2105 1500s -90 FINE

[PöyhöinKuusaalt]

Se on sitten ajettuna 42 583km. Ja nyt on molemmat takalasinostimet pois pelistä. VirtasePeto runno NeitiHauHaun ikkunan eli repsikan takaikkunan nostimen irti lasista. Veteli kiinni siihen malliin että pamaus kuului.

Onneksi meidän HevariPorukasta jäi yksi lähtemättä. Hänen lippuaan ei kukaan halunnut kaupata, vaikka puhetta kyllä pidettiin. Minä siihen, että minä sen kauppaan, menkää jo kaljanjuontiin.

Äkkiä se meni. Jollekin virolaiselle, jolla oli sekava tukku Euroja nyrkissä. Useampi viissatanen, kaksatasia monta ja sitten kaikkea siitä alaspäin.

Otin nuo lippurahat itselle. Lipun omistaja oli sen jo maksanut, koska meillä ostetaan lippu ja vastataan itse kustannuksista pääsee sitten tai ei. Makasamattomia lippuja ei siis jää kenenkään käsiin.

Eli sain sitten tämän lipunhinnan kuljetuspalkkaa ja myös kipurahaa ikkunasta.

Eli taas PerusMeininki. Yksi känninen RuattinKilpinen pakettiauto hortoili Liljendaalin jälkeen edellämme. Nopeus heitti todella paljon ja yksi kaista oli mahdottoman pieni. Tykitettiin äkkiä ohi. Melki teki mieli soittaa 112. Annoin olla. Olisivatko viitsineet liikahtaa kun ei ollut SuomenKilvissä. Eivät olisi voineet etukäteen tarkastaa mitään.

Vaille 4 iltapäivästä lähdettiin ja 2yöllä oltii takas Kuusaal. HyvReissu. Petoki oli ekaa kertaa täysi selviättepäin Keikkaa kattoo. Meikäl o tällää nekatiiviin vaikutus ympäristöö. Ei taho kavereillekaa enää maittaa. Pitästkö meikä sulkee ihmisyhteisö ulkopuolelle tai sit johku sisää ettei toi Viinakulutus laskis?

[PöyhöinKuusaalt]

Kävinpä tuossa Miittinkin jälkeen Mäntyharjulla. Kävin katsastamassa kaksi Nappista. Olivat myynnissä köntässä. No, mitään kauppoja en tehnyt. Taisin olla sellainen RenkaanPotkija. Ei sentään. Pikaisella silmäyksellä tulin siihen tulokseen, että emme voisi millään päästä hinnasta yksimielisyyteen. Toinen oli -71 ja toinen -88. Niistä ei ole mitään raportoitavaa.

Jähmeästi palauttava kytkin häiritsi tosi pahoin. Pakko sitä on säätää vähän enemmän puolivälin keskipaikkeilla työskenteleväksi noin niin kun poljinliikkeen kannalta ajateltuna.

Ihmetyttää se kytkin. Nesteet on vaihdettu, mistään ei vuoda, mutta silti poljin tulee ylös huonosti. Olisikohan sitten päästylinteri juntturassa. Tai Työsylkkä. Irrotus ja kiinnitysvaikeuksia ei kuitenkaan ole.

ajeltu on 42 867 noin niinkun mittarin mukaan. Kai siinä se satanen edessä pitäisi olla.

[PöyhöinKuusaalt]

Taas oli FINE ja GAZ -perävaunu työssä. Haeskelin tuossa pois kuljeksimasta Kuution vanhoja poltettuja kattotiiliä. Aletaan nimittäin Ehkä tänä kesänä vähän entrailla Markiksen kattoa. En tosin ole siinä hommassa kuin HantLankarina, mutta mukana kuitenkin. Eikä mitään uutta tiiltä käytetä. No, kertokoon Mestari itse tästä jos huvittaa.

Tultiin hienosti tiilikuormalla. Eiväthän ne edes painaneet verrattuna taannoiseen hiekkakuormaan. Epäröin jo yhdessä vaiheessa että tuleeko taas lastattua liikaa. Päätin panna kyytiin kaikki koska nyt ei tarvitse tyhjentää kärryä vaan ne voivat odottaa siinä hommien alkua.

Lisääkin tiiliä saa jo Kapi tulee. Tämän kesän niitä on tarjolla eräällä mökillä. Kiitos vaan Vanhalle Mykräläiselle. Ei hän tätä lue, mutta kenties joku Kuusaan tuttu lukeekin.

Ajettuna on tällä hetkellä 42 900km.

[PöyhöinKuusaalt]

Nyt ollaan sitten valmiina VenätänMaan sorateille. Laitoin etulamppujen suojaksi jo Togliatissakin käyneet rautaverkot. Saavatpahan pöllyttää kiviä silmään. Ei siitä kovin iso mötikkä läpi mene.

Tällä viikolla minä sinne menen. Lupaan sen itselleni. Niin ja FINElle.

[PöyhöinKuusaalt]

Se on taas sitten tänään retkipäivä. Eli perusreissu Salpausselkää pitkin Jojensouhun.

Meniasin lähteä aamusta, mutta liian aikaisin herättyäni joudun ottamaan aamupäiväunet. Ettei kävisi kuin viimeeksi eli matkalla tirsailtava.

Patsaspuiston levähdyspaikalla pysähdellään. Tullessa kävin ihmettelemässä lähdepuron patoa, jossa oli patoluukku auki. Kiva katsella puroja ja edelleen on kiva tehdä niitä. Siinä räpelsin patoluukkua isommalle kun vanhahko mies tuli juttelemaan. Tarinoitiin siinä ja hän pyysi Kahveelle. Kahviteltiin katoksessa ja syötiin herkkuja. Mitähän nyt käy kun menen padon kimppuun?

Muuten ajellaan pikkupysähdyksin. Saa nähdä raivostuvatko takanaroikkujat PöyhöinKuusaalt Kouvostoliitto -rekkaria. Joskus on moista ollut havaittavissa.

Mutta jälleen siis maantie tulee maittamaan. Noin 330km. Täytyy katsoa mitterijuttu tarkkaan. Tietää sitten miten eri rengastus vaikuttaa matkalukemiin. Samaa kokoa niiden pitäisi olla kuin edelliset, mutta taitavat olla aika paljon kuluneemmat kuin nyppikseni.

[PöyhöinKuusaalt]

Ja taas tultiin. Patsaspuistoon Parikkalaan asti todella hyvin. Mutta sitten...

Kyllä on NuapurMuan elävää tiellä. Vastaan tuli VelVenäläisen vekottimia melki joka toinen tai ainakin kolmas. Tätä jatkuu tietenkin Imatralle asti. Vähän ennen Luumäkeä ralli alkaa ja loppua ei näy ennen kuin päästään pois Etelä-Karjalasta. Ja on noita sittenkin.

Menosuuntaan oli vähän kulkijoita. Rauhassa sai ajella. Vastaan tuli vähän ruuhkaisempana porukkaa. Ohittelijoita oli kohtuullisen vähän. Uudella vannerengastuksella mittari näyttää vähän enemmän eli 100km/h = 88km/h. Aiemmin se oli 93. Matkaa siis kertyy mittariin enemmän kuin aiemmin eli valetta ovat kilometrimäärät nyt.

Kertaalleen ennen Patsaspuistoa kytkinpoljin jäi lattiaan. Ajettelin että matto kanitti. Lähti pois helposti nyppäämällä jalalla. Ja kytkintähän tässä on oireiltu viimeaikoina. Aina minä räplään noitten kytkimien kanssa, mutta oppiipa. Ja Patsaspuistossa se sitten jäi kunnolla pohjaan siis poljin.

[PöyhöinKuusaalt]

Ajettu nyt 43 246km jossa siis ylimääräistä.

Patsaspuistosta lähtiessä pidin kytkinpoljinta jonkin aikaa pohjassa ja se siis juuttui. Nousi kyllä nyppäämällä takaisin. Eli työsylinteri ei jumittanut työasentoonsa. Jotakin muuta siis.

Eli tässä oli tuo jähmeä kytkinpolkimen ja samalla sylinterien toiminta. Työasento oli polkimesta katsottuna varsin lähellä lattiaa. Kykin kyllä palautti, mutta vapaaliike oli pieni, koska poljin ei palautunut ylös asti, muuta kuin jalalla nostamalla.

Ja minähän taas säädin. Pidensin työntötakoa ja johan pelasi. Poljin ja sylkät olivat herkät. No, työ tapahtui aika ylhäällä polkimeen nähden. Mutta mitä siis kävi?

Patsaspuistossa katsoin sitten hommaa. Pumppailin kädellä poljinta. Ja nesteet ruiskusivat ulos. Jätin polkimen pohjaan. Katsomaan konehuoneen puolelta työsylkää. Mäntä näkyvissä. Eipä ihme että ruiski. Ajattelin työsylkän lauenneen kokonaan. Kotiin oli päästävä. No, olisihan korjaamo, nosturi, pukit ja kaikkea mukana, muttei huvittanut.

Päätin ajaa. Ei vaan tahtonut kiinnittää kytkin. Hyppien pääsein liikkeelle ja sain vitosta silmään. Sillä mentiin. Kunnes...

Liikennevaloja ei pitänyt olla muuta kuin kahdet Joensuussa. Mutta siltatyömaa. Ja punainen. Mutta minäpä poika keksin. Eipästä painellakaan kytkintä kuin sen verran että irrotaa. Ja toimi kuin unelma. Ei mitään ongelmaa.

Eli vika oli säädöissä. Joskin myös varmaan työsylkän tiivisteissä on jotakin hämärää. Mutta ei mitään ongelmia loppumatkalla. Nestettäkin oli kai riittävästi kun toimi niin hyvin.

Kotona sitten huomasin, että kaikki ovet olivat lukossa ja minulla ei avainta mukana. Soitto Isännälle ja tunti aikaa. Pitkästä aikaa puheltiin ja Isäntä kuulosti iloiselta kuullessaan minusta. Lupasi tulla niin pian kuin mahdollista.

Kerkisin siinä taas työsylkän kimppuun. Jousi oli unohtunut laittaa paikoilleen tai oli kimmonnut pois kun tanko oli niin pitkä. Sylkkä ei pudotellut netettä eli vuotoja ei liiemmin siis ollutkaan. Nestepinta oli hieman laskenut, muttei paljon. Säätö ja taas pelaa.

En ala vaihtelemaan työsylinteriä ennen kuin huomenna pääsen Venäjältä hakemaan uuden tai kaksi. Eli huomenna kohti Värtsilää Musikan kanssa. Laitetaan osatilauksia sisään.

Vien malliksi KromiPeilejä, kromilistoja, LadaMerkkejä ja mitä lie nyt tuolla on odottamassa. Ja tosiaan tilaukset sisään sanoen venäjäksi "käytetyt eli vanhat kelpaavat". Luulisi löytyvän. Jos ei ensimmäisellä kerralla niin kysytään, että kuka löytää. Tiivistesarjojahan lupasin ostaa. TuplaLampun purkurit laitan tilaukseen. Tiedä vaikka takahuoneessa olisi.

Ja peltejähän minä tarvitsen. Ne tulevat sitten joskus myöhemmin.

Olisikohan kenelläkään antaa tässä äkkiseltään mitään toimeksiantoa osista? Minä kyllä tuon, jos vaan löytyy, mutta tietenkin tulee kustannuksia alkuperäisen hinnan lisäksi. Ei tämä ihan varmaan hyväntekeväisyytenä mene, mutta tietenkin aiempi yhteistyö vaikuttaa hintoihin.

Aamusta lähdetään. HyväViilis. Ei kun seikkailumielessä matkaan. Niin lähtien ei voi pettyä.

[Jokari]

Osta se letku kanssa siihen uuteen työsylkkään, et tule saamaan sitä letkua siitä työsylkästä irti. Venäjällä myydään näemmä myös koko pakettia letkun kanssa ja mukana tulee myös uusi työntötanko + mutterit. Siitä putkesta se lähtee kyllä yleensä irti kun laittaa ruuvipenkkiin kiinni ja vääntää jaruputkilenkillä auki.

Mulla kun jäi yhden kerran poljin mattoon, niin seuraavalla viikolla olikin jo kiinni uudet molemmat sylkät + letku. Ei noiden kanssa jaksa leikkiä kun tietää että vika uusiutui 100% varmuudella.

[PöyhöinKuusaalt]

Yhden työsylkän purin ja tosiaankin sen Letkutuksen irrottaminen jäi kesken. Eikö lähde edes viilapenkkiin kiinnittämällä valmiiksi liuotettu liitos?

[Jokari]

No ainakin minulla samanvuotisessa se letku oli sisäletkuun saakka halkeillut. Siinä on kartioliitos sylinteriin ja juuttuu kyllä parissakymmenessä vuodessa niin tiukkaan ettei se lähde kuin dynamiitillä.
En ainakaan omaani saanut hievahtamaankaan kun kokeeksi koitin penkissä vääntää naftilla lenkillä ja pitkällä jatkolla.

Kun tuo letku on Suomen tuloilla Venäjällä ilmainen vielä itselleen tuotuna, niin miksi taistella?

[PöyhöinKuusaalt]

Aivan totta. En tässä pihtaamista tai saituutta osoittaakseni kysele. Ihan vaan kiinnostaa nuo kaikki värkkäykset.

Mutta Meikän tuloilla ei edes VenäjänHinnat ole ilmaisia. Ja onneksi on näin. Olen hyvin tyytyväinen tilanteeseeni eli siihen ettei ole Varaa tärvätä rahaa turhuuksiin kuten taulutelevisioon, siimaleikkuriin, kaasugrilliin tai muihin IhanKivoihin miesten leluihin.

Mutta entäs sitten noihin VAZ -romuihin! Miten niihin on varaa näillä tuloilla.

[PöyhöinKuusaalt]

Aamulla lähtiäisiksi kytkin oli taas päin hemmettiä. Ei irrottanut! Kukahan muu taistelee tai siis hölmöilee näitten kytkinsäätöjän kanssa yhtä paljon kuin minä? Toivottavasti ei kukaan muu.

No, siinä sitten säätelemään taas äkkiä. Musikka lupasi tulla meillepäin kun minun piti mennä heille.

Säädin taas tankoa pidemmäksi, mutta vain hieman. Kiinnitin jousen ja kokeilin. Loistavasti pelasi ja vapaaliike oli kai juuri ohjeen mukainen. Kytkin oli pehmeä, hyvin palauttava ja käyttömukava.

Matkaan oli päästävä, että niitä työsylkkiä saataisiin VenäjänHinnoin. Ja matkaan lähdettiin. Siinä se oli varmaan puoli yhdeksän jälkeen aamulla kun 21073 eli Musikan punainen ruutta alkoi johdattaa kahden auton letkaa kohti Tohmajärveä ja Niiralan rajanylityspaikkaa. Keli oli aurinkoinen ja mieli mukava. Vähän oli tullut nukuttua liian vähän, mutta autolla ajoa yleensä joko vähän virkistää tai sitten rauhoittaa mielentilasta riippuen.

Minulla oli liikaa penssaa tankissa jos ajatellaan optimaalista Venäjän hintojen käyttöä. Mutta en minä sinne pensarosvouksen takia ollut menossa. Musikalla taas oli Penssaa liian VÄHÄN!

[PöyhöinKuusaalt]

Eli käytiinpä Värtsillässä ja hyvin meni. Ajettuna nyt 43 459km.

Rajalla oli sellaista kun rajalla nyt on. Mennessä ei juuri odoteltu tai ainakaan ei tuntunut siltä. Sutjakasti meni. Musikan ruuttaa jouduttiin vähän letkuttamaan Onneksi toverihenkeä löytyy. Ja jonossa aina juttua tulee. Aika kuluu rattoisasti.

Rajajonossa en viitsinyt rasittaa sahattavaa lämmintö moottoria, kytkintä ja itseäni. Työntelin vekotinta aina sen pienen nykäyksen jota siirtymiseen tarvittiin.

Venäjällä sitten mentiin huoltsille tankittamaan Musikan ruutta ja kahveelle. Sitten siirryttiin yhteen kulkuneuvoon eli FINEen. Halusin ajaa, jotta orientoituminen maastoon olisi totaalista. Mitään Togliatinreissusta poikkeavaa ei ollut havaittavissa. Tuttua, kotoisaa ja turvallista.

Suunnattiin kylille eli varsinaiseen vanhaan Värtsilään. Musikka esitteli ansiokkaasti nähtävyydet, kaupat ja muun tarvittavan. Ja kaikkeahan siellä oli mitä meikäläinen kaipaa. Kaipasin lehmiä ja niitähän siellä sitten lopulta kuljeskeli pitkin kylää vapaana kuten Intiassa konsanaan. PienKarjanpito on palaamassa. Koiriakin oli irrallaan mukavasti.

Todella verkkaiselta ja leppoisalta näytti meininki. Ihmisiä seisoskeli, jutteli ja oleili katukuvassa. Kukaan ei juossut, kiirehtinyt tai muutenkaan hössöttänyt. Että minä viihdyin maisemassa.

Kartoitettiin siis ensin kylää ja ajeltiin mahdollisimman paljon. RengasKoppi löytyi ja kaksi purkaamoa. Niihin suuntaa tässä pikkuhiljaa tieni kun saan Kielellisen ToivoElmeriArmaan isän mukaani. Purkaamon tunnistaa siitä, että ladon, varaston tai pömpelin päälle on nostettu joku vanha vekotin. Talon ovessa saattaa olla pieni kyltti. Tavallisia maatalonpihoja nuo olivat. Niissä vain oli enemmän erilaisia talousrakennyksia, jotka varmaan ovat täynnä autokamaa. Puretut ja pilkotut vehkeet oli aika hyvin piilotettu pihojen perille eivätkä roikkuneet ja rohjottaneet kaikkialla. Eräällä laitumella oli kyllä iso kasa pilkottua autopeltiä.

Purkaamokontaktit on saatava kuntoon. Jos meinaa löytää vanhaa kromia tai muuta vanhojen mallien osia niin luulempa että näitä Joppaavat pisnesmiehet ovat juuri purkaamoporukkaa. Eivätköhän nuo äkkiä huomaa, että HullutSuomalaiset ostavat romua ja krääsää. Alkavat varmasti hankkia sitä ja jos ei itseltä löydy niin laittavat PojanAsialle. Odotan mielenkiinnolla.

[PöyhöinKuusaalt]

Ajeltiin siis kylä ja nähtävyydet läpi. Sitten varaosapuotiin, jota on mahdotonta löytää ulkoapäin tarkasteltuna. Kaikki kaupat kannattaa käydä läpi. Missä tahansa voi olla auto-osia.

Tässäkin kaupassa oli kaikkea. Saippuaa ja muita pesutarpeita, leluja ja käyttötavaraa. Tiskin vasemmassa päässä oli ehkä 3m pätkä jossa auto-osia oli esillä. Takahuoneessa niitä tietenkin oli lisää.

Tytöt olivat myymässä. Ensin palvelu oli tavanomaisen nuivaa. Tytöillä oli kuitenkin hyvät katalookit, mistä osia plärätä. Varaosanumerolla suoraan ei löytynyt mitään. Ensin piti löytää osakuva ja sitten vertailla varaosanumeroita ja tarkastaa tavara.

Ostelin siinä kaikkea ja kyselin kaikkea mahdotonta. Kromipeilejä, kromilistoja ja vanhojen Ladojen merkkejä ei tietenkään ollut saatavana. Tai saattoi olla, mutten osannut ensin panna tilaukseen.

Ostin jos jonkinlaista tiiviste- ja korjaussarjaa. Erilaisten kaasarien korjaus- ja tarvikesarjoja. Ihan vaan katsoin lootasta ja nappasin. Pensapumpun korjaussarjoja myös hankin. Monia moottorintiivistesarjoja tuli napattua. Kytkimen työsylinterejä ja mitä kaikkea siinä haarukoinkaan itselleni.

Kiiteltiin ja lähdettiin pois. Venäläinen Nainen näköjään tykkää kun hänelle sanoo hymyssä suin ja vilkuttaen: Hei, Hei. Jo sulivat yrmeät ilmeet ja hymyä sai takaisinkin. Hymyily ja höpöstely muutenkin auttaa näköjään kaupankäynnissä. Palvelu paranee heti. Näinhän se on kaikkialla.

Autolla sitten keksin, että SisäLokareita taakse. Nehän ovat vakioita uudemmissa Venäläisissä Ladoissa. Ja kauppaan takaisin. Tilaukseen menivät. Tilasin 5sarjaa. Vastaus oli että: Toisella viikolla. Tytöiltä alkoi löytyä jo SuomenPuhumisen yritystä. Taas HeiHeijattiin ja hymyiltiin.

Sitten mentiin saattamaan Musikkaa rajalle ja hän lähtikin varsin pienen jonon jatkoksi. Itse suuntasin takaisin kylälle. Olisi vielä asioita toimitettavana.

[PöyhöinKuusaalt]

Suuntasin Musikan hylättyäni takaisin kohti Värtsilän kylää. Tarkoitus oli käydä oikeassa venäläisessä kaupassa ruokatarvehankkeilla, postissa lähettämässä ToivoElmeriArmaalle kortti ja muutenkin vain pällistää rauhallista kyläelämää.

Onneksi tosiaan jäin vielä. Kytkimen työsylinterit olivat unohtuneet innokkaan heräteostoshankinnan tiimellyksessä. Jo irtosi myyjiltä heti hymy kun menin. Ensin eivät oikein ymmärtäneet mitä sylinteriä hain vaan tarjosivat pääsylintereitä sekä jarrujen että kytkimen. Enimmäkseen jarrujen kuitenkin.

Lopulta pläräsin itse Tyttöjen katalookita oikean kuvan ja tein hankinnat.

Siellä puodissa pitäisi pari tai vajaan parin viikon jälkeen odottaa ne Sisälokarisarjat taaksen ja varaosakirja TakaPotkuihin aina ensimmäisistä malleista tämänpäiväisiin.

Istuksin sitten vielä kylänraitilla postin edessä ja pällistelin. Täyttelin rajakaavakkeita ja kunhan olin. Oli hyvä vähän rauhottua kaiken uuden keskellä. Verkkaista oli mutta elävää. Mukavan näköistä. Ja hyvin istuin maisemaan. Kyllähän ne vähän katselivat FINEä ja minua, mutta rauhassa sain olla.

Olipa aika lähteä polttonestehankintaan ja rajaruuhkaa kohti.