Tänä syksynä sen tien pää tuli minun omistuksessani vastaan kun siitä löytyi melko paljon ruostereikiä. En omista hitsauslaitteistoa ja kaveri, jonka luona olin sitä käynyt laitattamassa ei viitsinyt alkaa hitsata, kun oli sitä mieltä, että autolla on enää niin vähän vuosia edessä.. No, möin sen sitten eräälle Oranssilaiselle (Oranssissa on muuten aika suuri ladatiheys!), joka on halukas alkaa hitsaamaan. Itse etsiskelin pitkin syksyä ladaa, ja kävin paria katsomassakin. Yhden jopa ostin, mutta sitten löysin siitä reiän ja vein takaisin. Onneksi oli rehti kauppias, joka suostui purkamaan kaupan. Sitten osui silmiini, taas Keltaisessa Pörssissä, Etelä-Haagasta löytyvä 500e:n "ruosteeton" lada. Ja yllätykseni oli suuri kun se olikin ruosteeton! Kaupat tehtiin kiiruusti. Tätä ennen tuli hommattua myös Niva kesien Venäjän-reissuja ajatellen ja talvikäyttöön. Nyt on sitten ekohipillä kaksi autoa, köh köh.

[pena]

Lada-harrastuksen alkuna voi pitää kiinnostusta venäläisiin tuotteisiin; olivathan ne edullisia.
Niihin kuuluivat venäläinen kamera ja venäläinen kello. Kumpiakin on ollut useampia. Myöhemmin tuli mukaan Sputnik-polkupyöräkin. Kaikki toimivat hyvin, kuten muuten Ladakin.

[KFY-993]

Olen Ladisti jo toisessa polvessa. Isälläni oli 70-luvulla useita Fiat 600:sia ja syksyllä -77 hän sitten vaihtoi viimeisen, vähintäänkin riittävästi erilaisia ongelmia sisältäneen italiaanonsa vihreään Lada 1200:an. Muistan, kuinka Lada tuntui todella isolta autolta! Kromi kiilsi ja talvella se oli aina kertarykäisyllä käynnissä - ja lämpöä riitti! Vuosien varrella isä vaihtoi usean kerran autoa, mutta merkki oli aina sama aina loppuun asti, kun hän toista vuotta sitten siirtyi autuaimmille Lada-maille...

Itse olin ajokortti-iän lähestyessä sen verran mieltynyt kyseiseen lujaa laatua olevaan merkkiin, etten edes missään vaiheessa ajatellut muita vaihtoehtoja, Lada sen olla pitää. Parin takavetoisen (2107 1300S -84 ja 1600 SL -87) jälkeen marraskuussa -92 investoin sitten upouuteen Samara Sedaniin, joka on edelleen jokapäiväisessä ajossa. Tätä hankintaa en ole tarvinnut katua, sillä näiden vuosien aikana Latukka on jo ehtinyt osoittaa tapansa; aina valmiina lähtöön ilman suurempia murheita. Matkaa on kertynyt n. 229 000 km ja tarkoitus on ajaa vielä pitkään. Auton pitäminen on kallista, mutta Lada on pitkän päälle mahdollisimman kokonaistaloudellinen valinta; hankintahinta on vähintään kohtuullinen, kulutus pienehkö (eräänä kesänä Pohjois-Norjassa käydessämme joillakin tankkausväleillä päästiin jopa hieman alle kuuden litran keskikulutuksella!), varaosat useisiin muihin merkkeihin verrattuna hyvinkin edullisia, jos vähänkään viitsii näperrellä joidenkin "pikkuominaisuuksien" parissa itse ja ennenkaikkea ajoissa, heti oireiden ilmaannuttua, ei yleensä ole mitään suuria ja kalliita tekniikkaongelmiakaan. Luotettava ja varmatoiminen peli siis! Itse olen aina teettänyt määräaikaishuollot vain ja ainoastaan merkkihuollossa (siis edelleen, kilometreistä huolimatta) ja käyttänyt vain alkuperäisosia.

Jokainen ajamani Lada on ollut erilainen "yksilö", joskushan niilläkin on vähän huonompia päiviä, mutta pääsääntöisesti olen huomannut, että kun kohtelee ja pitää Ladaa hyvin, se palkitsee sen ongelmattomilla kilometreillä. Ladalla ajaminen voi olla tavallaan tunneasiakin, sitä voi joutua sillointällöin jopa perustelemaankin, tuskinpa nimittäin monelta harmaan perusjapsin omistajalta kysellään eri tilanteissa syitä, miksi hän ajaa noin mitäänsanomattomalla autolla, jota ei erota muista merkeistä muuten kuin peräluukun teksteistä. Lada kulkee tässäkin suhteessa omia polkujaan ja on hyvä, että maailmassa on vapaus valita itsellen sopivin kulkupeli...

[afrika]

faija myi vuonna 71 veneen pois ja meni autokouluun, sitten perheeseen tuli sinapin värinen farmari mosse. sitten lada. ja lada. ja taas lada. en muista kuinka monta ladaa oli, ehkä 5-7 ja kaikki vaihdettiin uuteen aina konelassa, sen uuden auton hajun muistan lapsuudessa/nuoruudessa.
itse aloitin luopiona puukenkä-saabilla joskus vuonna 81 kait. sen jälkeen pari mossea. sitten kokeilin ruotsalaista amatson laatua, ja syksyllä 95 kun faija heitti ladan ratin olan ylitse, sain perinnöksi ladan. ihan oikeesti siihen ku tottuu niin ei voi ajaa muuta. olen kokeillut nissania, toyotaa ja mersua, mut ei niillä ole hyvä ajaa, ei niistä näe ulos ja näistä pitää kömpiä ulos. ladasta saa vain astua pois. ja näkee hyvin ympärille.

[Lada-Jussi]

Parin takavetoisen (2107 1300S -84 ja 1600 SL -87) jälkeen marraskuussa -92 investoin sitten upouuteen Samara Sedaniin, joka on edelleen jokapäiväisessä ajossa. Tätä hankintaa en ole tarvinnut katua, sillä näiden vuosien aikana Latukka on jo ehtinyt osoittaa tapansa; aina valmiina lähtöön ilman suurempia murheita. Matkaa on kertynyt n. 229 000 km ja tarkoitus on ajaa vielä pitkään.

taitaa noi axteekitkin jotain kestää, kuulostaa aika hurjalta ajomäärältä, kun on täällä kuulostellut noita axteekin vikoja, mutta useammat ongelmakaasarit taitaa olla jollain tapaa rävellettyjä

[pressa]

itse myin axteekin poi kun mittarissa oli yli 160tkm
eikä siinä mitään vikaa ollut ja tänäpäivänäkin ajossa eikä vieläkään
mitään vikaa nyt jotain 175tkm
(axtec toimii kun vivusto on puhdas ja letkyt ehjät lisäksi ehjä lada ei ysikasia kaipaa)

[KFY-993]

Joo, kyllähän tuo Axtec-viritys on ainakin tähän asti pelittänyt ongelmitta. Kolmisen vuotta sitten talvella rikastin eli ryyppy päätti ykskaks olla menemättä päälle ja senhän tietää, että kylmäkäynnistys oli "vähän" konstikkaampi toimenpide... Asia korjaantui silloinkin pelkällä vivuston voitelulla. Alipaineletkujen kuntoa pitää aina aika ajoin tarkkailla, niitä kun näkyy piisaavan metritolkulla. Jos starttia joutuu joskus "sahaamaan" vähän pitempään, tai pintakaasulla esiintyy nykimistä, niin silloin tietää, että joku letku on joko irti tai hapertunut rikki, näkyvät aikaa myöten ainakin jyrkemmillä mutkilla ollessaan kovettuvan ja murtuvan sittemmin aika helposti. Joitakin letkuja olen vaihtanut uusiin.

Mitä nyt tuttavapiirissä on ollut näitä erilaisia Ladoja, niin kaikkein eniten kaasutinongelmia on ollut jo aika vähän ajetuissa takavetoisissa, jotka on jätetty oikeastaan täysin ilman huoltoa, tai sitten on joku tee-se-itse-asentaja ropeltanut itse konehuoneessa tietämättä yhtään, mitä siellä on ollut tekemässä.

[manni]

Saan vanhemmilta hyvin vaalitun Eurosamaran (GL-malli) niin halvalla, että olisi tyhmää jättää ottamatta. Hyvin yksilö jossa lisävarusteina mm. valomuisti (Valmet Automotivella kehitelty prototyyppi). Sopinee myös ensimmäiseksi autokseni, liikkuu riittävästi, polttoaineen kulutus maltillista, maavaraa sen verran ettei mökkitiellä tarvitse pelätä ja nähtävästi varaosatkin kohtuuhintaisia.

Olen tuota yksilöä jonkun verran ajanut, ajettavuudesta myös pidän. Eihän tuo sileälläkään tiellä yhtä pehmeästi kulje kun esim. ranskalaiset, mutta erityisen vakaa maantiellä, mutkatkin ottaa ilolla vastaan ja ohjaus on samalla tarkka ja tunnokas.

[kv60]

Ladat tulivat itselle tutuksi jo 70-luvun loppupuolella. Veljeni osti sellaisen 1500 ja hiukka laitetumma version (koneen osalta) jotain 70-luvun puolivälin mallia. Samoihin aikoihin edesmennäällä kaverillani oli muutamia 1200:a, joilla sitten kaupungilla jne. cruisailimme ja nuoruuden innossamme kumia poltimme. Lopullinen sysäys Ladan lumoihin tuli kun tapasimme vaimoni kanssa 80-luvun alkupuolella. Appiukkomme oli jo silloin vannoutunut Lada harrastaja. Ei kuulemma parempaa autoa ollutkaan rahanvastineeksi. No sitä rataa sitten tuli omakin 1200 laitettua. Nyt sitten kuudes on menossa. Viimeisin on tämä paljon parjattu 110-malli ja sekin toinen omistamani. Jaa miksiköhön sitä aina Ladistiksi alkaakaan? Kerho ja sen kautta ystävät?, auton hinta/laatu?, tapa?, vai?? Siinäpä sitä itsellekin purtavaa.

[degen]

Halusin ostaa edullisen ja luotettavan ensiauton, ja kas kummaa päädyin laadukkaaseen Lada-henkilöautoon. Onhan tuon kanssa jo kerennyt rassailemaankin jotain.

[Gravedigger]

No tässä on kortti ollut noin kolme vuotta ja ollut fordia, toyotaa, nissania, mitsubishia ja mersu nyt ennen ladaa. Noh alkoi tuo 200D:n dvero nyppimään aika rankasti ja hetken nettiautoa selatessa löysin ensin kaverille 1200L:n ja varttia myöhemmin oman lada 2105:n. Kaverin lada haettiin vaasasta ja pienen tarkistelun jälkeen lähdimme takaisin jyväskylään ja huomattiin, että lada vaan toimii paremmin kun mersu.

No minun ladaani ei lähdetty hakemaan mersulla, niin kuin aluksi suuniteltiin. Ladalla haettiin lada ja eka näkeminen oli että ei v***u kun on ruma, mutta kun koe ajon ajoin ni olin myytyä nyt kolme viikkoa ajanut ja vieläkin hymyilyttää. Ja kun ihmiset näkee sen niin nekin hymyilee ja kivasti se kiihtyy vielä ja muistuttaa ralli-autoa kaikkine tarroineen ja momon ratilla.

Plussat tähän mennessä
-Persoonallinen
-Halvat vakuutukset
-Halvat osat
-Asiallinen kulutus
-oikeasti hyvä ajaa

[mikko853]

Plussat tähän mennessä

-Asiallinen kulutus
-oikeasti hyvä ajaa

Kannattaa tarkistaa lääkitys