No jopas on täällä roihahtanut
Pyörittelin muutamaa palaa käsissä viikonlopun aikaan, ja nitraukseen kallistuisin. Ja kahta puolen. Kovuuksista en muista, mutta kova se on ja paksuutta tosiaan jossain alta satkun hujakoilla, jos tuo on nitraus
Eiköhän ne säätöpalat pidä olla pehmeämpiä kuin nokka-akseli.Muutenhan joutuisi vaihtamaan nokan eikä säätöpaloja.Kuinkahan monella Ladistilla on edes mikrometriä palan paksuuden mittaamiseen puisen taittomitan sijaan
.Mittaus tulee suorittaa ainakin keskeltä ja neljästä reunasta ja tehdä tästä päätelmä palan suruudesta.Kieroista säätöpaloista voi tehdä esimerkiksi tammipelin nappuloita.
Ei ne pidä pehmeämpiä olla, vaan mielellään molemmat pitää olla kovia. Siksikin tuntuisi hyvältä idealta että pala olisi jo kovaa perusainetta ja vielä nitraus pinnassa. Jos se perusaine joustaa, niin ei nitrauskaan kestä. Niin ja öljyhän siellä nokan ja lapun välissä on, ei ne saa toisiinsa koskea. Eli jos esimerkiksi pinnanlaatu jää hionnassa sen verta huonoksi, että epätasaisuus on suurempaa kuin öljykalvon paksuus...
samarai kirjoitti:Sen verran jäi nyt puolestaan vaivaamaan noi virinokat, että onko niiden nokkien hionnassa mahdollisesti mitään vaaraa - esim. vaikka karkaisua silmällä pitäen? Haulla löytänyt muuta tietoa kuin, että esim. virinokan hionnalla nostointegraalia ei saada tarpeeksi jyrkäksi. Luulisi nyt senkin hionnassa jotain vaaroja piilevän, koska jo säätöpalojenkin pinnoista nähtiin näin paljon huolta ja palstan viri-asiantuntijat siihen heti puuttuivat - kun joku tavallinen uuno nyt sellaisen erehtyi hätäpäissään tietämättömyyttään tekemään?
Monasti hiotut nokat nitrataan hionnan jälkeen. Myös fosfatointia käytetään. Että kyllä tuossa hommassa on vaaransa ja jotkut ovatkin sitä mieltä ettei vakiosta saa koskaan kestävää. Tosin öljyt ovat nykyään aika hyviä ja suurin henkivakuutus nokalle. Integraalista voi olla montaa mieltä joka riippuu käytöstä. Vakiosta taitaa saada jotain luokkaa 320/13mm, joka taas ei kerro integraalista vielä mitään. Nokkien välisen kulman muuttaminen onkin jo hankalampaa eikä onnistu useinkaan paljoa ilman täyttöä. Mistä päästääkin hitsaamalla täytettyihin nokkiin ja niiden kestoon... Sitten on tietty vielä billettinokat jne. Eli hiomalla ei pysty tekemään mitään sika-ratanokkaa, mutta 100hv/l menee kyllä hiotulla nokalla varmasti rikki, tosin täytetyllä ehkä helpommin. Toisekseen kaikki nokat eivät ole aihioina yhtä hyviä. Nokista ny voisi jorista vaikka maailman tappiin.
Mielestäni on aihetta puuttua tämäntyyppisiin juttuihin. Jos ei puutu, niin seuraavaksi ladainfossa lukee, että "samaran venttiilien säätö suoritetaan paloja hiomalla mirkelissä"
Kuten mickey69 taisi jo todeta, että onko oikeasti tarpeen kaikkien tehdä samat virheet? Onhan se fiksua, että kun joku on tehnyt 15 vuotta jotenkin, niin teen just päinvastoin
Hionnan perusteella se on ainakin enemmän kuin se 0,10? - sai niitä sen verran työstää. En kyllä näistä karkaisuista mitään ymmärrä, mutta äkkipäätä ainakin luulisi se, että tollainen paksuus (3-4) on läpikarkaistu.
) levy laitetaan sorviin ja SORVATAAN halkaisijaa piennemäksi. Voi ehkä onnistua magneetti istukalla (vain erittäin arvokkaissa hiomakoneissa, ei sorveissa) ja hiomalaikalla (ei millään terällä).